Ulos vammaiskaapista

, , Kommentointi suljettu.

Ulos vammaiskaapista

Olen Asperger ja saan vammaistukea.

Kun luin aspalstaa, tuli mieleeni, että minun pitäisi ryhdistäytyä ja tulla ulos vammaiskaapistani. Mikä lienee helppoa, kun vaan ryhdistäydyn.

Samalla ryhdistäytymisellä voisin kai luopua Asperger-diagnoosista ja olla aivan normaali ihminen eli nentti?


Minulla diagnoosi on kai siksi, koska minussa on sarja omituisia tapoja ja rutiineja.

Ns. tajunnunvirtani ei ole sellainen, että pärjäisin ilman diagnoosia. Tai tarkalleen ottaen minä pärjäisin aivan hyvin ilman diagnoosia, mutta diagnoosi on hyvä olemassa, jotta muiden ihmisten on helpompi elää kanssani.


Minä kai pääsisin eroon vammaisuudestani helpoiten tarkkaimella muiden ja itseni puheita. En sentäs pääse, en juuri ymmärrä mitä muut puhuu. Itse lähinnä puhun murahtelemalla lyhyita sanoja. Olen pari vuotta käynyt puheterapiassa enkä ole miksikään muuttunut.


Ehkä sitten lukeminen olisi oikea vaihtoehto. Minä luen mielettömät määrät kirjoja. Usein esitän viisasta ja puhun juuri niitä lauseita mitä kirjoissa on. Ja juuri silloin minua pidetään tosivammaisena. Ainakin nuorten joukossa.


Pitemmittä puheitta yhteenvetoni vammaisuudesta eroon pääsemisestä on tämä. Minä olen Vammais-Asperger, en siitä pääse eroon sen helpomalla kuin Asperger-diagnoosista. Minun pitää vaan asia hyväksyä, jaksaa elää sen kanssa, vaikka Aspeger ihmisiltä kehotukset  vammaisuudesta eroon pääsystä ovatkin sangen inspiroivia. Tai huvittavia.

Maanvaiva