VIRTAA VANHEMMILLE – Loppuseminaari Pasilan kirjastossa 11.1.2010.

, , Kommentointi suljettu.

Seminaari oli kokonaisuudessaan onnistunut, ja siellä oli useita hyviä esityksiä. Selostan kuitenkin vain paria itselleni tärkeintä asiaa:

Kiitoksia Autismisäätiön VIRTAA VANHEMMILLE-projektin vetäjille Ninalle ja Elinalle! Sain osallistua sekä tavallisten vanhempien ryhmään että asperger-vanhemmille tarkoitettuun ryhmään. Sekä vertaisryhmät että seminaari ja projektin loppuselostus ovat kaikki olleet erittäin antoisia. Projekti oli toteutettu RAYn tuella vuosina 2008-2009. Nina ja Elina selostivat perusteellisesti projektin kulkua, sen tuottamaa tietoa autismikirjolaisten vanhempien ja perheiden tarpeista.

Olen juuri lukenut ”Virtaa vanhemmille” -projektin käsiinjäävänä lopputuotteena kirjoitettua työopasta ja olen sen hyväksi havainnut. Tämä opas on tarkoitettu voimavaraoppaaksi nimenomaan aikuistuvien autismikirjolaisten vanhemmille.

Nina Korventaival ja Elina Havukainen: Virtaa vanhemmille – Voimavaratyöskentelyä arjen tueksi (VARTU) – Autismisäätiö 2010 – 47s.

(sisältö ks. alla)

Opas rakentuu kahdesta osasta, ensimmäisessä kuvataan mitä autismin kirjo on ja mitä se käytännön elämässä tarkoittaa, millaisia haasteita asettaa nimenomaan perheille ja vanhemmille. Oppaassa on tilaa pohtia ja merkitä muistiin oman perheen autismikirjolaisen parhaita ja hankalimpiakin piirteitä. Oppaassa annetaan vinkkejä asioiden positiiviseen eteenpäin saattamiseen ja nuoren aikuistumisen edistämiseen.

Huomaan tätä opasta lukiessani, kuinka erilaisia olemme, diagnosoitu AS-tyttäreni, ja selvästi as-piirteinen /(AS-henkilö?) minä itse. Koko maailma, omat vahvuuudet ja ongelmat ja ratkaisut ovat meille aika erilaiset. Tämä erilaisuus on hyvä tiedostaa. Käyn tätä kirjaa läpi ja pohdin tilanteita ja ratkaisumalleja erikseen sekä tyttäreni että itseni kannalta.

Kirjan toinen puolisko käsittelee vanhempien voimavarojen kenttiä eri ulottuvuuksissaan, kuinka eri alueilla saa ladattua akkujaan ja käsiteltyä asioita kun voimat ovat vähissä autismikirjolaisen arjessa ja saattamisessa omaan mahdollisimman itsenäiseen elämään.

Yleensä oma kokemukseni on, että vanhempi voi hyvin, jos oma autismikirjolainen lapsi (lapsi-nuori-aikuinen) voi hyvin, kun hänen asiansa ovat järjestyksessä ja huoli poissa. Vanhemmat kantavat huolta jälkeläisistaan kenties koko ikänsä – ihan yksinkertaisesti siitä syystä että rakastavat kaikkia lapsiaan. Perheen toiset lapset itsenäistyvät varhemmin, toiset myöhemmin – se vain on tosiasia jonka useimmat vanhemmat kohdallaan hyväksyvät.

Tämän kirjan lisäksi minulle parasta antia seminaarissa oli psykologi Mari Tauriaisen esitys aiheesta ”Autismin kirjon henkilöiden adaptiivinen suoriutuminen”.  Marin esitys oli autismialan ammattilaisen hyvin suurella ”sisältäpäin” ymmärryksellä esittämä kuvaus autistisen asiakkaan arjen haasteista (joita kyllä riittää), ja siitä kuinka henkilöä voidaan tukea saamaan omat yksilölliset voimavaransa hyvään käyttöön. Paljon on tehtävissä tällä saralla.

Erityisesti minusta tuntui hyvälle se, kuinka ymmärtävästi hän puhui NT- ja AS-maailmojen kokemiseroista, kommunikaatiossa ”rivien välistä”-lukemisesta (nt) ja puhtaasti ”rivien” lukemisesta (AS). AS-ihmisten kanssa on käytettävä ”eksplisiittistä väylää” eli suoraa asioihin liittyvää informaatiota ja vuorovaikutusta.  – Kuinka usein olenkaan toivonut, että asioista puhuttaisiin suoraan sellaisina kuin ne ovat, eikä salaperäisin kiemuroin tai vihjailuin, jotka ovat ymmärrykseni ulottumattomissa, ja joihin en osaa reagoida. Jotenkin tunsin itse kerrankin tulleeni ymmärretyksi tämän esityksen aikana. Kiitos Mari!

Opetuksessa, ohjauksessa ja kuntoutuksessa on syytä tunnistaa ja käyttää yksilöllisesti niitä aistikanavia ja oppimisstrategioita, jotka itsekullakin parhaiten toimivat. Eikä se oikein toimi niin että autismikirjolaista yritetään muuttaa ympäristöön sopivaksi, vaan niin että ympäristöä muokataan autismikirjolaiselle otolliseksi (asentet, tilat, ohjausmenetelmät yms). Onnistumisen edellytykset tällöin paranevat.

Lopuksi seminaariyleisölle esiintyi nuori assimies esittäen pari omaa runoaan. Sen jälkeen hän hämmätytti meitä erityistaidollaan lukea nopeasti takaperin yleisön heittämiä vaikeitakin sanoja. Siitä riemukkaat aplodit.

Tällaisia ajatusketjuja seminaarista imuroin – Kiitos!