Uunituoreen inssin työnhakupäiväkirja, osa 4

, , Kommentointi suljettu.

Kuvan on ottanut MeriHevonen

Kuvan on ottanut MeriHevonen

Olin TE-toimiston järjestämällä työnhakupäivällä, joka kesti koko päivän. Vieraileva luennoitsija oli Helsingin ura-instituutista, ja osallistujia oli reilu kymmenen. Tilaisuudessa käytiin läpi keskeisimpiä asioita työnhaussa ja ensimmäisenä käsiteltiin tavoitteita, päämääriä ja unelmia. Ajatuksena oli, että ennen kuin lähtee suuntautumaan työmarkkinoille, täytyy olla päämäärä tai unelma sekä tavoite. Päämäärä ja unelma liittyvät enemmän siihen, mitä haluaa tehdä ja tavoitteet siihen, miten edetä asiassa. Tavoite voi tarkoittaa työnhaussa pääsyä haastatteluun tai sitä, että laatii aikataulun ja strategian työhakemusten lähettämiseen liittyen. Strategia voi olla päätös soittaa ensin valitsemaansa yritykseen ja sitten lähettää avoin hakemus ja sen jälkeen vielä soittaa noin viikon päästä. Ohjeeksi annettiin lähettää kolme avointa hakemusta ja kaksi hakemusta yrityksiin, joihin haetaan avoimesti työntekijöitä, sillä suhdeluku työmarkkinoilla on sellainen, että näkyviä työpaikkoja on 1/3 ja näkymättömiä 2/3. Lisäksi suositeltiin rekryfirmojen ja cv-netin käyttöä.

Omaa asennetta pidettiin myös tärkeänä, sillä asenteella on suuri merkitys siihen, kuinka asiat etenevät. Esimerkiksi, jos antaa asenteidensa liikaa määrätä omaa mielentilaa, voi koko päivä mennä piloille aamulla herätessä, kun näkee ulkona satavan, vaikka istuisikin koko päivän sisätiloissa. Omaa asennetta korostettiin myös haastattelutilanteessa, koska helposti voi asennoitua haastatteluun kuulusteluna.

Työhakemuksissa edelleen suositaan perinteistä paperiversiota, ellei hakemusta ihan erikseen pyydetä lähettämään sähköpostissa tai sähköiseen rekrytointijärjestelmään, joka tarkoittaa valmista lomakepohjaa. Joihinkin paikkoihin saatetaan pyytää soittamaan. Hakemuksissa pitää pyrkiä erottautumaan joukosta ja se voi tarkoittaa repäisevää otsikkoa tai jopa paperin ulkonäköä. Ennen kuin hakemusten lukija edes viitsii paneutua, mitä niissä hakemuksissa lukee, on hän todennäköisesti tehnyt jo jonkinlaisen esikarsinnan, jolloin hän on poiminut erottuvat hakemukset. Nykyään suositellaan jopa valokuvansa liittämistä, joka ei kuitenkaan pidä olla passikuva. Työhakemukseen pitää siis suhtautua markkinointikirjeenä eli sillä kaupataan itseä. Tietenkin pitää sitten osata itse miettiä, mihin paikkoihin voi lähettää millaisen hakemuksen.

Haastattelusta oli paljon asiaa, ja siinä paneuduttiin siihen, mitä kannattaa ottaa huomioon ennen haastatteluun menemistä ja sitten tietenkin haastattelutilanteeseen. Etukäteen kannattaa selvittää haastattelupisteen tarkka sijainti, täytyykö ilmoittautua etukäteen ja selvittää perustiedot yrityksestä. Haastatteluun mentäessä kannattaa varautua yllättäviin tilanteisiin, varustautua kynällä ja lehtiöllä sekä riisua ulkovaatteet ennen sisään tuloa. Ennen kaikkea, pitää olla paikalla riittävän ajoissa. Pitää myös odottaa, että osoitetaan istumapaikka, jos haastattelijoita onkin useampi, sillä istumapaikat on suunniteltu tarkoin etukäteen.

Viestinnän merkitystä haastattelutilanteessa korostettiin kovasti. Sanottiin, että viestinnästä noin 70 % on sanatonta ja eleet paljastavat ihmisen todelliset ajatukset. Jos ihminen istuu pitkästyneen näköisenä ja toteaa, että mielenkiintoista, niin siitä saa ristiriitaisen vaikutelman. Puhuttiin myös siitä, että ihmiset käyttävät tilaa eri tavoin. Jos istuu supussa ja ihan tuolin laidalla, saa henkilöstä alistuvan vaikutelman. Koko tuolin täyttävä henkilö, joka vielä elehtii käsillään, käyttää koko tilan ja antaa vaikutelman, että hän hallitsee. Alistuva ihminen ilmehtii paljon eli hymyilee ja kallistelee päätään. Hallitseva ihminen on niukkailmeinen ja katsoo hieman nenäänsä pitkin. Luennoitsija tiesi kertoa, että kaikki ihmiset eivät pysty katsomaan silmiin, ja hyvä keinoa antaa vaikutelma silmiin katsomisesta on katsoa otsaan.

Optimaalisessa tilanteessa haastattelu on keskustelutilanne, johon osapuolet osallistuvat tasavertaisina. Haastattelijoita kuulemma jännittää ihan yhtä paljon kuin haastateltavaa, koska he joutuvat lyhyen tapaamisen perusteella tekemään päätöksen, joka vaikuttaa yritykseen. Haastateltavan kannattaa varautua muutamiin kysymyksiin, joihin kannattaa vastata rehellisesti. Pitää olla valmis kertomaan oman elämänsä peruskohdista. Poimi työnantajan arvostamia asioita itsestä, näitä olet voinut esitellä jo työhakemuksessa. Tässä riittää miettiä, mitä ominaisuuksia itse arvostaisi, jos olisi työnantaja. Pitää olla jonkinlainen päämäärä, jonka voi esitellä, kun kysytään että mitä arvelet tekeväsi viiden vuoden päästä. Jos on juuri tuore tutkinto, on varmaan aika selvää, että työskentelee samalla alalla tuolloinkin. Ehkä jonkinlaista eteenpäin suuntautuvaa ajatusta haetaan tuolla kysymyksellä. Jos kysytään, että miksi juuri sinut pitäisi valita, niin kannattaa vastata konkreettisesti työtehtävään liittyen. Haastateltavan kannattaa myös esittää kysymyksiä väliin, koska se osoittaa kiinnostuneisuutta. Kysymykset voivat koskea tulevaa työtehtävää, rekrytointiaikataulua tai ihan sitä, että miksi tehtävä on avoin. Palkoista, lomista ja eduista kysytään kuitenkin vasta ihan lopussa. Jos ei sitten valittu tehtävään haastattelun jälkeen, niin kannattaa soittaa ja kysyä miksi ei valittu.

Lopuksi teimme vielä itsestämme persoonallisuusprofiilin, jossa oli 40 riviä. 20 ensimmäistä riviä oli vahvuuksille ja loput 20 heikkouksille. Kullakin rivillä oli neljä eri vaihtoehtoa ja piti laittaa rasti siihen, mikä niistä neljästä sopi parhaiten kuvaamaan itseä. Sama toistettiin kaikilla riveillä. Lopuksi vaihtoehdot siirrettiin pistelaskutaulukkoon, joka oli jaettu neljään sarakkeeseen ja kukin sarake oli nimetty yhden persoonallisuustyypin mukaan. Tyypit olivat, suosittu, vahva, täydellinen ja rauhallinen. Näissäkin 20 ensimmäistä riviä oli vahvuuksille ja loput 20 heikkouksille. Pisteet laskettiin erikseen vahvuuksille ja erikseen heikkouksille, mutta lopuksi pisteet summattiin. Näin saatiin persoonallisuusprofiili. Tavallista on, että suosittu ja vahva esiintyvät parina samalla henkilöllä samoin kuin täydellinen ja rauhallinen taas jollain toisella. Itselläni vahvuuksissa esiintyivät täydellinen ja rauhallinen, mutta heikkouksissa täydellinen ja vahva. Näin ollen minulla yhteen lasketuissa pisteissä on voitolla täydellinen, mutta vahva ja rauhallinen taistelevat tasaväkisesti täydellisen parina olemisesta. Mielestäni persoonallisuusprofiilini kuvaa minua yllättävän hyvin.

Jotenkin kun itse ajattelen omaa työnhakuani, niin haastattelutilanteesta arvelisin selviytyväni ihan hyvin. Suurin vaikeus minulla on juuri työhakemusten kanssa. Lähetän hakemukset helposti avoimiin työpaikkoihin, mutta avoimet työhakemukset yrityksiin ovat minulle suurin kompastuskivi. Kaikkein isoin ongelma on siinä ensimmäisessä puhelinsoitossa, jossa pitäisi osata herättää kuulijan kiinnostus itsestä, vaikkei mitään työtehtävää ole edes tarjolla. Olen saanut aiemmat työpaikkani juuri puhelinsoiton perusteella, mutta silloin soitin hakeakseni avoimeen tehtävään, jonka olin nähnyt.