Työnhaun päiväkirja: Päätösosa

, , Kommentointi suljettu.

Kuvan on ottanut MeriHevonen

Kuvan on ottanut MeriHevonen

Keväisen työnhaunpäivän jälkeen olen etsinyt harvakseltaan töitä. Vietin kuukauden mittaisen kesälomankin perheeni kanssa, mutta ilmoitin TE-toimistoon olevani silti työmarkkinoiden käytettävissä kännykän välityksellä. Annoin varmuuden vuoksi myös mieheni numeron. Kun ilmoittauduin loman jälkeen toimistoon, sain kutsun työnhakuklubiin, johon oli velvollisuus osallistua. Klubi alkoi syyskuussa, ja sitä oli kolmena peräkkäisenä päivänä sekä lisäksi kahtena erillisenä päivänä.

Työnhakuklubi osoittautui minulle melko turhanpäiväiseksi, sillä siellä käytiin läpi asioita, jotka jo entuudestaan tiesin ja osasin. Siellä oli tarkoitus etsiä töitä mahdollisimman monilta työpaikkasivustoilta sekä opetella laatimaan mahdollisimman hyvätasoinen ansioluettelo. Ainoana vaatimuksena oli tehdä henkilökohtainen työnhaun jatkosuunnitelma, joka piti jättää TE-toimistolle. Ensimmäisenä päivänä kaikille ei riittänyt edes tietokonetta siinä luokassa ja jättäydyinkin suosiolla pois tietokoneen ääreltä ja menin luokan perälle istuskelemaan. Tiesin, etten kuitenkaan pystyisi tekemään siellä mitään koneella, ja mieluimmin teen kaikki jutut kotona. Aika nopeasti kävi ilmeiseksi, että tulisin viettämään ne viisi pitkää päivää tekemättä mitään.

Pelastukseni oli kuitenkin se, että melko aktiivisen työnhakuni tuloksena sain ensimmäisenä klubipäivänä puhelimitse kutsun työhaastatteluun. Haastattelu oli heti niiden kolmen perättäisen klubipäivän jälkeen, ja se sai minut jaksamaan sen istuskelun. Jo toisena klubipäivänä esitin vetäjälle ansioluetteloni, joka kelpasi sellaisenaan. Olin myös laatinut työnhaun jatkosuunnitelmani ja jätin sen hänelle. Näytin hänelle viimeisenä klubipäivänä myös kirjoittamani tekstin netti-cv:hen, eikä hänellä ollut mitään lisättävää siihen.

Työhakuklubin antia oli vetäjän yrityksen oppilaille suunnattu kotisivusto, jossa on hyvin monipuolisia linkkejä. Hän esitteli linkkejä klubipäivillä, ja siellä olivat myös keskeisimmät kysymykset työhaastattelussa. Lueskelin niitä kysymyksiä edellisenä iltana ennen haastattelua ja mietin niihin valmiita vastauksia. Totesin, että aika moneen kysymykseen voi antaa vakiovastaukset missä tahansa työhaastattelussa, esimerkiksi jos kysytään, millainen on mielestäsi hyvä esimies. Varmasti oma vastaus on ihan sama työpaikasta riippumatta, joten niitä valmiita vastauksia kannattaa miettiä ja myös kysymyksiä, joita aikoo esittää, mutta ne vaihtelevat tietenkin työpaikan mukaan.

Mennessäni haastatteluun olin varannut mukaani koulu- ja työtodistukset. Olin pukeutunut parhaimpiini eli siihen tiettyyn asusteeseen, joka minulla on virallisempia tilaisuuksia varten. Bussissa istuessani kävin vielä läpi vastauksia, joita antaisin omista tulevaisuuden suunnitelmistani sekä hyvistä ja huonoista puolistani. Saavuin haastatteluun vain muutaman minuutin etuajassa, sillä olin odotellut ulkona sopivaa aikaa saapua. Haastattelun suoritti henkilö, joka tekee haastatteluja ihan työkseen henkilöstövuokrayrityksessä. Ilmeisen ammattitaitonsa vuoksi hän sai koko tilaisuuden tuntumaan melkoisen arkipäiväiseltä, ja hän oli henkilönä sellainen, jonka edessä ei tarvinnut jännittää. Esiinnyin ihan omana itsenäni, mutta vaati kyllä aika lailla tarkkaavaisuutta, että pystyin keskittymään haastattelijaan ja samalla ilmaisemaan itseäni harkitusti. En sitten tiedä, miltä hänen silmissään vaikutin, se kun ei hänestä paljastunut.

Haastattelu oli helponpuoleinen siksi, koska en tiennyt edes mihin yritykseen olisin menossa töihin, ja sitä selvittäessä olikin jo riittävästi kysyttävää. Vastailin ihan rehellisesti kielten kohdalla osaavani niitä juuri niin hyvin, että olen läpäissyt tutkinnon. Haastattelijan mielestä sovin siihen profiiliin, jota työpaikka etsi, ja hän sanoi pistävänsä tietoni sinne. Näin ollen voisin sanoa, että haastatteluni meni hyvin ja sain siitä rohkaisua tulevaisuutta varten. Niin kuitenkin kävi, etten päässyt sinne työpaikalle jatkohaastatteluun. Ilmeisesti sinne oli tullut vielä paremmin profiiliin sopivia hakijoita.

Nyt kun ei TE-toimistolta ole lähiaikoina tulossa mitään muita velvoitteita kuin työnhaun uusintakäynti joulukuussa, olen päättänyt ihan tosissani laskea kierroksiani työnhaun suhteen. Lähetän kyllä netti-cv:n. Kysyin mieheltäni hänen näkemystään työllistymisestäni ja todellista mielipidettään siitä, että ”lorvin” kotona. Sain häneltä vakuutuksen, ettei hän ole millään muotoa painostamassa minua töihin eikä hän edes usko, että työllistyn tällaisina aikoina. Hän on vain huolissaan siitä, osaanko pitää itseni kunnossa. Niin tosiaan, nythän minulla on aikaa keskittyä itseeni, ja aionkin panostaa siihen ihan tosissani.

Sarja päättyy.