Opiskelun syöksykierre

, , Kommentointi suljettu.

Opiskeleminen on kuin sielun syövereitä tärisyttävä kivipora. Juuri kun on luullut, että asiat soljuvat tasaiseen tahtiin, alkaa tapahtua. Jyskyttävä vaatimustaso akateemisissa opinnoissa takoo pään sisäistä mielenterveyttä. Tervetuloa yliopistoon.

Toisaalta vaatimustaso on suhteellinen käsite, ja teoreettiset opinnot sopivat joillekin luonnostaan paremmin kuin käytännölliset. Sekin riippuu siitä, minkälaisesta teoriasta ja käytännöstä puhutaan. Kokemuksen myönteisyys ja kielteisyys saattavat vaihdella sykleittäin roimastikin, jopa yhden päivän sisällä. Se voi olla jännittävää ja vähintäänkin omaperäinen kokemus. Syöksykierre.

Nopea tahti ja kuvitelma tällaisesta kirjeestä: ”Sanktio X, perustelut: liian outo persoona ja haluttomuus seurata lukujärjestystä. Ilmoittaudu välittömästi kansliaan.”, vaikka  olisi ollutkin kyse vain lukujärjestyksen seuraamisen tilapäisestä kankeudesta,  kykenemättömyydestä ja täydellisestä motivoitumattomuudesta esittää normaalia, epäonnistuneesta yrityksestä olla mahdollisimman mukava ja voimattomuudesta olla vaikuttamatta ärsyttävältä henkilöltä, vaikka yritti olla mahdollisimman yhteistyökykyinen. Kuitenkin Aspergerin syndroomainenkin voi onnistua.

On hyvä tietää, lukeeko kirjaa, onko talk-showssa vai chatissa, keskustelutilaisuudessa, oppitunnilla vai haastattelussa, tai kenties vertaistukiryhmässä. Isompi konteksti, kuten maantieteellinen sijainti tai kieli voi heijastua näihin ilmiöihin voimakkaastikin. Ilmiöitä voi yhdistää ajattelemalla, että vertaistukiryhmä on oppitunti, chat on keskustelutilaisuus, talk-show on haastattelu. Homma ei toimi yleensä toisinpäin: keskustelutilaisuus on harvoin chat, haastattelu harvoin talk-show. Oppitunti voisi olla ehkä vertaistukiryhmä, mutta siellä on yleensä edustettuna niin paljon eri alojen verrannollisia ryhmiä, että vertaisuus on haettavissa vain aika moniselitteiseltä tasolta. Hieman pitemmälle mentäessä sekä oppitunti, chat, kirjanlukeminen että vertaistukiryhmä ovat keskustelutilaisuuksia tai kommunikaatiokanavia. Ollaanko nyt edes pidemmällä?

Lähijunan kuulutus, esim. ”Tämä on E-juna Kauklahteen..”, on teksti siinä missä sanomalehtiartikkelikin. Pelkistä epätäydellisistä virkkeistäkin koostuva kappale voi olla teksti, jos se on ns. tajunnanvirtaromaanissa. Minulle on jo suuri palkinto itsessään se, että saan leikitellä tällaisilla asioilla.

Emme odota yhteiskunnassamme kaikkien vastaantulijoiden olevan äärimmäisen luovia kirjoittajia tai shakkimestareita. Odotamme jonkun yksilön olevan niin luova kirjoittaja, että hän pystyy kirjoittamaan tarpeeksi hyvän kirjan, jotta töistä kotiin palattuamme tai lomalla voimme lukea esim. salapoliisiromaania tai runoa, joka naurattaa, jännittää jne. Vastaavasti emme voi odottaa kaikkien yhteiskunnan jäsenten olevan täysin identtisellä tavalla sosiaalisia.

Sosiaalisuuden odotetaan olevan itsestään käsitettävää, mutta tiede muka tavalliselle ihmiselle käsittämätöntä. Tästä syystä ajatellaan, että esim. geometria on korkean statuksen ilmiö ja vain tieteilijöille. Ruoanlaitto on matalan statuksen ilmiö ja kenelle tahansa. Lopputuloksena on huonoa ruokaa ja paljon ihmisiä, myös tiedemiehiä, jotka eivät enää ymmärrä käsittelemiensä ja tutkimiensa asioiden välisiä yhteyksiä.

Onneksi voin syödä yliopiston ruokalassa tai laittaa ruokaa itse. Osaanhan kaikenlaista, kuten heittää pizzataikinan ilmaan pyörimään. Se muistuttaa syöksykierrettä.