Sinne ja takaisin – Kokemuksia psykiatrisesta sairaalahoidosta

, , Kommentointi suljettu.

Kaikki artikkelin kuvat kirjoittajan itse ottamia sairaalan alueella.

Kaikki artikkelin kuvat kirjoittajan itse ottamia sairaalan alueella.

Arki psykiatrisessa sairaalassa.

Arki psykiatrisessa sairaalassa muodostuu hyvin yksinkertaisista asioista – ainakin suljetulla osastolla asia on näin. Taululle aina kirjoitettiin edellisenä iltana, mitä seuraavana päivänä on ohjelmassa ja ketkä hoitajat tulivat mihinkin vuoroon töihin. Taululla hyvin tuotiin julki, minä ajankohtana olisi puhtaaksipetaus, eli lakanoiden vaihto sängyistä. Joissakin paikoissa hoitajat voivat hoitaa tuon asian puolestasi tai jos itse haluat vaihtaa lakanasi sängystä, niin se olisi pelkkää positiivista, sillä kotona kuitenkin joudut petaamaan petisi ja vaihtamaan lakanat. Joka päivä oli hoitajien kanslian lasiin kiinnitettynä lappu hoitajista, kuka sattui olemaan vastuuhoitaja sinä päivänä, ellei omahoitaja sattunut silloin olemaan vuorossa.

Joillakin osastoilla voi olla pieni aamukokous, jossa kerrotaan päivän tapahtumista ja jos jotain erityistä tuleman piti päivän aikana tai kenties seuraavana päivänä. Kuitenkaan erityistä aamukokousta ei tällä osastolla ollut, jossa olin. Siellä tultiin kyllä kertomaan vastuuhoitajan tai oman hoitajan toimesta, koska oli lääkäri, laboratoriokokeet, toimintaterapiaa ja niin edelleen. Toki asiat kerrottiin kuiskaamalla potilaalle, jos sattui istumaan päiväsalissa taikka sitten tultiin omaan huoneeseen kertomaan asiat, mikä oli päivän – tai kenties seuraavien päivien aikana homman nimi.

Potilailla osastolla oli omia asioita, joita he tekivät tai sitten eivät tehneet. Aika saattoi kulua myös siten, että katsottiin televisiosta elokuvia, sarjoja tai asiaohjelmia – jopa kuunneltiin musiikkikanavalta nykymusiikkia ehkä nuorempien potilaiden toiveesta taikka sitten televisio oli muuten vain taustalla soimassa. Päivän lehdet toki oli osastolla kaikkien luettavissa, myöskin hyllystä sai juorulehtiä ja naistenlehtiä ottaa itselleen omaan huoneeseenkin luettavaksi. Välillä pelattiin korttia ja pelit olivat monet, kymppikaadosta Mustaan Maijaan ja Skip-Bosta Unoon sekä kaikkea tuolta väliltä.  Hoitajatkin monesti osallistuivat korttipeleihin. Minun mielestäni se oli mukavaa. Tupakkahuoneessakin oli oma tunnelmansa. Ihmisiä kävi siellä, ketkä nyt polttamaan sattui. Tupakkahuoneessa ne parhaimmat jutut yleensä oli. Koska tupakkahuone siellä sairaalassa, jossa olin väriltään hiukan vihreä ja jokseenkin kaislan värinen, niin sitä alettiin sanomaan Kaislikoksi. Ehkä minunkin toimestani, koska välillä minullakin oli tarve piiloutua tai vetäytyä jonnekin.

Tässä psykiatrisessa sairaalassa, jossa olin, sai käyttää kampaajan ja jopa jalkahoitajankin palveluja. Niille piti varata aika oman hoitajan kautta osastolla. Itse en näitä asioita ole käyttänyt, sillä minulla on jo oma kampaaja ja jalat hoidan itse. Myöskin normaaliin tapaan sai käyttää kirjastoa ja kanttiiniakin niiden aukioloaikana. Kuntohallikin löytyi. Kävin siellä joka päivä. Siellä sai pelata biljardia, heittää tikkaa tai treenata omien kykyjensä mukaan. Kuntohallista löytyi hyvät välineet oman fyysisen kunnon treenaamiseen. Niinpä esimerkiksi jalkaprässillä sain jaloillani työnnettyä 130 kilogrammaa. Sitten sairaalassa oli käsityösali, jossa tehtiin käsitöitä ja kävinkin siellä. Minusta se oli mielekästä, aikaa kuluttavaa ja hyödyllistä tekemistä. Siellä sai omat ajatuksensa kokoon taikka sitten ei tarvinnut ajatella oikeastaan juuri mitään, kun työhön uppoutui ja keskittyi omalla tavallaan. Viikonlopulla oli sitten hiljaisempaa eikä toimintayksiköt olleet auki. Niinpä sitten kävelylläkin saattoi käydä sairaalan vieressä olevaan kauppaan, jos vapaakävely sattui olemaan. Itselläni oli vapaakävely, sillä olin mennyt vapaaehtoisesti sairaalaan. Saunassakin saattoi käydä kerran viikossa oikein kunnolla puhdistautumassa, jos siltä tuntui. Itse käytin tuota mahdollisuutta muutaman kerran.

Jos halusi, niin saattoi osallistua myös sosioterapian järjestämiin asioihin, kuten retkille. Sosioterapia järjesti monenlaisia asioita kerran viikossa. Saattoi olla vaikkapa keilailua, pyöräretkeä, frisbeen heittoa, lentopalloa tai pyöräretki jonnekin. Toki retkille piti ilmoittautua hoitajan kautta osastolla.

Sen kyllä huomasin, että päivä alkoi lääkkeiden jaolla, eli nappikaupalla ja päivä päättyi myös lääkkeiden jakoon. Välissä toki syötiin ja hoidettiin omia asioita milloin kenenkin luona tapaamisissa, omahoitajakeskusteluissa sekä sen sellaisissa.

Kaikki artikkelin kuvat kirjoittajan itse ottamia sairaalan alueella.

Kaikki artikkelin kuvat kirjoittajan itse ottamia sairaalan alueella.

Rutiinit ja lukitut ovet tekevät turvallisen olon.

Joskus voi käydä niin, että omassa kotiympäristössä ne rutiinit voivat hukkua jonnekin teille tietämättömille sekä tutkimattomille poluille. Nukkumaankin mennään, milloin huvittaa, siivotaan, milloin huvittaa ja niin edelleen.  Sitten ihmistenkin välillä kanssakäyminen tuo stressiä mukanaan, jolloin on aika käydä jossakin turvallisessa paikassa levolla. Silloin mielikin jo kaipaa lepoa sen kaiken kaaoksen keskellä, kun huliviliä on liikaa ympäristössä tai että on liikaa sellaisia asioita, jotka muuttuvat yllättäen. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun läheinen ihminen sairastuu tai jopa menehtyy yhtäkkiä. Myöskin sellainen voi sekoittaa pään, jos olet käynyt monta vuotta tutulla ammattiauttajalla ja olet omalla tavallasi kiintynyt häneen ja hän ilmoittaisi, että vaihtaa työpaikkaa viikon kuluttua.

Minulla on hyvä kokemus siitä sairaalasta, jossa olin. Siellä tultiin huoneeseen kertomaan, kun oli aika esimerkiksi tulla syömään, ellei potilas ollut päiväsalissa. Ei kalkatettu kovaäänisellä lehmänkellolla, eikä myöskään huudettu kovalla äänellä ”SYÖMÄÄN!!” tai ”LÄÄKKEIDEN JAKO!!”. Pidän siitä, että potilasta pidettiin yksilönä. Minä myös koin turvallisuutta, kun olin lukittujen ovien takana suojassa ja että tietyistä rutiineista pidettiin huolta. Joistakin asioista muistutettiin kohteliaasti potilasta, jos meinaa olla esimerkiksi hygieniapuolessa ongelmia sairastumisen ohella. Aina ei jaksa välittää omasta siisteydestä. Omalla kohdallani kuitenkaan näin ei ollut, sillä käyn joka päivä pesulla.

Kaikki artikkelin kuvat kirjoittajan itse ottamia sairaalan alueella.

Kaikki artikkelin kuvat kirjoittajan itse ottamia sairaalan alueella.

Kokemukseni potilaan roolissa olemisesta.

Minulle tuli turvallinen olo heti, kun sairaalaan tuli sisälle. Tiesi, että hoitajien tuoma läheisyys toi turvaa ja suojaa omalle itselle. Minulle on tärkeää, että joku koskettaa minua silloin kun minulla on paha olla sekä paniikkikohtauksen aikana. Niinpä hoitaja kosketti minua, kun tulin sisälle sairaalaan. Sisäänkirjoittautumishuoneessa jo tietää tulevansa turvaan, kun siellä käydään alkukeskustelu tulevan omahoitajan ja lääkärin kanssa. Minulla oli kaksi omaa hoitajaa, koska olin sellaisen tuen tarpeessa. Molempien kanssa tein keskustelujen lisäksi monenlaisia asioita. Joskus kävelimme sairaala-alueella olevaan rantaan tai vain sairaala-alueella tutkiskelemassa kesäistä luontoa.

Toisten potilaiden kanssa keskusteleminen ja muu toiminta päiväsalissa tekivät minulle selväksi, etten tarvinnut olla asioiden kanssa yksin. Parasta oli toisiin samassa tilanteessa oleviin ihmisiin tutustuminen osastolla. Myöskin välittömyys ja lämmin ilmapiiri toivat sitä positiivista kokemusta, jota itse tarvitsi jo oman hoidon terapeuttisuuden kannalta. Ennen kaikkea huumori on yksi eväs, jonka kanssa pärjää sairauden tuomien ongelmien keskellä. Minun mielestäni musta huumori toisten potilaiden kanssa oli kyllä mukavaa, mutta myös vitsailut hoitajienkin kanssa. Joskus saatoimme tehdä osastolla rutiineista poikkeavia asioita. Olimme kauniilla ilmalla jopa ulkona kahvilla.

Tekeminen sairaalan terapiasalissa tai treenaaminen punttisalilla toi romuilla olevaa itseluottamusta takaisin. Terapiasalissa tekemistään käsitöistä tai muista askareista näki omat kädenjälkensä ja punttisalilla huomasi oman kunnon kehittyneensä, jos vain kävi aktiivisesti treenaamassa. Minä siellä punttisalilla olin oikeastaan harva se päivä – Jollei punttisalin aukiolohetkenä, niin sitten osastolla sillä hetkellä työssä olevan hoitajan sekä potilastovereiden kanssa. Toki osallistuin myös siihen, ryhmään, joka kävi uimahallilla uimassa. Pidän uimisesta ja uimahalliryhmän koin hyväksi jo oman kunnon parantamisenkin kannalta ja että liikkumiseen tuli monipuolisuutta. Käytin myös hyödyksi sairaalan vieressä olevaa pururataa, jolla kävin sitten kävelemässä yksinäni tai hoitajan kanssa.

Jos halusin rauhoittua tai käydä ystävieni kanssa keskusteluja rauhassa puhelimitse, käytin sairaala-alueella olevaa rantaa siihen tarkoitukseen. Toisinaan saatoin istua sairaalan pihakeinussa lähellä suihkulähdettä ja kuunnella sen litinää sekä virtausta. Lintujen sirkutus toi korville ja aivoille lepoa. Sadepäivänä olin huoneessani joko pitkälläni kuunnellen musiikkia tai katselin osaston lehtitarjonnasta lävitse mielenkiintoista luettavaa. Luinpa sairaalassaoloaikanani Eragon –nimisen kirjan. Se oli jännittävä fantasiatarina lohikäärmeratsastajasta. Joskus myös halusin sulkea ympäristön hälyäänet kuuntelemalla iPodillani klassista musiikkia.

Kaikki artikkelin kuvat kirjoittajan itse ottamia sairaalan alueella.

Kaikki artikkelin kuvat kirjoittajan itse ottamia sairaalan alueella.

On hyvä muistaa seuraavia asioita, kun menet psykiatriselle osastolle hoitoon.

Psykiatriselle osastolle saa lähetteen muun muassa psykiatrilta, omalta lääkäriltä tai päivystävältä lääkäriltä terveyskeskuksestasi. Sinun kannattaa toimia ajoissa, jos itse huomaat olevasi esimerkiksi alavireinen kauan aikaa tai että esimerkiksi ystäväsi huomaa sinussa jotain, jonka vuoksi tarvitset apua sillä hetkellä. Jos sinulla on oikein paha olla, voit soittaa jonkun ystäväsi tai vanhempasi luoksesi. Voitte samalla miettiä, missä sinulla on sillä hetkellä turvallisinta olla. Koskaan ei kannata jäädä asioiden ja sairauden oireiden kanssa yksin, koska asiat voi vain vaikeutua, kun niitä murehtii yksin. Jos et tavoita sillä hetkellä ystäviäsi tai vaikkapa vanhempia, sinun kannattaa soittaa ensin auttavaan puhelimeen. He voivat neuvoa sinulle lisää asioita, joita voit tehdä selviytyäksesi. Joskus on tilanteita, jolloin on vain parasta mennä lääkäriin ja hakeutua hoitoon. Erittäin pahassa tilanteessa voit pyytää paikalla olevaa ystävääsi soittamaan sairasauton paikalle. Silloin sinut on pakko toimittaa hoitoon ja päivystävä lääkäri ei voi tällöin vähätellä pahaa oloasi. Jos näin käy, voit tehdä muistutuksen potilasasiamiehelle. Lääkäri ei saa koskaan väheksyä oireitasi tai tuntemuksiasi.

Kun menet terveyskeskukseen ennen pääsemistäsi psykiatriselle osastolle, ota mukaan:

  • Rahakukkarosi, jossa on mukana sinulle tärkeät asiat ja hiukan rahaa.
  • Lääkityksiesi reseptit, jos on.
  • Pariksi päiväksi puhtaat alusvaatteet, sukat ja hygienianhoitotarvikkeita.
  • Puhelin ja puhelimen laturi.
  • Laita päällesi mukavat vaatteet, jotta voit olla osastolla muutaman päivän niissä, ellei osastolla ole tarjolla potilasvaatteita erikseen.
  • Laita jalkaasi mukavat ja helposti riisuttavat kengät.

Pyydä ystävääsi tai vanhempiasi auttamaan asian hoitamisessa, jos et itse kykene ottamaan tarvittavia tavaroita mukaan.

Älä ota mukaan:

  • Mitään päihdyttäviä asioita.
  • Pitkäkyntisiä kiinnostavia asioita, kuten arvokkaita koruja.
  • Mitään teräviä asioita, kuten ladyshaveria.

Muista, että tullessasi psykiatriseen sairaalaan, hoitajat voivat tutkia tavarasi, varsinkin, jos sinut on toimitettu sinne tarkkailulähetteellä!

s4

Toimitus lisää: Koska psykiatrisen sairaalahoidon tieto ja osaaminen autismin kirjon haasteisiin liittyen on ajoittaisen tiedon vähyyden vuoksi hyvin vaihtelevaa, ei kenenkään sairaalakokemus ole samanlainen. Täten yksi kokemus ei anna tyhjentävää kuvaa koko Suomen tasosta. Mikäli haluat monipuolistaa näkökulmaa jakamalla oman kokemuksesi, ota yhteyttä toimitukseen.