Olen nuori onneton työtön
yhteiskunnan elätti,
täysin syrjässä maailman menosta
Edessäni aukeaa suuri kuilu, joka repeää
olen menettänyt uskoni oikeaan työelämään
herra varjele, anna työtä,
en kestä tätä tekemätöntä asioiden määrää
Voiko meissä nuorissa olla jotain vikaa tai väärää
Aurinko laskee taas taivaanrantaan,
mitään järkevää en taaskaan saanut aikaan.
Koulutan itseäni aina, vaan maksaako tuo vaivan,
aivan turhaan kun en työtä saa
Yksi pitää liian kokemattomana,
toinen passittaa hoitoterapiaan,
kolmas viilaa linssiin minkä kerkiää
Ota tästä nyt sitten selvää,
ei ole onnen avaimia mulla mihinkään työhön,
tahdon sukeltaa häpeästä piiloon uniin,
vaan painajaisiin byrokratia tulee aina tuhoamaan kaikki unelmat.
Näin työtön nuori rukoilee
Herra Lipponen: Jotain Tee.
Kirjoitettu 8.5.2000
