Pelsepuubi olalla: Lamauttavan perfektionismin selättäminen

, , Kommentointi suljettu.

pelsepuupi2Mikä on se kumma otus, joka usein tarraa kiinni ja estää ajatusten virran mutta on toisaalta niin tuttu, että sille voi sanoa hei? Tämän kirjoituksen tarkoitus on sanoa sille painokkaasti ja lopullisesti Hei hei. Vaan ei, jo kohta se tulee tilaamatta uudelleen, istahtaa olalle ja käy mieleen kuin omalle ohrakontille vaatien lisää ja lisää. Varsinainen käenpoika. Piipahtaa neuvonantajana, neuvomassa mukamas, mutta pian se heiluttaa tahtipuikkoa, eikä sille riitä mikään. Se verhoutuu muistojen kaapuun, se tervehtii yllättäen vanhojen tuttujen joukosta. Historian tila mielessäsi on sen värittämä. Et näe sitä mutta voit tuntea sen läsnäolon.

Liikkuessasi rakenteessa haluaisit asettua ja käydä tarkastelemaan jotain kohtaa. Ystäväsi liikuttaa kuvaa niin, että näet vain sen toiset puolet. Tarkastelemasi asia näkyy toisaalle toisin yhteyksin. Et osaa päättää, mikä näkökulmista olisi otollisin. Asioiden hahmot hehkuvat mielessäsi sammumattomina, ja ystäväsi lisää pökköä hiillokseen. Itse olet etäällä jäässä. Näet jo asian kokonaisuutena, mutta sen lähestyminen tuottaa liukkaita hahmoja, ei ei ei. Olet vakuuttunut, että sinulla on erityskyky nähdä väärät vastaukset mutta olet sokea oikeille.

Ratkaisu on lähempänä kuin uskotkaan. Sinun tulee vain pelata itsellesi aikaa ja siirtää ajatukset välivarastoon, joka on jonkin muun kuin ystäväsi hallinnoima. Ajatukset jäähtyvät ajassa. Ne rauhoittuvat paperilla. Ne saavat lempeämmän asun, kun niitä tarkastellaan neutraalissa ympäristössä.

Petkutat itsesi vain kirjaamaan ylös kaikki mieleesi juolahtavat ajatukset ilman päätöstä niiden käyttämisestä. Muistin kuuntelu tuottaa jouhevan virran, ja sen varrella voit vakuuttua, ettet ole vastuussa niistä asioista. Et ole portinvartija, ylituomari etkä suurviisauden haltija. Olet vain nöyrä kirjuri, joka kuuliaisesti kirjaa ylös ne aatokset, joita vuo tarjoaa. Yllättäen kuvat tulevat kaukaa. Niissä paljastuu värisävyjä, joita et voi olla huomaamatta. Kirjurin ei tarvitse olla sokea. Tyven välkehtii sävyissä, auvoisa tunnelma rauhoittaa mielen ja voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Lajittelet asioita löysin rantein vain sen pohjalta, miltä niiden suhteet vaikuttavat.

Nyt viimein olet päässyt alkua pidemmälle: paperilla on konkreettisia asiakohtia. Loppusilauksena on ehkä syytä muistaa, että arkipäiväisissä asioissa on ääretön määrä yhdistelmiä mutta ei ole yhtä oikeaa. Tulee vain hyväksyä, että juuri nyt ja tässä työn alla oleva prosessi alkoi äsken ja loppuu esimerkiksi huomenna. Ei ole olemassa mitään objektiivista mittaria mielipidekirjoittelun säännöstöksi. Kaikki tekeminen aivan tieteen kärkeä lukuun ottamatta on vain mielipiteiden ja muodin säätelemää. Sinulla on ihmisoikeus sanoa sanottavasi ja tehdä asiasi rikoslain puitteissa juuri niin kuin haluat. Tosiasiassa sinulla on velvollisuus sanoa sanottavasi, sillä se, minkä luulet selväksi tai tyhmäksi, voi olla idea ja kipinä toiselle ihmiselle.

Tajunnanvirtatekniikka on vastalääke sille, mikä mieltämme kangistaa.