Oopperaopas ummikoille reloaded

, , Kommentointi suljettu.

Artikkeli oopperaharrastaja ja AS-henkilö Juhana Bäckmanista ( Apteekkien asiakaslehti Terveydeksi! no. 3, 2012 ) on herättänyt paljon positiivista huomiota ja kiinnostusta. Tässä erikoisesti Puoltajalle annetussa artikkelisaan Juhana kertoo tarkemmin harrastuksestaan ja antaa vinkkejä niille, jotka haluavat mutta vielä ehkä epäröivät antautua oppeerahurmion valtaan:

ooppera

Innostuin oopperasta seitsemänvuotiaana, johtuen varmasti suurimmaksi osaksi siitä, kun äitini minua odottaessaan soitti usein klassista musiikkia vauvalleen. Isosiskolleni kyseinen taiteenlaji kolahti vasta huomattavasti myöhemmällä iällä.

Ooppera kuuluu yleissivistykseen, on kauneinta maailmassa. Se edistää tunteiden ilmaisua, auttaa rentoutumaan, vähentää stressiä, antaa muisteltavaa kyseisen illan elämyksistä pitkäksi aikaa. Koska se auttaa tutkitusti pysymään poissa pahoista teoista, klassinen musiikki soi nykyään iltaisin ostoskeskuksissa ja muissa julkisissa kaupunkitiloissa rauhoittaen toisinaan villiä yöelämää niin keskustassa kuin rauhattomissa lähiöissäkin.

Kuolemattomia mestariteoksia esitetään yhä 2000-luvulla ympäri maailmaa eläytyen La Bohemen Mimin keuhkotautiin tai Richard Wagnerin Lohengrinin Elsaan, syyttömänä syytettyyn aatelisneitoon, jonka tuntematon ritari pelastaa oikeudenkäynniltä.

Ilman sävellettyä musiikkia ei olisi oopperaakaan. Useimmat oopperat perustuvat alun perin näytelmäkirjallisuuden klassikoihin, kuten Kamelianainen tai Pariisilaiselämää.

Oopperassa on hienoa suuret tunteet, kaunis musiikki ja parhaimmillaan loistavat tulkitsijat. Oopperaa saatetaan myös modernisoida, mikä vetää nuorta yleisöä puoleensa. Samoin, mikäli ennen illan oopperaa järjestetään lyhyt teosesittely, johon sisältyy esimerkiksi pienenä purtavana pizza-iltapalaa. Kausikortilla näkee omalta paikaltaan kaikki näytäntökauden uutuusoopperat, jotka sisältyvät kortin hintaan. Kausikorttilaisena saat ilmaisen käsiohjelman, ainoastaan laulettava teksti eli libretto maksaa noin 6 euroa, eikä sen ostaminen ole pakollista.

Kallistakaan oopperassa käyminen ei ole, halvimmillaan selviää 14 eurolla piippuhyllyllä kolmannella parvella. Opiskelijat ja eläkeläiset saavat alennusta kaikista näytöksistä erillisiä vierailunäytäntöjä lukuun ottamatta.

Aistiyliherkille ihmisille saattaa olla tuskaa keksittyä illan oopperaan, mikäli vierustoverit tuoksuvat hyvin voimakkaille parta- tai hajuvesille. Ongelmaan ei ole olemassa yksinkertaista ratkaisua. On olemassa hengityssuojaimia, joita näkee saasteisissa suurkaupungeissa ihmisten suun edessä estämässä hiekkaa ja pölyä menemästä hengitysteihin. Ne voisivat kuitenkin aiheuttaa ihmetystä muussa yleisössä. Yksinkertaisin tapa olisi, että oopperassa otettaisiin ennen esitystä lyhyt kuulutus ”huomioithan vierustoverisi, etkä käytä kovin voimakkaita hajuvesiä, kiitos”. Voisimmehan tehdä asiasta oopperalle ehdotuksen ja katsoa, saammeko muutosta aikaan.

Aloittelijan ei kannata aloittaa oopperassa käymistä raskaammasta päästä, vaan suosia kevyitä Joseph Haydnia, Wolfgang Amadeus Mozartia tai Giacchino Rossinia, jotka eivät ole kovin pitkiä väliaikoineen ja edetä myöhemmin pidempiin teoksiin kuten Giuseppe Verdiin ja halutessaan Richard Wagneriin. Yleensä oopperat kestävät noin 2-3 tuntia. Richard Wagnerin oopperat sitten vaativatkin jo erittäin hyviä istumalihaksia 5-6 tunnin esityksen kestoineen väliaikojen kanssa.