Onttous puheen sisällä, osa 3: Männän puristuksessa

, , Kommentointi suljettu.

Kuva: Maiski

Kuva: Maiski

Eräs keskustelussa toistuva teema on kohdealueen epäselvyys. Miten joku asia voi toisaalta olla totta, toisaalta väärin ja miten muut tämän asian arvioivat. Näyttäisi kuin olisi useita totuusryhmiä ja monilla vielä eri käsitys näistä? Asiaa voisi valaista esimerkillä. Ajatelkaamme vaikka isoa autoa, jossa polttomoottorin männät tuottavat sen liikkeen, joka ohjataan akseliston kautta renkaille. Ainoa liikkeelle paneva voima on kitka, koska muutoin renkaat sutisivat tyhjää. Männät tarjoavat ihastuttavan kohteen paneutumiseen, niiden toiminta on aivan kiistattomasti, kitkan lisäksi, oleellisin seikka auton liikkumisessa. Laajennan hieman näkökulmaa ja tarkastelen usean auton ja usean työntekijän yritystä, jossa liiketoiminta muodostuu autoilla suoritettavasta asiakkaiden tavaroiden liikuttelusta. Jos pyrimme arvioimaan koko yrityksen toimintaa niin nopeasti meillä on tilanne, jossa paljastuu monta ehdottoman tärkeää seikkaa, joita ilman yrityksen toiminta rampautuu täydellisesti. Vastaavasti meillä on useita puhujia, jotka todistavat yleensä itselleen lähellä olevan toimialueen ainutlaatuisuutta. Ilman mäntiä autot eivät liiku, ilman ajokykyisiä kuskeja ne eivät liiku, ilman bensaa matka katkeaa ennen pitkää, jonkun täytyy vastaanottaa asiakkaiden ajotilaukset, toisen täytyy niitä asiakkaille tarjota, kolmas organisoi ajot sopivalla tavalla. Tämä toiminta tapahtuu yleensä tuulensuojassa, ja tavalla tai toisella tuon toimitilan ylläpitokin pitää hoitaa. Ainoa varma seikka on se, että nämä toimet lomittuvat tavalla, jota puheessa yleensä ei haluta hahmottaa. Ihmiset kertovat asioistaan suojaten omaa taustaansa, kunkin oma työ on se kaikkein tärkein. Melkeinpä mistä tahansa asiasta saatu tieto pitäisi suodattaa jonkinlaisen filtterin läpi, joka erottelisi persoonalliset näkökohdat enemmän faktojen kaltaisista.