Onttous puheen sisällä, osa 10: Sanansaattaja, piru seinälläsi

, , Kommentointi suljettu.

Kuva: Maiski

Kuva: Maiski

Nuoruuteni oudoimpia sanaleikkejä oli ilmaus ”älkää ampuko sanansaattajaa”. Sanasta sanaan tuo kehotus on helppo ymmärtää, mutta mikä on se todellinen viesti, joka piilee rivien välissä? Tätä en ymmärtänyt. Vasta aiemman perunaesimerkin yhteydessä luulin tajuavani sen. Tähän samaan voitaneen paketoida ilmaus ”älä maalaa pirua seinälle”. Kun puheessa korostuu sosiaalinen aspekti taustalla olevan asiasisällön kustannuksella ollaan primitiivisessä tilanteessa.

Negatiivisen asian sanoja jollain syvällisellä tasolla samaistetaan huonoon uutiseen. Sanaa, uutista saattava, sen ilmoille lausuva henkilö on tuo huono asia persoonallisessa mielessä. Hänet tulee ampua. Koska tämä on ilmiselvästi väärin, mutta tuo ylitulkinta on niin yleistä, tarvitaan vitsin muotoon puettu kehotus. Sen todellinen merkitys on, kuunnelkaa asioiden kertojaa, älkää ”ampuko” / pilkatko tai muutoin mollatko häntä.

Mutta kuka maalaa pirua seinälle, mitä pirua, mille seinälle ja millä pensselillä? Edellistä mukaillen huonojen uutisten tai negatiivisten näkökantojen kertoja syyllistyy tavalla tai toisella konkreettisesti pirun muodon ottavien asianhaarojen edistämiseen. Tämäkään ei ole totta, mutta tässä ei toivoteta ymmärrystä maalaajalle siis puhujalle vaan häntä kehoitetaan sulkemaan suunsa, miksi? Ainoa selitys lienee, että muinaisilla ajoilla on ollut omat esasaarisensa ja sarasvuonsa, jotka ovat shamanistisella otteella teroittaneet positiivisen asenteen merkitystä kansalaisille.