Miten ja miksi taistelin tieni mukautetusta opetuksesta yleisopetukseen

, , Kommentointi suljettu.

Kuva: MeriHevonen

Kuva: MeriHevonen

Elämää EMU-luokalla

Toisella luokalla menin aika pieneen luokkaan, johon minut integroitiin aluksi harjaantumisopetuksesta. Erityisopetuksen ajateltiin olevan minulle turvallinen paikka erityisvaikeuksieni takia. En vielä pienenä tajunnut asioita enkä osannut sanoa vaikeuksilleni nimeä kuin vasta ammattikorkeakoulussa.

Mukautetussa luokassa oli omanlainen elämänsä ja oppimismetodinsa. Esimerkiksi biologian tunneilla menimme metsään opettelemaan kasveja ja keräämään niitä prässiin vihkoon laittamista varten. Joskus korttienkin askartelua varten otettiin kasveja prässiin. Prässi tehtiin paksuista kirjoista ja kasvit laitettiin sinne ”kuivamaan”.

Opin mukautetulla luokalla paljon erilaisten kasvien ulkonäöstä ja nimistä, koska meillä oli aikaa perehtyä niihin. Joskus juhlapyhien aikoina saatoimme laittaa kukkasipulista kasvamaan vaikkapa hyasintin jouluksi tai äitienpäiväksi tulppaanin ja ahkeraliisan äidille äitienpäivälahjaksi. Toisinaan keskusteltiin jääkaudesta, kun kävelimme ja suunnistimme pitkin Lohjanharjua liikuntatunneilla ja toisinaan historiankin tunneilla. Eräs erityisopettaja oli kiinnostunut muistomerkeistä ja jääkaudesta, siitä mitä Lohjalla oli tapahtunut tuolloin ja siitä miksi harju muodostui. Sain tietää senkin, että Lohjanharju on osa Salpausselkää.

Meillä mukautetussa luokassa oli aina sama opettaja, oli aine mikä hyvänsä. Toki puutöissä, tekstiilitöissä, musiikissa, liikunnassa ja kotitaloudessa oli omat opettajat. Koska olimme lukuaineissa ja kuvaamataidossa omassa luokassamme, meillä oli mahdollisuus tehdä luokastamme kotoisankin näköinen. Meillä oli siellä kahvinkeitin, radio, televisio ja pikkuinen uuni. Uuniin saattoi perjantaina laittaa vaikkapa pakastepullat paistumaan ja kahvinkeittimeen kaffet pörisemään viikonlopun kunniaksi.

Mukautettu luokka oli omalla tavalla turvallinen, kun oli paikka, minne mennä. Luokka-avustajan korvaan saattoi sopottaa tehtävien teon lomassa omia huoliaan ja asioita, joita oli tapahtunut. Monesti luokka-avustaja osasi ymmärtää minua ja huomasi joskus luokkatovereiden kateuden sekä kiusaamisen, jos sitä minun kohdallani tehtiin. Useinhan sellaisia tilanteita oli, varsinkin murrosiän kynnyksellä.

Miten ja miksi taistelin tieni yleisopetukseen

Halusin päästä yleisopetukseen, koska EMU-luokalla olin turhautunut helppoihin kymppeihin ja yseihin todistuksessa. En juurikaan myöhemmillä luokka-asteilla kuten kuudennella luokalla tehnyt kotitehtäviä kotona ja silti sain kokeista hyviä arvosanoja koulussa. Joskus minulle oltiin siitä hiukan kateellisiakin. Kuudennen keväällä muistan saaneeni kevätjuhlissa stipendin hyvästä keskiarvosta. 1990-luvulla oli vielä vaikeaa päästä erityisluokalta yleisopetukseen etenkin, jos koskaan aiemmin ei ollut ollut yleisopetuksessa. Muistan prosessin olleen työlästä, kunnes pyörät lähtivät pyörimään yleisopetukseen pääsyn suhteen. Nykyisellään integrointi yleisopetukseen on aivan toisenlaista, ja puitteetkin ovat aivan toisenlaiset verrattuna noin parikymmentä vuotta sitten tapahtuneisiin asioihin.

Olin aina ollut erilainen lapsi ja nuori. Erilaisuuteni vuoksi tulin enemmän ja vähemmän aina kiusatuksi joka kolkassa. Tulin joskus leimautuneeksi asuinalueellani, koska menin eri kouluun kuin suurin osa asuinalueeni lapsista ja nuorista. Monesti koin kiusaamistakin koulukyydissä toisten lasten taholta, kun olin erityiskoulussa. Minusta se oli erittäin ikävää. Koin kiusaamista muuallakin kuin taksissa. Minua ei huolittu pihaleikkeihin eikä minulla juurikaan ollut asuinpaikallani kavereita. Olin sitten sellaisten lasten kanssa, jotka minut hyväksyivät. Joskus ne kiusaamisasiat taksissa palaavat mieleen, mutta en anna asioiden häiritä minua.

Kerroin äidille halukkuudestani mennä yleisopetukseen ja näyttää kaikille. Olin puhunut jo jonkin aikaa siitä, että haluaisin toimia näin. Niinpä asiaa alettiinkin järjestämään paikallisessa perheneuvolassa, jossa kävin lapsena terapiassa. Heidän toimestaan pääsin koulupsykologille tasotesteihin, joissa ilmeni oma kyky oppia ja opiskella uusia asioita.

Miespuolinen koulupsykologi teetti minulle tasotestit, ja joihinkin antamiini vastauksiin hän oli joutunut tarkastamaan tietosanakirjasta. Yksi esimerkki oli lasista. Minun piti sanoa, mitä tietyistä sanoista tuli mieleen. Olin sanonut hiekasta, että lasi. Sanoin lasin valmistettavan kvartsihiekasta, ja jos siihen halusi punaista väriä, siihen laitettiin kultaa mukaan. Näin on Muranon lasin kohdalla. Muranon lasi on italialaista lasia, johon maalataan kuvioitakin käsin.

Olin ylpeä, kun vanhemmilleni sanottiin minulla olevan erittäin laajat yleistiedot ja hyvät kielelliset, loogiset ja matemaattiset kyvyt. Yleistiedon kohdalla oli, että kaksi – kolmekymppisenkään ei tarvitsisi tietää niin paljoa asioita kuin itse tiesin 12-vuotiaana. Minut on kotona kasvatettu hakemaan tietoa itse ja kyseenalaistamaan asioita. Minut on myös kannustettu hakemaan vastausta kysymykseen ”Miksi?”. Nämä asiat ovatkin ehkä johtaneet ympäristössä kateuteen vieläkin, koska olen lahjakas monella osa-alueella, vaikka joskus sosiaalisessa kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa minulla on vaikeuksia. Vaikeudet ovat peräisin kouluajoilta ja lapsuudesta, jolloin minua kiusattiin.

Halukkuus parempaan tulevaisuuteen.

Minulla oli into saada itselleni parempi tulevaisuus ja laajempi valikoima erilaisiin ammatteihin ja kouluihin. 1990-luvulla ammatinvalinta oli erityisluokkalaisille vielä rajallista, koska ajateltiin erityislasten ja -nuorten selviytyvän vain helpoissa ammateissa ja helpoissa töissä, esimerkiksi keittiöllä tai suojatyössä.

En halunnut matalapalkka-aloille. Lisäksi minulla oli innokkuutta päästä hyvään ammattiin kuten insinööriksi tai vastaavaksi. Kotona minua on kyllä kannustettu hyvään koulutukseen ja muuta.

Elämää yleisopetuksessa integroidun näkökulmasta

Yleisopetukseen menin yläasteen ajaksi. Menin siis yleisopetukseen seitsemännelle luokalle. Mukautetulla puolella olisin siirtynyt silloin kahdeksannelle, mutta menin seitsemännelle ja tavallaan kävin sen luokka-asteen uudestaan. Kaikkiaan olin peruskoulussa kymmenen vuotta.

Minusta se tuntui jännältä mennä isompaan luokkaan, kun siirryin yleisopetukseen. Siirto tapahtui samaan aikaan, kun vanha erityiskoulumme lopetettiin Lohjalla ja oppilaat laitettiin erityisluokkiin eri kouluihin. Niinpä kohdallani siirto yleisopetukseenkin toteutui ehkä hiukan saippuan lailla. Omituisinta oli se, että joka oppiaineessa oli nyt oma opettaja. Myös luokkien vaihtaminen joka oppiainetta varten minusta tuntui hassulta. Musiikista ja kuvaamataidosta pidin paljon, kun sai tehdä asioita, joita osasi hyvin.

Yleisopetuksessa minulla oli riittävää haastetta opiskella. Osasin hakea asioista tietoa samalla tavalla kuin olin kotona oppinut. Menin kirjastoon ja silloin seilasin internetissäkin, mitä muut ikätoverini eivät vielä siihen aikaan osanneet tehdä. Sekin asia saattoi johtaa kateuteen koulussa. Vaikka minua kiusattiin yleisopetuksessakin paljon, jaksoin selvittää peruskouluni yleisopetuksessa loppuun ja hain aivan normaalille luokalle ammattikouluun. Ammattikoulusta valmistuin kemian prosessilaborantiksi vuosimallia 2000.