Mitä hyviä puolia olisi autistisessa veljessä?

, , Kommentointi suljettu.

Minua todella ärsyttää, kun jotkut ihmiset alkavat sääliä veljeäni tai haukkuvat häntä. Kuten: ”Voi voi, kun ei tule veljellesi Ossille ylioppilasjuhlia.” ”Ossi ei mene ikinä armeijaan.” ”Miksei Ossi vieläkään osaa lukea ja kirjoittaa teini-ikäisenäkään?” ”Kunpa Ossi puhuisi enemmän.” ”Olisi niin paljon helpompaa, jos Ossi olisi normaali kuten muut teinit.” Joskus suututtaa nuo jutut niin, että tekisi mieli sanoakin vastaan.
Aloinkin tässä yksi päivä miettiä, voisiko olla hyviäkin puolia kehitysvammaisesta autistisesta pikkuveljestä.
Keksinkin muutaman:
  1. Veljeni ei kiusaa muita koulussa tai vapaa-ajalle
  2. Hän ei ajattele sotimista
  3. Hän ei ole ryyppää kaverien kanssa
  4. Ei tarvitse miettiä, vetääkö hän huumeita ja keiden/kenen kanssa
  5. Hän ei ole saattamassa tyttöjä raskaaksi
  6. Hän ei ole kiinnostunut merkkivaatteista. Ainakin hänen pukeutumisensa tulee halvemmaksi
  7. Ei kulu rahaa kalliisiin harrastuksiin
  8. Hän ei muista tapaamiaan ihmisiä. Jos joku on hänelle ilkeä, hän ei haudo kostoa.

Olen jo itse niin tottunut kehitysvammaiseen autistiseen veljeeni, etten vaihtaisi häntä pois. Luulisin jopa, että jos hankkisin tulevaisuudessa lapsen, haluaisin mieluummin autistisen lapsen kuin neurologisesti tyypillisen. Hirvittää ajatuskin, että neurologisesti tyypillesestä lapsestani tulisi samanlainen kuin ne, jotka kiusasivat minua koulussa. En haluaisi kokea sitä uudestaan. Perustelen sen tuolla tavalla, miksi tulen paremmin toimeen autismikirjolaisten lasten ja teinien kanssa.