Minun sanani loukkaavat aina

, , Kommentointi suljettu.

Vaikka olen painanut deleteä eikä sanojani enää näy, silti ne jatkavat loukkaamista.

Minä käytän samoja sanoja kuin muut ihmiset, silti vain minun sanani loukkaavat.

Haluaisin leikkiä sanoilla assosiaatioleikkiä. En voi, sanat ovat minulle niin vaikeita etten niillä osaa leikkiä.

Elävässä elämässäni en oikeastaan käytä sanoja vaan puhun tyyliin ”No, joo, ei, yhym, vai ni.” Yhym on ehkä suosituin sanani, koskaan se ei ketään loukkaa.

Osaan kyllä kamalan määrän sanontoja joita olen opetellut kirjoista.  En niitä pidä omina sanoina, lainailen vaan kirjan sanoja. Saatan sanoa ”Juuri niin se meni. Mielellläni kuulisin siitä aiheesta lisää, kerro toki”. ”Mitä sinä ajattelet” (elä vain kerro, oma ajatukseni), ” miksi ilmaiset itsesi noin” , ”suo anteeksi, paha tapani”,  ” voih.. onko kaikki siis ohi meidän välitämme?”

Mitä lienee tarkottavat, olen vaan opetellut noin sanomaan. Ja kun tuntuu ettei pelkkä yhym riitä, niin latelen noita kirjan sanontoja.

Miksi minä sitten netissä muutun ja kirjottelen sanoja jotka toisia loukkaa? Vaikka minä luen sanani usein ja mietin ettei tuo ketään voi loukata, vaikka minä usein käytän sanoja mitkä olen netissä löytänyt, silti ne loukkaa.

Minä ehkä ajattelen liikaa itseäni ja luulen ettei sanani ketään muutakaan loukkaa, jos ei itseäni loukkaa.

Väärä luulo.

Minun pitäisi muuttua toiseksi ja miettiä mitä hän ajattelee sanoistani. Tarvisin paljon aikaa, nettikeskustelut menee niin nopeasti etten ehdi mukaan, jos ajattelen liikaa. Miksi minulla on hidas aivotoiminta?

Miksi minä yleensä yritän kaikki nettikeskustelut ymmärtää ja kaikkeen osallistua kun en siihen ole kykenevä?

Miksi en vain netissäkin käyttäisi leikkaa, kopio ja liimaa -juttua ja näyttäisin viisaalta. Sanoisin näin: ”Olen ajatellut tuon taipumuksen olevan paljon yksin olevan ihmisen tapa konkretisoida asiat selkeimmiksi”.

En itse ymmärrä mitä tuo tarkottaa, sanoja jotka eivät varmasti ketään loukkaa.

Minä olen joskus toivonut, että assien foorumilla olisi hiljaisuuden foorumi. Olisin siellä varmaan hyvä. Voisin miettiä mitä sanoisin, voisin vaikka sanoa yhym ja seuraavana päivänä voisin vaikka sata sanaa jotain sopivaa kirjottaa, jotain minkä olisin ehtinyt miettiä, eikä se ketju olisi mihinkään sekamelskaan hävinnyt vaan sen helposti löytäisin ja voisin sanoa asiani.

Nettihälinä on jotain missä pääni hajoaa, minusta tulee jotain mitä en hallitse. Silti kirjottelen, koska haluan johonkin joukkoon kuulua.

Tai ehkä en halua kuulua joukkoon, sanat ja niiden järjestys, niiden merkitys on jotain sellaista minkä haluaisin perusteellisesti oppia. Pelkään, että jos en kirjota mitään mihinkään, en kohta osaa enää puhua. Sanon vain yhym.