Esteettömyyttä kokouksiin!

, , Kommentointi suljettu.

Kokouksissa kuulee usein autismikirjolaisten huokaisevan, etteivät he tajua mistä puhutaan tai sitten heidän ruumiinkielestään tai käytöksestään huomaa, ettei kaikki ole hyvin. Kuka laittaa käsiä korville, kuka vääntelehtii tuolilla vaikean näköisenä, kuka puristelee palloa ja kuka taas piirustelee paperin laitaan täysin omiin maailmoihinsa vajonneena. Tämä kaikki kielii, että kokousta ei ole järjestetty esteettömäksi, autismikirjon ihmisten tarpeet huomioon ottavaksi. Jos halutaan että autismikirjolaisten omavoimaisuus ja valtaistuminen etenevät, on aivan ensiarvoisen tärkeää muokata kokouskäytäntöjä sellaisiksi, että he voivat ottaa osaa niihin ja olla mukana päättämässä omaa elämäänsä koskevista asioista.

Kerron ensin hieman itsestäni, jotta ymmärtäisitte, millä tavoin erilaiset ympäristöt voivat joko estää tai tukea minua olemasta oma itseni ja toimimasta parhaalla mahdollisella tavalla. Olen lähinnä sekamuotoinen addi-assi. Lapsena olin enemmän aspergeri, nuorena pikemminkin as-piirteinen adhd ja nykyisin lähinnä add/as. Tarkkaavuuden ylläpitäminen on suurin haasteeni. Aistipulmistani suurin on yliherkkä kuulo. Äidinkieleni ja ajatteluni on kuvallista, eli joudun kääntämään suomenkielen eräänlaisiksi videoiksi, joita katson ilmasta. Siksi en mielelläni katso silmiin, vaikkakin tarvittaessa sen osaan. Ongelmani on siis ”kielenkäännöksellinen”. Lisäksi minulla on kasvosokeutta ja huonohko työmuisti, eli minun on vaikea pitää mielessä monta asiaa yhtä aikaa ja etenkin muodostaa puhutusta kokonaiskuvaa.

Olen voimavaroista ja ympäristöstä riippuen kolmenlainen ihminen:

1. Ei autistisoiva ympäristö ja tilanne, hyvissä voimissa:

Silloin olen visionäärinen, hauska, älykäs, kokonaisuuksia hahmottava ja huomioonottava, empaattinen,päämäärätietoinen,johdonmukainen luova ja tehokas (voimavaroja 60-100%)

Edellytykset tälle ovat:

– korkeintaan 4 ihmistä, mieluiten kahdestaan
– ei taustaääniä (esim. musiikkia), ei kovia yhtäkkisiä ääniä, ei visuaalista hälyä (sotkua, liikkuvia tai välkkyviä esineitä, kuten vaikkapa TV tai näyttö)
– johdan itse tilaisuutta, kuten kouluttaessani, jolloin hallitsen kokonaisuuden, sen osat ja aikataulutuksen eli strukturoin itselleni
– jos väkeä on paljon enkä johda itse, kokonaisuus ja tavoitteet on ilmaistu kuvin tai värein esitetyn struktuurein sekä aikaraami on selkeästi esitettynä eikä ole aistikuormaa

2. Autistisoiva ympäristö tai tilanne:

Olen pilkkivä, en saa oikein mistään kiinni, äänet alkavat vyöryä yli kaiken muun, minun on vaikea seurata mitä tapahtuu, ajatus ja muisti pätkii, toimin assosiatiivisesti, hakeudun mieluiten pois tilanteesta – omiin ajatuksiini jollei muuta pakotietä ole. (voimavaroja 59-20 %)

Edellytykset voimavarojen poisvalumiseen:

– enemmän kuin 4 ihmistä
– yleinen korkea melutaso (esim. puheen sorina)
– sekava ympäristö
– paljon ventovieraita ihmisiä, joista ei hahmotu ymmärrettävää kokonaisuutta
– kovia yhtäkkisiä ääniä (kuten kellon kilinä tai nuijan paukutus)
– epäselvä tilanne (ei selkeää rakennetta tai teemaa kuten tavallisissa juhlissa tai upouusissa tilanteissa)
– kaikenlainen puhe (kuten toimintakertomukset yms.), jota ei tueta kuvin tai kokonaisselvityksin (esim. mind-mapilla tai värikoodatuilla sektoriympyröillä)

3.  Ihan omissa maailmoissani, autistinen:

En oikein saa kontaktia. Jos juttelen jonkun kanssa, puhe kyllä tulee automaattisesti, mutten oikein jälkeenpäin tiedä, mistä puhuttiin; mielellään olen yksin tankkautumassa (voimavaroja jäljellä 19-10 %), tuijotan jotakin kaunista väriä, muotoa tai rakennan asetelmaa pikkutarkasti

Edellytykset:

-pitkään jatkunut autistisoiva ympäristö
– edellä kuvatun kaltaiset olosuhteet, joista ei pääse pois
– univelat
– joku muu kuormittuneisuus

Minusta on harmillista, että koin Autismiliiton jäsenyhdistysten tapaamisen ja liittokokouksen ensikertalaisena luokkaan 3 kuuluviksi. Käytännöt olivat mielestäni tosi hämäriä, ehdokasasettelusta oli vaikea saada tolkkua ja ehdokkaita oli vaikea erottaa toisistaan johtuen heikohkosta kasvo- ja työmuististani. Toimintakertomuksen selostamisen seuraaminen oli liki mahdotonta.

Seuraavalla kerralla käytännöt olivat entuudestaan tuttuja ja siksi tilanne oli jonkin verran selkeämpi, mutta osallistuminen (ja siis osallisuuteni) oli kuitenkin melkoisen vaikeaa ja kuormittavaa johtuen jo kuuloaistimuksista. Hallituksen kyselytunti ja ehdokasasettelu vaikuttivat yhä kaoottisilta ja liittohallituksen rooli ja tarkoitus jäi minulle edelleen epäselväksi.

Toisin sanoen OSALLISUUTENI sellaisena ihmisenä kuin parhaimmillani olen jäi toteutumatta, koska tilaisuuden ESTEETTÖMYYTTÄ ei oltu mietitty tai ehditty toteuttamaan.

Hankaluuksia tuotti:

–  ennakointi (oli kyllä tullut etukäteen, mutta kun esim. toimntakertomusten ja -suunnitelmien kieli on vaikeaselkoista, pitäisi ehkä mindmapittaa yksinkertaisempaan muotoon yhdelle sivulle pääasiat)
–  ei kuvallista esilläolevaa struktuuria
–  hahmottumaton ihmismassa
–  ajoittainen voimakas, pitkäkestoinen taustamelu ja visuaalinen häly
–  ajoittaiset voimakkaat yhtäkkiset äänet: Kilikello ja nuijanpaukutus ennen liittokokouksen alkua, joiden ansiosta syke nousi aina minuuteiksi huippunsa säikähdyksistä ja ajattelukyky meni sekavaksi
Seuraavassa esitän KORJAUSEHDOTUKSIA kokousten järjestämiseksi siten, että ne olisivat autismikirjolaisten paremmin saavutettavissa.  Olen ajatellut asiaa siltä kannalta, että kokoukseen tulee joku kaltaiseni tai voimakkaammin autistinen/tarkkaavuushäiriöinen autismikirjon untuvikko, joka ei tiedä mistään mitään, kuten itse olin viime vuonna. Mahdollisesti hän on voimakkaasti jännittynyt suuressa ihmismassassa ja aistikuormituksessa ja mahdollisesti ainakin osittain lukutaidoton.

Perusrakenne: ennakointi, ajan antaminen, jäsentäminen ja visualisointi sekä aistikuorman vähentäminen / hahmottamista tukevien aistimusten tarjoaminen:

1. Yleinen visuaalinen strukturointi:

Ihmismassan hahmottamista helpottamaan:

– Ilmoittautumisessa valitaan alla esitettyjen värikoodien mukaiset suuret, pyöreät nimikyltit.  Auttaa jo infopöydässä ja vapaana vellovassa aamukahvitilanteessa hahmottamaan ihmismassaa.

– Omat pöydät eri ryhmille eli esim. liiton työntekijöille, emppitoimikuntalaisille, istuvalle liittohallitukselle, hallitukseen pyrkiville ja sitten muulle yhdistysväelle. Yhdistysten pöydät maantieteelliseen järjestykseen: etelä ja itä eteen, keskisuomi keskelle ja pohjoinen taakse. Värikoodit eli eri väriset pöytäliinat ja eri väriset isot, pyöreät rintamerkit, joissa isolla etunimi, ja jos ammattilainen, niin virkanimike. Esim.: työntekijät vaaleanpunainen, emppitoimikunta ja liittohallitus sekä sinne pyrkivät vaalean vihreä, muu jäsenistö vaalean keltainen. (Ei kirkkaita värejä, jotka saattavat olla joillekin autismikirjolaisille hyvin kuormittavia)

– Seinille ehdokkaiden esittelyt kuvan kera, jolloin heihin ja heidän ajatteluunsa voi rauhassa tutustua taukojen aikana, eikä heidän tarvitse lavalla kovassa kiireessä ”myydä itseään”.

2. Päivän kulun hahmottamisen helpottaminen:

Suuri värikoodattu tai kuvin tuettu tilannekello, jonka viisaria siirretään sitä mukaa kun tilanne vaihtuu.

Aistipuolen huomioonottaminen:

Emppipäivillä nousi yleisöstä melkein jokainen käsi, kun kysyttiin kellä kaikilla on aistiproblematiikkaa.  Tämä on varmaan suurin yksittäinen kyvykkyyttä romahduttava pulma, joka olisi otettava huomioon kaikessa suunnittelussa. Isoissa tilaisuuksissa etenkin visuaaliseen, kuvitettuun selkeyteen pitäisi kiinnittää huomiota, sekä ääniin. Tuolit ovat mitä ovat, mutta ehkä jokunen pehmuste voisi olla tarjolla (eihän ne paljon tiimarin alemyynnissä maksa) ja kutsussa kehotus jättää hajuvedet laittamatta.

Kilikellon sijaan käytän itse sitä että nostan käteni ylös ja sitten siihen liittyy seuraava joka näkee, että kädet ovat ylhäällä jne.  Tulee samalla hyvää jumppaa. Kun olen ollut alkuperäiskansojen tapaamisissa, on siellä tapana aplodeerata kädet ylhäällä sormia  liikutellen (mitä hienompi juttu, sitä hitaammin ja hartaammin sormet liikkuvat). Emppipäivillä on ollut käytäntönä ”assi-aploodit”, eli käsien räpyttely taputusten sijasta. Puheenjohtajan nuijan pamautuksen voi korvata elokuvan teosta tutulla eleellä ”pyörii”, jossa käsi nostetaan koukistettuna nyrkissä ylös ja ikään kuin vedetään jostakin (niin kuin vedetään vessaa naruvessassa).

Siis ennakointia seinäpinta-aloja hyödyntäen, jäsentämistä ryhmittämällä kuvin, värikoodein ja mindmapein, ajan jaksottamista ja ennen kaikkea aistimusten kurissapitoa ja yllättävien siirtymien välttämistä.

Tässä oli hieman ideoita sovellettavaksi kokouksissa ja tapahtumissa, jotta niistä saataisiin saavutettavia mahdollisimman monille autismikirjon ihmisille. Loppujen lopuksi melko pienellä vaivalla mahdoton voidaan tehdä mahdolliseksi!