Empowerment-päivien antia: Aistiyliherkkyysluennon taustamateriaali

, , Kommentointi suljettu.

Ohessa on taustamateriaali Marjatta Kumpulaisen aistiyliherkkyysluennolta. Tekstin on kirjoittanut luennoitsija itse, ja hän on antanut meille luvan julkaista sen Puoltajassa.

* * *

EMPOWERMENT-PÄIVÄT

28.–29.11.2009

AISTIEN YLI- JA ALIHERKKYYS SEKÄ SENSORINEN INTEGRAATIO

Autistiset henkilöt käsittelevät aistimuksia eri tavalla kuin neurologisesti tavalliset ihmiset. Joskus yksi tai useampi aisteista toimii yli- tai aliherkästi, jolloin autistisen henkilön mahdollinen reagoimattomuus tai ylireagointi joihinkin aistiärsykkeisiin liittyy tapaan, jolla aivot käsittelevät aistiärsykkeitä.

Autististen henkilöiden aistielämysten poikkeavuuksia voidaan ymmärtää myös sensorisen integraation käsitteellä. Sensorisella integraatiolla viitataan siihen, että erilaiset aistiärsykkeet kootaan kokonaisuudeksi aivoissa. Mikäli aistiärsykkeitä, esimerkiksi ääniä ja näköaistimuksia, ei koota yhdeksi kokonaisuudeksi normaalin tietojenkäsittelyprosessin mukaisesti, saattaa seurauksena olla kehitykseen, ymmärrykseen tai käyttäytymiseen liittyviä ongelmia. Esimerkiksi ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa sensorinen integraatio helpottaa keskinäistä ymmärrystä, koska puheäänen lisäksi ilmeet, eleet ja kehon kieli välittävät viestejä muun muassa kertojan tunnetilasta. Kyse on ei-kielellisestä, nonverbaalisesta vuorovaikutuksesta, jonka osuus on noin 70–80 % kaikesta viestinnästä. Autistin vuorovaikutus on ikään kuin yksikielistä, jolloin tämänkaltaisten vivahteiden hahmottaminen saattaa olla hankalaa.

SENSOMOTORINEN, PSYKOMOTORINEN JA SOSIOMOTORINEN KEHITYSVAIHE

Sensomotorinen kehitysvaihe on lapsen syntymän jälkeinen varhainen kehitysvaihe (n. 0–18 kk). Sensomotorisessa kehitysvaiheessa lapsi oppii hahmottamaan oman kehonsa ja aistijärjestelmä aktivoituu tasapainoiseksi moniaistijärjestelmäksi. Tämän kehitysvaiheen merkittävin tapahtumasarja on liikkumisen kehittyminen. Tänä aikana tapahtuu muun muassa refleksijärjestelmän muuntumisprosessi. Muuntumisella tarkoitetaan varhaisten refleksien, ns. primitiivirefleksien, vauvarefleksien vaimenemista ja tätä kehitysvaihetta seuraavaa ns. aikuisrefleksien kehitysvaihetta. Tuolloin lapsi esimerkiksi oppii hallitsemaan itseään tahdonvaraisesti. Primitiivirefleksit ovat tahdosta riippumattomia liikkeitä, jännitystiloja, jotka kehittyvät jo sikiöasteella ja vaimenevat normaalisti alle 1-vuotiaana. Varhaiset refleksit auttavat lasta muun muassa imemään maitoa, ojentamaan ja koukistamaan raajojaan, jolloin kääntyminen mahalleen onnistuu refleksien auttamana, sekä kurkottamaan ylös ja siitä myöhemmin niin sanottuun kissaistunta-asentoon. Refleksit ohjaavat myös ryömimiseen ja konttaamiseen. Useita kuukausia kestävä ryömiminen ja konttaaminen (n. 8–12 kk) aktivoivat aivopuoliskoja yhdistäviä hermorakenteita ja yhdistävät aivopuoliskoja tehokkaaksi kokonaisuudeksi. Tämä luo edellytyksiä myöhemmälle oppimiselle ja auttaa puoleisuuden jäsentymisessä.

Toinen sensomotorisen kauden tärkeä prosessi on kommunikointitaitojen kehittyminen, jolloin lapsi oppii ymmärtämään kielellisiä viestejä ja aloittaa oman kielellisen kommunikoinnin, yksittäisten sanojen puhumisen. Tämä prosessi aktivoi voimakkaasti vasenta eli kielellistä aivopuoliskoa, joka yhdessä motorisen kehityksen kanssa edesauttaa puoleisuuden kehittymistä ja jäsentymistä. Tänä aikana aivojen integrointityön tulisi toteutua fyysisen harjoittelun, ryömimisen ja konttaamisen avulla, sillä nämä ovat edellytyksiä seuraavien kehitysvaiheiden hyvälle toteutumiselle.

Psykomotorisella kehitystasolla (yli 18 kk) opitaan leikkien kautta monipuolisia taitoja, kuten kiipeilyä, juoksemista, käsien käyttöä ja rinnakkaisleikkejä. Kielellinen kehitys on voimakasta, ja looginen päättelykyky ja oivaltaminen alkavat kehittyä.

Sosiomotorisella kehityskaudella opitaan käyttämään kehittyneitä liikkumis- ja kommunikointitaitoja ja luodaan pelien ja leikkien avulla sosiaalisia kontakteja muihin lapsiin. Motorisia taitoja ja vuorovaikutustaitoja opitaan käyttämään ryhmätilanteissa, ja pikkuhiljaa opitaan kokemuksen kautta ryhmässä toimimisen kirjoittamattomat säännöt, ei-kielellinen viestintä.

KEHITYSVAIHEIDEN ”DOMINOTEORIA”

Osa vauva-ajan primitiivirefleksien kehityksestä tapahtuu niin sanottua dominoteoriaa noudattaen, jolloin varhaisimpien refleksien on ensin kehityttävä huippuunsa ja vaimennuttava ennen kuin seuraava refleksi voi kehittyä kunnolla. Lopulta koko refleksien muuntumisprosessi on käyty läpi, minkä jälkeen aikuisrefleksit vahvistuvat ja kehittyvät auttaakseen motoriikkaa ja suojatakseen ihmistä yllättävissä tilanteissa. Jos jokin osaprosessi on hidas eikä etene kunnolla, muutkin hidastuvat. Mitä enemmän edellisissä kehitysvaiheissa on ongelmia, sitä todennäköisempää on kohdata sosiaalisia, oppimisen, keskittymisen tai muistamisen vaikeuksia, motorisia ongelmia ja ylivilkkautta seuraavissa kehitysvaiheissa ja myöhemmin aikuisiässä. Tahdonalainen toiminta häiriintyy, jos primitiivinen kehitys ei tapahdu kokonaan ja ajallaan. Näin aivot ovat jatkuvasti ”hälytystilassa” ja aistit yliherkkiä. Taisteluvalmius on hyvä, mutta oppimiskyky joillakin osa-alueilla huono. Jos jokin aisti ei toimi tarkoituksenmukaisesti, muut joutuvat kompensoimaan. Tämän vuoksi neuraalinen stressikuorma lisääntyy ja kokonaisuus kärsii.

VIITTEITÄ REFLEKSIJÄÄNTEIDEN ONGELMISTA KÄYTÄNNÖSSÄ:

MORO (= VAUVAN PELÄSTYSREFLEKSI)

Lapsi on pelokas, arka ja jännittynyt. Hän välttelee muutostilanteita, on muutosvastainen ja erittäin stressaantunut uusissa tilanteissa. Hänellä on esiintymisjännitystä, ja esimerkiksi koetilanteet jännittävät, mikä heikentää arvosanoja, vaikka asiasisältö olisi tuttu.

TLR (= TASAPAINOAISTIREFLEKSI)

Lapsella on kehon koordinaatio-ongelmia, tasapainon hallinnan ongelmia, heikko ryhti tai makaava kirjoitus- ja lukuasento pulpetilla.

ATNR (= EPÄSYMMETRINEN TOONINEN NISKAREFLEKSI)

Lapsella on erittäin heikko ja epäselvä käsiala, puristava ja epätavallinen kynäote ja suuri kirjainten koko kirjoittaessa. Tämän vuoksi hän on usein hidas kirjoittaja. Lisäksi lapsella voi olla niska- ja hartiaseudun tai selän kiputiloja.

STNR (= SYMMETRINEN TOONINEN NISKAREFLEKSI)

Lapsen on vaikea istua paikoillaan. Hän istuu mielellään jalkojensa päällä tai muuten kuin tavallisessa istuma-asennossa, esimerkiksi makaa mieluummin kuin istuu läksyjä tehdessään.

KÄSI- JA SUUN ALUEEN REFLEKSIT (IMEMIS-, HAKEMISREFLEKSIT)

Nämä refleksit vaikuttavat suun lihaksia jäykistävästi, jolloin puhemotoriikka ja/tai syöminen vaikeutuu. Lapsi imeskelee lapasia, takin kaulusta tai jotain muuta.

Aistijärjestelmä pyrkii toimimaan aina tarkoituksenmukaisesti ja kulloiseenkin tilanteeseen sopivasti. Kehityksellisten häiriöiden vuoksi arjen päivittäiset tilanteet aistijärjestelmän osalta saattavat olla liian vaativia, stressaavia ja suorastaan kaoottisia. Jos jokin aisti ei toimi syystä tai toisesta tarkoituksenmukaisella vireysasteella vaan se on joko yliaktiivinen tai alisuoriutuva, se häiritsee joko suoraan tai epäsuorasti muiden aistien toimintaa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan autistisilla on yliaktiivinen hermojärjestelmä, kun taas joillakin hyperaktiivisilla hermojärjestelmä on hidas. Tämän vuoksi autistinen stimuloi itseään rauhoittuakseen ja tasapainottaakseen järjestelmää, kun taas hyperaktiivinen stimuloi alivirittynyttä järjestelmää.

Tavallisesti stressaavista ärsykkeistä seuraa paniikki, ja elimistö varautuu hätätilaan. Kun hermosto ei reagoi tai toimi normaalisti, paniikki on jossain määrin päällä koko ajan. Jos oppimisvaikeudet johtuvat aistiongelmista, ne aiheuttavat aivoissa helposti jatkuvaa korkeaa stressitasoa, joka voi olla osasyynä stressipohjaisiin sairauksiin ja/tai psyykkisiin oireisiin ja ongelmiin.

KUULOAISTI

Viitteitä lapsen kuulon ongelmista:

– ei muista useita peräkkäisiä ohjeita

– rajoittunut kielellinen muistikapasiteetti

– kyselee usein ”MITÄ?”

– ymmärtää väärin asioita, vitsejä, tarinoita

– lausuu sanat väärin, jotkin vokaalit tai konsonantit puuttuvat puheesta tai muuntuvat vääräksi äänteeksi

– kirjoitusvirheitä, joita ei itse huomaa.

TASAPAINOAISTI

Viitteitä lapsen tasapaino-ongelmista voivat olla:

– motorinen kömpelyys

– onnettomuusalttius

– törmäily ovenpieliin tai esineisiin

– karsastus

– vaikeus seurata liikkuvaa objektia

– usein matkapahoinvointi

– korkeiden paikkojen kammo.

NÄKÖAISTI

Viitteitä visuaalisista ongelmista:

– rivit hyppivät lukiessa

– vaihdettaessa riviä on vaikea löytää uusi rivi oikealta paikalta

– silmät väsyvät lukiessa, tarve räpsytellä tai hieroa silmiä aika ajoin

– matkapahoinvointi

– ei jaksa lukea yhtämittaisesti pitkään, lukeminen uuvuttaa herkästi

– väsyessä silmien karsastus

– valoherkkyys, välttää kirkkaita tai valkoisia paikkoja

– vaikeus seurata liikkuvaa objektia.

TUNTOAISTI

Viitteitä tuntoaistin vajavuuksista:

– vaimentunut tunto tai kipuaisti

– usein mustelmia, joiden alkuperää ei tiedä

– ei reagoi korvatulehduksiin normaalisti.

Viitteitä yliherkästä pintatuntoaistista:

– vaatteiden niskalaput poistettava, saumat häiritsevät

– vaatteet silitettävä, jotta karheus häviää

– yliherkkä kutiamaan

– tukanleikkuu vaikeaa, ei saa koskea päähän tai niskaan

– ei halua syliin, ei siedä erityisesti hellää kosketusta

– kylmä–kuuma-tuntoaistin ongelmat: ei siedä lämmintä vettä, säänmukainen pukeutuminen hankalaa.

MAKU- JA HAJUAISTI

Viitteitä maku- ja hajuaistin poikkeavuuksista:

– häiriintyy herkästi muille normaalista hajuympäristöstä

– erittäin tarkka siitä, mitä syö; ruoan rakenne ja ulkonäkö tärkeä

– syö usein vain tiettyjä ruokalajeja

– haistaa uusia hajuja, joita muut eivät tunne

– häiriintyy ja menettää keskittymiskykyään hajujen takia.

SENSORISEN INTEGRAATION KUNTOUTUS

Harjoitukset ovat fyysisiä aistitoimintoja kehittäviä ja integroivia harjoitussarjoja, joilla pyritään normaalin kehityskaavan toteuttamiseen. Jokaista aistialuetta lähdetään kuntouttamaan yksi kerrallaan intensiiviterapialla ennen kuin aistialueita voidaan integroida yhteen.

Lähde: Sensomoottori, Kehitystä edistävä aistiharjoitusohjelma

Lisätietoja, tutkimuksia ja kuntoutusta:

Suur-Helsingin Sensomotorinen Keskus

Puh. 09 484 644

Nina Alopaeus-Laurinsalo

Veli Laurinsalo

Vastailmestynyt kirja Alopaeus-Laurinsalo & Laurinsalo 2009: Lapsen sensomotorinen kehitys ja oppimisvalmiudet.

www.sensomoottori.fi

www.thalamusoy.com