Bombs and Shells -elokuvan tekijöiden haastattelu

, , Kommentointi suljettu.

Haastateltavat. Kuva: Pekka Pauka

Haastateltavat. Kuva: Pekka Pauka

Haastateltavat:

Christina Erman Widerberg, Bombs and Shells, Knives and Forks (2008)

Ohjaaja, tuottaja, leikkaaja

Martin Widerberg, Bombs and Shells, Knives and Forks (2008)

Tuottaja, leikkaaja, kuvaaja, äänittäjä ja valaisija

Tausta:

Christina Erman Widerberg on syntynyt vuonna 1966 Lundissa Ruotsissa. Hän asuu ja työskentelee Ruotsin Malmössä. Christinalla on taidealan koulutus, ja hän on toiminut mm. vammaisten nuorten taideohjaajana. Tätä kautta hän tutustui elokuvan päähenkilöön.

Martin Widerberg on syntynyt vuonna 1965 Tukholmassa Ruotsissa. Hän asuu ja työskentelee Ruotsin Malmössä. Martin on opiskellut taidealaa sekä toiminut taide- ja elokuva-alalla pitkään.

Christina ja Martin ovat pariskunta. Elokuva on syntynyt pariskunnan yhteistyön tuloksena, kuten rinnakkaisista tekijän rooleista näkee.

Pekka Pauka (jatkossa PP): Oliko tämän elokuvan teko teidän ensituttavuutenne autismin kanssa vai oletteko tehnyt työtä aiheen parissa aiemminkin?

Christina: Olemme työskennelleet elokuva-alalla ja eri taideprojektien parissa. Erään projektin kautta tutustuimme näihin ihmisiin ja tätä kautta löysimme Karlin (elokuvan päähenkilö). Karlin kanssa teimme taidetta vuoden verran ennen päätöstä elokuvan teosta. Toimin hänen opettajanaan.

PP: Teit siis havainnon Karlin erityiskyvykkyydestä. Oliko tämä motivaationa elokuvan tekoon?

Christina: Ei vaan päinvastoin. Se ei ollut alkuunkaan kriteeri. Syynä oli Karlin fantastinen persoonallisuus: hän on tarinankertoja, muusikko ja taiteilija. Hänellä on diagnoosinsa, mutta me halusimme keskittyä häneen nimenomaan persoonana.

PP: Sanoisitko, että hän on hyvä esimerkki autististen henkilöiden hyvistä oloista Ruotsissa?

Christina: Tuo on erittäin vaikea kysymys. Monilla diagnosoiduilla ihmisillä perusasiat ovat kunnossa. Kaikkien perustoimeentulosta huolehditaan, mutta en osaa sanoa, kehitetäänkö taiteellisia kykyjä.

Martin (liittyy keskusteluun tässä kohtaa ja jatkaa Christinan vastausta): Karlilla oli mahdollisuus päästä maksulliseen kouluun, yleinen koulutus kun on tylsää päiväkotitoimintaa. Erityiskyvyistä ei välttämättä huolehdita riittävästi. Karlin tapaus oli helppo. Hänen ilmaisukykynsä on niin hyvä, että hän on käytännössä klassinen taiteilija-yrittäjä.

Christina: Filmi on tuonut hänelle näyttelyjä ja se oli myös toiveemme: olla alku taiteelliselle uralle.

PP: Tiedättekö siis, että hän pärjää ja kehittyy tekemisissään nykyään?

Christina & Martin: Kyllä.

PP: Onko Karl ainoa tuttavuutenne autisminkirjolaisten parista?

Christina: Tunnen useita autismikirjolaisia, mutta en tunne ainuttakaan yhtä lahjakasta. Erot henkilöiden välillä ovat suuret (siis muissa kuin autismiin liittyvissä asioissa), ja Karlin profiili ei ole aivan tavallinen hänen kaltaiselleen. Hän on ainutkertainen tapaus.

PP: Onko Karlilla autismi vai asperger?

Christina: Hänellä on asperger, tourette, vapinaa, epilepsia, autismi. Rajanveto aspergerin ja autismin välillä on häilyvä.

Martin: Hän on enemmän aspergerin puolella. Kuitenkin Karlissa oleellisia ovat hänen kykynsä, eivät hänen heikkoutensa tai haasteensa. Hänen persoonallisuutensa on oleellista, erityisesti kyky muuntaa todellisuutta taiteeksi. Kyky voittaa vaikeudet: ei pelkästään oman päänsä sisällä vaan kyky muokata ympäristöä. Hän on muokannut koko sitä raamia, jossa elää.

PP: Mikä on hänen henkilöhistoriansa? Hänen kykynsä ovat niin silmiinpistäviä, onko se ankaran harjoittelun tulosta vai puhdasta tuuria?

Christina & Martin: Hän on piirrellyt ja kuunnellut musiikkia, mutta sen isompaa harjoitusta on ollut vähän. Mitään varsinaista taidekoulua hän ei ole käynyt lapsena. Hän tulee musikaalisesta taustasta, isä ja veli ovat muusikkoja. Tätä kautta hän on tutustunut musiikkiin lapsesta saakka.

PP: Onko hänen kokemuksillaan ja taiteella kytkös? Eräässä kohtauksessa hän on poissa tolaltaan jouduttuaan lasten CP-nimittelyn kohteeksi. Tätä seuraa voimakas jakso, jossa hän ensin soittaa pianoa ja sitten käy maalaamaan. Antavatko tällaiset ulkoiset tekijät hänelle impulsseja luovuuteen vai  onko kyseessä pikemminkin jatkuva työskentely?

Christina: Mielenliikutuksessa hän piirtää ja soittaa. Näin on myös asia hänen ollessaan onnellinen. Taidetta hän tekee koko ajan. Se auttaa häntä läpi elämän.

Martin: Luulen, että hän käyttää musiikkia ymmärtääkseen tunteitaan. Hän kääntää tai siirtää tunteita musiikin maailmaan, joko kuuntelemalla tai itse soittamalla. Ja sehän on hienoa. Näin taiteilijat toimivat: he työskentelevät symbolien kautta ja muuntavat kokemuksensa niiksi.

PP: Karlin tapauksissa kehititte hänen kykyään itseilmaisuun. Oletteko harjoittaneet samaa tekniikkaa muiden oppilaittenne kanssa?

Martin: Olemme työskennelleet koulussa, joka on tarkoitettu oppilaille, joilla on erityistarpeita. Työmme on siis ollut taiteeseen liittyvää. Koulun ajatus on kehittää heitä kulttuurin avulla persoonina ja ihmisinä.

PP: Ovatko kaikki koulussa autisteja?

Martin: Eivät, koulussa on laaja kirjo eri tavalla huomioon otettavia oppilaita. Työtapa ei ole rajoituksiin vaan positiiviseen tekijöihin keskittyminen. Tämä positiivisuus on tehokasta. Meillä oli eräs mykkä oppilas, josta kasvoi harjoituksen myötä esiintyjä. Luovaa kykyä on aliarvioitu kehittyvissä ihmisissä, mutta se on todellinen motivaattori.

PP: Elokuvassanne oli muuten hienoa se, että se kertoi todellisesta ihmisestä.

Christina: Elokuvassamme oli tärkeää, että muut eivät puhu Karlista, eivät lääkärit, eivät perheenjäsenet. Karlilla itsellään on voimakas itseilmaisukyky ja siitä muodostui koko filmimme johtoteema.

Martin: Karl on herkkä, hänellä on kyky poimia tunteita ja tilanteita. Hän osaa käsitellä niitä ja ratkaista ne, ottaa vastuun itsestään. Hänellä on heikkoutensa kuten muillakin. Hänen käsityksensä elämästä on aivan yhtä arvokas kuin kenen tahansa. Vanhemmat ja auttajat eivät välttämättä kunnioita vammaisten kykyä arvioida maailmaa omin aistein, omalla järjellä. Se on sääli, sillä eiväthän he voi kehittää taitojaan ilman kunnioitusta ja harjoitusta.

PP: On varmasti yhteiskunnan tärkeimpiä kysymyksiä, miten saada näiden ihmisten parhaat puolet esiin. Löytyykö Ruotsissa autisteille ja aspergereille yleisesti ottaen riittävästi tukea?

Martin: Jos puhutaan modernista yhteiskunnasta niin vastaus on kyllä, kaikista pidetään huolta. Mutta jos puhutaan voimaannuttamisesta niin silloin vastaus on kyllä ja ei.  On vaikeaa ymmärtää, miksi näin ei tehdä, koska se on niin helppoa.

PP: Onko koulussanne jokin erityinen metodi käytössä?

Christina: Ei, emme käytä mitään erityistä metodia. Käytämme vain taidetta ja kulttuuria sekä niiden harjoittamista käytännössä. Siinä kaikki, emme kutsu sitä millään hienolla nimellä.

Martin: Keskittyminen, dialogi joka syntyy, kun taidetta harjoitetaan toisten kanssa. Niin yksinkertaista se on. Annetaan velvollisuuksia ja asetetaan vaatimuksia, kuten yhteiskunnassa on tapana. Kyseessä ei siis ole mikään temppu.

Lisätietoja: http://erman.widerberg.de

Karlin käymän taidekoulun Internet-osoite: http://www.kulturcentrumskane.com