Asperger omin silmin

, , Kommentointi suljettu.

Diagnoosi vasta aikuisena

Sain diagnoosini vasta vuonna 2008, eli 27-vuotiaana. Minulle se oli helpotus, sillä tiesin olleeni aina erilainen. Minua pidettiin aika lailla omituisena ihmisenä niin koulussa kuin toisinaan läheistenkin keskuudessa.

Muistan, kun sain diagnoosini Lohjan psykiatrisella päiväosastolla. Lääkärinä siellä oli Pekka Tani, joka on erikoistunut psykiatrian lisäksi neurologiaan. Hän tuntui minusta mukavalta ihmiseltä. Aspergeria osattiin alkaa tutkia minulta vasta sitten kun olin sairastunut vakavaan masennukseen ja sairaanhoitajaopinnot Laureassa jäivät kesken.

Lapsena 1980-luvulla olin kyllä käynyt Lastenlinnassa monenlaisissa tutkimuksissa ja myöhemmin kouluikäisenä myös koulupsykologin luona. Tuolloin ei osattu antaa Asperger-diagnoosia, vaan epäiltiin     jotain MBD:n tai lapsuusiän autismin kaltaista. En kuitenkaan  saanut sellaistakaan diagnoosia, eikä tuolloin osattu oikein nimetä, mistä ongelmani saattoivat johtua. Sain alun perin lähetteen tutkimuksiin neuvolan kautta aivan pienenä tyttönä, sillä en ollut reagoinut muun muassa terveydenhoitajan helistimen ääneen.

Asperger on diagnoosina aika uusi, vaikkakin Hans Asperger osasi jo 1940-luvulla, sotien aikaan, tutkia asiaa lapsista ja hänen mukaansa Aspergerin syndrooma on nimettykin.

Mitä Asperger merkitsee minulle?

Asperger merkitsee minulle monenlaisia asioita. Minua on ärsyttänyt se, että Aspergerista on puhuttu sairautena tai vammana. Minulle se on lähinnä neurologinen ominaisuus, enkä näin ollen ole pitänyt sitä sairautena.

Olen myös osannut voimaantua sen asian suhteen, että minulla on Asperger. Olen saanut vertaisistani hyviä ystäviä. Käyn erilaisissa vertaisryhmissä Helsingissä ja pidän myös vapaaehtoistöiden tekemisestä.

Koulukiusaaminen erilaisuuden vuoksi

Minua on kiusattu koulussa aina ala-asteen luokilta ammattikorkeakouluasteille. Se on vaikuttanut elämääni aikuisenakin. Kouluaikana en vielä tiennyt, että minulla saattaisi olla Asperger, mutta koska minulla oli usein ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, olin helppo kohde kiusaamiselle.

Peruskoulun aikana kiusaaminen oli lähinnä ryhmistä pois jättämistä, nimittelyä, vaatteista repimistä ja opiskelutarvikkeiden rikkomista. Tuolloin minulla ei ollut juurikaan kavereita. Toisen ja kolmannen asteen opintojen aikana kiusaaminen muuttui luonteeltaan henkisemmäksi ja siihen sisältyi muun muassa painostamista ja jonkin verran opiskeluni etenemisen terrorisointia.

Aspergerin hyödyt minulle

Jo ala-asteella opettajani sanoi vanhemmilleni, että minulla on ”pää täynnä Post-It-lappuja”. Minulla on hyvä muisti ja olen lahjakas monella osa-alueella, esimerkiksi kirjoittamisessa ja kielissä yleensäkin.

Asperger on auttanut minua etenemään monessa asiassa. Aivan aluksi kirjoittelin ja valokuvasin vertaisverkkolehti Puoltajaan.  Myöhemmin olen päässyt etenemään yhdistyksemme hallitukseen ja sitä kautta Autismi- ja Aspergerliiton liittohallitukseen. Olen ollut mukana myös Empowerment-toiminnassa ja tällä hetkellä olen toimikunnan puheenjohtaja.