Arvostelu: Gunilla Gerland: Det är bra att fråga… Om Asperger syndrom och högfungerande autism

, , Kommentointi suljettu.

Gunilla Gerland: Det är bra att fråga… Om Asperger syndrom och högfungerande autism, Cura, 47 sivua

Pienessä kirjassa kuvataan Aspergerin oireyhtymää kiteyttävän yksinkertaisin esimerkein, jolloin hyvin ilmeisiä, mutta toisinaan piiloon jääviä asioita sanotaan suoraan lukijalle. Lukija saattaa tällöin tajuta jotakin, mitä hän on tiedostamattaan ymmärtänyt koko ajan. Aika tiivistetty tietopaketti ja omakohtainenkin kuvaus autismin kirjoon kuulumisesta. Det är bra att fråga… on mielestäni tarkoitettu ensisijaisesti Aspergereille ja autisteille sekä heidän lähimmille perheenjäsenilleen ja ystävilleen.

Seuraavassa joitakin kirjan lukuja lyhyesti:

Sinä, minä ja Aspergerin oireyhtymä: kirjan lähtökohdaksi osoittautuu se, että AS on erikoinen vamma, mm. siksi, että se ei näy ulospäin. Oikeutettu mielipide, joskaan ei ainoa oikea. Eihän Aspergerin syndrooma ole kaikkien mielestä mikään vamma. Haastatellun Asperger-henkilön piirrokset eivät tuota pettymystä. Kirja kuvaa ensin, mitä vaikeuksia meillä on motoriikan, katsekontaktin, ryhmässä olemisen, tapojen ja rutiinien suhteen.  Vaikeuksien kuvaileminen ennen vahvuuksia ei ole huono valinta, koska kirjan kokonaisrakenne johdattaa tämän jälkeen vaikeuksia ja vahvuuksia yhdistävän elementin kautta vahvuuksiin.

Erilaisesta ajattelusta: Luku, jossa vaikeudet yhdistyvät vahvuuksiin.Vaikeutena on se, että ympäristö saattaa joskus suhtautua epäilevästi erilaiseen ajatteluun. Vahvuutena ja etuna on se, että erilainen ajattelu voi olla luovaa ja omaperäistä.

Yleensä kannattaa kysyä: kriittinen osio, jossa nimenomaan esitetään selvästi, että on olemassa erilaisia keinoja, joilla erikoinen yksilö voi tehdä itseään ymmärretyksi.

Viisi aistiamme: Jatkaa koko kirjan läpikäyvää teemaa siitä, miten neurologisesti epätyypillisten ihmisten ongelmat ovat muille kuin heille itselleen usein vaikeasti käsitettäviä, tällä kertaa aistiyliherkkyyksien,-aliherkkyyksien ja muiden aisteihin liittyvien poikkeavuuksien muodossa.

Mutta meillä ei olekaan vain vaikeuksia: Luku lahjakkuudesta ja vahvuuksista. Jotakin hyvin myönteistä… jos on erilainen, niin myös positiivisia ominaisuuksia voi olla paljon, ne vain ovat omaperäisellä tavalla ihmisessä. Tämän osion lukemisen jälkeen voi koota positiiviset ominaisuudet mielessään yhteen miten haluaa, jäsennellä miten tahtoo, eikä niistä ole enää selityksen velkaa kenellekään. Sisältää AS-henkilölle tarkoitetun muistiinpanokohdan, johon voi merkitä ylös, missä on hyvä ja mikä tuottaa vaikeuksia. Tämän kappaleen luettuaan voi mielestäni ymmärtää, että sana poikkeuksellinen on parempi kuin sana poikkeava.

Vammaisuudestaan tietoiseksi tuleminen: Tässä luvussa selitetään esimerkein, miten jonkun tietämättömyys omasta tilastaan on voinut saada hänet uskomaan, että hänen ongelmansa olisivat vielä pahempia kuin itse tila.

Milloin AS:n saa, Miksi joillakin on AS?: saattavat tuntua yllättäviltä, mutta kuten kirjan nimi kertoo, kysyä kannattaa. Tosin tähän ei pystytä täysin tyhjentävästi vastaamaan, eikä sitä väitetäkään. Osio on sikälikin asiallinen, että se ei pyri vahvistamaan autismiin ja Aspergerin syndroomaan liitettyjä erikoisia myyttejä tai pseudotieteellisiä käsityksiä.

Kirja ei ole kovin pitkä. Kaikki AS-henkilöt tai heidän kanssaan tekemisissä olevat ihmiset eivät ole kovin ahkeria lukijoita. Henkilöä saattaa kiinnostaa enemmän esimerkiksi tietokoneet, pelit tai jokin muu. Tämänpituisen kirjan jaksaa kuitenkin lukea helposti. Kirja on melko yleispätevä. Kuvatut tilanteet ja ajatukset voisivat siis ehkä koskea ketä tahansa Asperger-henkilöä missä tahansa päin maailmaa. Kirja sisältää aitoja ja käytännönläheisiä oivalluksia ja kuvauksia sekä kirjan autismikirjolaiselta tekijältä, että hänen haastattelemiltaan Asperger –henkilöiltä.