Ammattiesittelyssä: Laaja-alainen erityisopettaja Ritva Treuthardt

, , Kommentointi suljettu.

Kuva: MeriHevonen

Kuva: MeriHevonen

1)      Kertoisitko hiukan itsestäsi?

Olen iältäni yli 60-vuotias. Kotoisin olen Helsingistä, mutta muutimme sitten Lohjalle mieheni saaman viran perässä vuonna 1972. Asunnon löysimme Virkkalan yläasteen viereisestä opettaja-asuntolan rivitalosta. Esikoisemme sai kivoja koulukavereita itselleen Lohjalta. Minulla on myös lapsenlapsia.

Opettajan markkinat olivat tuolloin hyviä, ja saimme itse vähän vaikuttaa omaan asumiseemme, sillä olimmehan perheellisiä. Opettajan virassa olen ollut yli 30 vuotta, joista 25 erityisluokan opettajana. Minulla ei ole kaipuuta eläkkeelle, sillä koen työni sen verran mielekkääksi ja haasteelliseksi sekä tunnen olevani työkykyinen ja -haluinen. Haluan edelleen oppia ihmisenä olemista äitinä, isoäitinä, puolisona ja opettajana, mikä mielestäni toteutuu parhaiten harrastusten, kodin ja työelämän keskinäisessä vuorovaikutuksessa.

2)      Miten päädyit laaja-alaisen erityisopettajan työhön?

Lukion jälkeen halusin kovasti balettitanssijaksi, mutta ortopedi ei antanut haaveiden käydä toteen, sillä ponnistusjalassani alkoi vaivaisenluu kasvaa ja niinpä se sitten alkoi vaivatakin. Olin ehtinyt käydä kahdeksanvuotisen Oopperan balettikoulun. Tanssin jatkaminen ei kuitenkaan tullut kysymykseen, eikä minulla ollut motivaatiota ryhtyä tanssipedagogiksikaan turhautumisen vuoksi. Niinpä piti keksiä jotain muuta, miksi ryhtyisin, kun primadonnaksi minusta ei sitten ollut.

Olen käynyt myös Järvenpään kotitalousopettajaopiston, talouskoulun vain. Menin lastenhoitajakouluun 17-vuotiaana ylioppilaaksi pääsyn jälkeen. Lukioaikana kihlauduin, koska minulla oli halu perustaa perhe, ja perheen perustamista varten oikeastaan kävin nämä koulutukset.

Lastenlinnassa minua kiinnostivat kaikkein eniten neurologisen osaston lapset. Lastenlinnassa oli siihen aikaan 200 lasta ja heitä oli kaikenlaisia – myös erityisen erityisiä sekä autisminkirjon lapsia. Siihen aikaan oli autisteista täysin väärä käsitys, että tällaiset lapset olisivat olleet jääkaappiäitien lapsia. Lapset eivät olisi saaneet tällöin perushellyyttä kotonaan. Nykyään tiedän, että autismi ei ole psyykkinen vaan neurologinen asia.

Opiskelin myös nuorisososionomin tutkinnon ja toiminkin asemantunnelissa jengityöntekijänä, kunnes esikoinen ilmoitti tulostaan. Enää ei ilta- ja vuorotyö tullut kysymykseen, vaan oli opettajaopintojen aika ja äitinä olemisen ihmeeseen totutteleminen.

Opettajan ammatissa virkasuhteen ehdot mahdollistavat hyvin myös omien lasten kasvattamisen ja työnteon, joten totesin olevani ideaaliammatissa. Opettaja joutuu kohtaamaan yhä enemmän erilaisia oppijoita, ja nämä haasteet patistelivat hakeutumaan erityisopettajakoulutukseen, kun sellainen Helsingin yliopistoon saatiin. Perheellisen on pakko yrittää, mutta Jyväskylä olisi välimatkan takia ollut mahdoton opiskelupaikka perheenäidille.

3)      Minkälaisia oppilaita sinulla on? Onko oppilaiden joukossa autisminkirjolla olevia ja AS-henkilöitä?

Minulla on kahdeksan oppilasta, esi- ja alkuopetuksen pieniä lapsia, iältään 5–9-vuotiaita. He tulevat kouluumme vuotta ennen kuin normaalisti mennään peruskouluun. He ovat voineet saada esimerkiksi pidennystä oppivelvollisuuteen. Joillakin kyllä papereissa lukee, että heillä olisi autistisia piirteitä. Kuitenkin koulussamme on autisteille tarkoitettu oma luokka, jossa on pääasiallisesti autistisia lapsia ja nuoria. He oppivat jopa lukemaan. Pidän tunteja myös yläasteen oppilaille.

Kommunikointi ja aistiyliherkkyydet tuovat koulunkäyntiin omat haasteensa. Kommunikaatiolaitteita ja puhekoneita on tarjolla täysin puhumattomille. Käytössä on myös visuaalisia materiaaleja, kuten PCS-kuvat ja kommunikaatiokansiot, sekä muita vaihtoehtoisia lukemaanoppimismenetelmiä. Puheterapeuttien kanssa mietitään yksilökohtaisesti kommunikointivälineet vuorovaikutustilanteita varten. Aistiyliherkät saavat yhteisiin aamunavauksiin korvatulpat taustahälyn vuoksi. Oppitunneillakin voi pitää kuulokkeita ja kuulosuojaimia.

4) Kuinka monta oppilasta voidaan ottaa yhteen harjaantumisluokkaan kerralla ja millä perustein?

Peruskoululaki ja -asetus määrittelee, että luokkamuotoisessa harjaantumisopetuksessa tulee olla enintään kahdeksan oppilasta. Syvästi ja vaikeasti vammaisten luokassa ryhmäkoko on kuusi. Siellä on yhtä monta aikuista kuin lastakin. Siellä tarvitaan avustusta vielä enemmän kuin muualla. Esimerkiksi pää pitää kääntää sinne suuntaan, mistä lusikka tulee. Määriä ei voi ylittää, koska ne ovat lakisääteisiä. Kaikki oppilaat ovat koulukuljetusoppilaita, mutta yksi oppilas asuu sen verran lähellä koulua, että hän voi kulkea itse kouluun. Nykyinen kiristynyt taloustilanne vaikuttaa siihen, että on enenevissä määrin erityisopetuksen tarvitsijoita.

Niin sanotuista pudokkaista muodostuva luokka on perusteilla. Näiden oppilaiden kohdalla jatkomahdollisuus on surettava asia, koska jatko-opintoihin pyrkiminen voisi olla hankalaa harjaantumisopetuksen todistuksella.

Pidän kuitenkin harjaantumiskouluvaihtoehtoa selvästi kehitysvammaisille hyvänä ratkaisuna, mutta niin sanottu mukautettu eli EMU-luokka voisi olla joka kouluyhteisössä, ja siellä koulun sisällä voisi integroida normaalin vertaisryhmän tunneille. Olen huomannut, että sellainen EMU-luokkatasoinen koulu puuttuu. Tämän vuoksi oppilaita tipahtelee harjaantumisopetukseen, joka on väärä reitti niille, joilla on selvästi nähtäviä opiskelukykyjä.

5) Onko harjaantumisluokalta nykyään helppoa integroida oppilaita yleisopetukseen tai mukautetun opetuksen pariin?

Kun EMU-luokkia ei ole, on integroitava perusopetukseen lähikouluun akateemisten aineiden osalta henkilökohtaisen opetussuunnitelman piiriin. Se ei ole todellakaan helppoa. Joskus voimme tehdä oppilasvierailuja niin sanotun pajapäivän merkeissä koulujen yhteistyössä.

Jos havaitsen, että oppilaassani on selvästi oppimiskykyjä odotettua enemmän, silloin aloitan prosessin, jossa oppilas voitaisiin integroida yleisopetukseen. Pedagogisen arvion perusteella täytyy lähteä liikkeelle aivan testaamisesta, vastaanottavan koulun opettajan pehmittämisestä ja resurssien tarjoamista. Olen myös lähettänyt oppilaan mukana luokka-avustajan kouluun, jonne siirto tehdään. Viimeksi integroimani oppilas kävi tutustumassa lähikouluunsa kerran viikossa.

Erityiskoulumme oppilaat on vapautettu kielten opiskelusta, mutta viime vuosina meille on osoitettu sellaisia oppilaita, joilla ei ole pidennettyä oppivelvollisuutta. Nämä oppilaat ovat opiskelleet edellisessä koulussaan kieliä, ja heistä motivoituneilla on onneksi ollut mahdollisuus jatkaa kieliopintoja rinnakkaiskoulun kieltenopettajan johdolla.

6) Oletko kuullut, että entiset oppilaasi olisivat jopa saaneet yleisopetuksen kautta päättötodistuksen peruskoulusta?

Tiedän yhden tapauksen, ja nyt olemme kasvokkain*. Toisen tapauksen kohdalla uskon, että se onnistuu myös. Hän on kirjoittanut minulle kirjeitä kokemuksistaan uudessa koulussa. Tällä toisella tytöllä menee koulussa ihan hyvin. En ole kyllä todistusta nähnyt, mutta uskon, että hän pärjää siellä hyvin. Hän olisi sitten toinen harjaantumisluokan oppilas, joka tulee saamaan yleisopetuksen päättötodistuksen.

*(Toim. huom! Minut on integroitu harjaantumisluokasta ensin mukautettuun opetukseen, jonka kautta yleisopetukseen.)

7)     Mitä tarkoittavat laaja-alainen erityisopetus ja harjaantumisopetus?

Laaja-alaisella erityisopettajalla ei välttämättä ole omaa luokkaa. Hän on usein PULUKI-opettajana (puhe-, luku- ja kirjoitustaidot) koulussa ja opettaa sellaisia oppilaita, joilla on vaikeuksia pysyä oman luokkansa tahdissa. Yläasteella laaja-alainen erityisopettaja on aina klinikkaopettaja, jonka luona käydään aina tarvittaessa. Hän opettaa kaikkia aineita. Nämä toimenkuvat tarvitsevat laaja-alaisen erityisopettajan koulutuksen. Laaja-alaisen erityisopettajan työkenttää ovat koko koulun oppilaat eikä vain oman erityisluokan opettaminen.

Harjaantumisopetus liittyy arjen taitojen opetteluun. Kehitysvamma on ensisijaisesti useimmissa tapauksessa kielellinen ja kommunikaatiovamma. Harjaantumisopetus on siirtopäätöksellä harjaannuttamisopetukseen siirrettyjen laaja-alaisia oppimisongelmia omaavien, kehitysviivästyneiden ja kehitysvammaisten luokkamuotoista erityisopetusta.

Olen valinnut tämän alan osittain siksi, että minua on kiinnostanut psykologinen ja neurologinen erilaisuus aivan lastenhoitaja-ajoista asti. Olen myöhemmin toiminut luottamustoimissa Lastenlinnan liiton jäsenenä sekä Uudenmaan Erityishuoltopiirin (UEP) jäsenenä. Niinpä näissä paikoissa opin tarkastelemaan asioita poliittiselta kannalta, kuinka kehitysvammaisia koskevia päätöksiä tehdään, ja kiinnostuin myös näistä asioista.

Jalavan koulussa on psykiatrisen kehitysvammadiagnoosin saaneita oppilaita, jotka käyvät jaksoilla aina välillä Tammiharjun sairaalassa. Olen käynyt tutustumassa Tammiharjun sairaalaan.

8 )      Minkälaisia asioita työpäivääsi sisältyy?

Laidasta laitaan. Yksikään työpäivä ei ole samanlainen. Se antaakin mielenkiintoa tuohon hommaan. Oppilaita saatu palaute on suoraa ja aitoa. Oppilaiden silmistä näkee sen, että aurinko nousee, kun astuu luokkaan. En nykyään ota ylitunteja ja olen oman jaksamiseni mukaan sovittanut työpäiväni.

Työhöni sisältyy opetusvelvollisuuden mukaisten oppituntien pitäminen ja suunnittelu sekä vanhempien ja muiden yhteistyötahojen välinen yhteistyö. Pienten luokassa paljon painoa annetaan myös päivittäisten taitojen opetteluun sekä perushoitoon ja huolenpitoon. Jokaiselle oppilaalle laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Joudun kirjoittelemaan myös paljon pedagogisia lausuntoja eri tahoille. Välituntivalvonnat ja ruokailun ohjaus kuuluvat työnkuvaan. Osallistumme myös yhteisiin aamunavauksiin, ja sinne valmistellaan ohjelmasuorituksia sekä rahdataan rekvisiittaa. Tämän lisäksi työhön kuuluvat muut rehtorin määräämät tehtävät.

9)      Mitä laaja-alainen erityisopettaja ei tee työssään?

Mikään inhimillinen ei ole vierasta eikä poissuljettua. Teen kaikenlaisia asioita työssäni, mutta kyytien järjestelyjä en hoida. Vanhemmille teemme selväksi, että kaupungilla kyyditykset hoitaa tehtävään perehdytetty ihminen. Kuitenkin kirjoitettuani vastauksia haastatteluun jouduin vastaamaan koulukyydeistä vastaavalle henkilölle. Joskus kesälomillakin joudutaan palaamaan koulukyytiasioihin.

10)      Minkälaisissa asioissa on harjaantumisopetuksesta apua?

Kaikkein eniten minun mielestäni harjaantumisopetuksesta on apua siinä, että oppilas voi edetä oman tahtinsa mukaan. Rakennetaan portaat koulussa etenemiseen eli henkilökohtainen opetussuunnitelma (HOJKS), joka tarkastetaan kerran vuodessa tai useamminkin. Pienluokassa painopiste on sosioemotionaalisen kehityksen osa-alueella. Keskeisen tärkeänä pidämme myös lapsen itsetunnon ja identiteetin muodostumista, koska koulu on paikka, jossa lapsi luo käsitystä itsestään suhteessa muihin ihmisiin. Todenmukaisen minäkuvan syntymiseen tarvitaan monenlaisia, erilaisia ikätovereita ja omien mahdollisuuksien kokeilua.

Oppilaamme Jalavan koulusta pääsevät aika helposti Keskuspuiston ammattiopistoon valmentaviin opintoihin. Se toimii melko hyvin, sillä sen kautta voi hakeutua ammattioppilaitokseen.

Silloinkin on ollut oppilaanohjausta. Silloin käytiin työkeskuksessa työharjoittelussa jo 7-, 8- ja 9-luokan aikana. Joku oli jopa lähikaupassa hinnoittelemassa ja Hesburgerissa laittamassa ruokia sekä siivoamassa. Lama-aika heijastuu vammaisiin ihmisiin siten, että sorsittiin työmarkkinoilla ja kiusaamiseenkin osallistuttiin. Vammaisen oli pakko lopettaa työt mainituissa paikoissa, kun jopa asiakkaat alkoivat kiusata.

Jalavan koulussa kiusaamista ei ole, sillä henkilökuntaa on niin paljon, että tilanteeseen puututaan heti. Erilaisuuden, kuten vammaisuuden, avoin kohtaaminen luo säälin sijasta reilua ilmapiiriä, jossa korostuu ihmisten tasavertaisuus. Ihmisen käsitys itsestään, omasta arvostaan ja mahdollisuuksistaan muodostuu suurelta osin sosiaalisten kokemusten perusteella. Tutussa ja turvallisessa ympäristössä oppilas luo myönteisen kuvan itsestään oppijana. Tällöin on mahdollista päästä oman kapasiteetin mukaisiin oppimistuloksiin eikä alisuoriudu.

11)      Mistä asioista pidät työssäsi ja mistä et?

Pidän työstäni todella paljon, koska erityisopetuksen yhdysluokassa voidaan opetussuunnitelmaa toteuttaa teemoittain eikä oppiaineiden mukaan. Lisäksi oppilas voi edetä kehitystasonsa mukaan opinnoissa. Teemakokonaisuudet sisältävät tiedolliset, taidolliset, sosiaaliset ja elämykselliset osa-alueet. Sen vuoksi siellä olen.

Liikkeelle lähden aina lapsen vahvoista puolista, ja niin sanottuja akateemisia taitoja voi opetella hyvin sensomotorisesti kaikkia aisteja käyttäen. Kehitysvamma ilmenee aina ensisijaisesti kommunikaatiovaikeutena. Tämän vuoksi voin perustellusti painottaa erityisesti äidinkielen ja ilmaisuaineiden osuutta tunneilla. Kädet ovat aivojen jatke, ja niinpä myös päivittäisten sekä manuaalisten taitojen systemaattinen harjoittelu on tärkeää. Tuhannen toiston menetelmä!

Välitön ja aito palaute lapsilta on tärkeää, ja se antaa minulle voimavaroja. En koe leipiintymistä vaan jaksan ihmetellä erilaisia asioita. Olen innokas ottamaan asioista selvää ja hankkimaan lisäkoulutusta. Se on jopa elämän sisältö.

En pidä siitä, että edelleen on paljon niitä, jotka eivät osaa kohdata erilaisuutta itse siitä ahdistumatta. Tällöin koulussamme tehtävää työtä mitätöidään vertaamalla sitä sellaisiin asioihin, jotka eivät voi olla yhteismitallisia.

12)       Ovatko ihmiset käsittäneet joskus väärin työsi toimenkuvan tai ovatko he liittäneet siihen harhakäsityksiä?

Negatiiviset kuvitelmat liittyvät ehkä enemmän Jalavan kouluun. Tosiasiassa koulu on mukava ja mielekäs. Siellä ei haise, eikä oppilaista tartu mikään. Tällaista kuvittelevat ihmiset ovat epävarmoja itsestään, ja siksi negatiivissävytteiset asiat kaadetaan viattomien niskaan ja ylläpidetään epätodellisia ennakkoluuloja heitä kohtaan. Myös esimerkiksi kahvilassa on valitettu, etteivät harjaantumiskoulun oppilaat saisi olla kahvilassa yhtä aikaa niin sanottujen terveiden kanssa. Kaikenikäisissä ihmisissä on sellaisia, jotka kohdistavat Jalavan koululaisiin negatiivisia ennakkoluuloja. Pienistä oppilaistani ei päällepäin mitään näy.

Otamme työharjoitteluun kaikenlaisia opiskelijoita, ja joistakin on kyllä saatu hyvin positiivissävytteisiä kokemuksia ja he ovat jääneet sinne töihinkin.

Kaikki eivät miellä harjaantumisopetusta osaksi peruskoulua. Kesäloman alkaessa ihmetellään, onko minullakin loma kuten niin kutsutusti muilla opettajilla. Joillekin tällä työllä ei ole mitään statusta.

13)   Miten laaja-alaiseksi erityisopettajaksi päädytään ja minkälaisia ohjenuoria annat alalle pyrkiville?

Erityisopettajan opinnot edellyttävät aiempaa opettajakoulutusta, mutta nykyään on mahdollisuus valmistua suoraan laaja-alaiseksi erityisopettajaksi tai erityisluokan opettajaksi. Mahdollista on opiskella alaa esimerkiksi Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa. Tutkinto on maisterin tutkinto, joka siis valmistaa erityisopettajaksi.

Ammatissa jaksamiseen vaaditaan kykyä ja halua kohdata haasteita ja tehdä työtä sydämellä sekä sietää erilaisuutta, ahdistusta ja joskus jopa aiheettomia vihanpurkauksia vanhempien käydessä läpi omaa kriisiprosessiaan.

14)   Kuunnellaanko sinun mielestäsi vammaisten ääniä hyvin yhteiskunnassa ja jos ei, niin miksi?

Mielenkiintoista olisi tietää, miksi ei kuunnella, sillä mielestäni vammaisen ääntä ei kuunnella tarpeeksi. Ympäröivä yhteiskunta säätelee vammaisen jokapäiväistä elämää siinä kuin itse vamma tai sairaus. Nykyään on vallalla tehokkuusajattelu, eikä osata ottaa huomioon sitä, että jokaisella voisi olla oikeus kasvaa aikuiseksi ilman kapasiteettirajoja. Tehokkuusajatteluunhan ei kuulu kohdata vammaisuutta ihmisenä olemisen peruskysymyksenä. Jokaisella tulisi olla oikeus kasvaa kohti omien mahdollisuuksiensa täyttymistä.

Helposti ei saa avustajaakaan oppilaalle ja siihen tarvitaan melkoiset perustelut. Tähän asiaan törmää joka vuosi, kun anotaan omalta kotikunnalta avustajaa. Kotikunta maksaa palvelut eikä se asuinkunta, jossa oppilas asuu. Kotikuntaan pitää perustella anomusta erilaisin lausunnoin, esimerkiksi lääkärin ja terapeutin lausunto mukaan liitettynä. Se ei ole mitenkään helppoa.

15)   Millä tavalla tilannetta voisi parantaa, jos vammaiset eivät saa tarpeeksi omaa ääntään kuuluville yhteiskunnassa?

Ihmisillä vain pitäisi olla enemmän muu mielessä kuin se tehokkuus: inhimilliset ja humanistiset arvot. Kannatan naapuriapua ja välittämistä. Pitäisi saada kaikki huomaamaan, ettei täysin vammattomia ole olemassakaan ja on vain sattumaa, ettei itse ole vammaisen lähimmäisensä asemassa. Miten silloin toivoisi tulevansa huomioiduksi ja autetuksi, sillä ihmisarvohan on jakamaton!?

16)   Terveisiä Puoltajan lukijoille?

Haluan toivottaa oikein ihanaa, värikästä ja suloista syksyä.

Tietonurkka Jalavan koulusta (Lähde: Ritva Treuthardtin haastattelu 8.6.2009)

Historiallisesti oppivaiheet kehitysvammaisilla lapsilla ovat olleet sitä, että oppivelvollisuudesta vapautettiin, jos todettiin kehitysvamma. Sosiaalihallinnon alaisuudessa perustettiin harjaantumiskouluja. Lohjallakin oli silloin Lohja-Karjaan harjaantumiskoulu, joka perustettiin vuonna 1977. Vasta vuonna 1985 harjaantumisopetus otettiin osaksi perusopetusta. Olen ehtinyt vuoden olemaan Lohja-Karjaan harjaantumiskoulussa työssä.

Silloin toimittiin kahdessa eri pisteessä: Nummentaustan viipalekoulussa ja Harjun koulussa. Toivonkadun koulussa oli silloin harjaantumisluokkia ja mukautettuja luokkia. Ylemmät ala-asteen ja yläasteen oppilaat olivat Toivonkadun koulussa. Toisinaan Toivonkadun koulun ja Harjun ala-asteen oppilaat kiusasivat, mutta siihen puututtiin heti. Nummentaustan viipalekoulussa puolestaan olivat pienet oppilaat ja opetusyksikkö vaikeammin kehitysvammaisille lapsille ja nuorille. (Toim. huom! Olen itse ollut Jalavan koulussa Nummentaustan viipalekoulussa ja Routiolla.)

Koulussamme on nyt muitakin kuin kehitysvammaisia, kehitysviivästymän oppilaita ja aika paljon entisiä mukautetun opetuksen tason oppilaita. Niinpä perinteiset harjaantumisoppilaat alkavat olla siellä vähemmistönä.

Harjaantumissana on leimaava. Emme halunneet sinne koulun seinään, että ”Lohjan harjaantumiskoulu”, vaan valitsimme nimen ”Jalavan koulu” jalavapuusta, joka vaatii paljon erityistä huomiota, jotta siitä kasvaisi tuuhea ja hyvä puu. Senhetkiset Lohja-Karjaan harjaantumiskoulun opettajat olivat mukana nimiaivoriihessä. Jalavan koulu -nimiehdotus tuli rehtori Jorma Tabellilta.

Nykyisellään ”Opetusyksikkö”-luokkaa ei ole olemassakaan, ja vaikeasti kehitysvammaiset oppilaat siirrettiin peruskoulun alaisuuteen 1990-luvun alussa. Nykyään Jalavan koulu toimii Routiolla.