Polkupyörä liikenteessä, assi valtakulttuurissa

, , Kommentointi suljettu.

Hyvin kehittynyt julkinen liikenne voi korvata auton, mutta polkupyörää se ei voi korvata. Polkupyörällähän pääsee kulkemaan kapeita reittejä, joita raskaat ajoneuvot eivät pääse. Voisiko liikenne perustua pelkästään polkupyöräilylle? Suomessa se olisi suurimman osan vuodesta kelin takia vaikeaa, vaikka nastoitetut renkaat auttaisivatkin asiaa. Muotoilen kysymyksen uudelleen: Voisiko liikenne muodostua pelkästään kevyestä liikenteestä?

Yritän lähteä pohtimaan kysymystä siitä lähtökohdasta, että ainakaan yhteiskunnan nykyisillä edellytyksillä ja ehdoilla liikenne ei voisi perustua vain kävelemiselle, hiihtämiselle, polkupyöräilylle, melonnalle, polkuautoilulle, polkuveneilylle jne.

Yritän havainnollistaa tätä kuvitteellisella tarinalla, joka ilmentää nykytilannetta. Kuvitteellinen esimerkkihenkilö Katri on riippuvainen siitä, että hän käy saman päivän aikana valintansa mukaan joko junalla tai autolla terveyskeskuksessa yhdessä kunnassa ja töissä toisessa kunnassa. Tehokas, paljolti fossiilisia polttoaineita ja ydinvoimasta saatua sähköä käyttävä liikenne on alun perin mahdollistanut tämän tilanteen.

Päivä 1:  Työnantaja odottaa Katria toimistolle kello kahdeksitoista. Lääkäri odottaa näkevänsä Katrin jo kello 10:30. Myös Katri odottaa näkevänsä työnantajansa ja lääkärinsä näinä aikoina. Katrille ainakin tulee kiire.

Tällaisessa tilanteessa yksilöt ja ryhmät ovat riippuvaisia toistensa kiireestä, osittain liikenteen vuoksi:  Katri odottaa kahvilanmyyjän olevan myymässä hänelle pullaa virka-aikana. Kahvilanmyyjä on saapunut kahvioon polkupyörällään, ja  odottaa leipurin saaneen pullat valmiiksi virka-ajan alkuun mennessä. Jalkapallovalmentaja Jouni odottaa vanhempien varmistaneen poikien joukkueen saapuvan kentälle kahdelta samana päivänä. Aiemmin Katrin tehdessä lähtöä lääkärille, toisessa kaupungissa Reima on lähdössä töihin. Hänen vaimonsa, bussinkuljettaja Anni, kuljettaa sitä bussia, johon Reiman olisi kerittävä. Reima lähes myöhästyy, ja Anni on juuri ja juuri ehtinyt ajoissa bussiin kuskin paikalle samana aamuna. Seuraavana päivänä, eli päivänä 2, onkin sitten uudet kiireet. Kaikkihan toimii samoilla edellytyksillä ja ehdoilla kuin päivänä 1.

Miten päivä 1 olisi voinut sujua edellä kuvatuilta henkilöiltä paremmin? Katri olisi voinut mennä lääkärille ja sen jälkeen tehdä kotitöitä tai mennä työpaikalle myöhemmin. Lääkäri olisi tällaisessa kulttuurissa voinut sattumalta olla myöhässäkin, mutta tällaisen myöhästymisen vaikutushan ei eroa nykytilanteesta: terveyskeskuksissa on ruuhkaa ja pitkät jonot, jolloin vastaanottoajat voivat siirtyä ja henkilökuntakin vaihtuu koko ajan.  Lääkäri voi myöhästyä myös nykytilanteessa ja edellä kuvatussa kuvitteellisessa tilanteessa lääkäri voi olla ajoissakin paikalla. Joka tapauksessa kahvilanmyyjän ei olisi tarvinnut olla välttämättä myymässä pullaa ainakaan heti aamusta, koska moni asiakaskaan ei saapuisi kahvioon aikaisin aamulla. Leipuri olisi voinut rauhassa leipoa pullia. Jalkapallojoukkue olisi voinut tehdä kotiläksyjä loppupäivän. Reima olisi voinut mennä jollakin muullakin bussivuorolla kuin sillä, mikä kulkee juuri jonakin tiettynä hetkenä. Anni olisi voinut lähteä rauhassa, koska bussivuoroja ei tarvittaisi niin paljon. Joku toinen kuljettajahan olisi voinut ottaa Annin vuoron, jos tämä ei olisi juuri sinä päivänä saapunut ajoissa.

Näin edeten seuraavana päivänä eli päivänä 2 Katri olisi voinut mennä töihin jo aikaisin aamulla ja tehdä tehokkaasti töitä koko päivän, koska hänhän olisi käynyt terveystarkastuksessa jo edellisenä päivänä. Lääkäri ottaisi normaalisti vastaan jonkun toisen asiakkaan. Katrin työnantaja olisi voinut ajatella, että Katri tekee nyt varmasti laadukasta ja tehokasta työtä. Kahvilanmyyjä myisi rauhassa huolella valmistettuja pullia. Jalkapallojoukkue, läksyt eilen tehtyään, olisi voinut harjoitella koko päivän. Tämäkin olisi sujunut jälleen kerran rauhassa, häiriöttä. Ehkä Reima ehtisi juuri tänä aamuna tavoittelemaansa bussivuoroon ja voisi keskittyä illalla mihin tahansa harrastukseen stressittömästi. Anni ehtisi töihin linja-auton kuskin paikalle juuri tietylle vuorolle, jos haluaisi.

Ilman syvällisempää tarkastelua ei voi osoittaa tarinassani kuvaillun uudenlaisen elämäntyylin olevan välttämättä parempi kuin nykyinen kulttuuri. Sen voisi ajatella olevan yhtä hyvä kuin nykyinen kulttuuri, koska ainakin kuvitteelliset henkilöt vaikuttavat siinä onnellisemmilta. Ongelmaksi voisi muodostua esimerkiksi se, etteivät nentit välttämättä osaisi arvostaa kiireetöntä elämäntapaa, ja tämän eduista huolimatta palauttaisivat nykyisen kiire-yhteiskunnan vaikka väkisin. Toinen ongelma on kyhäelmäni inhimillisyys. Inhimillisyydessähän on aina rajoitteensa. Rajoitteensa on myös siinä inhimillisyydessä, mitä kulttuurissa jo on. Kenties molemmat todellisuudet ovat yhtä inhimillisiä, omani ja muiden.

Kaiken tekeminen niin nopeasti kuin mahdollista ei voi olla sen perustellumpaa kuin kaiken tekeminen niin hitaasti kuin mahdollista. Kummassakin tapauksessa asioita jäisi tekemättä, koska kiireisiä asioita ei ehdittäisi tehdä hitaasti ja pitkään vieviä asioita ei ehdittäisi tehdä nopeasti.

Pelkkään kevyeen liikenteeseen palaaminen ei varmaankaan olisi tarpeellista. Silti pelkkä yhden säännön soveltaminen kaikkiin tilanteisiin on vähintään yhtä huonosti perusteltua kuin tahallinen palaaminen teknisessä kehityksessä taaksepäin. Nykyään yhtä sääntöä, kiirettä, yritetään soveltaa lähes kaikkiin tilanteisiin.

Autolla ajaminen ja junassa istuminen ei anna matkaajalle liikuntaa. Sen tekee kylläkin polkupyörä. Isossa laivassa voi kävellä rappusia ylös ja alas, mutta maantieteellisesti niin ei pääse pidemmälle kuin missä laiva sattuu kulloinkin olemaan. Polkupyörällä ei voi kulkea meressä, mutta sillä saa hyötyliikuntaa, joka tässä tapauksessa tarkoittaa matkustamista yhdistettynä liikuntaan. Kävelyllä saa samanlaista hyötyliikuntaa.

Kiireestä riippuvaisella kulttuurilla on muitakin helposti huomaamatta jääviä, pieniä vaikuttavia, itseään ja kiirettä ylläpitäviä osatekijöitä kuin liikenne. Yksi niistä on säännöllinen kahvinjuonti. Se on vain tottumuskysymys. Jos totutaan siihen, että nukahtamista voi myöhentää ja heräämistä varhaistaa kofeiinilla, ovat ihmiset taas riippuvaisia toistensa kiireestä. On jo kehitetty energiajuomia, joissa on enemmänkin kofeiinia kuin kahvissa. Tällainen tottumus vie aikaa levolta ja muilta harrastuksilta.

Jatkuva kiireisyys vähentää pitkällä tähtäimellä varsinkin autismin kirjon henkilöiden elämänlaatua ja toimintakykyä, koska itseään motivoivia ja rentouttavia asioita ei ehdi tehdä kunnolla eikä niihin jaksa keskittyä, jos samanaikaisesti pitäisi tehdä jotakin muuta.  Asseista olisi moninkertainen ilo ja hyöty heille itselleen ja ympäristölle, jos he saisivat olla omia itsejään, tehdä itseään kiinnostavia asioita rauhassa, keskittyneesti, omaan tahtiinsa ja haluamassaan järjestyksessä. Olen uskaltanut olettaa, etten ole läheskään ainoa assi, joka ajattelee näin.