Aapon seikkailukertomus osa 1.

, , Kommentointi suljettu.

Elä mieluummin yksi päivä täysillä kuin koko elämä puoliteholla.

 

Mäkiniityn historia

 

1750: Kiinalaiset perustivat kaupungin, ja sille tuli vaakuna (eksyneet tutkimusmatkailijat).

1755: Kaupunkiin muuttivat ensimmäiset asukkaat.

1780: Kaupungin teiden rakentaminen aloitettiin.

1800: Ensimmäiset valkoihoiset tulivat ja polttivat koko Mäkiniityn. Kaupungin kaikki 3500 alkuperäisasukasta kuolivat, mutta vaakuna päätettiin kuitenkin pitää.

1801: Kaupungin uudelleen rakentaminen aloitettiin.

1820: Kaupungin uudelleen rakentaminen valmistui.

1830: Kaupungintalon rakentaminen aloitettiin.

1840: Kaupungin palo – ja poliisiaseman rakentaminen aloitettiin.

1845: Palo – ja poliisiasema valmistuivat.

1850: Kaupungintalo valmistui.

1870: Sataman rakentaminen aloitettiin.

1900: Satama valmistui (rakennusainepulan vuoksi).

1914: Koko kaupunki paloi ensimmäisessä maailmansodassa.

1918: Kaupungin uudelleen rakentaminen aloitettiin.

1920: Ensimmäiset autot tulivat liikenteeseen.

1925: Ensimmäinen kaupungin sisäinen bussilinja avattiin.

1930: Ensimmäinen kaupungin ulkoinen bussilinja avattiin.

1940: Ensimmäiset kiinalaiset 140 vuoteen tulivat kaupunkiin käymään.

1950: Väkiluku ylitti 2000 henkilön rajan.

1960: Taidemuseo ja ooppera avattiin.

1970: Kaupunki täytti 220 vuotta.

1980: Kirkko peruskorjattiin vanhaan loistoonsa.

2000: Kaupungin väkiluku on 2500 henkilöä ja 25 % asukkaista omistaa jonkinlaisen auton. Kaupunki täyttää 250 vuotta.

strip

Kuva: Janne Fredriksson

Prologi

 

1. tammikuuta 1971, Oulu

Taitoluistelija Kaisu Elina Piipponen oli tekemässä piruetteja jäähallin jäällä. Kun harjoitukset olivat siltä päivältä ohi, hän halusi jäädä jäälle, koska jääkiekko-ottelu alkaisi vartin päästä. Hän ei pitänyt koko lajista, mutta halusi nähdä poikaystävänsä Tero Jonas Mikael Kallion jäällä. Tero oli juuri joukkueeseen tullut puolustaja, ja he olivat tapailleet noin vuoden verran. Kaisu oli jo aivan rakastunut kuten Terokin. Oikea syy siihen, miksi he olivat tänään jäällä, oli se, että he harjoittelivat ankarasti talviolympialaisia varten. Ne olivat ensi helmikuussa. On parempi olla huippukunnossa ja pitää taitoja yllä kuin antaa niiden ruostua täysin olemattomiin.

Vähän ennen kuin kiekkoilijat saapuisivat jäälle Kaisu Elina lähti kohti pukuhuonetta ja vaihtoi vaatteensa. Sen jälkeen hän siirtyi kohti katsomoa. Hän rupesi katsomaan jääkiekko-ottelua tai oikeastaan vain Tero Joonasta, joka luisteli jäällä kovaa vauhtia kiekon perässä. Ottelu oli todella tasainen, ja taululla oli lukemat 2-2, kun kolmannen erän viimeiset kaksi minuuttia alkoivat. Silloin Tero sai kiekon ja luisteli taitavasti ohi vastustajien puolustuksen ja teki maalin. Tilanne oli 3-2, joka oli myös ratkaiseva tulos. Kaisu oli täyttänyt juuri 15, ja hänellä oli pitkät vaaleat hiukset ja kauniit kasvot. Tero taas oli viisi vuotta vanhempi. Hän oli aika bodatun näköinen ja hänellä oli lyhyt ruskea siilitukka.

Tero oli juuri menossa kaukalosta kohti pukuhuonetta, kun kuuli ”kulta” ja kääntyi katsomaan mistä ääni tuli. Hän heilautti Kaisulle vaivautuneen oloisesti kättään, osoitti hallin ovea ja hymyili vaivautuneena. Sen jälkeen hän siirtyi pukuhuoneeseen. Kaisu ymmärsi, mitä se tarkoitti ja poistui hallista kylmään talvi-ilmaan.

Hetken päästä Tero saapui pihalle ja sanoi: ”Et olisi saanut tulla tänne.” Kaisu kysyi: ”Miksi en?” Tero jatkoi:” Meillä ei vain voi olla koskaan mitään vakavampaa.” ”Johtuuko se iästäni vai mistä?” Kaisu kysyi ja purskahti itkuun, johon Tero vastasi kylmästi: ”En vain rakasta sinua enää. Saanko esitellä tyttöystäväni Karita Annelin?”

Karita saapui esiin ja hän oli n. 20-vuotias kauniskasvoinen nainen. Kaisu huusi: ”OLISIT SANONUT JOTAKIN JÄÄHALLILLA, ETTEI OLISI TARVINNUT ODOTELLA TÄÄLLÄ KYLMÄSSÄ TURHAAN!” Tero totesi: ”Ei vain ollut aikaa.” Kaisu jatkoi huutamistaan: ”PASKAT MINÄ SINUN AJASTASI JA HÄIPYKÄÄ SILMISTÄNI!” Tero sanoi: ”Anteeksi, mutta…”, jolloin Kaisu keskeytti: ”Painukaa nyt vain pois silmistäni!” Sen jälkeen hän vajosi lumihankeen itkemään ja vaikeroi: ”Miksi juuri minä ja mitä vikaa minussa on.”

Päästyään kotiin Tero sattui katsomaan Karitaa silmiin ja rupesi heti suutelemaan häntä tulisesti. Sen jälkeen he rakastelivat. Seuraavana päivänä Tero sanoi: ”Lupasin olla kanssasi tämän päivän, mutta valmentaja soitti vartti sitten ja pyysi hallille harjoittelemaan olympialaisia varten, joten ymmärrät varmaan.” ”Totta kai ymmärrän”, Karita vastasi ja jatkoi: ”Tule sitten pian takaisin.” ”Totta kai tulen”, Tero lupasi, mutta ollessaan jäähallilla ja harjoitusten loputtua hänen katseensa osui edelleen paikkaan, jolla Kaisu aina istui. Ehkä Tero toivoi, että näkisi Kaisun. Mutta paikka oli yhtä tyhjänä kuin hänen sydämensä sillä hetkellä.

Tero oli tuntenut Kaisun vanhemmat, sillä he olivat olleet yhdessä suunnittelemassa jäähallia. Molempien vanhemmat olivat kuolleet auto-onnettomuudessa matkalla jäähallille kaksi vuotta sitten. Tero tiesi, että Kaisu istui aina samalla paikalla ja katseli mielellään, kun hän pelasi. Tero alkoi miettiä, oliko sittenkin tehnyt virheen jättäessään Kaisun, koska Kaisu nauratti häntä ja teki jotenkin onnellisemmaksi. Karita taas oli enemmän hänen ikäisensä, mutta heillä ei ollut keskenään oikeastaan mitään keskusteltavaa. He olivat yhdessä vain pakon takia, mikä ei ollut Terosta yhtään mukavaa.

Niinpä harjoitusten jälkeen Tero päätti lähteä Kaisun luo pyytämään anteeksi ja kysymään, ottaisiko tämä hänet vielä takaisin. Saavuttuaan Kaisun talon luokse hän soitti ovikelloa. Kaisu avasi oven ja kysyi kylmän sarkastisesti: ”Mitä helvettiä sinä haluat, koska eikö sinun pitäisi olla Karitan luona?” Tero vastasi: ”Ymmärrän kyllä, mutta meillä ei  mielestäni toimi niin hyvin kuin sinulla ja minulla, joten kenenkäs ovella olen?” Kaisu myönsi: ”Hmm… totta.” Hän vilkaisi ulkona hytisevää Teroa, joka kysyi: ”Voinko tulla sisään, koska tännehän jäätyy?” ”Hmmm, et”, Kaisu kielsi. ”Miksi en?” Tero kysyi. Kaisu vastasi: ”Valehtelit minulle ja petit minua ja.. .ja…” ”Ymmärrän jo, mitä ajat takaa”, Tero sanoi.

Kaisu sattui vilkaisemaan taas Teroa, joka alkoi jo sinertää. Kaisu vaati ilkikurisena: ”Pyydä kunnolla anteeksi.” ”Teen ihan mitä vain”, Tero lupasi. Kaisu jatkoi: ”Ihanko mitä vain?” ajatellen, että tästähän tulee hauskaa. Tero sanoi: ”Ihan mitä vain.” Kaisu jatkoi: ”No siinä tapauksessa tule sisään, kaappaa syliisi, kanna sänkyyni ja rakastele kanssani.” Tero katsoi silmät suurina ja sanoi epäröiden: ”Mutta…mutta…” Kaisu jatkoi: ”Tiedän mitä ajattelet, mutta eihän sinua voi syyttää mistään, jos minä itse olen toivonut niin. Sitä paitsi lupasit tehdä mitä vain.” ”Ei voikaan”, Tero sanoi ja jatkoi hetken epäröityään: ”Hyvä on sitten.” Hän tuli sisään, otti kengät pois ja laittoi takin naulakkoon. Sen jälkeen hän kaappasi Kaisun syliinsä ja kantoi tämän sänkyyn, jossa he rakastelivat tuntikausia.

Mutta samaan aikaan Karita alkoi olla jo aika hermostunut. Kun Tero muutamaa tuntia myöhemmin saapui, Karita huusi: ”MISSÄ HELVETISSÄ SINÄ OLET OLLUT NÄIN KAUAN!” Tero sanoi rauhallisena: ”Anteeksi, mutta harjoitukset venähtivät ja käytiin kavereiden kanssa kaljalla.” Karita vastasi siihen: ”Anteeksi, mutta ajattelin, että olit Kaisun luona, koska hän oli hyvin kauniin näköinen ikäisekseen siinä pakkasessa hytisemässä, kun esittelit meidät.” ”Miksi muka siellä olisin ollut? Eiköhän asia ole jo aika selvä ketä rakastan?” Tero vastasi ihmeissään. Tähän Karita sanoi: ”Tule kulta.” Sen jälkeen Tero kaappasi Karitan syliinsä ja kantoi hänet sänkyyn.

He rakastelivat monta tuntia, mutta Tero ei tuntenut samanlaista kipinää rakastellessaan Karitan kanssa kuin mitä oli tuntenut vain tunteja sitten, kun oli rakastellut Kaisun kanssa. Niinpä hän sängystä noustuaan otti kirjeen ja mietti hetken, mitä siihen kirjoittaisi. Viimein saatuaan ajatuksiaan kasaan hän kirjoitti kirjeen, jossa luki: ”Anteeksi, mutta olit aivan oikeassa, kun huusit minulle, koska olin todellakin Kaisun luona. Mutta valitettavasti en vain tunne, että sinun ja minun välillä olisi minkäänlaista yhteyttä, joten olen todella pahoillani kaikesta ja toivon, että voit antaa minulle joskus anteeksi. T: Tero. PS. Toivon että löydät joskus itsellesi oman kullan.”

Saatuaan kirjeen valmiiksi Tero laski sen yöpöydälle, minkä jälkeen hän vilkaisi kelloa. Se näytti 3:15, ja Tero ajatteli itsekseen, että ”mitä helvettiä olen oikein tekemässä”. Mutta hän sai kuitenkin pakattua kaikki tavarat ilman, että Karita heräsi. Hän lähti ulos kylmään talvi-ilmaan, heitti tavarat Chevy Nova Custom Coupe -merkkiseen autoon ja alkoi ajaa kohti Kaisun kotia.

 

teksti: Aapo Ahtola
(oikoluku SP)

 

jatkuu seuraavassa numerossa (3/2013)