Kokemukseni tuetusta asumisesta

, , Kommentointi suljettu.

Olen 32-vuotias Asperger-henkilö. Asun kaupungin vuokra-asunnossa – ihanaisessa yksiössäni, jossa on tilaa minulle, lemmikilleni ja omille ajatuksilleni. Neliöitä huushollistani löytyy 35, lisäksi parkettilattia, iso kylppäri ja parveke. Olen nauttinut myös siitä, että minulla on makuualkovi ja pieni keittiö erikseen. Tällöin on ollut helppoa pitää paikkoja siisteinä. Joskin kaipaan tänne ovellista hyllykköä, jotta paperitavarat ja esimerkiksi Autismi-lehdet pysyisivät järjestyksessä.

Olen ollut ASPA:n asiakas Lohjalla vuodesta 2010. Pääsin asiakkaaksi sillä perusteella, että oma toimintakykyni romahti syksyllä 2009 vaikean masennuksen pahennuttua psykoottiseksi masennukseksi. Autismisäätiössä keskustelin psykologin ja palvelujohtajan kanssa siitä, kuinka minulle voisivat olla hyödyksi asumispalveluratkaisut, jotta toimintakykyni ei romahtaisi lisää. ASPA:n palvelut tulevat minulle ostopalveluina Lohjan kaupungin kautta mielenterveyspuolen sosiaalityöntekijän tekemällä päätöksellä. ASPA:n asiakkuus ei maksa minulle sentin latia. Se on siis ilmaista minulle.

Toimintakykyni laski niin alas vuonna 2009, että kotiasiat olivat rempallaan. Joskus saattoi jäädä esimerkiksi laskujakin maksamatta, imuroimatta ja pyykit pesemättä. Jonkin verran minulla oli hankaluutta toimittaa erilaisia lomakkeita ajallaan erilaisiin virastoihin, kuten sosiaalitoimeen. Sitä ennen kykenin hoitamaan itsenäisesti kodin siisteyttä ja huolehdin taloudenpidostani hyvin.

Minulla on käynyt hyvä tuuri työntekijöiden suhteen, että he ovat auttaneet minua jaksamaan arjessa, harrastuksissa ja opiskeluissa. Olen myöskin saanut ASPA:n työntekijöiltä merkittävää psykososiaalista tukea vaikeiden asioiden ja joidenkin sosiaalisten tilanteiden setvimiseksi. Asumispalveluissa olen saanut myöskin hyvää palvelua erilaisten asioiden hoidossa. Esimerkiksi olen saanut hyviä vinkkejä, kuinka vaikeat lomakkeet täytetään. Toisinaan olen saanut apua kotini siisteyden ylläpitämisessä, mutta nykyään yritän tehdä mahdollisimman paljon asioita oman toimintakykyni ylläpitämiseksi viikko-ohjelman avulla. Olen saanut myös kannustusta tehdä asioita mahdollisimman paljon itsenäisesti. ASPA:ssa työntekijän kanssa tehdyn viikko-ohjelman mukaan minusta on ollut suhteellisen helppoa noudattaa joka päivä myös säännöllistä syömistä, sillä ennen saatoin unohtaa ruokailun ja sen johdosta saattoi tulla fyysisesti huono olo sekä väsymystä.

Minulla on nykyisellään lääkkeet ja reseptit säilössä asumispalveluyksikön toimistossa. Sellainen ratkaisu on tehty oman turvallisuuteni vuoksikin, että lääkehoito toteutuu hyvin ja turvallisesti. Työntekijä auttaa minua siinä, että saan oikeat lääkkeet oikeisiin vaivoihin. Lisäksi hän muistuttaa minua reseptien uusimisesta, että lääkkeeni eivät loppuisi kesken. Aiemmin minulla saattoi kotioloissa olla liikaa lääkkeitä, ja saatoin heikkona hetkenä käyttää niitä väärin, tai reseptit olisivat jääneet uusimatta ajallaan.

ASPA:ssa saan keskusteluapua kaiken lomassa, mitä ikinä teemmekään. Minusta on mukavaa pelata työntekijäni kanssa Skip-Bo:a, Huojuvaa tornia ja muita kivoja pelejä päivän virkistämiseksi. Sitä tapahtuu lääkkeiden jaon jälkeen, tai toisinaan kun menen toimistolle kotikäyntiaikanani. Joskus olemme käyneet kävelyllä hyvällä ilmalla, ja kesällä torilla kahvilla sekä muuta mukavaa. Olen kokenut, että työntekijöillä – oli se sitten oma työntekijäni tai joku toinen – on ollut minun suhteeni kuntouttava työote monessa asiassa. ASPA:ssa on toisinaan opiskelijoitakin työharjoittelussa. He ovat tuntuneet mielestäni mukavilta tyypeiltä, ja heidän kanssaan on saanut myös keskustella avoimesti erilaisista asioista.

ASPA on ollut myöskin siitä hyödyllinen paikka, että olen nähnyt vertaisiani mielenterveyskuntoutujien ryhmässä nimeltä Emmätiiä. Ryhmän nimi itse asiassa tuli siitä, kun kukaan ei keksinyt sille nimeä. Runko tuolle taisi olla jotakin ”Emmätiiä” tai ”Ihan sama”. Mielestäni se oli hauska juttu, kun ryhmälle keksittiin nimeä. Kyseinen ryhmä on sellainen leppoisa ja pieni. Sinne ei ole aina pakko mennä, ja oman voinnin mukaan on saanut tehdä asioita. Myöskin on saanut jakaa ohjaajan ja vertaisten kanssa niin ilot kuin surutkin. Parasta on ollut vitsailu ja musta huumori ryhmässä. Itse olen ollut melkeinpä joka kerta paikalla. Me olemme tehneet siellä käsilläkin kaikenlaista kivaa, kuten maalanneet kiviä ja kokeilleet tehdä esimerkiksi nahkatöitä sekä savitöitä. Puuhastelun lomassa on juotu kahvit ja juteltu mukavia. Minun mielestäni ryhmässä käynti on siinä mielessä mukavaa, että se katkaisee arjen ja voi samalla unohtaa omat huolet ja murheet hetkeksi.

Minusta on ollut voimauttavaa olla ASPA:n asiakas, sillä olen saanut kohdata siellä monenlaisia ihmisiä. Lisäksi ASPA:ssa on otettu huomioon rajoitteeni hyvin. Olen täysin tyytyväinen saamiini palveluihin.

 

Teksti ja kuvat: MeriHevonen
(oikoluku JH)

Esitelmä Lohjan Empowerment-päiviltä 2012.