Suuri osa sosiaalityöntekijöistä ei tunne Aspergerin oireyhtymää

, , Kommentointi suljettu.

Kaisa Kankaan keväällä valmistuneesta pro gradu -tutkielmasta käy ilmi, että sosiaalityöntekijöillä on usein puutteelliset tiedot Aspergerin oireyhtymästä. Tämä heijastuu myös sosiaalityön laatuun, ja tyytymättömyys sosiaalityön käytäntöihin olikin hyvin yleistä tutkimukseen osallistuneiden Asperger-henkilöiden keskuudessa.

Jopa neljäkymmentä prosenttia vastaajista kertoi, ettei kellään heidän kohtaamistaan sosiaalityöntekijöistä ollut tietoa siitä, mitä Aspergerin oireyhtymä tarkoittaa ja minkälaisia erityispiirteitä siihen liittyy. Sosiaalityötekijät saattavat esimerkiksi väittää, ettei mitään Aspergerin oireyhtymää ole olemassakaan, vaan asiakkaan häiriöt ovat psyykkisiä. Myös muunlaista vähättelyä esiintyy. Eräs vastaaja kirjoitti ”Jos kerron, että olen Asperger, vastapuoli rupeaa puhumaan h-y-v-i-n s-e-l-v-ä-s-t-i a-r-t-i-k-u-l-o-i-d-e-n ja nostaa hiukan volyymiä”.

Tutkielman keskeisin viesti oli, että Asperger-tietoutta on tärkeää lisätä niin sosiaalityöntekijöiden keskuudessa kuin yhteiskunnallisellakin tasolla.

(Kaisa Kangas: Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän kohtaaminen Asperger-aikuisen näkökulmasta. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunta 2014.)