Viestinnän kurssilla osa 1

, , Kommentointi suljettu.

Kuva: Tuuli

Kuva: Tuuli

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aspergerihmisistä kokoonpantu tiimi suunnitteli kanssani kurssitusta jonka tavoite on parantaa viestintätaitojamme, sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa. Toteutimme syyskuussa 2013 lyhyen pilottikurssin. Varsinainen koulutus aloitetaan ensi vuonna. Tiedotamme vuodenvaihteessa.

Tuumailimme kukin omaa piirteistöämme. Miten selitämme Aspergerin oireyhtymän itsellemme ja muille?  Mikä meille on helppoa ja mikä vaikeaa? Millaisia taitoja toivoisimme saavamme?

Jokainen meistä on yksilö, kokemusosaaja, ihminen. Erilainen kuin kukaan muu. Aspergerihmisenä en ole koskaan tuntenut että selvästi kuuluisin minnekään, mutta assiryhmässä tuntuu melkein kuin olisimme yhtä heimoa. Hieno tunne.

Ohessa pilottikurssilaisten kirjoituksia. Olkaapa hyvät.

 
Rita Ahonen
Kielten ja viestinnän opettaja
Aspergerhenkilö

 

Miten kuulin Aspergerista ensimmäistä kertaa

Kuulin Aspergerista ensimmäistä kertaa, kun olin työharjoittelussa Kuuloliitossa. Työharjoitteluni loppupalautteessa minua kritisoitiin siitä, että työharjoittelussani jos ruokapöydästäni lähtivät pois ihmiset ja se jäi tyhjäksi niin saatoin siirtyä toiseen pöytään, jossa oli ihmisiä jatkamaan syömistäni. Se ei välttämättä ollut työohjaajani mielestä sopivaa. Saatoin myös puhua liian voimakkaalla äänellä ja keskeyttää toisen puhumisen vahingossa. Niistä sain kritiikkiä ja siten huomattiin, että minulla on Aspergerin syndrooma.

Samassa Invalidiliiton Järvenpään Koulutuskeskuksessa samalla yo-merkonomiluokalla olevan henkilön kautta sain tietää Asperger-ryhmien olemassaolosta ja aloin vuonna 2001 käymään Hämeentien Tianin kahvilan Asperger-ryhmissä. Kävin Aspergertesteissä ja aspergertestituloksieni perusteella minulle annettiin Asperger diagnoosi 5.2.2002. Saatan muistaa milloin jotakin tapahtui pitkien aikojen jälkeen valokuvamuistina päivämääräntarkkuudella parhaimillani yhtä hyvin iloisia, kuin ikäviäkin asioita. Esim. se voisi olla Aspergervahvuuteni.

Kirjoittaja Sami Petteri Brotherus, Aspergerhenkilö

Kuva: Tuuli

Kuva: Tuuli

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miten tajusin, että minulla on asperger

Haluan tulla hyväksi, kirjoitin lapsena päiväkirjaan. Nuorena tunsin olevani kuin runsassisältöinen pullo, jossa on niin pieni suuaukko, ettei juuri mitään saa ulos. Aikuisena ajattelin, että tulisin paremmaksi ihmiseksi, kunhan vain tarpeeksi yrittäisin, harjoittelisin ja vaatisin itseltäni.

Mutten tullutkaan! Ahdistuin, masennuin, pyysin anteeksi olemassaoloani. Haastavassa elämäntilanteessa lähes kaikki tuntui ylivoimaisen vaikealta; itseni kantaminen oli kaikkein vaikeinta.

Rupesin etsimään apua. Vasta hiljattain aloin aavistaa, että minulla saattaisi olla jonkun neuropsykiatrisen häiriön piirteitä. Siksi hakeuduin asiantuntevan neurologin vastaanotolle ja sain asperger- ja masennusdiagnoosin reilu vuosi sitten, 38-vuotiaana.

Nyt olen matkalla kohti hyväksyvää asennetta itseäni kohtaan. En halua jäädä vaikeuksieni ja diagnoosieni vangiksi vaan aion oppia nauttimaan elämästä sen kaikessa hallitsemattomuudessakin ja iloitsemaan epätäydellisestä itsestäni.

9.9.2013
Tuuli

Miten kuulin Aspergerista ensimmäistä kertaa

Kuulin Aspergerista ensimmäistä kertaa toukokuussa 2000 professori Lennart Won Wendtin vastaanotolla. Molemmat vanhemmat olivat mukana diagnoosia tehtäessä. Muistan diagnosoijan sanoneen,että olen valinnut hyvän perheen, johon satuin syntymään.Sama nyt jo edesmennyt henkilö sanoi, että nykyisin tuntuu siltä,että Aspergereita liikkuu vähän kaikkialla. ICD-10 kaikki muut kohdat täyttyivät paitsi poikkeuksellisesti esineisiin kiinnittyminen ei täyttynyt. Itselle ja muille oli helpotus, kun selvisi mistä esimerkiksi työ- ja opiskelupaikan löytymisongelmat johtuivat.

Juhana Bäckman 

Kuva: Tuuli

Kuva: Tuuli

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miten kuulin Aspergerista ensimmäistä kertaa 

Se oli kai vuonna 2002. Olin lapsikaverini Villen synttäreillä, ainoana aikuisena kutsuvieraana. 10-vuotiaat pojat vilkuilivat minua uteliaina. Huomioni kiinnittyi yhteen kirjakieltä puhuvaan   pikkuherraan, jolla oli yllään puku ja hattu. Viehätyin kertakaikkiaan ja odotin innokkaasti   näkeväni hänen erikoiset vanhempansa kun he tulisivat poikaansa hakemaan kutsujen päätyttyä.  Yllätyksekseni he olivatkin tavallisia. Isällä oli ruutupaita, muuta en muista. Kerroin ihanasta   pojasta opettajaystävälleni Piritalle. Hän sanoi: ”Kuulostaa Aspergerin syndroomalta.” En   tuolloin osannut ajatellakaan että kuuluin samaan porukkaan. 

Ensitietoni, ensivaikutelmani   Aspergerista olivat positiiviset. Vuonna 2010 veljeni kertoi saaneensa diagnoosin. Aloin lukea  Attwoodin kirjaa aiheesta ja ihmeekseni ja ilokseni totesin että siinä puhuttiin minusta.

5.9.2013
Rita Ahonen
Aspergerhenkilö

 

Miten tajusin, että minulla on asperger

Minulla oli ollut elämässäni vuosikymmeniä vaikeuksia ja niiden syynä oli ammattilaisten taholta pidetty masennusta, itsetunto-ongelmia ja persoonallisuushäiriötä. Olin pitkällisen uskomisen, yrityksen ja erehdyksen jälkeen luopunut noista selittäjistä, mutta en ollut löytänyt muutakaan.

Marraskuussa 2007 surffasin netissä ja silmiini osui taulukko, jossa yksinkertaistettiin persoonallisuushäiriöisen, skitsofrenisen ja autistisen ajattelun piirteitä. Halusin tehdä testin itselleni. Pohdin ensin, minkä tuloksen saisin.  ”Varmaan ajatteluni on lähinnä  persoonallisuushäiriöisen ajattelua, koska minulla on epäilty olevan ”se”, ajattelin. 

Olin sitten yllättynyt ja vähän järkyttynytkin, kun jo muutaman kohdan jälkeen hahmottui, että ajatteluni piirteet sopivat järjestelmällisesti autistiseen ajattelumalliin. Lopputuloksen mukaan se kuvasi noin 85 % ajattelustani!

Vuosikausia olin taistellut vaikeuksissa, joita kukaan ei kyennyt ymmärtämään eikä auttamaan minua. Elämäni oli muuttunut vuosi vuodelta kurjemmaksi, yksinäisemmäksi ja eristyneemmäksi. Nyt olin  löytänyt jotakin aivan uutta, jotakin, mitä kukaan ei kohdallani ollut koskaan ajatellut. Tiesin, että elämäni lähtisi aivan uuteen suuntaan, vaikken tiennyt, mitä se olisi. 

Sonja

Kuva: Tuuli

Kuva: Tuuli

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miten tajusin että minulla on Asperger

Aloin havaita merkittäviä poikkeamia omassa toiminnassani suhteessa ympäristöön yläasteen aikana. Aloin havaita poikkeamia ensin nimenomaan kommunikaatiossa ja toiminnassa ihmisten kanssa. Minulta puuttui luontainen tarve ryhmäytyä, joka tuntui etenkin yläasteella olevan monelle ihmiselle se tärkein asia, en myöskään tuntenut tarvetta vältellä ns.hankalia ihmisiä. Olen ollut aina, ja olen edelleen hyvä tulemaan toimeen sekä hankalien että hankalaksi leimattujen ihmisten kanssa. Minulla on myös aina ollut kommunikaatiossa puutteita muunmuassa katsekontaktissa ja elekielessä, jotka myös tuolloin vaikuttivat paljon ihmissuhteissa. Nämä asiat saivat minut etsimään tietoa erilaisista häiriötiloista. Aspergerista kuulin ensimmäistä kertaa kaveriltani muistaakseni yläasteen loppupuolella, en vielä tuolloin yhdistänyt sitä erityisen voimakkaasti itseeni. Kun nyt mietin asiaa niin se johtui pitkälti kuvausten yksipuolisuudesta ja oudoista painotuksista. En ole kuitenkaan koskaan pitänyt itseäni aspergerina samalla tavalla kuin moni tuntuu pitävän, ehkä se on taas tätä tiettyä tarpeettomuutta kuulua ryhmään. Tykkään olla ryhmässä ja löytää ihmisiä, mutten tykkää rakentaa ryhmästä itselleni identiteettiä, eihän mikään ryhmä koskaan riitä kattamaan kaikkea sitä mitä olen ihmisenä. Tunnen kuitenkin olevani aspergeri enemmän kuin tunnen olevani mitään muuta, se on selkein määritelmä minulle itselleni itsestäni, selkeämpi kuin esimerkiksi sukupuoli.

Ilkka Pitkänen

 

Miten tajusin, että minulla on Asperger

Arvelin että mulla on ADD. Seurasin jopa kyseistä uutisryhmää Usenetissä, ja sieltä tuntui löytyvän mukavaa ja samanhenkistä porukkaa. Kun hakeuduin työterveyshuoltoon masennuksen takia, pyysin psykologia testaamaan ADD:n, mutta sitä mulla ei ilmeisesti ollut.Hieman myöhemmin terapeutti sitten sanoi että mulla on Asperger. Se oli täysi yllätys. Jotain olin kuullut Aspergerista, mutta en osannut yhdistää itseeni.

Virallista diagnoosia en ole hakenut, mutta vuosien kuluessa olen perehtynyt asiaan ja vähitellen sisäistänyt mitä AS merkitsee juuri mulle. Se selittää monia asioita, paremmin kuin mikään muu.

En tiedä pitäisikö mun väittää muille, että mulla on varmasti AS. Mutta itseäni se tieto auttaa.

Juhani 

Kuva: Tuuli

Kuva: Tuuli

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

VIESTINNÄN KURSSI ASPERGER-IHMISILLE

Pilotti Syyskuu 2013

Copyright Rita Ahonen
Pretty Polly Kielikoulutus Oy
Yhteistyössä AUTISMI- JA ASPERGERLIITON kanssa