Aapon seikkailukertomus osa 3

, , Kommentointi suljettu.

Jos et lukenut vielä prologia, se löytyy osista:

http://www.puoltaja.fi/yhdenvertaisuus/aapon-seikkailukertomus-osa-1

http://www.puoltaja.fi/kesan-hedelmat/aapon-seikkailukertomus-osa-2
1. helmikuuta 1990, Helsinki

Taneli Heikkilä oli kosinut pitkäaikaista tyttöystäväänsä Marjukka Piipposta  jouluaattona 1988 ja saanut myöntävän vastauksen. Häät oli suunniteltu helmikuun lopulle 1990 joten suunnittelu oli ollut jo suuressa vauhdissa ilman minkäänlaisia ongelmia, kuten kaikki tietysti toivoivat. Hääkutsut oli lähetetty 200 henkilölle joihin lukeutuivat molempien perheet, sukulaiset sekä ystävät. Toive heillä oli, että mahdollisimman moni pääsisi tulemaan. Häiden päivämääräksi oli asetettu 28. helmikuuta. Bestmaniksi Taneli oli pyytänyt ystäväänsä Harri Jokioista ja Marjukka taas kaasokseen vanhaa koulukaveriaan Anu Kivelää, mutta kumpikaan heistä ei tiennyt, että Harri ja Anu olivat menneet viime kesänä naimisiin. Marjukka tiesi, että Anu ja Harri olivat seurustelleet viimeiset viisi vuotta, mutta Anu oli päättänyt kuitenkin säilyttää vanhan sukunimensä. Taneli ja Marjukka eivät tienneet asiasta yhtään mitään, ennen kuin näkivät heidät sormukset sormissa, ja miettivät miten jatkaa tästä kun kutsutkin oli jo lähetetty, mutta päättivät antaa asian olla ja onnittelivat heitä.

Pihalla oli hyvin kaunis, mutta kirpakka talvisää ja lunta oli ihan järjettömän paljon. He miettivät, mitähän tästäkin nyt tulee, ja hetkisen päästä totesivat, että eiköhän tämä kuitenkin suju aika hyvin vaikka eihän sitä ikinä tiedä mitä tapahtuisi. He istahtivat vieri viereen Volkswagen Poloon.
Tässä muistellessaan asioita he muistivat, kuinka Harri oli heidät esitellyt toisilleen kesällä 1985 Tavastia-klubilla. Harri tunsi Tanelin ja Marjukan, mutta Taneli ei tuntenut kuin Harrin. Sisällä hetken oltuaan Harri sanoi: ”Käväisen baaritiskillä, haluatko jotakin?” Taneli sanoi: ”Yllätä mut.” ”Asia harvinaisen selvä”, Harri vastasi ja saapui varttia myöhemmin takaisin kaksi naista kainaloissaan. Toinen oli totta kai Anu Kivelä ja toinen Marjukka Piipponen. Harri sanoi: ”No kumman otat?” Taneli mietti hetken ja sanoi: ”Täh, anteeksi mitä, entäs ne drinksut?” Harri vastasi: ”Drinksut ja drinksut, unohda ne hetkeksi ja katso mieluummin näitä ihania naisia.” ”En mä oikeen tiedä”, Taneli sanoi. Harri jatkoi: ”Jumalauta jätkä, ajattele vähä ittees, ett missä oot viiden vuoden päästä jos et muuta tee ku dokaat aamusta iltaan.” ”Okei okei, tuo” ja Tanelin sormi osoitti Anua. ”Sori vaa kamu”, Harri sanoi, virnisti ja jatkoi: ”se on tyttöystäväni.”  Taneli kysyi: ”No miksi sitten käskit valitsemaan?” Harri sanoi ”Ihan vain kiusatakseni sinua” ja hymyili perään.

Kello näytti 4:00 aamulla kun Taneli lähti Marjukan kanssa Tavastialta vain kävelemään pois ilman sen suurempaa päämäärää. He keskustelivat kaikenlaisista asioista, mm. urheilusta, elokuvista ja musiikista. Taneli kyseli mistä Marjukka pitää, hän kyseli mistä Taneli pitää, ja he menettivät ajantajunsa. Äkkiä he olivat kauniin kerrostalon pihalla, ja Marjukka sanoi: ”Olemme perillä.” Taneli katsoi taloa, ja hämmästys oli todella suuri koska edessä oli yllättävän tutun näköinen talo. Taneli sanoi kuin ajatuksissaan: ”Niinpä.” Marjukka pyöritteli silmiään, jäi katsomaan Tanelia suu auki ja sanoi: ”Häh?” Taneli vastasi: ”Niin, tämähän on vanhempieni talo.” Marjukka vastasi: ”Sama täällä” joten Taneli kysyi Marjukalta missä tämän vanhemmat olivat sillä hetkellä. ”He ovat bisnesmatkalla Berliinissä ja heidän asuntonsa on tässä talossa.” Taneli vastasi: ”Omani ovat bisnesmatkalla Singaporessa ja hekin asuvat tässä talossa.” Tanelin mieleen tuli äkkiä ajatus, ja hän kysyi: ”No meille vai teille?” Marjukka sanoi: ”Mennään sinun luoksesi ja tule sinä huomenna minun luokseni.” ”Sovittu. Entä mitä tehdään minun luonani?” Marjukka sanoi: ”Ellet pahastu, niin haluaisin vain nukkua huonon vointini pois, koska tuli juotua ehkä muutama tequila ja vodkamartini liikaa.” Koska hän ilmeisesti ajatteli, ettei Taneli voisi pitää hänestä näppejään erossa, hän sanoi: ”Älä sitten yritä mitään.” ”En tietenkään.” Marjukka vastasi ilkikurisena: ”Valehtelija.” Talossa oli 7 kerrosta, ja Marjukka asui ylimmässä, Taneli taas toisessa. Hetkeä myöhemmin Taneli avasi asunnon oven ja he menivät sisään. ”Suihku on tuolla jos haluat peseytyä”, Taneli sanoi ja osoitti sormella käytävän vasempaan päähän. ”Kiitti”, Marjukka sanoi ja alkoi hoiperrella suihkua kohti korkokengissään, mutta kaatui ja voihkaisi ”Ai” jonka jälkeen kuului huutoja ”Voi vittujen vittu, saatana että sattuu!” Taneli ryntäsi katsomaan ja löysi Marjukan makaamasta pää veressä koska hän oli lyönyt päänsä ilmeisesti kylpyhuoneen pesualtaan reunaan. Marjukan kengän korko oli katkennut, ja hän katsoi kenkäänsä kiroillen: ”Voi helvetti, parhaimmat kenkäni paskana.” Taneli yritti lohduttaa häntä sanomalla ”Oletko itse kunnossa?” ja samaan aikaan tarttui kevyesti häntä käsistä katsoen kohti, mutta Marjukka käänsi katseensa pois. Taneli kysyi: ”Teinkö jotain väärin?” Marjukka sanoi: ”Anteeksi, mutta en pysty katsomaan ihmisiä silmiin koska se on vain niin ahdistavaa.” Taneli huokasi syvään ja sanoi: ”Saanko edes yrittää?” Marjukka nyökkäsi vaivautuneen oloisena, joten Taneli otti hellästi hänen käsistään kiinni ja siirsi niitä kevyesti pitkin rintaa kohti hänen kauniita kasvojaan. Taneli näki hänen kauniit syvänvihreät silmänsä, ja hän Tanelin ruskeanvihreät silmät. He suutelivat hellästi ja sitten Marjukka sammui.

Taneli kantoi hänet vanhempiensa sänkyyn kellon näyttäessä 5:30 aamulla ja hiipi huoneeseensa. Varttia myöhemmin hän näki ovella Marjukan, joka sanoi: ”Voinko tulla viereesi nukkumaan?” Taneli sanoi ”Totta kai voit” joten hän kömpi kainaloon ja siinä hän nukkui hyvin onnellinen ilme kasvoillaan. Vaikka Taneli ei ollut tätä etukäteen suunnitellutkaan, hän päätti antaa asian olla ja nukahti itsekin tyytyväisenä.

Kello oli jotain 9:30 seuraavana aamuna kun Taneli heräsi ja näki Marjukan vielä nukkuvan sängyllä. Hän hiipi hiljaa keittiöön, laittoi kahvinkeittimen päälle ja kattoi pöytään hieman leipää ja leivän päällysteitä. Hän myös löysi pakastimesta kaksi pullaa jotka laittoi mikroon ja aloitteli aamiaisen syömistä. Tuntia myöhemmin Marjukka saapui keittiöön hieman väsyneen oloisena. Taneli kysyi: ”Haluatko kahvia?” ”Kyllä kiitos.” Kahvia nauttiessaan Marjukka kysyi varovaisesti: ”Emme kai me…” Taneli keskeytti: ”Emme. Kuten olin luvannut, sait nukkua täällä, mutta olit itse kömpinyt viereeni ja nukahtanut siihen.” Marjukka kysyi: ”Minäkö kömmin sinun viereesi?” ”Sinäpä hyvinkin, ja nukuit siinä niin hellyttävän näköisenä, että minä en vain olisi kehdannut herättää sinua joten annoin sinun vain nukkua vaikka mieleni olisi toki tehnyt, mutta en vain yksinkertaisesti olisi pystynyt käyttämään sinua hyväksi.” ”Kiitos, olet ensimmäinen mies joka on pystynyt siihen”, Marjukka sanoi, joten Taneli lisäsi: ”Vaikka toisaalta en voi väittää etteikö mieleni olisi tehnyt, mutta tapani ei vain ole käyttää humalassa olevia naisia hyväkseni, olivatpa he sitten miten kauniita tahansa.” ”Voi kuinka kauniisti sanottu”, Marjukka sanoi. ”Ai mikä?” Taneli kysyi ja hän jatkoi: ”Se, että pidät minua kauniina.” Taneli kysyi: ”Mitä outoa siinä nyt on kun kerran se on totuus?” Marjukka jatkoi: ”Olet ensimmäinen joka sanoo minua kauniiksi vanhempieni jälkeen, ja oikeastaan heidän kuuluu sanoa lapsistaan niin, joten jättäkäämme se pois laskuista.” ”Niinhän se taitaa vähän olla”, Taneli vastasi ja päätti kysyä: ”No haluatko jo kotiin?” Marjukka vastasi: ”Mielelläni.”

Puoli tuntia myöhemmin he lähtivät yläkertaan ja astuivat kauniiseen asuntoon joka oli hyvin viehättävän näköinen ja japanilaistyyppisesti kalustettu. Marjukka sanoi kuin olisi arvannut mitä Taneli aikoi kysyä: ”Vanhempani ovat hulluna kaikkeen japanilaiseen ja käyvätkin siellä ainakin joka toinen vuosi. Joka kerta he tuovat jotakin mukanaan, ja kuten varmaan huomaat, meiltä alkaa kohta tila loppua koska tavaraa on vain niin järjettömän paljon.” Taneli kysyi: ”Oletko yrittänyt puhua heidän kanssaan tästä?” ”Olen olen, mutta he sanovat joka kerta, että sinä et vain ymmärrä miten hieno tämä on. Mikä ikävintä, koko asunto on kohta kuin jokin japanilainen huutokauppa tai taidemuseo, helvetti täällä taitaa olla jo taidetta liiankin paljon.” Hän jatkoi ”Tule”, tarttui Tanelia kädestä ja vei ruokasaliin jonka seinillä oli katosta lattiaan vieri vieressä tauluja koko huoneen ympäri. Taneli päätti huvin vuoksi laskea ne kaikki: ”200 taulua.” Marjukka huokasi: ”Vain tässä huoneessa. Tässä asunnossa on kuusi huonetta ja joka huoneessa on vähintäänkin yhtä monta taulua.” ”No huh huh, 1200 taulua yhdessä asunnossa on kyllä aika järjetöntä.” Marjukka huokasi ja sanoi alakuloisena: ”En edes muista milloin näin viimeksi seinät.” Taneli kysyi tulisiko Marjukka takaisin hänen luokseen. Marjukka nyökkäsi ja he lähtivät alakertaa kohti. Sisään päästyään Taneli huomasi heti, että Marjukan olo oli huomattavasti parempi, joten hän päätti kysyä: ”Mikä on, ahdistiko sinua olla siellä?” Marjukka nyökkäsi, tuli aivan lähelle ja suuteli Tanelia. Tämä oli toisaalta hieman yllättynyt, mutta kuitenkin iloinen, joten kysyi: ”Miksi teit noin?” ”Kiitoksena siitä, että ymmärrät minua.” Hieman myöhemmin Taneli sattui jälleen vilkaisemaan Marjukkaa ja huomasi, että tämä oli sen näköinen, ettei olisi nukkunut vuosiin. ”Oletko väsynyt?” Marjukka nyökkäsi ja Taneli jatkoi: ”Anna niin autan vähän sinua.” Taneli nosti Marjukan syliinsä ja kantoi hänet vanhempiensa sänkyyn, mutta ennen Marjukan nukahtamista hän kysyi: ”Voinko auttaa sinua jotenkin?” ”Olet tehnyt jo aivan liikaa puolestani, ei kai minusta ole liikaa vaivaa.” Taneli vastasi: ”Ei suinkaan, mutta jos nyt vain yrittäisit nukkua.” Taneli suuteli häntä otsalle, haki keittiöstä tuolin ja istui sängyn viereen. Hän jäi katselemaan kuinka Marjukka vaipui voipuneena uneen ja ajatteli: ”Ehkä viime yö vei hänestä enemmän virtaa kuin aluksi ajattelin.”

Kello näytti 14:30 kun Marjukka vihdoin heräsi virkeänä, ja Taneli sanoi: ”Haluaisitko nähdä elokuvakokoelmani?” Marjukka nyökkäsi ja he lähtivät Tanelin huoneeseen. He katsoivat seinällä olevaa hyllyä, joka oli täynnä erilaisia elokuvia, ja Taneli sanoi Marjukalle: ”Laskisitko ne?” Marjukka sai lopulta laskettua kaikki ja sanoi ”455”, johon Taneli nyökkäsi myöntävästi. Marjukka kysyi: ”Löytyisikö jotakin ihanan romanttista jota voisi katsoa?” Taneli nyökkäsi ja otti hyllystä ”Tuulen viemää”. 45 minuuttia sitä katsottuaan he totesivat, että ei tästä taida tulla mitään. Marjukka sanoi: ”Voitko pistää elokuvan pauselle.” Taneli nyökkäsi ja painoi videoiden kaukosäätimestä, minkä jälkeen Marjukka hyökkäsi hänen kimppuunsa ja alkoi suudella ensin kasvoihin, pikku hiljaa siirtyi alemmaksi kunnes repi voimalla Tanelin paidan päältä. Hän rupesi suutelemaan hyvin muodostuneita vatsalihaksia, minkä jälkeen siirtyi alemmaksi kunnes avasi housujen vetoketjun taitavasti hampaillaan. Taneli nappasi hänet syliinsä, kantoi makuuhuoneeseen ja heitti sängylle jossa he rakastelivat tuntikausia. Herättyä Taneli sanoi: ”Kukaan ei ole koskaan ollut noin päällekäyvä.” Marjukka kysyi ”Jatketaanko?” johon Taneli vastasi: ”Totta helvetissä jatketaan jos vain jaksat.” Marjukka nyökkäsi ja sanoi: ”Makaa sinä niin minä voin olla päällä.” Taneli ei kestänyt enää, joten hän riisui äkkiä Marjukan paidan ja rintaliivit ja asetti kätensä tämän kauniisti muotoutuneisiin rintoihin. Hän lähti hitaasti pyörittämään sormiaan niiden ympäri samalla kun he kääntyivät ympäri niin, että Marjukka oli sulautunut Taneliin. Hän oli päällä ja lähti liikuttamaan lantiotaan kevyesti ylös ja alas ja he olivat kuin yhtä. He kuiskasivat toisilleen ”minä rakastan sinua” ja sanoivat myös yhtä aikaa ”niin minäkin sinua”. Mutta seuraavaksi Taneli yllättyi todella paljon eikä olisi uskonut, että Marjukka olisi näin seksuaalisesti aktiivinen. Hän nosti Tanelin pään sängyltä, pisti sen rintojensa väliin ja lähti pyörittelemään niitä itse. Taneli tunsi kuin olisi ollut taivaassa ja näin he jatkoivat tuntikausia.

Taneli alkoi olla jo ihan poikki, mutta Marjukalla oli vieläkin virtaa, kunnes Taneli kuiskasi: ”Kulta, en jaksa enää yhtään.” Marjukka vastasi: ”No jo oli aikakin, että väsähdit.” Taneli hieman ihmetteli ja kysyi: ”Odotitko vain että sanoisin noin?” Marjukka nyökkäsi myöntävästi, suuteli ja kävi Tanelin viereen makaamaan. Mutta siinä sängyllä maatessaan Taneli sattui vilkaisemaan Marjukan alastonta ruumista  ja sitten jalkojensa väliin sekä huomasi välineensä pikku hiljaa nousevan pystyyn. Marjukka sanoi: ”Voi sinua, kulta pieni. Näyttää, että et ole saanut vieläkään tarpeeksi, mutta en jaksa enää. Onko sinulla puhelinta?” Taneli kysyi: ”Kenelle aiot soittaa?” Marjukka vastasi: ”Kaksoissiskolleni Tarulle.” Taneli pudisti päätään ja sanoi ”Ei, ei missään tapauksessa” mutta Marjukka sanoi ”Olen jakanut kaiken aina kaksoissisareni kanssa. Ymmärrätkö, kaiken” joten Taneli ei voinut kuin myöntyä ja näyttää sormellaan kohti yöpöytää missä puhelin oli. ”Kiitos kulta, et tule pettymään”, Marjukka sanoi. ”Saa nyt nähdä mitä tästäkin tulee”, Taneli ajatteli, mutta toisaalta oli aina salaisesti halunnut olla sisarusten kanssa, ja sanoi Marjukalle: ”Soita se puhelu.”

Marjukka siis tarttui puhelimeen ja toisesta päästä kuului: ”Taru puhelimessa.” ”Hei Taru, Marjukka täällä.” ”No hei.” Marjukka jatkoi: ”Muistatko vielä kun jaoimme aina kaiken, ensin karamellit, sitten tupakat ja sitten miehet?” ”Muistan muistan, se oli aikaa se, mutta sitten löysit elämäsi miehen ja unohdit sen kokonaan.” Marjukka sanoi ”Jätin sen paskiaisen” johon Taru taas ”Leikitään, että minua kiinnostaisi paskan vertaa – mitä kävi?” Marjukka jatkoi surullisena: ”Hän ei halunnut muuta kun naida ja jos ei saanut mitään niin hän pieksi minua ja joudun vieläkin peittämään pieksemisen jäljet meikeillä, ettei kukaan näe.” ”Voi sinua raukkaa, mutta miksi soitat nyt?” Marjukka sanoi: ”Olen löytänyt uuden miehen, joka osaa keskustella, on hellä ja kunnioittaa minua. Haluaisin että jakaisimme taas kaiken niin kuin silloin aikoinaan.” Taru arasteli, mutta kysyi: ”Onko hän komea?” ”Naitavan komea, mutta en jaksa enää jatkaa joten voitko tulla tänne?” Taru sanoi: ”Hyvä on, mutta minne?” ”Sama talo missä vanhempamme asuvat, mutta toinen kerros.” Taru vastasi: ”Hyvä on, olen siellä vartissa.”

Noin varttia myöhemmin ovikello soi ja Marjukka meni avaamaan. Taneli tuli perässä kääriytyneenä lakanaan ja Marjukka oli ehtinyt nappaamaan pyyhkeen. Taneli yllättyi suuresti, koska yleensä siskonsa nähdessään hän halasi, mutta Taru ja Marjukka aloittivat intohimoisen suutelun oven ollessa vielä auki. Taneli laittoi sen pikaisesti kiinni ja sanoi: ”Tiesin teidän kyllä olevan läheisiä, mutta en odottanut aivan tällaista.” Marjukka sanoi viehkeällä äänellä: ”Hups, taisin unohtaa mainita että rakastan siskoani ehkä enemmän kuin pitäisi, ja rakastan kyllä sinuakin vaikka meillä onkin outo tapa näyttää se.” Taru katsoi Tanelia epäilevänä ja sanoi Marjukalle: ”On hän kyllä komea, mutta en usko, että vaivan arvoinen.” Äkkiä Taneli tarttui kevyesti Tarua kädestä kiinni, veti hänet kevyesti itseään vasten ja ryhtyi siirtämään Tarun käsiä kevyesti pitkin vatsaansa.  Äkkiä Taru sanoi: ”Oho, olet tainnut käydä vähän treenaamassa.” ”No ehkä vähän.” Taneli vei hänen käsiään aina vain alemmaksi, kunnes ne olivat haarojen välissä ja Taru huudahti: ”No herrajumala tämähän on suurempi kuin yhdelläkään toisella miehellä ja usko pois niitä on ollut monta ja olen aina toivonut, että jostain löytäisin sen joka saisi minut takaisin heteroksi!” ”TÄH ANTEEKSI MITÄ?” Taneli huusi ja Taru jatkoi: ”Niin, minähän olin hetero, mutta kun en löytänyt todellista miestä niin päätin ruveta biseksuaaliksi, mutta ehkä se nyt muuttuu ja kiitos siitä kuuluu sinulle, anteeksi mikä sinun nimesi on?” ”Taneli.” Taru jatkoi: ”Marjukka, tuletko tänne.” Marjukka saapui ja kysyi ”Niin?” ja Taru jatkoi: ”Voisitko kertoa mihin jäitte ja missä olitte ennen kun soitit minulle.” Mutta Taneli puuttui asiaan ja kuiskasi Tarulle: ”Tule perässä niin näytän.” Heidän saavuttuaan makuuhuoneeseen Taneli otti lakanan ympäriltään ja kävi makaamaan sängylle ja Taru hänen päälleen. Taru ryhtyi liikuttamaan lantiotaan ensin hitaasti ja pikkuhiljaa nopeammin ja nopeammin. Taneli ei kestänyt enää, vaan repi hänen paitansa voimalla hänen päältään ja heitti hänen rintaliivinsä seinään. Taneli ei ollut uskoa silmiään, koska näki todella valtavat rinnat, ja kysyi kuin vahingossa: ”Ovatko nuo aidot?” Taru vastasi: ”Totta kai kulta, mitä muuta sinä sitten luulit?” Taneli päätti olla vastaamatta mitä ajatteli. Ilmeisesti Taru näki hänen silmistään epäilyksen ja sanoi: ”Pidätkö siitä mitä näet?” Taneli nyökkäsi myöntävästi. Taru oli ilmeisen tyytyväinen vastauksesta ja sanoi: ”Jos haluat, voit ihan vapaasti kosketella niitä.” Taneli epäröi hieman, mutta Taru tarttui hellästi hänen käsiinsä, asetteli ne rinnoilleen ja pyöritteli niitä edestakaisin ensin hitaammin ja pikku hiljaa nopeammin ja nopeammin liikutellessaan lantiotaan yhä tiuhempaan ja tiuhempaan tahtiin, kunnes Taneli huusi äkkiä: ”En kestä enää!” Taru sanoi: ”Anna kaiken tulla vain.” Hetkeä myöhemmin jatkaessaan Tarun kanssa kiihkeitä puuhiaan Taneli sattui silmäkulmastaan näkemään yksinäisen Marjukan jolta valuivat kyyneleet poskia pitkin. Hän kuiskasi Tarulle ”katsopas tuonne” ja teki päällään pienen liikkeen Marjukan suuntaan. Taru ymmärsi vihjeen, katsoi siihen suuntaan ja sanoi: ”Voi kulta pientä, olemme kokonaan unohtaneet hänet.” Taneli sanoi: ”Etteköhän te tytöt keksi jotain kivaa.” Marjukka kuuli tämän ja katsoi Tanelia järkyttyneenä, mutta Taru sanoi ”emmeköhän me jotakin keksi” ja iski silmää. Taneli sanoi: ”Lähden hakemaan vähän evästä, joten jääkää te tänne puuhailemaan kaikkea kivaa.” ”Asia harvinaisen selvä”, Taru sanoi. Taneli näki, että Marjukka oli edelleen epäilevän oloinen, joten sanoi hänelle: ”Tätähän sinä olet halunnut, etkö vain?” ”Niin olenkin mutta…” Marjukka sopersi ja kuiskasi ”en ole koskaan ollut naisen kanssa” johon Taneli vastasi kuiskaten: ”Älä pelkää, Taru on todella hyvä opettaja.” Marjukka vastasi ääni vavisten ”no hyvä on sitten” ja nousi sängylle samalla kun Taneli lähti kohti keittiötä. Alkoi kuulua ääniä kuten ”aah juuri sieltä” ja ”lisää lisää juuri sinne” ja ”ooh tuntuu tosi hyvältä” sekä ”ai että tuntuu hyvältä” ja ”enemmän enemmän juuri sinne” ja Taneli arvasi mitä siellä tapahtui.

Äkkiä Taneli havahtui kun kuuli: ”Taneli hei, herätys!” ”Niin mitä”, hän sanoi hieman äreänä kunnes katsoi viereensä ja näki, että kysyjä oli Marjukka. Hän sanoi ”anteeksi” johon Marjukka taas: ”Ei se mitään, taisit olla hieman ajatuksissasi.” Taneli sanoi: ”Kyllä, muistelin päivää kun ensi kerran tapasimme.” ”Niinkö”, Marjukka sanoi, hymyili kauniisti ja jatkoi: ”No mitä muistat?” Taneli kertoi kaiken, kuinka oli auttanut hänet vanhempiensa kotiin eikä Marjukka vielä tiennyt että Tanelinkin vanhemmat asuivat samassa talossa ja kuinka hän oli loukannut jalkansa ja myöhemmin soittanut kaksoissiskolleen ja kuinka he olivat harrastaneet yhdessä seksiä. Marjukka puuttui ”Muistat kyllä lopun aivan väärin” ja väitti, että Taneli oli soittanut Tarulle, mutta Taneli sanoi: ”Miten olisin voinut soittaa kaksoissiskollesi, kun en vielä silloin tiennyt hänen numeroaan, enkä käynyt tavaroitasi läpi mikä ei kuulu tapoihini? Kyllä te vain olitte puuhissa kun olin jääkaapilla, ja kaksoissiskosi kertoi olevansa biseksuaali.” ”Hah, miten naurettavaa”, Marjukka sanoi. Taneli pudisti päätään ja sanoi: ”Taidat vain hävetä kaksoissiskoasi.” Marjukka nyökkäsi ja Taneli näki kuinka kyyneleet valuivat hänen poskillaan. Marjukka sanoi: ”Muistat kaiken aivan oikein, mutta minä… minä… snif… en vain mielelläni puhu koko asiasta ja haluaisin vain unohtaa sen, mutta hänhän on sentään kaksoissiskoni.” ”Anteeksi, että otin asian puheeksi”, Taneli sanoi. ”Ei se mitään”, Marjukka sanoi ja he astuivat ulos Volkswagen Polosta.

Häihin oli aikaa muutama päivä, kun Tanelilla soi puhelin. ”Taneli”, hän vastasi. ”Moi, Anu täällä.” ”No morjens, missäs Harri?” Anu vastasi: ”Lähti bisnesmatkalle Sydneyyn.” ”Niinkö? Mutta miksi sitten soitit minulle?” Anu vastasi: ”Olen niin yksinäinen. Voisitko tulla tänne?” Äkkiä Tanelin mieleen tuli tilanne viisi vuotta sitten, jossa hän oli nainut Marjukan kaksoissiskoa ja ihan vain siksi, että se oli Marjukan idea, joten hän epäili hieman, mutta Anu melkein itki puhelimessa ja sanoi: ”Minulla ei ole muita kavereita tai ystäviä täällä, koska kaikki ovat puolisoidensa kanssa jossakin.” Taneli muisti Marjukan, mutta Anu melkein rukoili puhelimessa: ”Ole nyt niin kiltti ja tule.” Taneli sanoi: ”Hyvä on. Entäs Marjukka?” Anu sanoi: ”En halua häntä tänne vaan sinut.” Taneli sanoi: ”Hyvä on, tulen kohta.” ”Kiitos todella paljon, nähdään pian”, Anu sanoi ja he sulkivat puhelimet. Taneli lähti kävelemään keittiötä kohti, jossa Marjukka oli. ”Kuka se oli?” Marjukka kysyi koska oli kuullut puhelimen soivan. ”Anu.” ”Mitä asiaa hänellä oli?” ”Pyysi tulemaan luokseen.” Marjukka sanoi: ”Olisin luullut, että hän pyytäisi minua.” Taneli sanoi: ”Niin minäkin, mutta jostakin kumman syystä hän pyysi minut luokseen.” Marjukka sanoi ennen kuin Taneli lähti ovesta: ”Ole varovainen, kulta.” ”Totta kai olen.”

Puoli tuntia myöhemmin Taneli saapui Harrin ja Anun talon luokse. Se oli kaunis valkoinen puusta tehty omakotitalo ja pihalla kasvoi omenapuu. Taneli soitti ovikelloa ja hetkeä myöhemmin Anu tuli avaamaan. Tanelin järkytys oli suuri kun Anulla oli päällään vain avoin miesten paita eikä mitään muuta. Anu sanoi: ”Kulta, olen odottanut sinua.” Taneli sanoi hieman vaivautuneena ”Ööm… hei”, astui sisään taloon ja sulki oven perässään kysyen: ”Entäs Harri?” Anu sanoi: ”Harri ja Harri! En minä häntä rakasta vaan sinua.” ”Anteeksi mitä?” Anu toisti rauhallisena: ”Niin, en minä Harria rakasta vaan sinua.” ”Mutta olen onnellinen Marjukan kanssa.” Anu taas sanoi: ”Tule perässäni.” Joten Taneli lähti hänen perässään olohuoneeseen hieman varovaisena ja istui hänen viereensä sohvalle. Anu rupesi näyttämään kuvia joissa oli Harri suutelemassa intohimoisesti jonkun 16-vuotiaan japanilaisen tytön kanssa Tokion metrossa, ja toisissa Harri oli suutelemassa intohimoisesti jonkun kiinalaisen 22-vuotiaan kanssa Kiinan muurilla. Kolmansissa Harri oli suutelemassa tulisesti jonkun ruotsalaisen 25-vuotiaan kanssa Ruotsin kuninkaanlinnan edustalla. Taneli tunnisti ruotsalaisen joksikin paikalliseksi malliksi ja kysyi itkevältä Anulta: ”Kuinka olet saanut tämän selville?” Anu vaikersi: ”Aloin epäillä hänen iltamenojaan, kun niitä oli kolmekin kertaa kuukaudessa ja hän sanoi aina että bisnesmatkoja, joten pyysin ystävääni joka on huippuvalokuvaaja seuraamaan häntä.” Hän avasi valokuvakaapin ja siellä oli ainakin 50 samanlaista: Harri milloin kenenkin kanssa eri puolilla maailmaa. Anu oli yrittänyt kysellä, mutta Harri oli huutanut ”EI KUULU VITTU SINULLE JA NAIN SAATANA KETÄ HUVITTAA VAIKKA KOLME KERTAA KUUKAUDESSA JOS HALUAN JA VITTU MINÄHÄN HALUAN” ja oli vetäissyt Anua voimiensa takaa turpaan. Sen tuloksena Anulta oli alaleuka haljennut. Taneli näki sen nyt selvästi. Anun pää vajosi Tanelin syliin itkemään ja siinä näkyi edelleen jälki siitä mitä Harri oli hänelle tehnyt. Taneli kysyi: ”Entäs minun ja Marjukan häät, kun korteissa on jo sinun ja Harrin nimet?” Anu sanoi: ”Voimme toki olla paikalla, mutta älkää odottako mitään iloista tapahtumaa. Vaikka yritänkin hillitä itseni ja toivon, että Harri tekisi samalla tavalla.” Taneli vastasi: ”Ymmärrän hyvin, mutta toivon silti, että yritätte olla kunnolla edes yhden päivän.” Anu suuteli Tanelia ja tämä kysyi: ”Mistä hyvästä noin teit?” ”Ihan vain sen takia, että olet täällä ja jaksoit kuunnella  tarinani.” ”Puhuminen auttaa aina ja ymmärrän kyllä, että Harri teki todella väärin koska itse en voisi koskaan lyödä naista tai pahoinpidellä.” ”Kiitos”, Anu sanoi ja painautui kiinni Taneliin, joka tunsi hänen pehmeät rintansa ruumistaan vasten ja sanoi: ”Anteeksi, tiedän kyllä mitä haluat, mutta en vain pysty siihen.” Hän näki Anun silmistä valuvan muutaman suloisen kyyneleen. Anu sai sanottua ”Arvasin kyllä sen ja toivoin toisaalta aivan muuta, mutta tämä saa kelvata toistaiseksi” jonka jälkeen hän sanoi vihaisena: ”Lähde pois ja jätä minut rauhaan.” Taneli ehti sanoa: ”Mutta…” ”Ala vetää siitä, koska toivoin, että edes sinussa olisi edes vähän miestä lohduttamaan minua kunnolla, mutta olin ilmeisesti väärässä.” Taneli sanoi: ”En nyt vain oikein pysty, mutta katsotaan sitten kun Marjukka ei ole kotona.” Tämän kuultuaan Anu sanoi ilme kirkastuen: ”Lupaatko aivan varmasti?” ”Lupaan yrittää.”

Kaksi viikkoa myöhemmin Marjukka lähti New Yorkiin tapaamaan vanhaa koulukaveriaan ja kysyi: ”Haluaisitko lähteä mukaan?” Taneli vastasi: ”Lähtisin kyllä mielelläni, mutta mehän olimme siellä jo hetki sitten enkä nyt voi oikein hyvin.” ”Olet varmaan oikeassa ja saattaa olla parempi, että jään tänne seuraksesi.” ”Älä suotta jää, koska pyysin Harrin seurakseni, joten mene sinä vain ja pidä hauskaa.” Marjukka oli jo ovella kun Taneli sanoi: ”Odota hetki.” Hän pysähtyi ja kysyi ”Niin?” Taneli sanoi: ”Voisin ehkä sittenkin lähteä mukaan mutta ehkä joskus toiste.” Marjukka vastasi ”Voi kuinka mukava kuulla”, tuli Tanelin luokse, suuteli poskelle ja sanoi ”Hei sitten kulta, nähdään kahden viikon kuluttua.” ”Hei hei.” Marjukka suunnisti takaisin ovelle, ja Taneli huomasi kuitenkin hänellä kaksi matkalaukkua joten meni ovelle ja sanoi: ”Annahan kun autan sinua.” Marjukka sanoi: ”Voi, olet aivan liian kiltti, mutta ei kai tästä ole liikaa vaivaa.” ”Ei suinkaan.” Taneli katsoi pihalle ja siellä oli jo taksi. Hän heilautti kättään Marjukalle ja tämä takaisin taksin ikkunasta, ennen kuin se lähti ajamaan kohti lentokenttää. Hän katsoi, kunnes taksi oli kadonnut näköpiiristä, minkä jälkeen hän käveli makuuhuoneeseen ja soitti Anulle: ”Minä täällä.” Anu vastasi: ”Voi kuinka mukavaa, olen odottanut soittoasi joka päivä.” Taneli jatkoi: ”Anteeksi, että kesti näinkin kauan, mutta Marjukka lähti juuri hetki sitten tapaamaan vanhaa koulukaveriaan New Yorkiin.” Anu sanoi: ”Se on varmaankin Noora-Annukka Korpilahti, koska hän on asunut siellä jo viitisen vuotta ja tiedän sen vain siksi, että saan häneltä aina kerran vuodessa joulukortin.” Taneli sanoi: ”Olimme siellä noin vuosi sitten vuodenvaihteessa. No, tuletko tänne vai tulenko minä sinne?” Anu sanoi: ”Jos tulisin sinne. Kotini on vain turhan ahdistava paikka tällä hetkellä.” ”Ymmärrän.”

Ovikello soi 45 minuuttia myöhemmin. Anu tuli sisään ja sulki oven, kietoi kätensä Tanelin kaulalle ja sanoi: ”Kulta, minulla on ollut sinua ikävä.” ”Emme voi tehdä tätä, koska olet naimisissa Harrin kanssa ja minä olen menossa kahden viikon päästä naimisiin Marjukan kanssa.” ”Ilonpilaaja”, Anu sanoi ja purskahti itkuun. Taneli lohdutti häntä sanomalla: ”No kerro nyt mikä oikeasti on.” Anu aloitti: ”Muistatko Tavastialla viitisen vuotta sitten?” Taneli nyökkäsi ja Anu jatkoi: ”Ja Harri pyysi valitsemaan joko minut tai Marjukan.” ”Muistan kyllä.” Anu jatkoi surullisena: ”Olisin todella toivonut, että olisit ottanut minut etkä Marjukkaa, vaikka olinkin jo silloin Harrin kanssa kihloissa.” Hän purskahti itkuun ja Taneli sanoi: ”Olisit voinut itse yrittää sanoa jotakin.” Anu sanoi: ”En pystynyt sanomaan yhtään mitään, koska tiedätkö yhtään kenelle Harri tekee töitä?” Taneli pudisti päätään ja Anu sanoi: ”Michael Lasder.” ”Se mafiatyyppi vai?” ”Sama kaveri”, Anu sanoi. Taneli päätti kysyä: ”Kuinka voit sen tietää?” Anu aloitti: ”He tapasivat kerran meillä salaa ja satuin näkemään sen ikkunasta, mutta en ole kertonut tästä Harrille mitään, koska pelkään aivan saatanasti mitä hän tekisi jos saisi tietää että minä tiedän.” Taneli kauhistui ja kysyi: ”Onko tässä kaikki?” Anu sanoi ”Valitettavasti ei” ja näytti kuvaa. Nähtyään sen Taneli järkyttyi, oli vimmoissaan ja sanoi ”Hän on sairas” koska tunnisti tytön kuvassa 9-vuotiaaksi Merjaksi joka oli hänen ystävänsä lapsi ja todella epäinhimillisessä asennossa ikäisekseen. Hän melkein oksensi kun näki mitä kuvassa oli, ja sanoi: ”Sinun pitää kertoa tästä vaikka poliiseille.” ”Ei onnistu, koska Michael omistaa koko kaupungin sekä myös sen kaupungin jossa tämä pieni tyttö asustelee”, Anu sanoi ja rupesi näyttämään lisää kuvia. Niitä katsoessaan Taneli alkoi voida todella pahoin, kunnes ei kestänyt enää katsella niitä vaan oksensi lattialle. Anu suuteli häntä ja sanoi: ”Ymmärrät varmaan nyt, miksi haluan päästä Harrista eroon.” Taneli pyyhki oksennuksen jämät suultaan, nyökkäsi ja sai vihdoin sanottua: ”Ymmärrän kyllä sinua oikein hyvin, mutta yrittäkää edes tulla toimeen ainakin se päivä kun menen Marjukan kanssa naimisiin.” Anu sanoi vaivautuneena: ”No kai se on sitten pakko”. Hän otti Tanelin kädestä kiinni ja vei makuuhuoneeseen. Siellä hän kuiskasi: ”En ole maannut Harrin kanssa puoleen vuoteen.” Taneli huudahti: ”ANTEEKSI MITÄ?” Anu sanoi: ”Kuulit kyllä, kulta.” Hieman vaivaantuneena Taneli sanoi: ”Mitä sinä minusta sitten haluat?” Anu vastasi kirkkain vihrein silmin: ”Haluan kanssasi lapsen.” ”Anteeksi, sanoisitko uudestaan?” Anu toisti: ”Niin, haluan kanssasi lapsen.” Taneli sanoi hieman vaivautuneena: ”Ööh… niin tuota noin ömm… katsos kun…” ”Missä vika, etkö pidä minua kauniina?” Taneli sanoi: ”Totta kai, olet hyvin kaunis, mutta… mutta…” ”Voi kuinka kilttiä, mietit yhä Marjukkaa, mutta älä pelkää. Hän ei saisi koskaan tietää. Kunhan lähettäisit kerran kuussa rahaa sitten kun lapsi on syntynyt.” Taneli sanoi: ”Tämä ei vain tunnu oikealta.” Mutta samassa  Anu oli riisunut jo hänen paitansa ja suuteli hänen hyvinmuodostuneita vatsalihaksiaan. Anu suuteli aina vain alaspäin kunnes saapui farkkujen kohdalle ja avasi vetoketjun taitavasti hampaillaan. Taneli sanoi: ”Hei, hei, entäs suojaus?” Anu sanoi ”Paskat minä siitä” ja oli jo työntänyt Tanelin selälleen ja riisunut hänen vaatteensa ja omansa lukuunottamatta paitaa. Anu liikkui Tanelin päällä ylös alas ensin hitaammin ja koko ajan nopeammin ja nopeammin. Taneli riisui hänen paitansa ja huomasi ettei hänellä ollut lainkaan rintaliivejä. Taneli kysyi: ”Suunnittelitko tämän kaiken?” Anu vastasi ”Kyllä, vähemmän työtä sinulle kulta” ja otti Tanelin pään ja painoi sen rintojaan vasten. He jatkoivat tuntikausia rakastelua kunnes olivat ihan poikki. Anu sanoi: ”Kiitos, kukaan ei ole koskaan ennen ollut noin intensiivinen kuin sinä.” Taneli sanoi: ”En tiedä pitäisikö kiittää vai ei.” He istuivat sängynlaidalla ja Anu sanoi ”kiitos”, suuteli Tanelia, laittoi vaatteet päälleen ja lähti kohti ulko-ovea. Taneli taas jäi miettimään: ”Mikähän helvetin Casanova olen?”

Seuraavana päivänä Tanelin puhelin soi ja hän vastasi: ”Haloo.” ”Minä täällä, kulta”, Marjukka sanoi. ”Mitäs New Yorkiin?” ”Ihan hyvää, mutta näin kauheaa painajaista, että rakastelit kiihkeästi Anun kanssa.” Taneli sanoi: ”Se oli unta vain kulta, enhän minä moista tekisi.” Marjukka sanoi: ”Ei olisi ensimmäinen kerta, koska olet jo tehnyt niin kaksoissiskoni Tarun kanssa.” ”Ja kenenkäs neronleimaus se taas olikaan?” Marjukka sanoi: ”Hups, se taisi olla oma ideani.” ”Niinpä. Joten älä yritä syyttää minua.” Marjukka jatkoi: ”Anna anteeksi ja olen pahoillani.” ”Ei se mitään, kulta. Muistathan hääpäivämme 28. päivä tätä kuuta?” ”Ai niin, pitääkin tulla kotiin jo ensi viikolla.” Taneli sanoi: ”Harrilla ja Anulla on hieman ongelmia, mutta ainakin Anu lupasi yrittää olla ihmisiksi häissämme. Toisaalta Harrista en tiedä.” ”Niinkö? Koska näit hänet?” Taneli ei voinut valehdella vaan sanoi: ”Vartti sitten.” Marjukka rupesi huutamaan: ”JUMALAUTA KUINKA KEHTAATKIN? ENSIN NAIT KAKSOISSISKOANI JA SITTEN VIELÄ YHTÄ PARHAIMMISTA YSTÄVISTÄNI” Taneli yritti lohduttaa itkevää Marjukkaa: ”Ei ei, hän vain tuli käymään eikä mitään muuta, ja halusi kertoa minulle kun et itse ollut täällä, että hänellä ja Harrilla ei mene tällä hetkellä hyvin. Hän oli niin allapäin, että lohdutin vain häntä.” Marjukka huokaisi puhelimessa helpotuksesta ja Taneli sanoi: ”Kulta, en ikinä pettäisi sinua, tiedäthän sen.” ”Tiedänhän minä sen. Ai niin, Noora-Annukka lähetti terveisiä.” Taneli kauhistui ja sanoi: ”Ei kai hän kertonut?” Marjukka kysyi ihmeissään: ”Kertonut mitä?” ”Ei mitään.” Marjukka jatkoi: ”Ai niin, Noora-Annukka tulee häihimme.” Taneli ajatteli: ”Voi luoja, nyt kaikki menee varmaan pieleen.” Oli hetken hiljaista, kunnes hän jatkoi: ”Eli siis tulette kahdestaan ensi viikolla vai?” ”Kyllä.” ”Selvä, nähdään sitten silloin.” ”Hei hei kulta.” ”Hei hei kulta.” Hetken päästä Taneli istui nojatuolille ja ajatteli: ”Mihin tilaan olen itseni ajanut, kun nain tulevaa vaimoani, hänen kaksoissiskoaan ja hänen kaasoaan sekä hänen vanhaa koulukaveriaan?” Hän nousi ja sattui näkemään lipaston päällä kuvan jossa oli Anu n. 16-vuotiaana, hyvin pienikokoinen kuten edelleenkin ja samalla hyvin siro. Oli vaalea pitkä tukka ja hyvin sievät kasvot. Marjukka taas oli päättäväisen oloinen, n. 16 ja hänellä oli pitkähkö ruskea tukka. Jo tästä kuvasta näki, että hän johtaisi jotakin suurta firmaa tulevaisuudessa. Noora-Annukka oli n. 17, hyvin kauniskasvoinen ja siro, hänellä oli pitkähköt punaiset hiukset. Kuva oli muutamia vuosia vanha, vaikka hän ei löytänyt päivää milloin se oli otettu.