EU-projekti edistää autismin kirjon nuorten opiskelua korkeakouluissa

, , Kommentointi suljettu.

Juuri käynnistynyt Autism&Uni -projekti toimii aluksi viidessä maassa. Projekti kartoittaa aihetta koskevaa tutkimusta, hyviä käytäntöjä sekä opiskelijoiden ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten kokemuksia. Tavoitteena on kehittää vuorovaikutteinen ohjelmistosovellus, joka palvelee tehokkaiden opiskelutapojen omaksumista ja opiskelijan elämänhallintaa.

Vuoden 2013 lopulla käynnistyneessä projektissa on mukana yhteistyökumppaneita viidestä maasta: Iso-Britanniasta, Suomesta, Alankomaista, Espanjasta ja Puolasta. Projektikumppanit edustavat monenlaista osaamista esteettömästä yliopisto-opiskelusta sähköisten opiskeluympäristöjen kehittämiseen ja käyttöliittymien suunnitteluun. Koko projektin vetovastuu on englantilaisen Leeds Metropolitan Universityn  professori Marc Fabrilla, joka on tutkinut IT-sovellusten toimivuutta käyttäytymismallien muokkaamisessa. Marcia avustaa Penny Andrews, jolla on itsellään Aspergerin oireyhtymä. Hän työskentelee projektin lisäksi yliopiston kirjastossa ja suorittaa kirjastoalan jatko-opintojaan.  Penny on aloittanut projektista tiedottamisen puhumalla kolmessa tapahtumassa, jotka heijastelevat sitä, miten monesta näkökulmasta aihepiiriä voi lähestyä. Englannin kansallisen autismijärjestön Participation –konferenssissa projekti näyttäytyi esimerkkinä osallistavasta työskentelystä, jossa autismin kirjon aikuiset ovat keskeisessä roolissa ratkaisujen kehittämisessä.  Designing Learning Landscapes -konferenssissa Penny esitteli teknologiaa ja virtuaalisia oppimisympäristöjä autismin kirjon henkilöiden opiskelun tukemisen välineinä. Women & Autism -konferenssissa hän puhui autismin kirjon naisista yliopisto-opiskelijoina, ja miten heidän äänensä vähemmistönä vähemmistön sisällä jää helposti kuulematta. Iso-Britanniassa on muutenkin koettu, että mediassa ovat helposti päällimmäisinä vanhempien, ammattilaisten ja sisarusten näkemykset omakohtaisen näkökulman sijaan.

Pennyn käden jälki tulee näkymään muun muassa projektin kyselylomakkeissa, joilla kootaan olennaisen tärkeää tietoa kohderyhmän tarpeista ja kokemuksista, sekä kirjallisuuskatsauksessa, jonka työstäminen on juuri alkamassa. Näitä hän on kehittänyt tiiviissä yhteistyössä Marc Fabrin kanssa, huomioiden palautetta myös muilta projektikumppaneilta. Touko- ja kesäkuun aikana työ on edennyt kyselylomakkeiden pilottitestaukseen, jonka valmistuttua lomakkeet käännetään muiden osallistujamaiden kielille ja varsinainen kartoitusvaihe voi alkaa.

Jo kartoitusvälineiden suunnitteluvaiheessa projektissa on tullut vastaan yllättäviä maiden välisiä eroja, joista on voitu oppia jotain uutta. Kysymykset, jotka tuntuvat itsestään selviltä ja kattavilta yhdessä maassa eivät toimikaan muualla, koska lukuisat yksityiskohdat on järjestetty eri tavalla: korkeakoulujen hakuprosessit, opiskelijan taloudelliset tuet, apua tarjoavat tahot ja palvelujen niputtaminen erilaisiksi kokonaisuuksiksi, niin käytännössä kuin käsitteellisestikin. Englantilainen opiskelija voi ryhtyä vaikkapa hakemaan yliopistoltaan lukukausimaksun alennusta, kun suomalainen voi lähestyä Kelaa hakeakseen kuntoutusrahaa opintotuen uhatessa loppua. Ammattilaiset, joilta he voivat saada apua tällaisissa yrityksissä, voivat toimia hyvin erilaisilla ammattinimikkeillä ja erityyppisissä organisaatioissa.

Kartoitusvaihe käynnistyy kesän ja alkusyksyn aikana. Projektin lopputuotteita – IT-sovellusta ja kartoituksista saatua tietoa, artikkelien ja luentojen muodossa – tullaan levittämään aluksi ensisijaisesti viidessä osallistujamaassa, ja myöhemmin kaikissa EU-maissa. Suomalaisten aktiivinen osallistuminen kartoitusvaiheessa auttaisi takaamaan, että paikallinen näkökulmamme tulee huomioiduksi ja tuotteet muodostuvat myös meidän kulttuuriimme ja palvelujärjestelmäämme sopiviksi. Opiskelijoiden kohdalla kartoitus kohdistuu niin korkeakouluun pyrkiviin, tällä hetkellä opiskeleviin kuin opintonsa päättäneisiinkin, jälkimmäisten kohdalla sekä valmistuneisiin että opintonsa keskeyttäneisiin. Ammatillisen tukemisen käytännöt vaihtelevat jonkin verran jo Suomen sisällä, joten yksi ensimmäisistä haasteista on siinä, mistä löytää opiskelijoita tukevat osaajat. Jollakin paikkakunnalla tällainen henkilö saattaa työskennellä oppilaitoksen sisällä, jossain muualla taas säätiössä, kuntayhtymässä tai palveluja tuottavassa yhdistyksessä.

Yksi niistä tahoista, joiden kanssa olemme käynnistäneet keskustelua, on Autismisäätiö ja erityisesti sen pääkaupunkiseudulla työskentelevät työntekijät, joilla on kokemusta palvelujen tuottamisesta korkeakouluopiskelijoiden tarpeisiin. Kehittämispäällikkö Hanna-Leena Teeriaho on työskennellyt aihepiirin parissa jo 2000-luvun alkuvuosista lähtien. Hän on nähnyt opiskelijoille suunnattujen palvelujen kysynnän kasvavan, ja sitten jossain vaiheessa taas hidastuvan. Tällä hetkellä hän arvioi Autismisäätiöllä olevan kymmeniä asiakkaita, joita tuetaan lukio-, yliopisto- tai ammattikorkeakouluopinnoissa. Tämän tyyppistä työtä tekee toistakymmentä työntekijää, maksusitoumuksia palveluihin tehdään sekä pääkaupunkiseudun kunnista että muualta, ja toiminta on käynnistymässä ensimmäistä kertaa myös pk-seudun ulkopuolella Tampereella. Opiskelevien asiakkaiden kohdalla toistuu havainto, josta muutkin käytännön työtä tekevät tahot puhuvat: varsinaisten opiskelutaitojen ei koeta olevan välttämättä päällimmäinen ongelma, joskin pientä mukauttamista voidaan tehdä luento- ja tenttitilanteissa, vaan ”kaikki muu” on usein haasteellista – arjen ja opintojen aikatauluttaminen, oikeiden paikkojen ja ihmisten löytäminen, lomakkeiden täyttäminen, kommunikointi yllättävissä tilanteissa. Joillakin ongelmaksi saattaa muodostua ulkopuolisuuden tunne, kyvyttömyys asettaa realistisia tavoitteita tai vaikeus kotiovesta ulos pääsemisessä.  Käytännön keinot ja välineet, joilla näihin haasteisiin tartutaan, ovat yhtä lailla monimuotoisia.

Suomen osuudesta Autism&Uni -projektissa vastaa Orton Invalidisäätiön alainen Keskuspuiston ammattiopisto, joka on Asperger- ja autististen aikuisten valmentavan ja ammatillisen koulutuksen osaaja. Keskuspuiston päävastuualue on projektin tulosten levittäminen ja juurruttaminen, mutta kuten kaikki projektikumppanit, Keskuspuisto osallistuu myös muiden projektikumppaneiden koordinoimiin osatehtäviin. Koska muilla projektikumppaneilla ei ole varsinaista käytännön kokemusta nuorten AS- ja autististen aikuisten opettamisesta, voimme mahdollisesti tuoda kokonaisuuteen myös tietynlaista realismia. Tavoitteita tukee Suomen osaprojektin ohjausryhmä, jossa on mukana neljä vahvaa osaajaa, kaikki tavalla tai toisella suoraan kosketuksissa autismin kirjon aikuisiin. Tri Pekka Tani työskentelee neuropsykiatrina HUS:in Neuropsykiatrian poliklinikalla, Henri Pesonen on kehittänyt tutkijana autismin kirjon nuorten opintojen tukikeinoja USA:ssa, Timo Tapola tukee Asperger-opiskeiljoita Aalto-yliopiston opiskelijapsykologina, ja Janne Nevalainen on Suomen Asperger-yhdistyksen puheenjohtaja.

Projektin etenemistä kokonaisuutena voi seurata englanninkielisestä sivustosta autism-uni.org. Projektin esittelyjä vertais- ja ammattilaisryhmille sekä esitemateriaaleja ja kyselylomakkeita voi tiedustella allekirjoittaneelta. Seuraava projektin esittely toteutetaan 14.6. klo 14 Autistic Pride Day –tapahtumassa Helsingissä.

Heta Pukki, projektityöntekijä: autism-uni@keskuspuisto.fi

Projektin sivusto: autism-uni.org

Marc Fabrin esittäytyminen projektin blogissa: http://www.autism-uni.org/blog/

Penny Andrews esittäytyy The Guardian –lehden videolla Disability in the Workplace: ’we’re not rain man’ :http://www.theguardian.com/society/video/2013/mar/08/disability-workplace-autism-video