Valoa etsimässä kaamoksen maassa

, , Kommentointi suljettu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aamulla kello 8 lähdin kohti valoa otsalamppu päässä.

Kylässäni ei ole katuvaloja ja kaamoksen aikaan en juuri voinut liikkua maastossa vaan piti käydä hiihtämässä tunturikeskuksen valaistuilla laduilla. Tällä viikolla kaamos loppui, valoisaa on päivässä noin 3 tuntia ja siinä ajassa ehtii jo käydä hiihtämässä omia latuja yksinäisyydessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Otin koirat mukaan ja lumikengät jalkaan, repun selkään ja menoksi tietä pitkin. Eikä tarvinnut kulkea kuin 2 tuntia 20 minuuttia ja jo hämärä alkoi väistyä. Oli aika syödä välipala: kaakaota ja voileipää.

Samalla hetkellä aurinko alkoi hitaasti nousta puiden takaa. Sormia hieman paleli, kun kameraa virittelin, mutta kuva oli tästäkin saatava. Koiratkin tajusivat hartaan hetken, kun aurinko tuli pitkästä aikaa esiin. Sitä me siinä aikamme ihastelimme mutta matkaa oli jatkettava sillä olimme sopineet, että meidät haetaan pois moottorikelkalla valoisaan aikaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aurinko pilkotteli, mutta ei noussut kovinkaan korkealle, eikä varsinkaan lämmittänyt. Mutta saavuimme sopivasti päätelaavulle ja sytytimme tulet ja panimme makkarat paistumaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aurinko vaipui mailleen ja me poistuimme moottorikelkan kyydissä kohti pimeää kotipihaamme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teksti ja kuvat: Maanvaiva