Sirpaleita autismikulttuurissa

, , Kommentointi suljettu.

shakki

Hesarin artikkeli herätti hämmennystä, mutta on toisaalta saanut autismin laajan kentän puolustautumaan ja yhdistämään voimansa.

 

Otin sunnuntain Hesarin käsiini pahaa aavistamatta.  Yllättäen siellä oli kuuden sivun juttu, jossa yhdistettiin kouluampuminen ja diagnoosi F84.5 toisiinsa. Olin nähnyt huolestuttavia merkkejä jo nettikeskusteluissa, mutta niillä on tapanakin villiintyä enkä ottanut niitä vielä vakavasti. Nyt pahin on toteutunut: Suomen arvovaltaisin lehti julistaa, että näillä kahdella asialla olisi kytkös toisiinsa. Todistelut ovat kuitenkin huterat.  Esimerkiksi Suomessa ei tunneta ainuttakaan AS-diagnosoitua, joka olisi syyllistynyt ampumisiin. Useimpien ulkomaisten ampujien diagnoositkin ovat jääneet epäselviksi.

Artikkelin virittämä ja laukaisema uutispommi osuu siis ennen kaikkea syyttömiin.  Kaikkiin kymmeniin tuhansiin AS-diagnosoituihin, jotka eivät ole eläessään olleet väkivaltaisia. Itsekin kuulun tähän joukkoon.  Kun eräs sukulainen antoi lapselleni lahjaksi nallipyssyn, piilotin sen salaa kaappiin ja vein roskikseen.  Toinen sukulainen lahjoitti pelin, jossa ammutaan virtuaalisia sorsia.  Pidän peliä vastenmielisenä, sillä olen aina ollut hyvin eläinrakas. Väkivalta on minulle kauttaaltaan vierasta. Mutta miksi minun nyt pitää todistella tätä kaikkea?  Miksi joudun puolustautumaan?

Siksi, että artikkelin sirpaleet ovat osuneet minuunkin.  Tuntuu, että se on aiheuttanut valtavaa tuhoa.  Kielikuva ei ole liioiteltu, kun ajattelee, että ihmiset muistavat kytköksen vuosikymmentenkin kuluttua. Väärästäkin mielikuvasta tulee helposti pysyvä. Artikkelin jälkeen olen kirjoittanut paljon puolustavia puheenvuoroja nettiin, vaikka olen kokenut tehtävän melko toivottomaksi.  Aivan kuin olisin keskellä raunioita, joista ei enää saa rakennuksia. Yritän siivota sirpaleita kirjoittamalla, mutta niitä on liikaa ja kaikkialla.

Ainoa lohtu on se, että liikkeellä on paljon muitakin ”siivoajia”. Monet ihmiset ovat aktivoituneet – sekä autisminkirjon henkilöt itse, heidän omaisensa, liitto sekä autisminkirjon piirissä työskentelevät ammattilaiset. Puolustavia puheenvuoroja on runsain mitoin. Lukijat eivät ole nielleet artikkelin ”propagandaa” vaan ovat huomanneet sen vääristeleväksi ja leimaavaksi. Itsekin olen syvästi huolissani leimautumisesta, josta etenkin syyttömät AS-lapset ja -nuoret joutuvat kärsimään.

Mutta voisiko artikkelista seurata jotain hyvääkin?  Minusta voisi, jos autismin laajalla kentällä pyrittäisiin nyt entistä tarmokkaammin yhteistyöhön. Enää ei ole varaa tuhrata aikaa ja energiaa keskinäisiin nahinoihin pikkuasioista. Ymmärrämme, että olemme kuitenkin kaikki samalla puolella – ajamassa autisminkirjon henkilöiden asiaa.  Eli valoa on näkyvissä.

Lukijat ovat myös huomanneet, että vaikka artikkelin otsikko, ingressi, väliotsikot ja osa sisällöstä ovatkin vääristeleviä ja leimaavia, mukaan mahtuu myös asiantuntijoiden puolustavia kommentteja. Ne ovat ristiriidassa muun sisällön kanssa ja tavallaan romuttavat koko spekuloinnin. Lainaan niitä tähän loppuun:

”[Monet asiantuntijat] korostavat, että Asperger-henkilöt  ovat suuremmassa riskissä joutua rikosten uhreiksi kuin niiden tekijöiksi.”

”Aspergerin ja väkivaltaisuuden suhdetta tutkinut ruotsalaisen Karolinska Institutet –yliopiston oikeuspsykiatrian professori Marianne Kristiansson kertoo, että tutkimukset osoittavat autististen ihmisten syyllistyvän rikoksiin vähemmän kuin ihmiset yleensä.”

”Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri suhtautuu hyvin varauksellisesti Aspergerin ja koulusurmien linkittämiseen. Hänen mukaansa vaarana on leimaamisen ohella kulkea vääränlaisen todisteluketjun perässä.”

Lainaukset Helsingin Sanomista 10.2.2013 

Helsingin Sanomien artikkeli kokonaisuudessaan

 

Teksti ja kuva: Saana