Esittelyssä neuropsykiatrinen valmentaja

, , Kommentointi suljettu.

Tässä juttusarjassa Puoltaja esittelee ammattilaisia ja vapaaehtoisia, jotka työskentelevät autismin kirjon henkilöiden kanssa. Tällä kertaa vuorossa on neuropsykiatrinen valmentaja, Paula Immonen.

Paula Immonen

Paula Immonen

1.) Esittelisitkö ja kertoisitko ensin hieman itsestäsi. (Koulutus, opiskelu-, työ- ja asuinpaikka ym.)

Olemme nelihenkinen perhe, lapset 19 v ja erityislapsi (Dysfasia ja Asperger) 17 v, ja asumme Loimaalla omakotitalossa. Olen koulutukseltani sosionomi AMK ja neuropsykiatrinen valmentaja. Aiemmin olen työskennellyt sosiaalitoimessa ja koulukuraattorina. Nyt olen perustanut oman toiminimen ja teen neuropsyki- atrista valmennusta. Olen Ella ry:n (erityislasten vanhempien Loimaan ja lähikuntien alueyhdistyksen) toinen perustajajäsen ja hallituksen puheenjohtaja. Ella ry täyttää tänä vuonna 10 vuotta.Työn vastapainona harrastan hyötyliikuntaa (puutarhatyöt ovat lempipuuhaani) ja kaikenlaista käsillä tekemistä, askartelua,entisöintiä ym. Vapaaehtoistyö on myös harrastukseni.

2.)  Mikä sai sinut alun perin kiinnostumaan neuropsykiatrisesta valmennuksesta eli koutsauksesta?

Oma erityislapseni diagnosoitiin jo pienenä, ja sitä kautta aloin kiinnostua sosiaalialasta yleensä, erityislapsista, neurologisista häiriöistä ja kotona tehtävästä kuntoutuksesta. Omakohtaisten kokemusteni ja työni kautta havaitsin, kuinka tarpeellista olisi kotiin vietävä ohjaus ja palvelut. Aikanaan olisin tarvinnut itsekotiin jonkun, joka olisi näyttänyt konkreettisella tasolla miten voin tukea lastani ja mitä kotona voin lapseni kanssa toimia, että hän selviytyisi mahdollisimman itsenäisesti. Poikani neuropsykologi, Tuula Saarimäki ehdotti minulle Nepsy-koulutusta muutamia vuosia sitten, sillä olinhan tehnyt sitä oman lapseni kanssa jo tietämättäni kotona. Ajatus jäi itämään ja vuonna 2011 suoritin vuoden mittaiset opinnot neuropsykiatriseksi valmentajaksi.

3.) Minkälainen koulutus tähän työhön vaaditaan?

Sosiaali- tai terveysalan peruskoulutus on hyvä, mutta muullakin pohjakoulutuksella pärjää jos tarpeeksi on kiinnostusta ja motivaatiota. Mutta ehdottomasti kiinnostus erityistä tukea tarvitseviin henkilöihin on tärkeää. Autismin kirjon henkilöiden kanssa työskentelyssä pidän erittäin tärkeänä tietämystä neurologisista häiriöistä. Kyllä jotakin tartuntapintaa pitäisi olla erityisen tuen tarpeessa oleviin, jos heidän kanssaan aikoo työskennellä.

4.)  Minkälaisiin autismin kirjon henkilöiden elämäntilanteisiin ja ongelmiin neuropsykiatrinen valmennus 
sopii?

Neuropsykiatrinen valmennus soveltuu kaikille autismin kirjon henkilöille. Aina kun perheessä on tilanne, että
kotiin tarvitaan keinoja arkeen tai muuten tukea perheen jaksamiseen, on valmennus käytännönläheinen sosiaalinen kuntoutusmuoto. Itsenäistyvä nuori hyötyy erityisen hyvin valmennuksesta silloin, kun tarvitaan esim. tukea ja ohjausta arjen hallintaan, opiskeluun tai vaikka sosiaalisiin tilanteisiin. Valmennus voi olla koko perheelle annettavaa, yksilöllistä tai asiakkaan toimintaympäristöön kohdistuvaa. Valmennuksella voidaan keskittyä vain yhteen ongelmakohtaan tai koko perheen tilanteeseen.
Neuropsykiatrinen valmennus

Neuropsykiatrinen valmennus on käytännönläheistä ja auttaa arjessa.
Asiakas voi esimerkiksi harjoitella vuorovaikutusta
tunnekorttien ja sarjakuvien avulla.

5.) Jos autisminkirjon henkilön ongelmat ovat pääosin vuorovaikutuksessa, miten valmennus voi häntä auttaa?

Valmennuksen avulla kartoitetaan asiakkaan vahvuudet ja hyödynnetään niitä. Lähtökohtana on, että henkilö itse löytää omat voimavaransa valmennuksen avulla ja oppii hyödyntämään niitä.

Vuorovaikutustaitoja voidaan harjoitella erilaisilla toiminnallisilla menetelmillä, kuten tunnekorteilla, sosiaalisilla tarinoilla tai sarjakuvitetulla keskustelulla. Asiakkaan kanssa voidaan tehdä oma ”kansio” , johon kootaan tilanteita, joissa ongelmia esiintyy ja etsitään niihin vaihtoehtoisia toimintamuotoja. Periaatteena on, että ei muuteta sitä mikä toimii, tehdään sitä lisää, mikä toimii ja jos jokin ei toimi, tehdään se toisin. Vuorovaikutusta voidaan harjoitella ja uskon, että täysin puhumatonkin henkilö voi löytää tavan kommunikoida.


6.) Mitä eroa on autismin kirjon lapsilla, nuorilla ja aikuisilla valmennuksen asiakkaina? Onko valmennus 
erilaista iän mukaan? Ja minkälainen valmennus sopii parhaiten aikuisille autisminkirjon asiakkaille?

Autismin kirjon lapsille kohdistettu valmennus toteutetaan aina yhdessä vanhempien kanssa. Vanhempien
jaksamista tuetaan ja opastetaan vaikkapa erilaisten kommunikointikeinojen, menetelmien ym. käyttöön. Lasten kohdalla valmennuksessa huomioidaan myös lapsen lähiympäristö ja miten siihen voidaan vaikuttaa ja sitä tukea niin, että lapsen taidot ja vahvuudet saadaan käyttöön ja lapsi voi kasvaa mahdollisimman itsenäiseksi. Nuorten kohdalla valmennus voi kohdistua vain nuoreen tai nuoreen ja hänen perheeseensä.Valmennus on aina yksilökohtaista ja räätälöityä ja toimintaympäristön huomioiminen on tärkeää. Esimerkkitapaus nuoresta valmennettavasta voisi olla autismin kirjon henkilöllä vaikkapa Asperger-nuori, joka opettelee itsenäistymistä, jonka koulunkäynti ei välttämättä sujukaan sosiaalisten tilanteiden tulkitsemisen vaikeuden tai aistiherkkyyksien takia. Yhdessä nuoren kanssa etsitään sellaisia keinoja ja toimintatapoja, joiden avulla arki alkaa sujua.Valmennus on hyvin konkreettista ja käytännönläheistä ja valmennettavan kanssa voidaan mennä vaikka yhdessä tiettyyn tilanteeseen, joka on nuorelle vaikea ja johon hän tarvitsee keinoja siitä selviytyäkseen.

7.)  Minkälaisia kokemuksia Sinulla on aikuisten autisminkirjon asiakkaiden valmennuksesta?

Omakohtaista kokemusta oman lapseni kanssa18 vuoden ajalta. Hän on nyt aikuinen ja hyvä esimerkki
siitä, miten vaikeastakin tilanteesta voi selviytyä, kun löytää oikeat keinot ja toimintatavat auttaa ja tukea lasta erilaisissa tilanteissa. Esim. lapseni koulumenestys on ollut erinomaista, vaikka kielelliset vaikeudet ovat olleet suuria ja sosiaaliset taidot heikot. Hänestä on tullut hyvin tasapainoinen, pärjäävä, tunnollinen ja omatoiminen nuori, joka löytää paikkansa työelämässä ja pystyy asumaan itsenäisesti. Sosiaalisia taitoja voi kehittää paljonkin ja oma lapseni on siitä hyvä esimerkki.

Koulukuraattorina tutustuin autismin kirjon opiskelijoihin ja haasteellisista jatko-opinnoista suoriutuakseen
he tarvitsivat paljon ohjausta ja tukea koulussa. Kuraattorina pääsin kokeilemaan valmennustaitojani työelämässä nuorten ja nuorten aikuisten kanssa.

Yhdistystoiminnassa olen vuosien varrella ohjannut erilaisia harrastuksia ja kerhoja autismin kirjon ja muille 
erityistä tukea tarvitseville lapsille sekä aikuisille.

Sosiaalityöntekijänä havaitsin, että valmennus soveltuu kaikille. Esim. mielenterveys- ja päihdetyössä voi
asiakasta tukea valmentavalla työotteella ja totesin sen olevan usein tehokkaampaa ja toimivampaa kuin pelkkä keskustelu asiakkaan kanssa.

8.) Kerrotko tyypillisestä käyntikerrasta autisminkirjon asiakkaan luona? Minkälainen se on?

Tyypillinen asiakas voisi olla vaikkapa perhe, jossa on saatu ensitieto lapsen neurologisesta häiriöstä, 
vaikkapa Aspergerin syndroomasta. Jos kyse on yhdestä käyntikerrasta, voidaan perheen kanssa käydä läpi ns. ongelmakohdat, eli ne, joihin toivotaan muutosta tai joissa tarvitaan apua ja keinoja arjessa. Se voi olla vaikkapa lapsen sosiaalisten tilanteiden tulkitsemiseen liittyvä ongelma, johon yhdessä etsitään toimintamalli tai keino lapsen vahvuuksia (esim. visuaalisuus) hyödyntäen. Tilanne käydään kotona konkreettisella tasolla läpi yhdessä. Tai jos kyse on vaikkapa pitkäkestoisemmasta kerran viikossa tapahtuvasta valmennuksesta, kartoitetaan perheen tilannetta kokonaisvaltaisemmin, asetetaan yhdessä tavoitteet ja edetään tavoitteisiin pala kerrallaan. Esim. ensin etsitään keinoja kommunikointiin, sitten käyttäytymisen muuttamiseen, perheen suhteisiin tai yhteisten kasvatuslinjauksien löytämiseen. Perheessä voi olla myös sisarus, joka tarvitsee tukea ymmärtääkseen perheen tilannetta. Valmennettavat asiakkaat ovat aina erilaisia, eikä kahta samanlaista valmennusprosessia ole koskaan.

9.) Miten neuropsykiatrista valmennusta lähdetään hakemaan? Onko sitä vaikea saada?

Asiakas tai asiakasperhe voi itse pyytää maksusitoumusta esim. sosiaalitoimesta (vammaispalvelut).
Maksavana tahona voi olla myös terveydenhuolto (psykiatrian poliklinikka, perheneuvola…) tai asiakas voi maksaa valmennuksen itse. Keskussairaaloissa tai erityishuoltopiirissä tehdään esim. lapselle kuntoutussuunnitelma, jossa voidaan suositella neuropsykiatrista valmennusta. Kannattaa olla ensisijaisesti yhteydessä oman kunnan sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja keskustella tästä vaikkapa palvelusuunnitelman teon yhteydessä.

Valmennus ei ole vielä kovin tunnettua eteläisessä Suomessa. Lähinnä Keski-Suomen alueella valmentajia 
on enemmän, valmennus on tunnetumpi kuntoutusmuoto ja se tukee hyvin julkisen puolen muita palveluja ja tukitoimia. Tietysti kuntien taloudelliset tilanteet vaikuttavat maksusitoumuksen saamiseen, mutta uskon,että tämän tyyppisellä tukimuodolla tulee olemaan yhä enemmän kysyntää, koska yhä enemmän perheet peräänkuuluttavat kotiin saatavaa ohjausta.


10.) Mitä asioita pidät haastavimpina autismin kirjon asiakkaan valmennuksessa?

Haastavinta autismin kirjon asiakkaiden kanssa on saavuttaa sellainen luottamussuhde, että autistinen henkilö uskaltaa lähteä toteuttamaan asioita, joita valmennuksen avulla pyritään saavuttamaan ja että autistisen muu perhe ja/tai lähiympäristössä toimivat henkilöt ovat mukana tässä. Autismin oireistoon kuuluvat haastava käyttäytyminen, aistiherkkyydet ja kommunikoinnin vaikeudet tuovat ehkä eniten tiettyjä haasteita, mutta valmentajalla pitääkin olla taito esim. kommunikoida vaihtoehtoisin menetelmin asiakkaan kanssa. Haastavaa on varmasti saada asiakas ensin pois oppimaan vanhan totutun tavan oppiakseen uuden tavan tehdä tai toimia sen tilalle.

11.) Mitkä taas ovat palkitsevimpia?

Asiakkaan/asiakasperheen antama palaute ja ehdottomasti se, kun asiakkaan arki alkaa sujua, asiakas
voimaantuu ja hänestä tulee itsenäisempi ja pärjää omien rajoitteidensa kanssa. Esimerkiksi kun autistinen löytää vaikkapa perheensä kanssa yhteisen kommunikointitavan tai koko perheen kyläreissu onnistuukin ilman suurempia ongelmia, kun tapahtumat ovat kuvitettu. Hienoa on myös se, jos vaikkapa Asperger-nuori löytää keinoja selviytyä arjen sosiaalisista tilanteista ja opinnot alkavat sujua ja syrjäytymisriski pienenee. Koska valmennusta voi toteuttaa mm. lastensuojelullisena avohuollon tukitoimena, on äärettömän palkitsevaa, jos perheen tilanne paranee niin paljon, että vältytään esim. huostaanotolta.
Haastattelu ja metsäkuva: Saana