HerziCamp 2012 sujui kuin tanssi

, , Kommentointi suljettu.

Herzi Camp

HerziCamp 2012 -leiri järjestettiin tänä vuonna Vuorilahden kurssikeskuksessa Helsingin Laajasalossa. Valitsin tämän leirin, koska olen kiinnostunut vaihtamaan uusia kokemuksia ja näkemään, mitä tämä vammaisille ja vammattomille suunnattu leiritoiminta merkitsee. Mielenkiintoa herätti myös kansainvälisyys tällä leirillä, jossa näin uusia ihmisiä, joita oli tullut toimintaan mukaan ulkomailta, esimerkiksi Kosovosta, Keniasta ja Kiinasta.

Leirin kesto oli kuusi päivää. Siihen kuului ylläpito täysihoidolla. Kurssikeskukseen majoittumisen aloitimme maanantaina aamupäivällä. Mahdollisuus oli myös lounastaa jo heti ennen tervetulotoivotusta. Aloitimme jo noin kello 12.30, kun muodostimme ringin pihalle ja vedimme esittelykierroksen itsestämme. Saimme myös hiukan informaatiota viikosta.
Leirin teemana oli yhdenvertaisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että jos joku ihminen olisi avun tarpeessa, tällöin olisi suotavaa auttaa häntä, ja voisi saada vuorostaan samanlaista palvelua itsekin. Leirillä muodostimme erilaisia ryhmiä jo aloituspäivänä.

Saatoimme myös leikkiä erilaisia leikkejä, joissa syvennyimme yhdessäoloon. Avasimme erilaiset ryhmäkeskustelut, joissa käytimme englannin kieltä sen verran kuin pystyimme. Ohjaajatkin toimivat tulkkeina keskusteluissa. Leiriviikon edetessä ohjelma ja kuviot alkoivat selventyä.

Leirin aikana vierailimme kaupunkipäivänä eduskuntatalossa, YLE X -radioasemalla Pasilassa kuuntelemassa radiolähetystä ja juttelemassa radioasemaan liittyvistä asioista. Omaan päivääni kuului shoppaileminen Itäkeskuksessa. Ostin hippihatun ja siihen liittyvän paidan, koska leirikeskuksessa oli tiedossa niin sanottu hippi-ilta, joka tarkoitti kansainvälistä juhlimista: tarkoituksena oli jokaisen pukeutua oman kulttuurinsa ja tuntemuksensa mukaisesti.

Tässä vaiheessa leiriä jatkoimme iltaa karaokella, jossa monella leiriläisistä oli into kokeilla laulamista. Myös uimassa käynti kuului perjantaina ohjelmaan, kun lämpöasteita oli 20 vielä mittarissa, vaikka elokuu oli jo lähestymässä. Leiriviikon aikana myös saunominen teki keholle hyvää. Leiriviikon loppupuolella yhtenä iltana saimme vieraita, jotka kertoivat Punaisen Ristin toiminnasta. Aiheeseen kuului seksuaalinen tasa-arvoisuuskasvatus, ensiapuharjoittelu ja myös kansainvälisen ruoan laittoa ja ruokiin tutustumista.

Oma ääni kuuluviin

Tarkoituksena oli omissa ryhmissämme tehdä oma äänimaailmamme ja tuoda se esille erilaisissa yhdessäolotapahtumissa. Kävimme kovaa keskustelua äänistä, joita olimme esitelleet viikon aikana. Kokonaisuudessaan, kun olimme kehitelleet äänimaailmaamme viikon aikana, saimmekin esille kaikki viikon aikana kuuluneet äänet, joita olimme harjoitelleet. Äänet saattoivat liittyä koko päivän kiertoon. Ääniä saimme myös tekemällä asioita, joissa kuulimme esimerkiksi liikkeitä eli tekemiseen liittyviä ääniä.

Ennen viimeistä iltaa minulle annettiin lupa pitää esitelmä. Esitelmääni kuului kiitospuhe tästä leiristä sekä suomeksi että englanniksi. Kiitos kuului kaikille kavereilleni ja ohjaajille. Puheeni pidettyä sain huikeat taputukset, joten minulla tuntuivat asiat kulkevan. Huipennusta merkitsi, kun annoimme kosovolaisen leiriläisen kanssa paritanssiesityksen eli hienon Kesäillan valssin! Harjoitusta siihen saimme vain vähän, eikä minulla ollutkaan valssista kokemusta. Eräs leirin ohjaajista opetti sitä meille, aikaa jäi noin puoli tuntia. Kuviomme lähti aina astuttaessa kolme askelta ja laskien sitä koko ajan aina uusille kierroksille asti. Tekniikkamme eteni myös keinuen valssin ja musiikin tahdissa. Olin tosiaankin hyvin jännittynyt. Luulin, että mokaisin kaiken, mutta asiat kääntyivätkin toisin. Kun meidän vuoromme alkoi ja musiikki lähti soimaan, niin kolmeen laskiessamme kosovolainen partnerini alkoi viedä minua. Katseeni oli osittain lattiaan päin, joten sen jälkeen askeleeni seurasivat partnerini tahtia ja tekniikka alkoi löytyä. Yleisöltä tuli jopa suomeksi ja englanniksi huikeat kannustukset hyvästä suorituksesta. Aloimme pyöriä ympyrää keinahdellen, niin kuin valssissa kuuluukin. Myös ohjaajat ja leiriläiset innostuivat tanssimaan. Musiikin jälkeen aplodit raikuivat ja nostinpa tanssipariani ilmaankin.

Tästä se hieno illanvietto jatkui ystävieni kanssa jutellessa ja myös muilla hienoilla show-esityksillä. Tarjoiluna saimme hienoja itsetehtyjä alkoholittomia drinkkejä. Lähestyttäessä perjantain keskiyötä meidän täytyi kokoontua ympyrään kynttilänvalon loisteeseen, jossa ohjaajilla oli tarkoituksena pitää tästä kuluneesta leiriviikosta kiitospuhe. Puheessa kerrottiin myös äänimaailmojen rakentamisesta, joita olimme saaneet aikaiseksi. Yöringissä asiaan kuului halauskierros jokaisen leiriläisen ja ohjaajan kanssa. Nukkumaan pääsin vasta noin kello kaksi aamuyöllä ja osa leiriläisistä valvoi vielä myöhempään. Seuraavana päivänä olikin jo kotiin lähtö. Olin tehnyt itse ja kaikkien kanssa aivan upean leiriviikon ja saanut hyvän palautteen.

Teksti: Antti Selki