Mitä hyviä puolia olisi autistisessa veljessä?

Maiski — Tue, 29 Mar 2011 12:47:58 +0000

Minua todella ärsyttää, kun jotkut ihmiset alkavat sääliä veljeäni tai haukkuvat häntä. Kuten: “Voi voi, kun ei tule veljellesi Ossille ylioppilasjuhlia.” “Ossi ei mene ikinä armeijaan.” “Miksei Ossi vieläkään osaa lukea ja kirjoittaa teini-ikäisenäkään?” “Kunpa Ossi puhuisi enemmän.” “Olisi niin paljon helpompaa, jos Ossi olisi normaali kuten muut teinit.” Joskus suututtaa nuo jutut niin, että tekisi mieli sanoakin vastaan.

Aloinkin tässä yksi päivä miettiä, voisiko olla hyviäkin puolia kehitysvammaisesta autistisesta pikkuveljestä.

Keksinkin muutaman:

Veljeni ei kiusaa muita koulussa tai vapaa-ajalle
Hän ei ajattele sotimista
Hän ei ole ryyppää kaverien kanssa
Ei tarvitse miettiä, vetääkö hän huumeita ja keiden/kenen kanssa
Hän ei ole saattamassa tyttöjä raskaaksi
Hän ei ole kiinnostunut merkkivaatteista. Ainakin hänen pukeutumisensa tulee halvemmaksi
Ei kulu rahaa kalliisiin harrastuksiin
Hän ei muista tapaamiaan ihmisiä. Jos joku on hänelle ilkeä, hän ei haudo kostoa.

Olen jo itse niin tottunut kehitysvammaiseen autistiseen veljeeni, etten vaihtaisi häntä pois. Luulisin jopa, että jos hankkisin tulevaisuudessa lapsen, haluaisin mieluummin autistisen lapsen kuin neurologisesti tyypillisen. Hirvittää ajatuskin, että neurologisesti tyypillesestä lapsestani tulisi samanlainen kuin ne, jotka kiusasivat minua koulussa. En haluaisi kokea sitä uudestaan. Perustelen sen tuolla tavalla, miksi tulen paremmin toimeen autismikirjolaisten lasten ja teinien kanssa.

Puoltaja » Perhe, ystävät ja vapaa-aika

Mitä hyviä puolia olisi autistisessa veljessä?