Puoltaja Prahassa

, , Kommentointi suljettu.

Keväällä lehteämme odotti iloinen yllätys, kun Puoltaja kutsuttiin mukaan Prahassa toukokuussa järjestettyyn konferenssiin, jonka teemana oli autismin kirjon ihmisten työllistymisen tukeminen eri Euroopan maissa. Puoltajan edustajaksi matkaan lähtivät Ari Hietikko ja Janne Fredriksson.

Saavuimme keväiseen Prahaan tiistaina 12.5. Konferenssin järjestäjä APLA oli ystävällisesti järjestänyt meille mahdollisuuden tutustua kaupunkiin ja käytimme ilomielin tilaisuuden hyväksemme. Kun olimme saaneet laukut hotelliin, lähdimme hetimiten tutustumaan nähtävyyksiin. Hotelli sijaitsi rauhallisella paikalla kukkulalla aivan Prahan linnan lähellä. Keskustaan oli kätevää kävellä Malá Stranan eli kaupungin ”pienen puolen” kautta ja paluumatka sujui nopeasti ratikalla.

Malá Strana. Kuva: Janne F

Malá Strana. Kuva: Janne F

 

Linnan alueen kenties kiinnostavin rakennus oli goottilainen Pyhän Vituksen katedraali, joka toi mieleen klassisen Aku Ankka -tarinan Kirkontornin huilunsoittaja. Ihmettelimme jylhiä tornia, upeita lasimaalauksia ja jännittäviä gargoileja. Linnan alapuolella avautuivat Malá Stranan vanhat korttelit mutkittelevine, hyvin hoidettuine kujineen. Tarjolla olisi ollut jos jonkinlaisia ravintoloita ja muita houkutuksia, mutta etenimme Vltava-joen yli vanhankaupungin eli Stare Meston puolelle. Kävimme tutustumassa Josefovin juutalaiskaupunginosaan ja tankkasimme energiaa reilusta tsekkiläisestä perinneruoasta, mainiota oluttakaan unohtamatta.

Prahassa täytyy tietysti vierailla raatihuoneen torilla, jossa sijaitsee Prahan kenties kuuluisin ja kuvatuin nähtävyys, eli astronominen kello Orloj. Sen erikoisista ominaisuuksista ja siihen liittyvistä tarinoista olisi helppo heittäytyä esitelmöimään aitoon assityyliin, mutta hillitsen nyt itseni.

Astronominen kello. Kuva: Janne F

Astronominen kello. Kuva: Janne F

 

Hyppäsimme ratikkaan ja teimme sillä kiertoajelun. Prahan julkinen liikenne toimii erinomaisesti. Kuten Helsingissä, samalla lipulla voi matkustaa tietyn siirtoajan puitteissa kaikilla kulkuneuvoilla. Kiertoajelun jälkeen tuli jano ja sitä piti taas lievittää oluella parissakin tavernassa. Prahassa oluen ystävien elämä on muuten tehty ihanan helpoksi, sillä hinnat ovat Suomeen verrattuna hyvin edulliset ja baareissa on pöytiin tarjoilu. Oluen ohella tarjolla on aina myös maittavaa ruokaa. Maksukin hoituu kätevällä tavalla: Tarjoilija merkitsee tukkimiehen kirjanpidolla pöydässä olevaan lappuun  nautittujen juomien ja ruokien määrän ja kaikki maksetaan lopuksi yhtenä könttänä. Suomalaisesta näkökulmasta varsin vapaamielisestä alkoholipolitiikasta huolimatta (vai sen ansiosta?) baareissa ei näkynyt häiritsevän humalaisia asiakkaita, eikä minkäänlaista rähinää tai örvellystä, joka on niin usein suomalaisten kapakoiden vitsaus.

Illan lähestyessä kävelimme puistoon Vltava-joen rantaan, jossa oli paljon nuorisolaisia nauttimassa lämpimästä alkukesän illasta. Puistosta olisi voinut vuokrata myös erilaisia polku- ja soutuveneitä, mutta vuokraamo oli jo menossa kiinni. Loppuillasta löysimme vielä mainion ja edullisen perinteikkään pubin nimeltä Hostinec U Rotundy, johon ihastuimme heti ja josta tulikin reissun ajaksi kantapaikkamme. Se oli todellinen aikamatka 80-luvulle! Sisällä sai polttaa ja meininki oli muutenkin kaikin puolin rehti ja rento. Vaikka ravintola oli selvästi paikallisten ukkojen kantakapakka eikä mikään turistirysä, meitä ei tuijotettu ulos, vaan tunsimme pian olevamme osa porukkaa. Pitäisikö huolestua? 😉

Päätoimittaja maistaa mallasta. Kuva: Janne F

Päätoimittaja maistaa mallasta. Kuva: Janne F

 

Seuraavana aamuna, heti maittavan aamiaisen nautittuamme, lähdimme taas kaupungille, tutustuaksemme hieman tarkemmin Malá Stranan alueeseen. Suurimman vaikutuksen teki tälläkin kertaa kirkkorakennus, nimittäin Pyhän Nikolauksen barokkikirkko, jota kehutaan yhdeksi kauneimmista Euroopassa, eikä syyttä. Mielenkiintoni kohdistui erityisesti kattofreskoon, jossa oli upeasti toteutettu valeperspektiivi. Kirkossa oli myös urut, joita itse Mozart on joskus rääkännyt. Historian havina huumasi korvia! Malá Stranan rakennukset olivat muutenkin erittäin kauniisti restauroitu ja katukuva siisti. Miljöö toi mieleen Tallinnan tai Tukholman vanhat kaupungit. Ei Suomessa ole mitään tällaista. Praha on keskellä Eurooppaa, Suomi maailman laidalla. Köpöttelimme kuuluisaa Kaarlen siltaa pitkin keskustaan ja – kas kummaa – löysimme itsemme pian taas tutusta hospodasta, jossa nautimme julman annoksen porsaanpotkaa, joka oli herkullista ja niin mureaa, että liha suorastaan tipahteli luista. Omnomnom! Unohtumattomista vapaa-ajan aktiviteeteista kannattaa mainita vielä erikseen Suomi-Tsekki jääkiekko-ottelu, jota seurasimme (ylläripylläri) tiivistunnelmaisessa kantakapakassamme. Hyvinpä sinne kaksi suomalaistakin sopi muutaman kymmenen intohimoisen tsekkikannattajan joukkoon. Onneksi Suomi hävisi ottelun, niin pääsimme baarista ehjin nahoin uloskin…

Paholaisen virta. Kuva: Janne F

Paholaisen virta. Kuva: Janne F

 

Mutta sitten itse konferenssiin! Suurin osa luennoista oli tsekin kielellä, mutta onneksi ne oli simultaanitulkattu. Tulkkaus toimi hyvin, mutta jäin kaipaamaan printattuja luentotiivistelmiä, joiden avulla tällainen heikohkosti auditiivista tietoa vastaanottava assikin olisi pysynyt paremmin kärryillä ja voinut tehdä muistiinpanoja. Onneksi luennoilla esiteltyjen projektien keskeinen anti on julkaistu Autism Europe  -järjestön julkaisemana raporttinakin (Autism and work: Together we can).  Yritän tiivistää raportin ja puheenvuorojen keskeistä antia tähän.

EU-direktiivissä vuodelta 2000 mainitaan, että työnantajien tulee ryhtyä kohtuullisiin toimenpiteisiin vammaisten ihmisten työllistämiseksi ja heidän työpaikkojensa säilyttämiseksi. Samoin YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa, jonka EU ratifioi vuonna 2010, todetaan että vammaisilla henkilöillä on oikeus tehdä töitä yhdenvertaisesti muiden kanssa ja ansaita elantonsa vapaasti valitsemallaan työllä.  Näistä kauniista julistuksista huolimatta vammaiset ja aivan erityisesti autismin kirjon ihmiset joutuvat usein syrjityiksi työnhaussa ja heidän työnsaantimahdollisuutensa ovat varsin rajalliset. Tilastojen mukaan vain noin 10-15 prosentilla eurooppalaisista autismin kirjon ihmisistä on töitä, kun samaan aikaan kaikista vammaisryhmistä keskimäärin 40-50% (ja vammattomista yli 80%) on työllisiä. Yli 40% aiemmin työllistyneistä autismin kirjon ihmisistä kertoo myös joutuneensa irtisanotuksi autismin kirjon piirteiden takia. Kuitenkin lähes 80% autismin kirjon ihmisistä kertoo että haluaisi työskennellä.

Euroopassa asuu siis yli 2 miljoonaa aikuista autistia, jotka haluaisivat työskennellä, mutta heille ei ole annettu siihen mahdollisuutta! Ei siis mikään ihme, että Autism Europe -järjestön jäsenistöllään teettämä selvityksen mukaan työllistymistä ja mahdollisuutta ansaita itse elantonsa pidetään kaikkein keskeisimpänä autismin kirjon ihmisiä koskettavana kysymyksenä. Järjestö vaatii Euroopan Unionia seuraamaan AS-hekilöiden työllisyystilannetta ja mahdollisuuksia osallistua tasavertaisesti ammatilliseen ja työvoimapoliittiseen koulutukseen, tukemaan työnantajille suunnattuja autismitietoisuutta lisääviä kampanjoita ja kouluttamaan työvoimaviranomaisia autismin kirjon ihmisten vahvuuksista ja erityistarpeista.

Yhdenvertaisuuslaki edellyttää työnantajia tekemään kohtuullisia mukautuksia, jotta AS-henkilöiden mahdollisuudet työllistyä sekä pärjätä ja kehittyä työssään olisivat samanlaisia kuin muillakin. Työnantajia ja työyhteisöä pitää tiedottaa autismin kirjon erityispiirteistä, yhtä lailla niin haasteista kuin vahvuuksistakin. Julkisuuteen täytyy nostaa onnistuneita työllistymistarinoita. Autismin kirjon henkilöt tulee nähdä taitavina, usein erityistä osaamista ja kykyjä omaavina työntekijöinä, joilla on todellista annettavaa yritykselle, muutenkin kuin  ilmaisena työvoimana tai ”kiintiövammaisina” avustavissa tehtävissä. Esteetön ja inklusiivinen työympäristö mahdollistaa työntekijöiden kykyjen, vahvuuksien ja kehityspotentiaalin ottamisen käyttöön. Yhä useammissa yrityksissä on jo havahduttu siihen, että työyhteisön moninaisuus tuottaa todellista vahvuutta.

Useissa eurooppalaisissa projekteissa hyväksi toimintamalliksi on havaittu käytäntö, jossa yritys tai yhdistys toimii ikään kuin agenttitoimistona autismin kirjon henkilön ja yrityksen välillä. Tavoitteena on löytää parhaat mahdolliset työntekijät juuri heille sopivaan yritykseen ja työtehtävään. Työntekijöille voidaan tarjota sopivaa perehdytyskoulutusta ja työnantajille tietoa autismin kirjosta ja mahdollisista mukautuksista ja erityisjärjestelyistä. Välissä toimii usein työhönvalmentaja, jonka palveluksia on mahdollista käyttää paitsi työsuhteen alussa, myös joustavasti työsuhteen aikana aina tarvittaessa. Valmentaja voi auttaa myös niin työntekijää kuin työnantajaakin tarvittavien työllistämistukien hakemisessa, työympäristön räätälöinnissä, työn arvioinnissa ja mahdollisten ongelmatilanteiden selvittämisessä.  Työntekijä voi saada tukea myös vapaa-aikaan, terveyden ja työhyvinvoinnin ylläpitämiseen sekä oman asian ajamiseen ja määrätietoisuuden kehittämiseen. Usein tärkeää on opastaa ja tukea myös työntekijän perhettä, sillä käsitykset siitä mihin työntekijä pystyy eivät aina kohtaa. On varsin tavallista, että nuoren työntekijän vanhemmat ovat ylisuojelevia, eivätkä luota hänen kykyihinsä.

2004 perustettu tanskalainen yritys Specialisterne on uranuurtaja autismin kirjon ihmisten työllistymisen tukemisessa. Se toimii nykyään Tanskan lisäksi maailmanlaajuisesti useissa maissa (USA, Puola, Irlanti, Sveitsi, Espanja, Britannia, Espanja, Saksa, Kanada, Itävalta, Islanti) ja on onnistunut työllistämään jo satoja autismin kirjon ihmisiä IT-alalle. Yhteistyöyrityksinä toimivat SAP, Microsoft, Nokia, Deloitte, Cisco ja Oracle. Kunnianhimoisena tavoitteenaan Specialisterne pitää peräti miljoonan autismin kirjon ihmisen työllistämistä. Specialisterne korostaa, että autistien palkkaaminen on yrityksille hyvin kannattavaa ja tuottaa kilpailuetua, sillä autistit ovat tarkkoja ja yksityiskohtaisia, ovat vahvoilla rutiininomaisissa ja toistavissa tehtävissä, sietävät huonosti virheitä ja ovat sisukkaita ja uskollisia työntekijöitä. Jokainen työntekijä käy ensin läpi 5 kuukauden harjoittelujakson, jonka aikana kartoitetaan hänen vahvuutensa ja erityisen tuen tarpeensa.  Samalla työolosuhteita muokataan vastaamaan yksilöllisiä tarpeita. Tsekeissä Specialisternen yhteistyöyritys SAP on luvannut palkata vuoteen 2020 mennessä 75 autistia, mikä vastaa n. 1% yrityksen tsekkiläisestä työvoimasta.

Belgiassa vaikuttaa Passwerk niminen osuustoiminnallinen IT-yritys, joka on saanut inspiraatiota Specialisterneltä. Sen yhteistyökumppaneina toimivat valtiolliset viranomaistahot, Brysselin julkinen liikenne, pankit ja lääketeollisuus. Toimintamalli on samantapainen kuin Specialisternellä.  Jokainen  työntekijä käy ensin läpi 3 viikon arviointijakson ja jokaista seitsemää työntekijää kohtaan on palkattu yksi työhönvalmentaja, joka tekee tiivistä yhteistyötä työntekijän ja hänen työnantajansa välillä.

Italiassa kosmetiikkavalmistaja L’Oreal järjestää harjoittelujaksoja ja palkkaa erityisesti nuoria autisminkirjolaisia monenlaisiin tallennus-, tietokantahallinta, -pakkaus ja laadunvalvontatehtäviin, työntekijän kiinnostuksesta ja osaamistasosta riippuen.

Britanniassa Prospects-niminen tuetun työllistämisen palvelu toimii yhteistyössä valtakunnallisen autismiliiton (NAS) kanssa ja tarjoaa koulutusta ja ohjausta useille eri aloille, kuten kirjastonhoitajiksi, musiikkiteknikoiksi, puutarhureiksi, floristeiksi, pukusuunnittelijoiksi, somistajiksi, kuvittajiksi, toimittajiksi, data-analyytikoiksi jne.  Eräs tärkeä yhteistyökumppani on pankkiiriliike Goldman Sachs, joka on palkannut kirjon ihmisiä mm. bisnesanalyytikoiksi lupaavin tuloksin.

Prahan assipaneeli. Kuva: Janne F

Prahan assipaneeli. Kuva: Janne F

 

Hyviä käytäntöjä autismin kirjon ihmisten työllistymisen tukemiseen on useita. Nämä voidaan jakaa karkeasti työllistettävän henkilöön ja työnantajaan kohdistuviin tukitoimiin. Työllistettävää henkilöä voidaan tukea jo heti työllistymisprosessin alussa. Hänelle voidaan tarjota harjaannusta työnhaun perusvalmiuksissa, kuten työhakemuksen tekemisessä ja työhaastattelussa. Toisaalta työhaastattelutilanteista voidaan pyrkiä tekemään hakijan kannalta mahdollisimman esteettömiä; Vaatimus kohtuullisista mukautuksista koskee myös haastatteluita. Ennen haastattelua työnhakijalle kannattaa antaa mahdollisimman selkeää ja yksityiskohtaista tietoa haastattelun kestosta, kulusta ja odotettavissa olevista kysymyksistä. Haastattelijaa kannattaa ohjeistaa pitämään kysymykset mahdollisimman ymmärrettävinä ja tarkkarajaisina. Avoimia kysymyksiä kannattaa välttää. On parempi pyytää työnhakijaa kertomaan selkeästi aiemmasta työpaikastaan ja työtehtävistään, kuin esittää kysymyksiä tyyliin ”kerro lisää itsestäsi”. Tarvittaessa haastatteluissa voi käyttää apuna tukihenkilöä, joka voi auttaa muotoilemaan kysymykset uudelleen, mikäli ne jäävät haastateltavalle epäselviksi. Haastattelun voi joskus myös korvata spesifeillä osaamista mittaavilla testeillä.

Ennen ensimmäistä työpäivää uutta työntekijää kannattaa ohjeistaa sellaisissa perusasioissa kuin sopiva pukeutumiskoodi ja työpaikan sosiaaliset odotukset. Työnantajaa voi puolestaan ohjeistaa kertomaan työtehtävistä ja tavoitteista mahdollisimman konkreettisessa ja yksiselitteisessä muodossa. Työympäristöstä kannattaa rakentaa siisti, selkeä ja häiriötön. Työntekijää kannattaa opastaa ajanhallinnassa, työtehtävien sopivassa tauotuksessa ja pilkkomisessa sopiviin osiin sekä kalenterin ja muistilistojen käytössä.

Tehtävien sujumisesta kannattaa antaa rehellistä, suoraa ja rakentavaa palautetta, kiitosta unohtamatta. Mikäli hommat eivät jostain syystä suju toivotusti, palautteeseen kannattaa sisällyttää selkeä ohjeistus siitä, kuinka asiat kannattaisi tehdä jatkossa ja varmistaa, että ohjeet ovat tulleet ymmärretyiksi. Palautteen tulisi olla enimmäkseen positiivista ja mahdolliset moitteet pitää antaa kahden kesken niin että työntekijä ei joudu työyhteisön edessä noloon tilanteeseen.

Mikäli työntekijälle sopii, koko työyhteisöä kannattaa tiedottaa autismin kirjon erityispiirteistä ja siitä, miten ne voivat vaikuttaa työntekoon ja vuorovaikutukseen. Työyhteisölle voi jakaa myös kirjallista tietoa autismista. Mentorin eli henkilökohtaisesti nimetyn kokeneemman työntekijän käyttämistä tukihenkilönä suositellaan. Hyviä lisävinkkejä löytää esim. NAS:n ”The undiscovered workforce”-sivulta tai ”Employing people with autism” -opaskirjasesta.