Kertomus

, , Kommentointi suljettu.

kyy_suopursu

Kuva: Saana

 


Lapsuuden, nuoruuden, varhaisaikuisuuden ja koko elämän ajan peloista kuoriudutaan pikkuhiljaa.


Lähdetään liikkeelle niistä tosiasioista. Ei oma aistiäly ole pettänyt omaa itseä ainuttakaan kertaa. Nämä ovat tosiasioita, joihin on pakko nojautua. Niistä ei pystytä joustamaan milliäkään. Niissä asioissa ei voida antaa yhtään myöten. Näissä on oltava täysin tiukka. Näissä on oltava kokonaan täydellisesti periksi antamaton itsen luona.

Ei voida myöntää toisille. He ovat minun älyn suhteissa missään kohdissa oikeassa. Ne ovat yksinomaan tosiasioita. Ovat he täysillä. Ovat he poikkeuksitta menneet kohdallani vakavasti puhuen harhaan. He ovat tulkinneet omaa itseä pääosin väärin. Heidän tilanteiden lukutavat ontuvat. Nämä samat pitävät monissa paikkansa omissa kohdissa toisiin suuntiin elämän eri kokemusvirtojen varsissa.

Näin ollen ei pystytä kumoamaan mitään mihinkään suuntiin ilman taustatekijän löytämistä. On välttämätön pystyä ilmaisemaan sanoilla sen kaiken valtavan, mitä on aistien avulla pystynyt elävästä elämästä suoraan tavoittamaan. Sen kaiken poimitaan yleisinä talteen tilanteiden lukutapojen kautta ilman tuntevan minän mukaan tuloja.

Kun mieli tulee ohjailemaan eri erittelyvaihetta, se tietää sitä. Mennään sumuissa. Siellä harhaillaan kuin sokeana ilman näköä. Siellä ei pystytä suunnistamaan oikein mihinkään päin. Kaadutaan suomättäässä. Kompuroidaan ylös juurakosta patikkapolussa. Mennään päin ampiaispesiä, jotka roikkuvat puiden oksissa kiinni. Ne heilautetaan omalla kädellä alas. Kohta ollaan täynnä niiden vihaista puolustautumispistoa.

Jossain kohdissa kohdataan kyykäärmeitä lekottelemassa auringossa patikkareittien pitkospuussa. Ei ole mitään hätiä, kun ei anneta peloissa valtaa. Ne eivät pääse vaikuttamaan niihin, miten toimitaan. Miten ne muotoina valitaan, miten reagoidaan näissä eteen tulleissa haasteissa.

Huomataan. Eivät nämä mielensisäistä kauhua synnyttäneenä luontokappaleena ole jäänyt häiritsemään omia menomatkoja sen enempää. On ollut suuria onnia matkassa, kun on kohdistettu omat askeleet tietämättään niin. On kengänpohjia osunut kahden erillisen kyykäärmeen väleihin. Ne matelijana on pitänyt toiseensa nähden vähän etäisyyksiä. Niihin on ihmisenä pystynyt pysähtymään yhdelle jalalleen seisomaan.

Ei ole voinut hypätä suonkamaroihin. On siellä lymynnyt lisää näitä selkärangattomana maanpinnoissa kulkijoita. Ne ovat tienneet itselle uhkakuvia, kun on heti asetellut toisen jalkansa alas ilmasta patikkapuihin. On ollut keksittävä keinoja, miten näistä päästään eteenpäin.

Jumala pystyy auttamaan meitä ihmisenä kaikessa hädässä. Me voidaan niihin luottaa. Ei meidän elämässä satu mitään hänen sallimattaan. On huomattu tapoja, millä on pystytty menemään tilanteissa eteenpäin. On äännetty. On lausuttu sanoja ulos suusta. Voitko väistyä, on kysytty pehmeästi. Kohta on kuulunut imurimaista surinaa. Edessä rullalle kiertynyt eläinmaailman edustaja on imaissut itsensä aluskasvillisuuksissa sekaan. Niissä on auennut täysin vapaita matkareittejä, mistä on saatettu jatkaa askeleen menosuuntiin päin ottamista.

On ollut huojentavaa ylittää nämä estekohdat. Jälkeenpäin on voitu vapista sisäisesti kuvaannollisesti. On pystytty tiedostamaan vähän laidoista, kun olen minä pelännyt huimasti. Ne eivät ole olleet kokemuksia, joita on halunnut vapaaehtoisesti saada kerätä kokemuspärekoreihinsa.

On menty eteenpäin. On kohdattu elämässä tilannekohtia, joissa on hypätty sakeisiin sumuihin. On kiirehditty niihin soihin, joissa ei ole sijainnut kulkureittiin vierekkäin asetettua halkaistua kestopuuta. Ne ovat ottaneet vastaan kulutuksia. Niiden yläpinnoissa on sopinut marssia monenkokoisen ihmisryhmän kohti eri tavoite-etappia.

Riennetään sulassa sovussa itsensä kanssa yksinään niihin määränpäihin, jotka ovat merkinneet itselle päätepisteitä. On päästy perille. On saavuttu polkupyörien luokse. Olisi syöty eväät selkärepuista väleissä. On oltu tyytyväisiä.

Mikään ei ole voinut estää onnistumisen kokemuksia. Tunteet oman minän haltuun ottamisista ovat kasvaneet alitajun tasoissa entisestään. On pystytty oman rajaresurssin puitteessa pitämään aikuisentasoisesti omasta itsestä omassa keinossa huolen. On pitäydytty niissä. Mitkä ovat toimineet itsessä omissa suunnissa oikein? Ei ole alettu kurkistella sivuun. Ei ole alettu hakea selityksiä niille. Pitää minun pystyä samoihin kuin monien toisten ihmisten.

Ei pidä minun kokea mistään syyllisyyksiä. Vain ajatuksenani matkustan autossani yksin Lappiin asti patikoimaan. Menen siellä siihen merkittyyn reittiin, joka on sopivan mittainen eniten päivämatkoja varten. Nämä ovat jääneet noille asteilleen. Ne ovat päätyneet mielen sopukoihin talteen. Ne ovat unohtuneet ajallaan enemmän käyttämättöminä kaipauksina sinne.

Toisaalla sovitellaan askelta eteenpäin. Aletaan kuoriutua monissa elämän kohdan kuluissa niihin. Mitä ollaan aidosti sosiaalisina toimijoina itse? Tunnistetaan ne samat vasteet, jotka nousevat eteen. Nämä haisevat aivan samanlaisille kuin silloin lapsina. Aistimuistit kertovat. Ne tuovat pintaan ne tietoina alitajusta. Nämä on täytynyt ottaa vastaan takavuodessa.

Ala-asteen ensimmäisissä koululuokissa ne ovat käyneet toteen. On minun ollut valittava ne. Mitä haluaisin? Loukkaannuttaisiinko minun ajatukseeni? Saisinko pitää mielipiteitäni? Olisiko minulla oikeus tuoda esille niitä, mitä tajuan? Onko minulla lupia nostaa pintoihin syvien älyjen tiedostamaa asiatilaa? Saadaanko itsen luona osata ylipäätään ihan mitään? Onko niin? Olisin pahoina, kun puhuisin koskaan? Onkohan niin? En saa olla edes olemassa. Avaisin suuni missään tarkoituksissa.

Jostain ne ovat tulleet vastaan tunteet niistä. Tähän kaikkeen ovat annettu kielteiset alitajun vastaukset. Älyistä ei ole ollut mitään konkreettisia tietoja. Kukaan ei ole pystynyt uskomaan. Tyydyttävän tasoisen ainekirjoituksen laativa ensimmäisten peruskoululuokkien oppilaista omaa mitään sen suurempaa lahjakkuutta. Ei se ole ollut mahdollinen. Omissa osissa epäonnistuneiden joulukalenteriluukkujen täyttäjien takatajuissa voi piileksiä mitään varteenotettavia. Ei ole se todellisuuksia. Uskotaan mitään sellaista. Osataan täällä lähes mitään niistä tavanomaisista. Kaikilla toisilla on tämä moni niin sanottu normaali asiakuvio keskitasoisesti hallinnassa. Täällä suunnissa toistetaan kaikkia enemmän yksinkertaisuuksien tulosuunnista käsin. Ne ovat uskottu kaikkialla, näin voidaan olettaa. Näistä ei pystytä olemaan täysin varmoja. Näistä voidaan olla ehdottoman vakuuttavasti tosivarmoja. Missään ei ole pidetty niitä mitenkään muuten mahdollisina kuin vain niin. Arvosanoina seitsemän on heijastanut kaikkia älynpintoja aivosta ulospäin yksinomaan oikeinpäin.

Nämä samat tulevat vastaan aikuisina. Ne ideoina astuvat eteen, tulevat lähelle. Ne ujuttautuvat päin kasvoa, ettemme usko sinua. Ala-asteella ei ole väittänyt koskaan mitään, että osaan mitään. On suostuttu kaikkeen ilman ehtoa. Ei ole laitettu missään kohdissa mitenkään vastaan. Ei ole tuotu eteen ajatusta, tämä pitää toisen ottaa todesta. Ei ole annettu ymmärtää toisen, ettei tämä näe kaikkia riittävän syvästi. Ei ole annettu toiselle palautteita niistä, ettei hän kestä omia älyjä. Ei ole tunnustettu niitä. En saa olla lähes missään mielissä omanlainen. En saa olla minkäänlainen. Saan olla hiljainen. Minulla on lupia olla täysin avuton. Minulla on lupia seurata kaikkia yksinomaan sivuista. Saan vapaasti seilata siinä avaruudenradassa, josta ei ole pystytty rakentamaan sanan avulla mitään käsitettävää lausejonoa.

Olen kaikkien mielestä vähän tyhminä. En ole oikeasti toista vähemmän asiaa vastaanottava. Olen toisten mielestä hyvinä, kun pitäydyn enemmän kaikissa näkymättömissä sivurooleissa. En avaa suutani. En tuo esille monesti yleisesti ajatustani. Joskus kahden kesken ystävien kanssa voin puhua. Sitä ajatusta saatetaan omissa osissa jonkin verran uskoa.

Missään ei ole tullut vastaan mitään ongelmaa. Eivät mitään ole haitanneet nämä mitkään ketään milloinkaan. Ei missään pitänyt olla mitään vikoja ollenkaan. Kaiken on tullut matkata näin eläkeikiin saakka. Mitään muutosta ei ole kaivattu, sitä ei ole odotettu.

Ei ole ollut niissä mitään pahoina. On tullut itsestä aikuisina täydellinen alistuja. Ala-asteen vaihtuvassa vuosiluokassa ovat kehitykset kulkeneet niitä ratoja eteenpäin. Koko ajan laskeudutaan omissa kehityksissä alaspäin. Jäädään jälkeen. Ei tavoiteta kaikissa toisia. Joskus onnistutaan kutomaan villasukkia käsityötunneissa puolivahingossa. Näistä on oltu kateellisena toisaalla. Ne ovat uskallettu itselle kertoa, tuoda julki äänellisenä sanana. On itse pettymysten puristuksista purkanut monta osaa lähes valmiista omasta sukasta.

Kuudennella luokalla on kaivannut ystäviksi erään hyvin kouluissa menestyneen tyttöoppilaan. Tämä on vaikuttanut ystävällisiltä. Eivät ne ole käyneet näin päin laatuihin mitenkään. Näin avuttomat sosiaaliset ajattelijat pystyvät saavuttamaan tämänkaltaisten pystyvien ihmisten luottamuksia missään ihmissuhdekohdissa. Henkilökohtaiset syvemmät koulukaveruudet ovat kuvanneet utopistisia unelmakuvia.

Ei niihin ole pystynyt laittamaan väleihin mitään pakkoja. Toista hiljaista ihmistä on ehdotettu itselle toisten suunnista ystäviksi. Itse ei ole pitänyt tästä ihmisinä luonnostaan niin paljon. On kokenut asiaehdotuksia samoin. On kieltäytynyt näistä. Ei ole tainnut tehdä niitä niin. On sanonut asioihin juuri mitään. Käytännöt ovat osoittaneet ne, mitä on valittu vastauksiksi.

Ne ovat yllättäneet. Luokkaretkissä on huolittu mukaan pääkaupungin huvipuistojen oppilasporukoihin. En ole jäänyt yksin. Yksi heistä kaikista omissa luokkaretkiryhmissä osallistujasta on hyväksynyt itsen mukaan. On tainnut hän pyytää. On tainnut hän tuoda sen julki peräjälkeisenä tavuna. Saan minä tulla heidän mukaan. Hän olisi kehunut valokuvia, joissa olen nukkunut yöllä linja-autoissa matkalla kohti matkatavoitteita. Sen olisi ottanut yksi omanikäisistä koulupojista, joka on ollut luokan onnistuja opiskeluissa.

Yläasteella menisi hyvin, jos nauraisi toisten kanssa. Kahdeksannella luokalla ei ole tarvinnut kokea yksinäisyyksiä. Seitsemäs vuosiluokka on kuvastanut kärsimyksiä. On seisottu yksin aidan vierellä katoksen alla. On katseltu toista nuoruuksiin rientävää koululaista, jota ei yleisinä ole tuntenut kuin kasvolta. Niistä ei ole poimittu mitään tietoisesti omalle itselle mukaan materiaaleja. Ei ole tehty analyysia. Ei ole esitetty väitettä mistään havainnosta, joka on jätetty eniten näkemättä. Ei ole tuotu toisen ihoihin väittelyajatuksia. Ei ole suunnattu päin aivojensisäisiä tajunpuntareita. Osataan täälläpäin lukea toisen sanatonta syväsanomaa. Ei ole tullut vastaan mitään syitä epäillä niitä. Ne alle kahdeksan keskiarvoina ovat yksinomaan oikein.

Kenellekään ei ole suotu tilaisuuksia asettua itsen yläpuolelle niissä mielissä. On itse menty ensin toisen edelle tahattomasti ajatuslausunnossa. On suostuttu niihin. On uskottu itsen luona. On pidetty yleisesti niitä kaikkia esillä olleita todistusaineistoja yksinomaan paikkansapitävinä.

Ne ovat ihmetyttäneet. On saatu kotitaloudesta kymmenen arvosanoiksi seitsemännen luokan keväänä. Kun nämä muistetaan oikein, ne ovat pitäneet näin paikkansa. Kahdeksannella luokalla on innostuttu lukemaan. On noudatettu opinto-ohjaajan ohjetta. On kerrattu läksyn illalla. On kerrattu läksyn aamulla ennen kouluun lähtemisiä. Kotitehtävän on tehty yleisinä koulun jälkeen iltapäivinä.

Kenelläkään ei ole ollut tarvetta mitätöidä mitään omista osaamisista. Itse ei ole annettu niille arvoja. Ei ole osattu arvata niistä mitään. Voivat ne todentaa mitään todellisia. Ne ovat sattumanvaraisia. Ne ovat liian ahkerien koululäksyn lukujen tuloksia kaikki. 8,8 on ollut ennätyskeskiarvoina koko peruskoulujen ajan. Sen sisältämänä neljä erillistä kymppiä eivät ole vakuuttaneet itseä mistään. Ne eivät ole saaneet omaa minua mitenkään uskomaan mihinkään itsessä. Ei ole kohdannut toisen ihmisen korvakäytävä mitään tajuväitettä niistä. Osataan toista enemmän. Pystytään yksinomaan kaikissa pelkästään toista vähempään.

Ei mitään ole otettu itsen luona vakavasti niistä mitään. Voidaan oikeasti omata lahjaa. Ne ovat olleet harhakuvia. Mitkään muut eivät ole tuoneet eteen niistä näyttöjä. Pystytään ne olettamuksina ylittämään. Niissä on pitäydytty kaikista vallitsevista uusista todistusaineistoista huolimatta. On oltu itsen tykönä lähes kyvyttömänä mihinkään. Ei pystytä saamaan aikaan mitään järkeviä vakavissaan. Eivät ole ne tosia. Mennään eteenpäin kynien kanssa, jotka kuvastavat mitään taitoalueita.

Ne ovat olleet valheita kaikki. Ne ovat olleet lumehohteita. Niitä ei ole pitänyt ottaa tosissaan. Niitä ei ole saanut ottaa vastaan. Niitä mitään ei ole pitänyt uskoa. Niihin ei ole tullut luottaa.

Nämä samat ovat tulleet vastaan aikuisina. Ne ovat astuneet eteen toisinpäin. Ne kaikki ovat lähestyneet itseä tuttuina selityksinä. Et voisi osata mitään, mitä yrittäisit meille sanoa. Et pystyisi niihin. Ne olisivat liikaa kerrottua. Ne olisivat mielikuvituksia. Ne olisivat toiveajatteluja. Ne kuvastaisivat pintojen alla itsensä pönkittämisissä kaipuita. Ne toisivat esille tallennetajuja niistä. Eivät ihmiset tuntisi omaa itseä oikeinpäin. He kuvittelisivat mahtipontisena. He eivät tuntisi tosiasian reunan rajaa.

Kun ne tiedetään, niin uskotaan helpommin. Se on tiedetty niin tarkkoina ja hyvinä kuin koskaan on pystytty. Todellisuuksissa kasvo olisi ollut karu. Se olisi ollut täynnä pintaryppyä. Se olisi sisältänyt vierivieressä syvähaavaa. Se on soittanut melodiaa oman arvottomuuden toisinnosta. Se on kaikunut sisäkorvassa. Se on tullut ulos myöten korvakäytävää. Se on haissut hengityksissä. Se on maistunut kielinystyrässä. Se on tunnettu sormenpäässä. Se on aistittu värekarvassa, jos ilma on kulkenut sen ohitse ilman tervehdyksiä.

Ne kaikki alatasojen asiamaailmoina on tunnettu yksityiskohtaa myöten. Niissä ei ole voitu mennä enemmän alemmas, mitä itsen huonoiksi on koettu. Niin alhaalla itsetunnon syvässä syövereessä itseä on halveksittu. Niin syvissä oman itseivan rotkoissa on laahustettu. Ei syvempään ole voitu enää mennä. Ei enemmän ole pystytty enää vihaamaan omaa itseä. Ne eivät ole olleet mahdollisia tunteen kautta. Ne ovat tämän jälkeen toteuttaneet pahaa ja väärää tekoa. Mitään ei ole voitu kohdata enää vähempien tasojen tasoissa. Mitään omaa itseä ei ole pystytty enemmän aliarvioimaan. Mitään omaa itseä ei ole kyetty enemmän katselemaan alaspäin. Mitkään minussa eivät ole merkinneet inhimillisiä hyviä. Mitkään omassa minussa eivät ole tuoneet lähelle minkään asian hallintaa syvällisissä tasoissa.

Mitkään eivät ole olleet tosia. Ne ovat olleet vakuuttavia. Ne ovat todistaneet kaikista. Olen ollut puhtaasti arvottomia. Olen ollut pelkkiä lommoja. Olen ollut pelkkiä koloja maassa. Olen ollut kuoppia. Olen ollut ansoja. Olen ollut täydellinen alistujina aikoina ennen kuin olen aloittanut psykoterapian.

En koskaan ole puolustanut itseäni. En milloinkaan ole yrittänyt puoltaa sellaisia näköaloja. Minut pitää ottaa tosissaan. Olen uskonut. Ainoastaan yksien askeleiden verran on voitu mennä itsetunnonportaikoissa alaspäin. Ollaan oltu niin pohjaliejuissa. Ei niistä ole pystytty enää koskaan nousemaan. Ne ovat olleet pelastuksia, kun on itseä niin paljon rakastettu varhaislapsuuksissa. Ei mitään pahoina koskaan omalle itselle ole tehnyt. Ne ovat vaikuttaneet omissa osissa myös sydämissä usko. Ne miten hengellisesti on käsittänyt asian. Ovat ne olleet vääriä. Ne ovat olleet puhtaasti syntiä, kun on lopettanut omien käsien kautta elämänsä.

Niihin ei ole ollut lupia meillä kenelläkään. Niitä me ketkään ihmisinä ei saada tehdä. Ne ovat väärin. Ne ovat huutavan väärin. Elämä on lahjoja. Tuska on ohitettava. Niitä ei pystytä tekemään monesti ilman toista ihmistä. Auttavaa tukijoukkoa tarvittaisiin, jos olisivat suurimmat hädät alla. Kaivetaan esille ne kirjat, jotka ovat pelastaneet monia hetkiä tunnetason hukkumisista.

Asiantuntijan ajatus auttaisi eteenpäin. Se sisäistyisi lopulta niin. Ei olisi syitä jokaisissa hetkissä turvautua konkreettiseen apukirjaimeen. Niissä ei olisi mitään hävettäviä. Niin tehtäisiin. Ne olisivat tarpeellisia. Ne olisivat oikein. Ne kannattaisivat. Ne auttaisivat. Niille kannattaisi omat kätensä ojentaa. Annettaisiin toisaalta edullisia apuja.

Ne olisivat varmoja. Olisivat tosia ne. Olisivat omat aistiälyt luotettavia. Niistä ei voisi joustaa. Niistä ei pystyisi antamaan toiselle ihmiselle myöten. Hän ei omaa valmiutta ottaa näitä vastaan.

Ne ovat väärin itseä kohtaan luopua löytämistään kyvyistä. Ne ovat oikein kaikkea sitä ihmistä kohtaan, joka voi tarvita itseä. Niitä ei tiedä. Onko näin? Niitä toivotaan, kun voidaan kaikki ihmisenä keksiä omat minuudet. Voidaan lähteä kulkemaan niitä teinä menosuuntiin päin, missä kuljetaan oman itsen kyydityksissä. Ei kysytä toiselta mielipiteitä, saadaanko minun luona olla tätä mieltä näistä. En saa loukata ketään, ne olisivat selviä. En pysty kieltäytymään niistä. Todentaisin ihmistenvälisessä kanssakäymistilanteessa omia ulospäin ulottuvia olemisen tapoja.

En voi väistyä niiden edestä. Omaisin älyjä syviä määriä. En pysty tallomaan maanmultiin enää mitään niistä, jotka todistavat minulle pystyvyyksistä. Ne tuodaan esille toisella sanalla joidenkin etäopettajien kynien kautta. Mitä osataan täälläpäin?

Ne uskotaan. Ovat jotkin ammatti-ihmiset allekirjoittaneet jotkin näköalat. Niitä ei epäillä. Ne pidetään mahdollisina. Ne tunnustetaan tosina. Niitä ei pidetä harhaisina mielikuvatoiveina omasta mahdollisuudesta. Niitä ei vaadita toisaalta alas, etteivät ne pidä paikkaansa. Niitä ei pidetä epätosina. Niitä ei säilytetä kannanotossa vastaperusteina, etteivät nämä mitä minulle sanottaisiin sinun luota. Ne eivät meitä ketään vakuuttaisi.

Kun olisi se luvallista, otettaisiin tähän todistusaineistoiksi kaksi eri etäopettajien palautteita. Se olisi osa monesta ajatuksesta, joka olisi tullut itsellä nykyvuotena asiantuntijan laatimana tekstivirkkeenä vastaan. Niitä tekstejä ei luonnollisestikaan ole tässä nähtävillä.


Teksti: Tuuliviiri

 

Tässä on itselle merkittävien kirjojen luettelo.

Seuraavat kirjat ovat voineet vaikuttaa osansa verran eri tekstien syntymisessä. Ne ovat auttaneet asioiden käytännön elämästä hahmottamisessa. Osan näistä on voitu lukea myöhemmin.

Keltikangas-Järvinen, Liisa. Aggressiivinen lapsi. Miten ohjata lapsen persoonallisuuden kehitystä. Neljäs painos. 1994. Helsinki. OTAVA.

Keltikangas-Järvinen, Liisa. 2010. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Helsinki. WSOY.

Keltikangas-Järvinen, Liisa. 2004. Temperamentti. Ihmisen yksilöllisyys. Helsinki. WSOY.

Kokkonen, Marja. 2010. Ihastuttavat vihastuttavat tunteet. Opi tunteiden säätelyn taito. Jyväskylä. PS-KUSTANNUS.

Myllärniemi, Jorma. 2008. Narsismi vamma ja voimavara. Helsinki. KIRJAPAJA.

Viljamaa, Janne. 2010. Pidä puolesi. Irti narsistin hampaista. Helsinki. WSOY.

Ylipäätään monessa tärkeää ja tervehdyttävää psyykkistä itsenäistä työtä on tehnyt oman psykoterapiansa jälkeen tämän kirjan tarjoamien tietojen avulla.

Young, Jeffrey E. Klosko, Janet S. 2009. Avaa tunnelukkosi. Vapaudu elämään täydesti. 1. – 5.painos. Helsinki. KANSANVALISTUSSEURA.

Tämän kirjan on luettu pääosin myöhemmin. Sitä ei ole luettu aivan kokonaan koskaan.

Aron, Elaine. N. 2013. Erityisherkkä ihminen. 5. painos. Helsinki. NEMO.