Jokainen oppii – omalla tavallaan

, , Kommentointi suljettu.

Kuva: Rita

Kuva: Rita

Arkensa sankarit

Suomessa neuropsykiatrisia erityispiirteitä (nepsy), oppimis- ja hahmottamishäiriöitä omaavia ihmisiä sanotaan eri lähteistä riippuen olevan jopa 10–25% väestöstä. Erityispiirteitä omaavien henkilöiden tukitoimien vähäisyyteen ollaan kuitenkin yhteiskunnassa vasta heräilemässä. Nuorten syrjäytymisen kustannukset yhteiskunnalle ovat kovat, jopa 300 miljoonaa euroa vuodessa (Osaava ohjaus, 2013.)

Neuropsykiatriset erityispiirteet voivat aiheuttaa muun muassa oppimisvaikeuksia, hankaluuksia kiinnittyä koulutukseen ja työhön sekä ongelmia sosiaalisissa tilanteissa. Nämä pulmat voivat lisätä syrjäytymisriskiä ja muita terveysongelmia. Jos pulmatilanteisiin onnistutaan tarttumaan ajoissa ja riittävillä tukitoimilla, ongelmatilanteita voidaan välttää ja yksilön mahdolliseen alkavaan syrjäytymiskierteeseen voidaan tarttua entistä tehokkaammin.

Kehityksen rattaat pyörivät hitaasti. Palvelujärjestelmän tehtävä on auttaa ihmisiä omassa toimijuudessaan oman arkensa sankareina. Nykyisen sekavan palveluviidakon järkeistäminen olisi hyvä aloittaa esimerkiksi päivittämällä opetussuunnitelmia. Erilaisen oppijan tunnistaminen varhaisessa vaiheessa on ensiarvoisen tärkeää. Moni nuori ahdistuu, masentuu ja saattaa olla jopa itsetuhoinen sen vuoksi, ettei kukaan osaa kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin. Nuori ei itse osaa pyytää apua. Nuori saattaa esim. tulla kouluun, mutta osallistuu tunneilla vain näennäisesti, käyttäytyminen muuttuu tai arvosanat laskevat.

Nykyisen koulutusjärjestelmän yhtenä heikkoutena voi nähdä myös palkitsemisjärjestelmän; stipendit, hymypatsaat ja suosionosoitukset jaetaan yleisesti niille, jotka saattavat olla jo muutoinkin hyvin menestyviä ja onnistujia. Milloin sitkeääkin sitkeämmät ja todelliset puurtajat, erilaiset oppijat, saavat ansaitsemansa palkinnon, hyväksynnän, huomioinnin hyvin tekemästään työstä. Palkinto voisi tulla jo siitä, että kerta toisensa jälkeen he jaksavat nousta epäonnistumisen aallosta ylös ja jatkaa, yrittää. Pienikin onnistuminen saattaa vaatia todella kovan henkisen panoksen. Huomiointi nostaisi huimasti itsetuntoa ja kannustaisi yrittämään myös toisen kerran.

Yhtä monta oppimistapaa kuin opiskelijaakin

Nepsy -piirteitä omaavat ihmiset, iästä, roolista ja yhteisössä olevasta asemasta huolimatta, saattavat tulla kuvatuksi leimaavilla sanoilla tyhmä, saamaton ja laiska. Kannustavaksi tarkoitettu sanonta ”ota itseäsi niskasta kiinni” saattaa kääntyä moitteeksi ja aiheuttaa suurta hämmästystä ja ahdistusta, mikä vika itsessä on ja mitä pitäisi osata tehdä toisin.

Tässä kohtaa sanonta peiliin katsomisesta voisi olla paikallaan.  Hyvin monta kertaa ongelma on ympäristössä eikä opiskelijassa, oppijassa. Nykyisen koulumaailman oppimisympäristöissä ei osata edelleenkään tarjota tai hyödyntää vaihtoehtoisia tapoja opettaa ja oppia. Syynä tähän on tiedonpuute. Kaikki opiskelijat ovat yksilöllisiä: jotkut oppivat asioita tekemällä, toiset kuuntelemalla, lukemalla tai katselemalla. Oppimisympäristöissä olisi hyvä pystyä hyödyntämään monikanavaisia opiskelumetodeja. Näin luokassa jokaiselle oppijalle mahdollistuisi oppiminen omalla luontaisella tavallaan. Erilainen oppija ei tarkoita tarvetta erityisopetukseen! 

Nepsy -opiskelijoiden tukeminen ei ole tähtitiedettä – jo pienet vinkit riittävät

Asioiden hahmottaminen ja mieleen painaminen voivat olla haastavia nepsy -piirteiselle omassa arjessaan, puhumattakaan opiskelusta tai työelämästä. Arjessa haasteet voivat ilmetä pieninä asioina, kuten pesukoneen nupin kääntämisenä väärään asentoon. Kodin ulkopuolella hahmottamisen pulmat voivat aiheuttaa eksymisen opiskeluympäristössä tai koulutehtävien hahmottamisen vaikeutena. Hyvä keino hahmottamisen pulmia omaavalle on asioiden opettelu ensin tutussa ympäristössä, mahdollisimman monia eri aisteja käyttäen, monikanavaisesti. Esimerkiksi kartta kouluympäristöstä tai valokuva omasta luokasta auttavat nepsy -opiskelijaa tutustumaan uuteen ympäristöön ja helpottavat liikkumista siellä. Näin toimimalla ihmisen oma tietoisuus lisääntyy itselle sopivista apukeinoista ja toimintavalmiudet erilaisissa toimintaympäristöissä lisääntyvät. Myös kotona opittuja apukeinoja voidaan soveltaa ja muokata myöhemmin opiskelu- ja / tai työpaikan tarpeisiin.

Aloittamisen vaikeus on eräs nepsy -opiskelijoita yhdistävä haaste, jota voidaan helpottaa esimerkiksi selvittämällä alkuun koko tehtäväkokonaisuus. Pilkkomalla ja aikatauluttamalla tehtävä riittävän pieniin osatavoitteisiin, aloittamisen vaikeus madaltuu. Esimerkiksi: montako sivua luen päivässä, milloin teen mind-mapit ja minä päivänä kirjoitan esseet.

Opiskelussa näkyvin pulma niin opiskelijan kuin opettajankin näkökulmasta ovat keskittymisen ja tarkkaavaisuuden haasteet.  Tehtävien aloittaminen, keskittyminen ja sen ylläpito sekä tehtävän loppuun saattaminen ovat nepsy -opiskelijalle päivittäinen haaste, josta tulisi selvitä opintojen etenemiseksi. Opiskelijan ollessa itse tietoinen haasteistaan voidaan eri menetelmiä kokeilla ja ottaa käyttöön. Muun muassa jo aiemmin mainitut aistikanavat (näkijä/kuulija/tekijä) ja niiden testaus antavat vinkkiä opiskelijan vahvimmasta aistikanavasta, jota kannattaa hyödyntää uuden omaksumisessa ja opiskeluissa.

Keskittymisen ylläpitoon löytyy kokeilemalla toimivia keinoja. Esimerkiksi: musiikki, korvatulpat, sinitarra kynässä ja tekemisen tauotus. Opiskelijan oman ajankäytön ja organisoinnin merkitys on erittäin tärkeää opiskelun etenemiseksi ja tehtävien loppuun saattamiseksi. Opiskelija joutuu päivittäin valinnan eteen; opiskelu, vapaa-aika, harrastukset vai työ? Mikä on tämän päivän prioriteetti ja mitä valinnasta seuraa?

Ihanteellista on, jos opiskelijalla on mahdollisuus näyttää osaamisensa ja oppimisensa myös toiminnallisesti. Monille nepsy -opiskelijoille lukeminen ja kirjoittaminen ja niiden kautta opiskelu on opintojen haasteellisin vaihe. Entä jos osaamisen voisikin kirjoittamisen sijaan näyttää toiminnallisesti tai keskustellen?

Nepsy -opiskelijoilla on usein paljon ideoita ja suunnitelmia. Saadakseen näitä eteenpäin he tarvitsevat hiukan tuuppausta laittaa suunnitelmat toteen. Opiskelutekniikoiden harjaannuttaminen, kuten aikataulujen laatiminen, muistitekniikoiden opettelu ja kokonaisuuksien pilkkominen vaativat ankaraa harjoitusta ennen kuin ne toimivat rutiininomaisesti. Opiskelutyö vaatii opiskelijalta todellista sinnikkyyttä. Ympäristössä olevien ihmisten on opittava hyväksymään erilaiset oppijat samanlaisena oppijana kuin muutkin. Hyväksyntä auttaa!

Tärkeintä on kysyä ja kuulla

Kuka onkaan oman elämänsä paras asiantuntija? Ihminen itse. Nepsy -opiskelijoilla on itsellään kokemuksen kautta tai tiedostamattomasti opittu käsitys omasta oppimistyylistään. Opettajien on osattava, uskallettava, kysyä heiltä ”Hei Jussi, miten sinä opit uudet asiat parhaiten? Miten sinä haluaisit tämän tunnin opetuksen tapahtuvan?”. Opiskeluympäristöön kuuluvien henkilöiden kiinnostus opiskelijaa kohtaan luo sallivan opiskeluympäristön, jolloin opiskelija itsekin rohkaistuu osallistumaan ja ottamaan asioita puheeksi.

Erilaisten oppimismahdollisuuksien tarjoaminen, monikanavainen ohjeistus ja toiminnallisuus ovat hyödyksi koko luokalle, ei vain erilaiselle oppijalle. Erilaisuus on rikkaus ja voimavara. Opettajan ja koko oppimisympäristöön kuuluvan henkilökunnan on tiedostettava omat asenteensa suhteessa kaikkiin oppijoihin. Itseltään on välillä hyvä kysyä, luonko minä omalla toiminnallani ja käytökselläni tilaa erilaisuudelle?

 

Kirjoittajat:

Valtone –tiimi /Tuija Kinnunen, Jonna Silventoinen, Jaana Kärkkäinen, Hannele Kosonen

 

Lähteet:

Osaava ohjaus-projekti 2013

Valtone –hankkeen kokemukset asiakastyöstä