Esteettömyys työelämässä aspergerhenkilön silmin

, , 1 Comment

Autismin kirjon esteettömyys tulisi huomioida työpaikoilla nykyistä huomattavasti paremmin, kuten myös neurotyypillisten, joilla ei ole mitään lääketieteellistä diagnoosia. Esteetön työympäristö on kaikkien etu.

Käytännössä esimerkiksi autisminkirjon ihmisten kokoustilanteita helpottaisi, jos ihmiset eivät puhuisi ja kommentoisi toistensa päälle. Suositeltava ja kehittyneempi tapa on käyttää puheenvuorolappuja, joita käytetään ahkerasti Suomen Aspergeryhdistyksen yhteiskunnallisten asioiden ryhmissä.  Vihreä lappu tarkoittaa pitkää laajempaa puheenvuoroa ja oranssi lappu lyhyttä parin minuutin kestoista välikommenttia. Mikäli  tälläisiä värikoodattuja lappuja ei ole mahdollista käyttää, kannattaa puheenjohtajan ja kokoukseen osallistuvien yhteisellä sopimuksella pyytää puheenvuoroa viittaamalla, kuten jokainen koulunsa käynyt hyvin muistaa. Vastaukset kannattaa perustella sopivasti ja lyhyen nasevasti eikä niin, että yksi henkilö pitää pitkää esitelmää, varsinkin jos on rajattu aika ja muutkin haluaisivat kertoa kommentinsa ja mielipiteensä.

Aisti yli- ja aliherkkyydet tulisi monilla työpaikoilla huomioida laajemmin. Ihanteellinen toimisto/työhuone on sellainen, missä ei ole useita työntekijöitä, eikä tarvitse kuunnella toisen työntekijän puheluita, vaan voi työskennellä omassa rauhassa häiriintymättä. Monet autismin kirjon ihmiset kärsivät työskennellessään avokonttorissa, missä esimerkiksi puhelintiedusteluihin saattaa vastata jopa 4-5 ihmistä samanaikaisesti, joskaan siihen ei aina ole mahdollista vaikuttaa mitenkään. Tilanteen tekee erityisen hankalaksi, jos vieruskaverilla on kova ääni ja hän huutaa asioita puhelimeen.Useimmissa vastauskuulokkeissa on mikrofoni, ettei siihen tarvitsisi huutaa tai puhua erityisen kovalla äänellä. Pahin tilanne kumminkin on, jos moni puhuu samanaikaisesti. Jos oma ajatus hetkeksi herpaantuu, joutuu toisinaan kysymään ”anteeksi kuinka, mitä te sanoitte? Täällä on juuri tällä hetkellä kovin meluista taustahälinää”. Toki kannattaa aina olla kohtelias ja huomioida muut työntekijät, jotka ovat usein pitkälti samassa tilanteessa.

Työtehtävästä riippuen voi olla mahdollista käyttää myös white noise / valkoinen kohina -vastamelukuulokkeita, jotka häivyttävät suurelta osin kaiken taustahälyn, kun erilaiset äänet alkavat rasittaa liikaa.

Tiedän, että joillekin autismin kirjon ihmisille omasta elämästä kertominen ja vapaamuotoisesti jutteleminen voi olla hyvinkin vaikeata työn hiljaisina hetkinä tai työn ohessa olevilla lounastauoilla. Olen joutunut opettelemaan koputtamaan oveen. Ei ole kovin järkevää mennä seisomaan esimiehen ovelle ja töksäyttää asiansa. Muutaman kerran olen onnistunut säikäyttämään hyvänkin työkaverin ja nähnyt tietynlaisen närkästyksen kyseisen henkilön ilmeistä ja eleistä.

Jos ei itse tiedä vastausta johonkin työhön liittyvään asiaan, niin yleensä kysymällä asiat ratkeavat kuin itsestään kokeneemman työntekijän opastuksella. Siitä on helppo lähteä hoitamaan työtehtävä loppuun.

Joissakin työpaikoissa pidetään epärehellisyyden merkkinä sitä ettei katsota suoraan silmiin. Nykyisin itse keskityn enemmänkin katsomaan suun liikkeistä mitä ihminen on sanomassa. Usein katse osuu leukaan tai kulmakarvoihin ja vaikka sattuisikin jotakin henkilöä katsomaan pidempään, niin tulee pitää huolta ettei katso ihmistä liian pitkään tai se voidaan tulkita epäkohteliaaksi tuijottamiseksi. Tästäkin on itselläni kokemuksia.

Myös valaistuksessa kannattaa kiinnittää huomiota esteettömyyteen siten ettei työpisteellä ole liian kirkkaita tai räikeitä valoja. Pimeinä talvikuukausina kirkasvalolamppu auttaa väsymykseen ja sen avulla pystyy keskittymään virkeänä heti aamusta töihin. Toimiston kovia kattovaloja ei kannata pitää turhaan päällä, vaan turvautua luonnonvaloon niin pitkälle, kuin sitä riittää.

Stressitilanteissa saan mielihyvää puristelemalla ”stimulelua” ja se auttaa myös keskittymisessä. Monet Asperger-henkilöt hyötyvät työpaikoilla selkeästä työhönopastuksesta ja siitä että tarvittaessa jo opittuja mutta unohtuneita asioita voidaan kerrata useamman kerran. Varsinkin jos työyhteisössä on huomattu, etteivät kaikki ennalta määrätyt työt ole sujuneet odotetusti. Autismin kirjolaisia yleensä helpottaa muistilistana tavallinen A4-paperi, johon on ranskalaisilla viivoilla merkitty erilaiset työvaiheet.

Työaikojen noudattamisen tulisi olla kaikille itsestäänselvyys, ellei paikallisesti ole sovittu liukuvasta työajasta erikseen voimassaolevassa työehtosopimuksessa. Suotavaa olisi myös ilmoittaa esimiehille tai yhdessä sovitulle henkilölle myöhästymisistä. On hyvä muistaa, että työpaikan säännöt koskevat kaikkia.

Autismisäätiön palveluista, erityisesti kirjolaisille suunnitelluista työnhakutaitojen kursseista, on hyötyä. Jotkut tarvitsevat työpaikalla enemmän tukea kuin toiset. Tarpeen mukaan työvalmentajat ovat mukana alkuhaastattelussa, väliarvioinnissa ja esimerkiksi työharjoittelun loppuarvioinnissa. Työvalmentajien tehtävänä on tukea työllistettävää ja vähitellen häivyttää tarvittu tuki olemattomaksi, kun toinen alkaa pärjätä jo omillaan työelämässä. Lopuksi haluan tsempata vasta opiskeluvaiheessa olevia, mahdollisesti työttömiä tai Kelan ja sossun asiakkaita olemaan aktiivisia. Uskon, että jokaiselle kirjon ihmiselle on mahdollista löytää mielekäs ja antoisa työpaikka. Työn ei edes tarvitse olla kokopäivätyö, osa-aikatyökin riittää.

Juhana Bäckman

Juhana Bäckman

 

Yksi vastaus

  1. Pekka

    tammikuu 9, 2015 06:54

    Hyvin kuvaat työelämän haasteita Juhana!

    Vaikka Assi voi olla omalla alallaan huippuosaaja, uusissa työtehtävissään hän voi aluksi olla milloin liian varovainen, milloin taas liian rohkea. Niin sanotun ”kultaisen keskitien” löytäminen on todellakin vaikeaa ja löytyy vasta kun on käytännön tilanteissa törmännyt molempiin ääripäihin.

    Joskus on vaikea päättää milloin pitäisi kysyä neuvoa ja milloin voi päätöksen tehdä itsenäisesti. Työnantaja kyllä neuvoo: ”Kysy aina kun olet epävarma”. Mutta mitä tehdä kun olet uusissa tehtävissäsi vielä epävarma ja työnanataja kuitenkin hermostuu, kun kyselet jatkuvasti. Lopulta pomo sanoo ”käytä aivojasi”.

    Kun sitten toimit itsenäisesti joskus saattaa homma mennä nappiin. Mutta joskus vain luulet, että kaikki on hyvin, sillä aluksi ei kukaan sano mitään. Pomokin voi hymyillä tavalla, josta ei ota selvää. Mutta yllättäen sinut kututaan puhutteluun ja huomaatkin tehneesi toisin, kuin asiakas on odottanut.

    Niin sanotun hiljaisen tiedon, eli kirjottamattomien sääntöjen tulkinta on hankalinta. Usein joutuu työtehtäviin, joista edeltäjä on jo lähtenyt eikä kukaan ole enää neuvomassa miten homma käytännössä pitää tehdä. Uuden työntekijän pitääkin usein oppia työnsä kantapään kautta eli virheistään oppimalla. Tämä vaan ei aina onnistu.

    Parasta olisi jos vanha työntekijä voisi toimia uuden työntekijän rinnalla mentorina, kunnes tehtävät hallitaan itsenäisesti. Hyvä reitti työelämään nuorelle ihmiselle on ammattikoulutukseen liittyvä työssäoppiminen. Tällöin opiskelijan rinnalla on kokenut työntekijä. Turvallisessa ilmapiirissä tulee esiin myös Aspergerin vahvuudet, kuten tarkkuus ja säännöllisyys, jota työnantaja arvostaa.

    Työpaikan vaihtajan voi olla vaikeaa saada uudessa työssään riittävää ohjausta. Työnantaja on kuitenkin velvoitettu järjestämään uudelle työntekijälleen työssä tarvittavan perehdytyksen. Koeaika saattaa olla vain neljä kuukautta, joten riittävää ohjausta kannattaa vaatia heti työsuhteen alussa, ennenkuin on liian myöhäistä.