Esteettömyys arjessa – näkökulmia

, , Kommentointi suljettu.

Kuva: Ari Hietikko

Kuva: Ari Hietikko

 

Jokapäiväisessä elämässä törmää yllättävän usein asioihin, jotka voivat muodostua esteeksi toiminnassa – niin työ- kuin vapaa-ajallakin. Näiden asioiden ei tarvitse olla mitään isoja vaan monesti pienet asiat voivat olla niitä hankalimpia.

Pienetkin askareet voivat muodostua joissakin tapauksissa hankaliksi esteiksi. Esimerkiksi itselläni ryhtyminen johonkin asiaan, joka ei olisi kovin erityisen kiinnostava – kuten tiskaus – voi olla vaikeaa. Tämä aiheuttaa helposti sen, että tiskejä kasaantuu ja niiden tiskaamiseen on entistä vaikeampi ryhtyä. Tämän vastapainoksi on minulla taas helppo ryhtyä asioihin, jotka minua kiinnostavat kuten musiikin tekeminen tai kuuntelu.

Näin talvisin esteeksi voivat muodostua jäiset jalkakäytävät. Mikäli ei ole käytössä piikeillä varustettuja kenkiä voi ulos lähteminen olla pelottavaa. Itsellänikin ulos lähteminen talvella oli vaikeaa ennen kuin hankin asianmukaiset kengät. Olo tällaisilla kengillä käveltäessä on aivan erilainen kuin sellaisilla pohjilla, joissa joutuu koko ajan varomaan, ettei liukastu.

Musiikin tekemisessä voi muodostua yllättäviä esteitä, mikäli käytössä olevat välineet eivät ole riittäviä. Välineiden ei tarvitse olla edes kalliita vaan edullisestikin on mahdollista hankkia riittävän tasoisia laitteita riittävän hyvätasoisen musiikin tekemiseen. Esimerkiksi itse huomasin tämän äänityslaitteistosta. Aikaisemmin kun minulla oli käytössä tavallinen kasettinauhuri, jälki ei ollut läheskään yhtä hyvää kuin edullisella digiraiturilla ja asianmukaisella ohjelmistolla tehtynä. Koin tämän esteenä yli 20-vuotta, jolloin minulla ei ollut mahdollisuutta tallentaa musiikkiani tarpeeksi hyvätasoisesti. Olen voinut korjata tämän asian vasta parin viimeisen vuoden aikana.

Joissakin muissakin harrastuksissa voi törmätä esteisiin, jotka estävät tai vaikeuttavat harrastuksen harrastamista. Muistan esimerkiksi 1980-luvulta, että jalkapallolle tarkoitettuja – yleisessä käytössä olevia – nurmikenttiä oli pääkaupunkiseudulla varsin vähän. Se vaikeutti pelaamista ainakin täysipainoisella tavalla. Toki jalkapalloa voi pelata melkein missä vain esim. pihoilla, mutta se ei ole sama asia kuin että pelaaminen siihen tarkoitetuilla nurmikentillä.

Myös pöytäjalkapallo Subbuteossa, jota itsekin pelaan on tiettyjä esteitä – juuri pelipaikan suhteen.Kerhotiloja, joihin mahtuu pelaamaan useita pelaajia yhtä aikaa, on tarjolla erittäin vähän – varsinkin aikuisille, joita suurin osa pöytäjalkapallon pelaajista nykyisin on. Toki on mahdollista joskus pelata pelaajien kotona, mutta se ei ole ratkaisu ongelmaan. Nykyisin kerhotila on olemassa, mutta on aina mahdollista, että sieltä joutuu lähtemään. Taloyhtiöiden kerhotilat ovat oikeastaan nykyisin ainoa paikka, johon aikuiset pöytäjalkapallon pelaajat voivat päästä, kun nuorisotilat eivät ole mahdollisia.

Näin ollen esteitä arkielämään voidaan löytää mitä moninaisimmista asioista. Ei ole oikeastaan mitään elämänaluetta, josta ei voisi löytää esteellisyyttä. Moniin pieniin elämän esteisiin joutuu usein vain sopeutumaan, mutta niihin voi myös löytyä ennemmin tai myöhemmin ratkaisu – kuten nauhoittamiseeni yli 20 vuoden jälkeen.

Teksti: Jaakko Wälmä

Kirjoittaja työskentelee työharjoittelijana Autismi- ja Aspergerliitossa

Jaakko Wälmä

Jaakko Wälmä