Aspergerhenkilöt muita altiimpia nettikiusaamiselle

, , 1 Comment

Kuva: Ari Hietikko

Kuva: Ari Hietikko

 

As-henkilön nettikäyttäytyminen oli Antti Kolarin esityksen aiheena Turun Empowerment-päivillä. Moderaattorina eli keskustelunvalvojana toimineen Kolarin mukaan maailmanverkon anonyymius ja mahdollisuus ilmaista itseään kirjallisesti ovat arvokkaita ominaisuuksia as-henkilölle. Samalla ne ovat, vanhaa sanontaa käyttäen, uhka ja mahdollisuus: Kirjallinen ilmaisu lienee useimmilla sujuvampaa kuin suullinen muun muassa koska sanottavaa saa harkita ja hioa, eikä verbaalista reaktiota odota saman tien. Myös katsekontakti ja muut neurologisesti epätyypilliselle kommunikaatiolle haasteelliset seikat jäävät pois. Uhat puolestaan liittyvät as-henkilöiden kohtaamaan aggressiiviseen tai ala-arvoiseen kohteluun.

Arkoja ”maan hiljaisia” lienee aspergerhenkilöissä eli asseissa enemmän kuin valtaväestössä, samoin erityisherkkinä itseään pitäviä.

Monien kiistojen taustalla on Kolarin mukaan se, että aatteelliset ja maailmankatsomukselliset asiat otetaan näissä piireissä usein tosissaan. Aspalstalla käytiin kuulemma joskus 2000-luvun alussa loimuava uskontoaiheinen debatti, jossa vastakkain olivat ”luja luterilainen ja oikeaoppinen ortodoksi”. Sivullisille teologinen taisto näyttäytyi todennäköiseti joko tavattoman turhauttavana tai kovin koomisena, näkökulmasta riippuen.

Facebook on oma lukunsa, sillä siellä esiinnytään pääsääntöisesti omalla nimellä ja kuvallakin. Osa kavahtaakin foorumia juuri tästä syystä.

” Muuan nainen riitaantui erään miehen kanssa, minkä seurauksena nainen poisti yhteiset Facebook-tuttavat kaverilistaltaan. Minä menin siinä mukana yli laidan, enkä voinut kuin ihmetellä”, muisteli Antti Kolari ja jatkoi, että tässä näkyy muuan as-yhteisön pullonkaula:  Kun ihmiset riitaantuvat, se saattaa olla niin perusteellista, että ainakin joku vetäytyy koko vertais- ja järjestötoiminnasta ja jää sille tielleen. Tämä on hänestä harmillista, koska tekijöitä, ”päitä ja käsiä”, ei ole koskaan liikaa neurologisesti epätyypillisissä piireissä.

Facebookissa asseilla on useita keskusteluryhmiä, kuten ”Aspergerin syndrooma”, ”Paksunahkaiset assit” ja ”Aspergerin syndrooma (moderoitu)”. Jotkut assit ovat perustaneet pienempiä ryhmiä vastapainoksi suuremmille. Myös kiusaamista vastaan perustetussa ryhmässä on mukana huomattavan paljon asseja.

Yhteenevetona Kolari kiteytti, että villi, vapaa ja anarkistisen rajoittamaton keskustelu ei toimi vähänkään suuremman assijoukon ollessa koolla. Suoraan sanomisen taipumus ja siloittelemattomuus ovat syynä tähän.

Oman mausteensa tuo se, että muutamien as-henkilöiden harrastamat sanaleikit ja sarkasmi menevät monilta ”yksi yhteen -lukijoilta” ohi.

Moderaattorien tulisi Kolarin mielestä estää henkilöön käyvä kirjoittelu kaikilla as-foorumeilla. Fraasi ”asiat riitelevät, eivät ihmiset” ei oikein toteudu autisminkirjoisten keskuudessa. As-henkilö seisoo neurotyypillisiä helpommin asiansa takana ja odottaa muidenkin tekevän niin. Moderoinnin asteita ovat hänen mukaansa eräänlaisessa nousevassa  sarjassa: kirjoittajan lähestyminen yksityisviestillä, kirjoittajan julkinen ojentaminen, viestin poistaminen, ketjun lukitseminen ja kokonaisen ketjun poistaminen. Ääritapauksessa häirikkökirjoittaja voidaan poistaa määräajaksi tai pysyvästi. Kun on paljon puhuttu Facebookista, se on ”modelle” huono alusta, koska osa näistä työkaluista puuttuu.

”Summa summarum: Koska autismin kirjon ihmiset ovat joutuneet elämässään kiusatuiksi keskimääräistä useammin, heidän ei tarvitse sietää ymmärtämätöntä tai tahallaan vahingoittavaa kohtelua enää internetissä”, kiteytti Antti Kolari.

Kuva: Ari Hietikko

Kuva: Ari Hietikko

 

Yksi vastaus

  1. Pekka

    tammikuu 19, 2015 00:40

    Hienoa, että otit kiusaamisasian esille, Antti!

    Tämän verkkolehden nimi on Puoltaja – etenkin kiusaamistapauksessa puoltajia tarvitaan. Sanankäyttö on nykyään koventunut ja tuntuu, että läheinenkään puoltaja ei kovin helposti puutu tilanteeseen. Taitava kiusaaja vetoaa kunnianloukkauksessakin sananvapauteensa.

    Nykyisessä mediailmapiirissä viestinnän ammattilaisenkin tuntuu olevan vaikeaa määritellä sananvapauden rajoja. Mutta kun kiusaamisessa uhataan henkeä tai ajetaan kiusattu itsetuhon partaalle, kysymys on vakava ja siihen tulee välittömästi puuttua, jotta se saadaan heti loppumaan.

    Kysymyshän kiusaamisessa on vääristyneestä vuorovaikutuksesta. Sanallisen kiusaamisen tunnistaminen on monelle assille vaikeaa, ja saattaa aluksi jäädä kiusan kohteelta huomaamatta. Myös assi saattaa erehtyä pahaa tarkoittamattaan kiusaamaan toista. Konkreettisen ajattelijan saattaa olla todella vaikeaa tunnistaa, milloin kyseessä on ironia, sanaleikit ja sarkasmi tai joku muu huumorin laji, ellei puhuja muista lopuksi mainita, että se oli vaan huumoria.

    Kiusaamiseen reagointi voi olla hidasta. Mutta auta armias – kun assi huomaa tulleensa kiusatuksi lopputulos voi olla varsin arvaamaton. Isäni sanoi aikoinaan: ”Älä ärsytä hyvää miestä, sillä hänestä voi tulla paha mies”. Tämä neuvo sopii todella hyvin assiin, joka on tunnetusti pitkävihainen. Pahimmillaan kiusaamisesta voi koitua elinikäinen epäluulo ja trauma. Kaikki kiusaaminen pitää lopettaa heti kun sitä ilmenee, sillä pitkittyessään kiusaamisella on arvaamattomat seuraukset.

    Kiusaamisesta voi horjua mielenterveys. Kostonajatuksesta on vaikea päästä yli. Se on negatiivinen tunne, jonka kanssa kiusattu joutuu elämään, ellei pysty antamaan anteeksi kiusaajalleen. Vaikka anteeksianto tuntuu kiusatusta kohtuuttomalta, on se ainoa tapa parantua koston tunteen aiheuttamasta traumasta.

    Kiusaamisen käsittelyä ei pidä pelätä, sillä parhaimmillaan se opettaa meille vuorovaikutustaitoja, joista on aina hyötyä. Anteeksiannosta huolimatta kiusaamista ei tarvitse unohtaa, sillä sovinnon teosta ja vuorovaikutustaidoista hyötyvät kaikki.