Avun saaminen ja auttaminen

, , Kommentointi suljettu.

puoltaja1141

Miten auttaminen ja avun saaminen liittyvät yhteen? Mielestäni ne liittyvät yhteen sillä lailla, että  jotta pystyy auttamaan muita pitää itse olla jotenkuten hyvässä kunnossa, eli luultavasti saanut itse apua jossakin vaiheessa. Itse olen lapsesta asti  ollut ”auttavien” toimenpiteiden kohteena (psykoterapia, leikkiterapia, puheterapia, Autismisäätiö jne), joista jotkut ovat toimineet, jotkut eivät. Muita kirjon henkilöitä yritän auttaa Facebookissa ja vertaistukiryhmissä parhaan kykyni mukaan.

Oman kokemukseni mukaan virallinen apu toimii parhaiten silloin, kun se on erityisesti räätälöity ihmisille, jotka ovat autismin kirjolla. Virallisella avulla tarkoitan ammattihenkilön antamaa coachausta, keskusteluterapiaa, toimintaterapiaa jne. Myös yleiset mielenterveyspalvelut saattavat auttaa, mutta se riippuu paljon siitä, millainen työntekijä on. Jos neurologinen puoli jätetään kokonaan huomioimatta, kuten minulla kävi Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiön psykiatrin kanssa,  hoito ei oikeasti auta ollenkaan. Tällä hetkellä käyn Autismisäätiöllä psykologilla, mikä auttaa todella paljon.

Aloin käymään live-vertaistukiryhmissä ja nettivertaistukiryhmissä heti kun olin saannut asperger-diagnoosin vuonna 2001. Aluksi sain eniten apua eräästä englanninkielisestä asperger-chatista, mutta kun uskaltauduin olemaan aktiivisempi live-ryhmissä vain kuuntelemisen sijaan, sain niistäkin paljon apua. Tärkein tuki juuri diagnoosin jälkeen oli se, että tunsin vihdoinkin että pystyin jakamaan kokemuksiani (vaikkapa aistiyliherkkyydestä) muiden kanssa ja he ymmärsivät niitä. Se, että voi keskustella avoimesti asioista ja jakaa kokemuksiaan ilman että leimataan omituiseksi on minulle vieläkin eräs tärkeimmistä asioista vertaisryhmissä.

Nyt kun itse tiedän enemmän aspergerista ja siitä miten se vaikuttaa, yritän auttaa muita asperger-henkilöitä niin paljon kun voin.  Jos jollakin on joku tilanne, joka on samankaltainen kuin jitselläni on ollut, pyrin kertomaan oman kokemukseni asiasta ja miten olen saanut siihen apua. Koska ylirasitin itseäni pari vuotta sitten romahduksen partaalle, voin kertoa muille miten tärkeää on, ettei tee enempää kun pystyy. Olen lukenut ja kokenut niin paljon assiuteen ja mielenterveyteen sekä seksuaalisuuteen/sukupuolisuuteen liittyen, että uskon voivani auttaa muita erityisesti näillä osa-alueilla. Mutta aina ei tarvitse olla valmiita vastauksia. Joskus paras tapa tukea toista on vaan se että kuuntelee mitä toisella on mielessä. Ryhmänohjaajana pyrin auttamaan tekemällä ryhmäni niin rauhalliseksi ja strukturoiduksi kun mahdollista. Ainahan se ei onnistu, mutta joskus kyllä. Yliopiston jälkeen haluan jatkaa elämääni asperger-aktivistina toimimalla kokemusasiantuntijana. Olen haaveillut myös siitä, että voisin työskennellä koulunkäyntiavustajana asperger-luokalla.