Asperger-ihmisen kohtaaminen terveydenhuollossa

, , Kommentointi suljettu.

Kohtaaminen terveydenhuollossa

 

 

 

 

 

 

 

Autismin kirjolla olevilla ihmisillä esiintyy usein erityispiirteitä muun muassa vuorovaikutuksessa, epävarmuuden sietokyvyssä, aistimusten käsittelyssä sekä elimistön reagoinnissa lääkeaineisiin. Näiden erityispiirteiden huomioon ottaminen saattaa olla välttämätöntä hoidon esteettömyyden ja tuloksellisuuden kannalta. Tässä muutama käytännön ohje Aspergerin oireyhtymän huomioimiseksi potilastyössä.

Monet Asperger-ihmiset ilmaisevat itseään paremmin kirjallisesti kuin suullisesti. Siksi olisi usein ihanteellista, jos potilaan haastattelu voisi tapahtua kirjallisesti esimerkiksi siten, että potilas voisi vastata lääkärin tai muun terveydenhuoltohenkilökunnan laatimiin kysymyksiin etukäteen kotona. Tämä ei ole aina mahdollista, jolloin potilaalle jää vastaanoton jälkeen helposti epävarmuus siitä, onko hän osannut kuvata oireitaan oikein ja tuliko hän ymmärretyksi. Tämän vuoksi olisi hyvä tulostaa tai lähettää potilaalle kopio käynnistä tehdyistä muistiinpanoista.

AS-ihmiset kokevat tyypillisesti, että tieto lisää mielenrauhaa. Kaikkea ei aina ehdi kertoa vastaanoton aikana, mutta potilaalle voisi antaa kirjallista informaatiota tai vaikka nettiosoitteen, josta saa halutessa lisätietoa. Myös hoito-ohjeet olisi hyvä saada tarvittaessa kirjallisessa muodossa. Hoitotoimenpiteiden yhteydessä olisi tärkeä tiedottaa potilasta hyvissä ajoin ja yksilöidysti siitä, mitä lääkäri tai hoitaja on aikeissa tehdä.

Löydä oikeat kysymykset

Autismin kirjolaisilla on usein taipumus ilmaista asiat suoraan ja pitäytyä kirjaimellisen tiukasti tosiasioissa. Jos kysyt, pystyykö potilas liikkumaan, saat todennäköisesti myönteisen vastauksen, vaikka hän olisi niin huonossa kunnossa, että jaksaisi kävellä vain sata metriä. Tämän vuoksi kannattaa käyttää tarkempia kysymyksiä kuten ”pystytkö kävelemään normaalisti” tai ”kuinka pitkän matkan jaksat kävellä kerralla”.

Vakioidut kyselylomakkeet eivät sovellu välttämättä kaikilta osin AS-henkilöiden tutkimiseen, koska niissä ei huomioida Aspergerin syndroomaan kuuluvia erityispiirteitä. Esimerkiksi kasvokkainen vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa on monelle väsyttävä kokemus. Selvitettäessä potilaan sosiaalisia voimavaroja olisi siksi hyvä kysyä ystävien tapailun lisäksi sähköpostin ja keskustelupalstojen kautta tapahtuvasta vuorovaikutuksesta.

Aspergerin syndromaan liittyvät aistiyliherkkyydet johtavat siihen, että tavanomaisenakin pidetty ympäristö saattaa muodostaa voimakkaan stressin lähteen. Elpymistä edesauttavat tekijät liittyvät puolestaan tyypillisesti luonnonympäristössä oleiluun ja erityismielenkiinnon kohteisiin tai ihan vain omaan rauhaa vetäytymiseen ja hiljaisuuden aistimiseen.

Kun halutaan selvittää, sisältyykö potilaan arkeen riittävästi terveyttä edistäviä seikkoja, kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, onko hänellä mahdollisuutta oleskella rauhallisessa aistiympäristössä ja harrastaa häntä voimaannuttavia asioita. Myös yksinolo saattaa olla välttämätön edellytys AS-henkilön hyvinvoinnille. Tämän vuoksi kannattaa selvittää myös, onko potilaalla siihen mahdollisuutta vai altistuuko hän muiden ihmisten läsnäololle kenties 24 tuntia vuorokaudessa.

Työterveyshuollossa kannattaa pohtia, onko työpisteen aistiympäristö riittävän rauhallinen ja onko työntekijällä mahdollisuus viettää taukonsa hiljaisessa paikassa.

Lääkityksen räätälöinti

Lääkeaineet aiheuttavat autismin kirjon ihmisille tavallista useammin ja tavallista voimakkaampia haittavaikutuksia. Tämän vuoksi kannattaa noudattaa Terveyskirjaston ohjeita haittavaikutusten selvittämisestä ja kirjaamisesta. Haitalliset sivuvaikutukset voidaan välttää joissain tapauksissa myös yksilöllisellä annostelulla. Joskus vain murto-osa tavanomaisesta annoksesta saattaa riittää tuottamaan toivotun hoitovaikutuksen.

 

teksti ja kuva: Essi Blomberg