Viikon mietelause
Kirjoittanut Tuomo Partanen @ 8.3.2010
Yö elää. Varjot muuttuvat kutistuneiksi.
cforms contact form by delicious:days
.: Tuoreimmat Artikkelit :.
.: Tuoreimmat Blogimerkinnät :.
.: Arkisto :.
.: Meta :.
- Tapahtumakalenteri
« Hel 
Huh » maaliskuu 2010 Ma Ti Ke To Pe La Su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 EC - Tapahtumat
- No events.
Normaali on ihmiselle sika
Kirjoittanut paatoimittaja @ 5.3.2010
Autismisäätiön teatteriryhmä Vautsi proudly presents: Normaali on ihmiselle sika.
Näytelmä kertoo parodiatyylisesti aspergerihmisen kokemista kohtaamisista virastoissa.
Esityksiä on tarjolla seuraavina päivinä:
To 22.04.2010 klo: 14.00
Pe 23.04.2010 klo: 18.00
La 24.04.2010 klo: 15.00
Teatteri IlmiÖssä osoitteessa Nilsiänkatu 8, Helsinki.
Liput maksavat 8/6 euroa.
Varaukset hoitaa ja lisätietoa antaa Katri Kuikka (katri.kuikka@autismisaatio.fi , puh. 050 431 9440)
Tervetuloa!
Lue lisää!
Viikon mietelause
Kirjoittanut Tuomo Partanen @ 1.3.2010
Takapihalla pihavalot valaisevat pimeää
vasten unisina.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Sokean kukon jyvät: Toveruus
Kirjoittanut Ruosteinen Ritari @ 23.2.2010
Uusi vuosi on jo hyvällä mallilla käynnissä, mutta ihan vain kertauksen vuoksi katsotaanpa vielä kahden kuukauden verran taaksepäin Empowerment-päiviin.
Alun perin minulla oli tarkoitus kirjoittaa jo aikaisemmin ja aivan toisesta aiheesta, mutta pidättäydyin vielä siitä johtuen, että pidän itseäni kohtuullisen hyvänä kirjoittajana, eikä olisi ollut reilua käyttää sellaista valttia omaksi edukseni toimikunnan vaaleissa.
Eräänlainen varmistus, ettei vaalipropagandaa tule jaetuksi, joko tahallisesti tai tahattomasti.
Se ei tietystikään selitä, miksi olin vielä joulukuunkin hiljaa… no silloin oli jouluun valmistautumista ja loma perheen kanssa kaukana pohjoisessa, vailla tietoliikenneyhteyksiä. Laiskuudella ja joutenololla oli myös osuutta asiaan.
Mutta sitten asiaan! Tällä kertaa on luvassa sekä jälkimainingit omalta kohdalta että katsaus vähän siihen, miksi tämä toiminta on tärkeää. Varoittaisin sitten että tämä saattaa vaikuttaa aika kritiikittömältä, mutta se johtuu vain siitä että minä en oikeista keksinyt miten tämä olisi voitu tehdä paremmin. Ehkä joku muu voi.
Eli kaikki jotka eivät tahdo lukea nyt hieman imelähköä suitsutusta, tai eivät ihan muuten vain siedä hyvää mieltä, voitte poistua. Tapaamme sitten ensi kuussa.
Hyvä. Jatketaanpa.
Tämän vuoden seminaari keskittyikin edellisvuotta enemmän käytännön vinkkien antamiseen. Omasta mielestäni tässä ei oikeastaan ollut yhtään sellaista kohtaa mikä olisi ollut ”onttoa sisältöä” tai mukana vain sen vuoksi, että ohjelma saataisiin täyteen. Kaikki oli hyödyllistä ja tässä oppi muutaman jutun itsekin.
Erityismainintana voisi ottaa tämän valituksia koskevan paneelin, jossa oli sekä asiaa tuotteitten palautukseen liittyen että vakavampaakin asiaa liittyen kuntoutus- ja lääkäripalveluihin. Terveydenhuollon kanssa tulee itse kukin tästä porukasta painineeksi: joskus yhden, joskus useammankin kerran. Ja se paini ei ihan heti kohta ole loppumassa. Itselläni aloitetaan juuri mahdollisuuksia diagnoosin tarkentamiseen maaliskuussa.
Eihän siinä sinänsä mitään, mutta kun aika tähän piti löytää vasta 4 kuukautta aikaisemmin. Ja sitä ennen olen käynyt klinikalla kaksi vuotta. Suurin osa varmaan menee oman ylivarovaisuuden piikkiin.
Omalta kohdaltani ja oman lähipiirini kokemusten perusteella voin tulla samaan lopputulokseen kuin valittajapaneelikin, eli että se ei ole erityisen helppo tehtävä ja ei tuota toivottavaa tulostakaan aina ihan ensimmäisellä kerralla, vaan yleensä vasta pitkän väännön päätteeksi. Suurimmaksi osaksi se on kannattanut, joskin omasta mielestäni terveydenhuolto vain viivästyttää väistämätöntä. Tietysti vanha sanonta kertoo, että vaikeudet kasvattavat, mutta se onkin eri asia mikä siinä kasvaa; luonne, vai pelkästään verenkarvainen raivo? Riippunee tilanteesta ja henkilöstä.
Ne-Rå on myös maininnan arvoinen, sillä Kela, tuo oman kylän paikallislehden sanoin ”Neuvostobyrokratian viimeinen linnake”, ja muut viralliset tahot ovat myös omana lajinaan byrokratiapujottelussa miltei olympiatason haaste. En ole siellä asioinut (onneksi) vuoden 2006 jälkeen, joten olen vähän jäävi sanomaan miten teknistäminen, jossa asiat yritetään hoitaa internetin kautta, on ottanut tuulta alleen, vai onko ensinkään. Itse uskallan väittää, että teknistäminen on häivyttänyt joitain vanhoja ongelmia, mutta tuonut uusia, kuten yleensä aina käy.
Vasta valittu Empowerment-toimikunta ansaitsee myös onnentoivotukset. En ole muuten koskaan ollut ehdokkaana vaaleissa saati äänestänyt sellaisissa, joissa kukaan ei hävinnyt vaan kaikki voittivat. Muut voittivat mielenkiintoista tekemistä ja toiset vapaa-aikaa. Kumpi sitten voitti enemmän, se jää nähtäväksi.
Vapaasta esiintymisestä sellaiset kiitokset, että keksin sitä varten yhden sketsin. Ajattelin muokata erään elokuvan ideaa hieman pitemmälle. Itsellänihän jo löytyy ns. viran puolesta univormu, joten tarvitaan vain kanssaesiintyjä tai kaksi. Mielellään kolme, itse esittäisin neljättä. Parodia on luvassa. Mistä, se tulee olemaan yllätys.
Omakohtaisesta osallistumisesta jäi mielestäni puuttumaan jotain. Olisin voinut ehkä ottaa enemmän kontaktia ihmisiin noin päiväsaikaan. Toisaalta, oma tehtäväni oli lähinnä se että ihmiset ottavat minuun kontaktia ja noin kävikin pariin otteeseen. Tosin omia kykyjä on aina hyvä kehittää ja tässä siihen oli eräs tilaisuus.
Ensimmäinen päivähän huipentui omalta osaltani siten, että oltiin porukalla sitten oluthuone Kaisassa (vai oliko se Kaisla – minä aina sotken nuo kaksi keskenään? 
(se on Kaisla. toim. huom.), jossa esiintyi eräs blues-laulaja, ja oli muuten aika kova äänentoisto. Kun jätin olueni pöydälle, se alkoi vaahtoontua uudestaan! Yhtä kovan äänentoiston koin viimeksi Tuska-festivaalilla vuonna 2008, kun olin syömässä pytti pannua ja sellainen brittiläinen bändi kuin Carcass soitti vahvareillaan selvät sävelet.
Joka tapauksessa puhuttiin aika vapaamuotoisesti, tai pikemminkin huudettiin. Laulajalla oli ihan mahtavan syvä ääni, mutta sähkökitaraa ei olisi tarvinnut ihan NIIN kovaa vinguttaa. No joka tapauksessa juteltiin, tai pikemminkin huudettiin musiikin yli ja kaikkea käytiin läpi, petoeläimen käyttäytymisestä aina kannabiksen laillistamiseen.
Sitäkin pohdittiin, että jos kannabis laillistettaisiin, tapahtuisiko sille samalla lailla kuin tupakalle? Eli että siihen lisättäisiin kaikkia mahdollisia muita jalostukseen tarvittavia aineita, jotta siitä saataisiin vielä addiktoivampi, eli toisin sanoen vielä myyvempi tuote? Puhdas tupakka-kasvi ei tekisi keuhkoille niin paljon vahinkoa kuin kaikki kemikaalit, jotka siihen on ympätty mukaan.
Loppuksi totesimme maan ja taivaan väliltä keskusteltuamme, että tulisimme jokainen mieluummin riippuvaiseksi suklaasta kuin mistään päihteistä. Ja tämän lausunnon vahvisti se, että meillä kaikilla oli yli viiden euron oluet kädessä. Tai siis olutlasi, jossa oli 5-7 euron arvosta juotavaa, ollaksemme tarkkoja
Joka tapauksessa tästä pääsee taas tähän ytimeen miksi tällainen toiminta on tarpeellista. En ehtinyt katsoa kaikkia valituksia läpi, mutta yksi itkun aihe oli ”vähäinen” osallistujamäärä.
Olisiko sitten ollut parempi, jos ei olisi tullut yhtään tai niin paljon että saliin ei olisi mahtunut? Mitä itse katsoin (siis paikalla olleena), osallistujia oli juuri sopivasti ja he vaihtuivat eri päivinä. Lisäksi tässä salaisuus niille, jotka eivät tiedä: Asseja asuu muuallakin kuin Etelä-Suomessa.
Totta se on: Kaikki eivät oikeasti asu Etelä-Suomessa. Sen takia kaikki jotka olisivat halunneet tulla, eivät päässeet. Kuopiosta on jo 5 tunnin junamatka, Oulusta vielä pitempi. Ja näistäkin paikoista oli silti saapunut ihmisiä. Kohtuutonta olisi olettaa että niin pitkiltä matkoilta KAIKKI jaksaisivat tulla vuosittain paikalle. Itselläni menee aina 8-9 tuntia kun matkustan täältä kotiseuduille, joten sitä ei kaikki jaksa tehdä enempää kuin on pakko. Se on myös kallista lystiä, itseltäni hupenee aina 80-100 euroa.
Muistaakseni yksi aspalstalla esiintynyt epätoivon siemen viittasi yhdessäoloomme ”näpertämisenä”. Sattuu nyt olemaan vain niin, että sillä ”näpertämisellä” synnytetään toveruutta. Toveruus ei ole itseisarvo, joka tulee heti peliin, kun ihmisiä joilla on sama nimittäjä, astuu samaan huoneeseen. Muutenhan minä olisin jokaisen valkoihoisen, heteroseksuaalisen miehen ”toveri”. Ei se niin helposti käy. Jotta toveruus voi syntyä, sen eteen pitää tehdä töitä.
Toveruus vaatii yhdessäoloa ja kommunikointia. Joskus se syntyy vähäpätöisimmin edellytyksin, joskus täytyy puurtaa enemmän. Yhteistä on kumminkin se, että sen täytyy tehdä töitä. Tarkoitus ei ole tietenkään leimata sellaisia, jotka näyttävät osallistumishaluttomilta ”vapaa-matkustajiksi”, sillä on monia syitä, miksei pysty osallistumaan vaikka haluaisikin. Jännitys tai esimerkiksi vain se, ettei tiedä mitä sanoisi tai tekisi. Tällaiset asiat ottavat oman aikansa. Esim. itse en vielä uskaltanut osallistua kykyshowhun, mutta sekin aika tulee. Toivottavasti. Olisin ehkä voinut tehdä nytkin enemmän, en vain tiennyt miten, joten jouduin nyt tyytymään omaan panokseeni.
Haluaisinkin tässä laittaa sellaisen ystävällismielisen haasteen näille ulkoapäin heittolaukausia tekeville: tulkaa itse mukaan ja osallistukaa. Sittenpähän näette, josko tämä meidän ”näpertämisemme” olisi teillekin hyödyksi. Vaikkette osallistuisikaan vapaaehtoistoimintaan, voitte käyttää sitä aikaa muihin tutustumiseen ja siten synnyttää toveruutta. Kaikki, jota tässä tehtiin, oli omalta osaltaan yhteishengen ja toveruuden rakentamista.
Ystävyys on sitten toinen juttu.
Joka tapauksessa tuo ulkoapäin pitkän kiekon ampuminen päätyyn tuottaa hyvin vähän tuloksia, sillä tämä porukka kyllä sen lätyn siitä siivoa talteen ja ampuu sen äkkiä takaisin, ja osuu vielä maalinsa. Uskokaa huviksenne.
Aivan: Olympialaiset lähestyvät ja sitä myötä jääkiekon olympiaturnaus, huomasiko sen? 
No, nyt on parasta lopettaa. Tässä on jo niin paljon hunajaa, että teitä lukijoita uhkaa sokerihumala. Onhan insuliiniruiskut varmasti käden ulottuvilla?
Näkemiin.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Viikon mietelause
Kirjoittanut Tuomo Partanen @ 22.2.2010
Ajatusten pitäisi kerätä
kauneuksia.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Viikon mietelause
Kirjoittanut Tuomo Partanen @ 15.2.2010
Yön hiljaisuudessa television humistessa vaimeasti, syntyvät paperille sanat, lauseet
uskottavasti. Kenet ne sitten kohtaavat?
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Viikon mietelause
Kirjoittanut Tuomo Partanen @ 8.2.2010
Elämä heijastuu sen kipupisteisiin asti armottomasti.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Viikon mietelause
Kirjoittanut Tuomo Partanen @ 1.2.2010
Ihmisen oma ääni pitää herättää eloon sopusointuisesti.
Maailma elää epävireisesti kuin ruosteinen kolahdus.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
VIRTAA VANHEMMILLE – Loppuseminaari Pasilan kirjastossa 11.1.2010.
Kirjoittanut minavain @ 29.1.2010
Seminaari oli kokonaisuudessaan onnistunut, ja siellä oli useita hyviä esityksiä. Selostan kuitenkin vain paria itselleni tärkeintä asiaa:
Kiitoksia Autismisäätiön VIRTAA VANHEMMILLE-projektin vetäjille Ninalle ja Elinalle! Sain osallistua sekä tavallisten vanhempien ryhmään että asperger-vanhemmille tarkoitettuun ryhmään. Sekä vertaisryhmät että seminaari ja projektin loppuselostus ovat kaikki olleet erittäin antoisia. Projekti oli toteutettu RAYn tuella vuosina 2008-2009. Nina ja Elina selostivat perusteellisesti projektin kulkua, sen tuottamaa tietoa autismikirjolaisten vanhempien ja perheiden tarpeista.
Olen juuri lukenut “Virtaa vanhemmille” -projektin käsiinjäävänä lopputuotteena kirjoitettua työopasta ja olen sen hyväksi havainnut. Tämä opas on tarkoitettu voimavaraoppaaksi nimenomaan aikuistuvien autismikirjolaisten vanhemmille.
Nina Korventaival ja Elina Havukainen: Virtaa vanhemmille – Voimavaratyöskentelyä arjen tueksi (VARTU) – Autismisäätiö 2010 – 47s.
(sisältö ks. alla)
Opas rakentuu kahdesta osasta, ensimmäisessä kuvataan mitä autismin kirjo on ja mitä se käytännön elämässä tarkoittaa, millaisia haasteita asettaa nimenomaan perheille ja vanhemmille. Oppaassa on tilaa pohtia ja merkitä muistiin oman perheen autismikirjolaisen parhaita ja hankalimpiakin piirteitä. Oppaassa annetaan vinkkejä asioiden positiiviseen eteenpäin saattamiseen ja nuoren aikuistumisen edistämiseen.
Huomaan tätä opasta lukiessani, kuinka erilaisia olemme, diagnosoitu AS-tyttäreni, ja selvästi as-piirteinen /(AS-henkilö?) minä itse. Koko maailma, omat vahvuuudet ja ongelmat ja ratkaisut ovat meille aika erilaiset. Tämä erilaisuus on hyvä tiedostaa. Käyn tätä kirjaa läpi ja pohdin tilanteita ja ratkaisumalleja erikseen sekä tyttäreni että itseni kannalta.
Kirjan toinen puolisko käsittelee vanhempien voimavarojen kenttiä eri ulottuvuuksissaan, kuinka eri alueilla saa ladattua akkujaan ja käsiteltyä asioita kun voimat ovat vähissä autismikirjolaisen arjessa ja saattamisessa omaan mahdollisimman itsenäiseen elämään.
Yleensä oma kokemukseni on, että vanhempi voi hyvin, jos oma autismikirjolainen lapsi (lapsi-nuori-aikuinen) voi hyvin, kun hänen asiansa ovat järjestyksessä ja huoli poissa. Vanhemmat kantavat huolta jälkeläisistaan kenties koko ikänsä – ihan yksinkertaisesti siitä syystä että rakastavat kaikkia lapsiaan. Perheen toiset lapset itsenäistyvät varhemmin, toiset myöhemmin – se vain on tosiasia jonka useimmat vanhemmat kohdallaan hyväksyvät.
Tämän kirjan lisäksi minulle parasta antia seminaarissa oli psykologi Mari Tauriaisen esitys aiheesta “Autismin kirjon henkilöiden adaptiivinen suoriutuminen”. Marin esitys oli autismialan ammattilaisen hyvin suurella “sisältäpäin” ymmärryksellä esittämä kuvaus autistisen asiakkaan arjen haasteista (joita kyllä riittää), ja siitä kuinka henkilöä voidaan tukea saamaan omat yksilölliset voimavaransa hyvään käyttöön. Paljon on tehtävissä tällä saralla.
Erityisesti minusta tuntui hyvälle se, kuinka ymmärtävästi hän puhui NT- ja AS-maailmojen kokemiseroista, kommunikaatiossa “rivien välistä”-lukemisesta (nt) ja puhtaasti “rivien” lukemisesta (AS). AS-ihmisten kanssa on käytettävä “eksplisiittistä väylää” eli suoraa asioihin liittyvää informaatiota ja vuorovaikutusta. – Kuinka usein olenkaan toivonut, että asioista puhuttaisiin suoraan sellaisina kuin ne ovat, eikä salaperäisin kiemuroin tai vihjailuin, jotka ovat ymmärrykseni ulottumattomissa, ja joihin en osaa reagoida. Jotenkin tunsin itse kerrankin tulleeni ymmärretyksi tämän esityksen aikana. Kiitos Mari!
Opetuksessa, ohjauksessa ja kuntoutuksessa on syytä tunnistaa ja käyttää yksilöllisesti niitä aistikanavia ja oppimisstrategioita, jotka itsekullakin parhaiten toimivat. Eikä se oikein toimi niin että autismikirjolaista yritetään muuttaa ympäristöön sopivaksi, vaan niin että ympäristöä muokataan autismikirjolaiselle otolliseksi (asentet, tilat, ohjausmenetelmät yms). Onnistumisen edellytykset tällöin paranevat.
Lopuksi seminaariyleisölle esiintyi nuori assimies esittäen pari omaa runoaan. Sen jälkeen hän hämmätytti meitä erityistaidollaan lukea nopeasti takaperin yleisön heittämiä vaikeitakin sanoja. Siitä riemukkaat aplodit.
Tällaisia ajatusketjuja seminaarista imuroin – Kiitos!
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Viikon mietelause
Kirjoittanut Tuomo Partanen @ 25.1.2010
Heräsin unesta heleän kellon kilahdukseen,
kuulosti erilaiselta ja ensin ihmettelin, missä
olen. Olin kotona, ennen sitä unimaisemassa
tyynesti latautumassa.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Kokemuksia avoimien ovien päivästä
Kirjoittanut Summerdude @ 21.1.2010
Vierailin Autismi- ja Aspergerliiton Avoimien ovien päivässä 10.12.2009.
Päivän aikana liiton tiloissa kävi mukavasti tutustumassa ihmisiä.
Jan-Mikael esitteli Aapin ja minut melko tuoreen empowerment-toimikunnan jäseninä. Samalla projektia hieman vielä mainostettiin, ennen sen päättymistä vuodenvaihteessa.
Liitossa on nyt jokaisen Assin paratiisi, nimittäin Stimuhuone.
Siellä oli kaikenlaisia stimuvälineitä, kuten painopeitto, jota yleensä käytetään autististen lasten rauhoittamiseen. Orgasmatron päänhierontaväline, jolla voi hyväillä hiuksiaan, jos niitä sattuu olemaan. Laavalamppu, joka vaihtoi useaan kertaan väriään sekä eräänlainen akupunktioon viittaava fakiirin matto. Vastamelukuulokkeita tuli myös kokeiltua. Ne hälventävät tehokkaasti esimerkiksi liikenteestä tai ihmisten kovaäänisestä keskustelusta aiheutuvan äänisaasteen. Rauhoittava vaikutus tehostuu, kun taustalla kuuluu vaimeata klassista musiikkia, niin halutessaan.
Iltapäivällä vuorossa oli “Tule Tule Hyvä Kakku” kirjan julkistamistilaisuus, missä tekijät esittelivät Lakela-projektin uutta kuvakirjaa autistisille lapsille.
Kirpputorilla tuli katseltua tavaroita ja tuettua 15€:llä Bangladesh-projektia ostamalla kivan rannekorun ja kaksi helmikaulanauhaa.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Viikon mietelause
Kirjoittanut Tuomo Partanen @ 19.1.2010
Puhelimessa kuulee äänestä, kuinka elämä
painautuu läpi tarinana.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Viikon mietelause
Kirjoittanut Tuomo Partanen @ 18.1.2010
Ihmisen sydämen tulisi olla avara.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Stimuhuone, aistikeidas
Kirjoittanut toimitus @ 14.1.2010
Joka vuosi Britanniassa järjestetään omavoimainen kokoontuminen nimeltä Autscape (www.autscape.org)
Autscapessa oli huone nimeltä stimuhuone. Se palveli yleensä kurssikeskuksen kirjastona. Seiniä kiersivät hyllyt, ja lattialla oli pehmeä kokolattiamatto sekä mukavia nojatuoleja. Ikkuna avautui pellolle, jossa lehmät laidunsivat.
Autscapen tiimi oli huolellisesti kerännyt aisteja kutkuttavia materiaaleja, leluja ja vimpaimia, laittanut jokaiseen virallisen Autscape-tarran ja levittänyt ne houkuttelevasti ympäri hämärrettyä huonetta. Liikemiesten pöydille tarkoitetut riippukuulat hengasivat sulassa sovussa värikkäiden kuntoutuslelujen rinnalla. Huikean hienot hologrammilevyt hohtivat kilpaa magneettiveistosten kanssa.
Koska jokainen esine oli vertaisen valitsema, joukossa ei ollut paljon turhaa. Kun saavuimme Autscapeen juuri ennen rekisteröinnin alkamisaikaa ja paperipinojen valmistelu oli vielä kesken, meitä pyydettiin odottamaan stimuhuoneessa. Kaaduin rähmälleni huoneen kokolattiamatolle ja aloin puristella levyä, jonka päällä saattoi tanssia, sillä kahden vahvan muovikerroksen väliin oli vangittu liikulteltava glittergeelitäyte.
Koska olin juuri tullut maan hirveimmän ruuhkakeskittymän lävitse, hermoni olivat riekaleina. Se, että löysin yhtäkkiä itseni stimuhuoneesta, oli suurempaa vieraanvaraisuutta kuin jos minulle olisi tarjoiltu kello viiden tee Buckingham Palacessa. Pikkuhiljaa siinä puuhaillessani tyynnyin ja rauhoituin ja koin, että olin tullut omieni luo. Ja vielä sellaisten, jotka osasivat arvostaa kunnon aistielämystä.
Ovessa oli kyltti, jossa pyydettiin kahta asiaa: että stimuleluja ei vietäisi huoneesta pois ja että huone saisi pysyä hämäränä. Muut säännöt jätettiin tarkoituksella pois. Ei ollut mitään määriteltyä toimintaa, jota huoneessa tuli tehdä. Ihmiset poikkesivat sinne selvittelemään ajatuksiaan näpertelyn avulla, kokemaan hauskoja aisti-ilmiöitä kaverin kanssa tai vain tutkimaan esineitä mahdollisten omien hankintojen kannalta.
Huone näytti todellisen voimansa kuitenkin vasta iltaisin ja öisin. Päivisin lempeä auringonsarastus verhojen läpi teki huoneen hahmottamisen helpommaksi, mutta yöllä stimutilassa vallitsi maaginen ilmapiiri.
“Tule stimuhuoneeseen, siellä on tähän aikaan mahtavaa”, kertoi eräs hiljainen ikäiseni tyttö ja lähti sinne itse. Myöhemmin seurasin häntä paikkaan. Pimeydessä hohti muuttuvia värejä, kiilsi salaperäisiä muotoja ja matto vaimensi yön hiljaisuuden entistä pehmeämmäksi. Huoneen nurkkiin saattoi piiloutua ilman että kukaan huomasi, että oli paikalla.
Otin käteeni suuren lasertarroilla koristellun kiekon, jonka ideana oli, että se pyöri kovalla alustallaan hyvin pitkään ja tuotti alati tiivistyvän äänen. Kysyttyäni muilta lupaa laitoin kiekon pyörimään napakalla tempauksella.
Tyttö sekä muut huoneessa olijat seurasivat kiekkoa herkeämättä. Pyörimisen tahdin ja pyörimisen äänen kuroutuessa tiukemmaksi ja tiukemmaksi pidätimme hengitystämme ihastuneena. Silmämme hohtivat kuin pikkulapsilla. Kiekon läjähdettyä lopulliseen lepoonsa oli sitä seuraava hiljaisuus voimakkaampi kuin sitä edeltänyt ääni, ja hihkuimme onnellisina.
Kaksi leidiä suunnitteli hämärässä yhteistyötä omien hankkeittensa välille. Kumpikin oli ponnistautunut omien haasteidensa keskeltä omin päin vertaisaktivisteiksi. Vaikka heidän kaunis brittiläinen korostuksensa oli kaikkea muuta kuin jokapäiväinen, oli tilanteessa jotakin hyvin tuttua ja turvallista. Tämähän oli kuin leppoisa saunailta koto-Suomessa.
Kopioimme idean Autismi- ja Aspergerliiton toimistolle. Suunnittelusta vastasi Veeti N. Tervetuloa tutustumaan stimuhuoneeseemme toimiston aukioloaikoina.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Viikon mietelause
Kirjoittanut Tuomo Partanen @ 11.1.2010
Elämän pitäisi kääntyä kauniiksi tähdiksi.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Ihmelääke: Kävely
Kirjoittanut Pekka Pauka @ 7.1.2010
Koska allekirjoittanut ei pyri siirtämään vastuuta lukijoille, sanottakoon tämä heti kärkeen. Tässä esitetyt seikat on johdettu pelkällä maalaisjärjellä, eivätkä ne täytä mitään opillisia saati tieteellisiä kriteereitä.
Esittelyssä on eräs vanha ylenkatsottu liikuntamuoto: kävely. Se on aliarvostettu ehkä siksi, että sen tekemiseltä ei voi välttyä, lähes jokainen sen osaa ja lisäksi se on melkein ilmaista. Hauskana ajatuspähkinänä voisi esittää arvion, että se maksaa noin euron tunti. Miksi? Entä miten spartalaisesta jalkineen toisensa eteen asettelusta saadaan hyödyllistä puuhaa?
Yleensä urheiluksi kutsuttavissa aktiviteeteissa syke- eli rasitustaso on epämukavan korkea. Seurauksena on keskeyttämisen vaara ja suorituksen katkonaisuus happivajeen tai silkan epämukavuuden tunteen vuoksi.
Kehitystyön kulmakivi numero yksi on pitkäkestoisuus ja toistojen määrä. Sama pätee myös keholliseen projektityöhön. Mutta miksi ylipäätään nähdä fyysistä vaivaa, kun vaaterissa visiointi avaa ihastuttavan näköalan kaikkeen mahdolliseen minimivaivannäöllä? Siksi, että lihaisana objektina ihmiskeho, tuo hengen tomumaja, on vääjäämättömän ajallisen rapautumisprosessin uhri. Terve tänään, sairas huomenna. Liikunnalla kukin voi lunastaa lisää funktionaalisia tuokioita, laatuajallista valuuttaa. Epäreilu ja ihmisiä julmasti eriarvoistava seikka on se, että hyväkuntoiset nauttivat elostaan enemmän ja kauemmin, jos neiti fortuna meidät taudeilta armahtaa.
Mitkä askelmerkit johdattaisivat meidät tämän askareen pariin? Valitsen järkiperusteisen polun. Raamia on helpompi hallita kuin yksittäistä liikettä. Periaatteen kerran hyväksyttyään on jäljellä enää toteutus. Se helpottuu, kun mieli oppii lähdön vaikeutta seuraavan positiivisen palautteen automaattisuuden. Meidän on ohjelmoitava itsemme laboratoriorotiksi, sillä samalla mekanismilla toimii ihmisen mielihyväkoneisto.
Ensimmäinen harjoitus
Ensimmäisen etappinsa voi valita kioskille, kauppaan tai lähipysäkin ohi seuraavalle. Kaikki tekemiset on aloitettava varovasti tunnustellen. Tämän ensivaiheen motiivi on saada kosketus sisäilmaa puhtaampaan kaasukehään. On aivan välttämätöntä saada ensimmäinen tunnelma-annos raikkautta ja ensimmäinen kehollinen tuntemus, joka syntyy, kun ruumiin isot lihakset, tässä tapauksessa reidet ja lonkkalihas, työskentelevät tovin.
Mikään hyvä ei tietenkään tule ilmaiseksi. Tässä onkin tarpeen usko siihen, että hyvä tunne on löydettävissä ja toivo siitä, että se tulee pian. Voin luvata, että ken lenkille käy, saavuttaa hyvänolontunteen suurin piirtein siinä vaiheessa, kun vaivihkaa pidennettävän lenkin aikamitta lähenee kolmea vartillista minuutteja. Tarvematkat kioskille tai asioille ja takaisin pitää siis saada kuin varkain pidemmiksi. Rutiini auttaa: Ensin kauppaan joka päivä pari viikkoa, ja sitten seuraavaksi etapiksi hiukan kaukaisempi maali. Taasen ees-taas aikansa. Sitten uusi pieni pidennys, ja jo alkaa orastava tunne hiipiä puseroon. Liikunnasta seuraava rentous ja optimistinen mieliala tekevät tuloaan.
Seuraava vaihe
Pitäisikö johdantovaihetta seurata pidempiä lenkkejä hulluna aamusta iltaan? Väärin, mielestäni sitä pitäisi seurata tiedostaminen. Pitäisi syntyä omakohtainen havainto siitä, että omilla toimilla on vaikutusta omaan olotilaan ja varmuus siitä, että omalla päätöksellä voi edistää hyvinvointiaan. Jos tennareita sudittaa kartsalla vain kävelyn vuoksi, ensimmäisen sateen iskiessä voi into olla hakusessa. Sen sijaan tärkeää on tietämys siitä, että aivoissa on nappi, jota voi painaa lenkillä ja josta seuraa suora vaste, voimakkuudeltaan muutamaa alkoholiannosta vastaava. Tämän sisäistäminen tarjoaa kestohoukutuksen liikutella raajojaan myös tulevaisuudessa ja säässä kuin säässä.
Muutama käytännön asia
Mitä lenkille tarvitaan? Vaatteet ja kengät, ei muuta. Lisäksi pipo korville ja sormikkaat töpösormien suojaksi ovat tarpeen lämpötilan huidellessa kohti nollaa. Kävelyn edullisuus on juuri tässä, että mitään erikoisvarusteita ei tarvita alkuun. Harrastuksen edetessä suosittelen ainoastaan yhtä vaatekappaletta, urheilukerrastoa. Alusvaatteet, jotka päästävät kosteuden läpi eli eivät siis kostu, ovat hyödylliset, sillä kuivana on lämpimämpää. Samalla ne tuovat marginaalia pukeutumiseen, kun ei ole pelkoa itsensä läpimäräksi hikoilemisesta. Lenkkikengiksi käyvät perustennarit. Vaimennuksilla tai muilla hienoilla säädöillä varustetut kulkimet astuvat nimittäin nopeasti linttaan, elleivät ne ole todellista de luxe -mallia. Tasapohjaiset peruslättänät ajavat siis asiansa. Varrelliset maastopelit synnyttävät mielikuvan omien polkujen tallaamisesta. Tiedustelen tässä lukijan omaa mielikuvaa nilkan tehtävästä. Sen funktio on tukea käyttäjäänsä, ja siinä se vahvistuu harjoittelun kau!
tta. Jalallisia tuntemuksia kannattaa tietysti kuunnella ja tehdä kulutuspäätöksiä sen mukaan.
Matkalla
Kävely on hauskaa retkeilyä. Sillä on alku- ja loppupiste, ja vieläpä yksi ja sama. Selkeydessä piilee kauneus. Kävelynopeuden ollessa esimerkiksi pyöräilyä hitaampaa reittivalinnoissa ei tarvitse turvautua maantiekarttaan. Puhelinluettelon karttaliite taskuun tai jostain netin paikalliskartasta paperille täräytetty printti ja a vot. Auringosta voi myös ottaa perussuuntiman. Suuntavaisto on taitolaji ja kehittyy samoillessa. Ei kannata säikähtää ensimmäistä eksymistä, sillä joskus tututkin maisemat näyttäytyvät uudessa jännittävässä valossa. Reitiltä voi hahmottaa ennakkoon muutamia kiintopisteitä. Ne jäsentävät omaa polkua läpi betoniviidakon tai siivuttavat lähialueen havumetsävyöhykettä. Suomen länsisiperialainen luonto tarjoaa kulkijan okulaariin virikettä ja stimuloi myös kuulo- ja hajuaisteja viehättävällä tavalla. Metsän mäet puolestaan suovat vaihtelevaa rasitusta.
1 = 4
Liikunta tarjoaa ruumiilliseen kilvoitteluun neljä erillisteemaa. Urheiluosuus on selkeähkö: lihaksisto saa kyytiä, keuhkot ponnistelevat happitasapainon kanssa ja vanha tikittäjä lykkää punalitkua kierrokseen. Aineenvaihdunta vilkastuu, suoliston toiminta nopeutuu ja niin pois päin.
Toinen suuri etu on, että pitkäkestoisessa kävelyssä, päästäessä noin puolentoista tunnin mittaan, kehon rasva-aineenvaihdunta starttaa. Keho ryhtyy siis haukkaamaan omaa läskimakkaraa ravinnokseen. Kävelyn rasitustaso ja sitä vastaava pulssin nopeus on kutakuinkin otollinen rasvan polttoon. Aineenvaihdunta käyttää kehon sisäisiä nestevarastoja, ja mikäpä on käyttäessä, kunhan patikoija ei erehdy lipittämään juomaa koko ajan. Mutta – ja tämä onkin iso mutta! Aina pitkälle matkalle lähtiessä kannattaa ottaa vesipullo ja suklaapatukka varuilta mukaan. Uupeluuden iskiessä voi nauru olla kaukana. Taskuun pari latia, että hätävaraksi saa imaistua mehutetran kipsalla.
Lisäksi peruskävelyssä ilman sen kummempia energiatankkauksia on oma vauhtinsa. Harjoittelu nostaa nopeutta, ja tempon ylläpito asettaa pitkällä matkalla haasteen. Pieni hiilihydraattiannos ennen lenkkiä nostaa vauhtia ja tuo urheilullisuutta suoritukseen. Rasvanpolttoon on oma kärsimysvauhtinsa, jossa täytyy hyväksyä, että maisemaa vaihtuu verkkaammin.
Neljäs hauska aspekti on lievä kylmäshokki, jota voi maistella pakkasella. Kaiken muun rasitteen kukkuraksi voi jäsenilleen tarjota kylmähoitoa, kun ei ylipukeudu vaan antaa viileyden syleillä kehoaan. Verenkierto käy vastaiskuun, ja lenkin jälkeen saa nautiskella kuumina hohkaavista poskipäistä pitkään. Lisäksi voi jättää kaulan auki kesän taittuessa syksyn kautta talveen. Viilenevä ilma karaisee kurkun, ja osa flunssista unohtuu huivin luokse hattuhyllylle. Vastustuskyky yleensäkin paranee urheilun myötä, mutta pakkaslenkit vielä alleviivaavat tätä tehoa. Sitten seuraava mutta: tuulisuus talvella lisää pakkasen jäähdytystehoa huimasti. Hallittu kylmäkylpy on eri asia kuin paleltuma. Hätäavuksi voi heittää repun selkään ja sinne ylimääräisen villapaidan tai muuta lämmintä. Repusta puheen ollen, eväsretkeily ja picnic-meininki kannattaa pitää erillään kuntokävelystä, sillä ne ovat tyystin eri lajeja. Hyytävällä pakkasella kasvoja voi rasvata reilusti ennen lähtöä ja vain vas!
eliinipohjaisella voiteella.
Anti
Saavuttaako käpyttelyllä näkyviä tuloksia? Varmasti. Kävely vahvistaa keskivartalon tukilihaksia ja parantaa ryhtiä. Reipas ja kantava askel on agraarihengessä terveyden ja hyvinvoinnin symboli. Kävelyn tuoma hyvä mieli laukeaa päälle jo lyhyelläkin vedolla. Painonhallintakeinona kävely on oivallinen ja sopii myös laihdutusmetodiksi, ainoa toimiva laihdutustapa kun on kuluttaa enemmän kuin syö pitkällä aikavälillä.
Arkipäivän lomaan ujutetteva hyötyliikunta on kaikista parhain ja järkevin liikuntamuoto. Monesti se ei edes lisää ajantarvetta, sillä niin paljon kuluu aikaa bussipysäkeillä notkumiseen, ruuhkassa jonotteluun tai vaikka hissin odotteluun.
Sosiaaliset aspektit
Terve sielu viihtyy terveessä ruumiissa – tai ainakin terveen näköisellä ruumiilla pystyy hämäämään vähän. Kävellessä voi suorittaa lähimmäistarkkailua ja kuunnella sivukorvalla koiranulkoiluttajien small talkia. Kuppilassa ei ehkä kuitenkaan kannata tiedustella ventovieraalta ensimmäiseksi, että miten Musti jaksaa. Lenkin päätepisteeksi tai välietapiksi voi tosiaankin ottaa kuppilan. Kotimatkallaan voi pohtia, miten keskusteluyritykset menivät. Vauhdikkaan lenkin jälkeen voi olla ilmavampi olo, eikä tarinoita tarvitse kaivaa hohtimilla kurkusta. Nestelimppua eli olusia ei varmasti kannata urheilujuomana nauttia. Turmiolan Tommin tie ei ole kotitarveurheilijan ura.
Mentaalinäkökohdat
Käyskentely tunnetusti avaa mahdollisuuden pohtimiseen. Aivan vaikeimpien ongelmien kimppuun ei askelluksen lomassa metsän siimeksessä kannattane kuitenkaan käydä. Keskivaikeille, retkieväinä muistissa kuljetettaville aiheille kävelytie tarjoaa hyvän harjoittelumaaston. Toistokertoja ja lähestymisyrityksiä voi monotonisen menon sivussa varioida. Aihe kuin aihe käy tutummaksi, kun jujuttaa aivot askaroimaan sen parissa muun toimen, siis kävelyn lomassa. Henkinen tuttuus alentaa kynnystä ryhtyä miettimispuuhiin toden teolla. Liikunnan tuoma hyvä mieli saattaa parhaassa tapauksessa värittää pohdittavan vaikean asian kirkkaammilla, positiivisemmilla sävyillä. Iloinen tunnelma vaeltaa ja läikkyy uusille alueille.
Kaupunkikulkijalle opastuksena todettakoon, että vain sisäiseen maisemaan ei kannata huomiotaan kiinnittää. Tien ylityksissä ja risteysalueilla tapahtuvat kohtaamiset voivat rajuudessaan viedä kulkijan vuoteen omaksi tai plyysivuorattuun puulaatikkoon. Suomen armahduslaitoksen maille vapauttamat lainymmärrysrajoitteiset nuorisojoukot saattavat pyrkiä voimalliseen dialogiin liikkujan kanssa. Horisontissa siintävien uhkakuvien ajoittainen tarkastelu ja valmius nopeisiin reittimuutoksiin on siis tiedostavan kulkijan henkivakuutus.
Herkut vain mielessä
Laihdutuksessa suhdetta suun kautta saatavaan mielihyvään on muutettava. Aivot on jotenkin onnistuttava uudelleenohjelmoimaan niin, että ajatus herkusta ei aiheuta pakottavaa tarvetta tunkea kyseistä herkkua kitusiin sillä tulenpalavalla hetkellä, kun syömäimpulssi jostain hermoston kätköistä iskee tajuntaan. Siedätysharjoituksena makeita voi ahmia mielessään lenkillä, kaukana jääkaapista. Eräs oivallinen itsepetoksen muoto on keskittyä tulevaan dieettiateriaan niin kuin se olisi suurikin juhlaillallinen. Muutama ruisleipä hitaasti nautittuna ja runsaan syljenerityksen siivittämänä luo täyttymyksen tunteen, jos sitä on odottanut koko mittavan rasvanpolttolenkin ajan. Hard core -laihduttajilla on tiedossa ihon alaista kutinaa rasvakudoksen liuetessa ja outoa päänsärkyä. Parhaimmillaan nautinnontarve siirtyy rasvasokeripommeista päänsisäisiin paukkuihin, joita hormonit tarjoavat fyysisessä kurimuksessa riutuville aivoille. Kävelijä siis jää koukkuun lajiinsa.
Loppusuora
Pienurheilun loppusilauksena nautitaan antimista parhainta, vettä. Syömäpuuhiin ei välttämättä kannata käydä heti lenkin päälle. Antaa kehon vielä lenkin jälkipoltteella kulkea oman sisäisen aineenvaihduntansa voimalla. Vitamiinit ja hivenaineet kohtuudella nautittuna voivat täydentää suoritusta. Magnesium kaiketi estää kramppeja. Menneitä suorituksia voi tarkkailla ja samalla miettiä tulevia. Matkan kestoa voi nostaa tunnista kahteen, kolmeenkin. Ylirasitusta kävelyllä on vaikea saada, sillä vauhti hiipuu voimien huvetessa. Pieniä kiputiloja ei kannata ensimmäisenä paikata sohvalla. Tunnusteleva käyskentely vetreyttää kipuilevat jäsenet elbailua tehokkaammin.
Hinta
Alussa heitin ilmoille hinta-arvion euro per kävelytunti. Kyseessä on enemmänkin hehtoluokan hahmotteluyritys. Kulu syntyy lisääntyneestä energiantarpeesta ja matkalla kuluvista tennareista. Se millä appeella mahalaukkunsa täyttää, määrää hinnan, samoin kuin kulkupelien arvo.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Viikon mietelause
Kirjoittanut Tuomo Partanen @ 4.1.2010
Elämä ei ole tehty paettavaksi vaan täydesti elettäväksi.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Vuoden 2009 EMPOWERMENT-päivien valittajapaneelin taustamateriaali – kuluttajapanelistin näkökulma
Kirjoittanut Osmo Lämsä @ 30.12.2009
Me kaikki olemme kuluttajia. Jokaisen kohdalle osuu väliin viallinen tuote tai huonoa palvelua. Näihin tilanteisiin voit varautua etukäteen. Sinun ei tarvitse naama irvistellen nöyränä niellä tappiota rikkoutuvasta tavarasta tai huonosta palvelusta. Kuluttajalla on lain mukaan oikeus saada rahoillaan hyvä tuote tai palvelu. Huonoa ei tarvitse hyväksyä. Viranomaisten palveluissa kuluttajansuoja tosin on paljon huonompi, sen me autismikirjon ihmiset kyllä tiedämme.
Kerron tässä lähinnä tavaroista, mutta palveluihin pätevät aivan samat periaatteet. Huono ruoka-annos ravintolassa on sama asia kuin vika vasta ostetussa digiboksissa. Sinulla on oikeus saada tilalle uusi ja virheetön tuote tai rahat takaisin. Muista siis reklamoida myös huonosta palvelusta. Lopun esimerkkitapaukset ovat minulle sattuneita.
Varaudu ennalta vaikeuksiin näillä tavoilla:
– Ostoskuitit ovat usein lämpöpaperia, josta teksti haihtuu pian pois. Pyydä siksi kaupasta valokopio tai tuloste kuitista tai kopioi tai valokuvaa kuitti itse.
– Säilytä kaikki takuukuitit ainakin takuuajan tai muutamia vuosia.
– Kaikista vähänkin arvokkaista ostoksista säilytä kuitit.
– Usein tiliote kelpaa kuitiksi, joten säilytä pankki- ja luottokorttien tiliotteet.
– Vaatteiden hintalappu-tuoteselosteet on hyvä pitää tallessa.
– Kuitteja voi koota vaikka kirjekuoriin, joista yhdessä on aina yhden vuoden kuitit.
– Joulun aikaan leikkaa talteen joulukinkun tai kalliin ruokapakkauksen hintalappu viivakoodeineen ja valmistajan tuotetiedot. Säilytä ne, kunnes olet todennut tuotteen käyttökelpoiseksi.
– Nettikaupoissa kannattaa maksaa luottokortilla. Jos tavaraa ei tule, luottokorttiyhtiö palauttaa rahasi.
– Kuluttajan velvollisuus on lukea käyttöohjeet ja käyttää tuotetta ohjeen mukaan.
– Tuotetta on myös hoidettava ohjeen mukaan.
– Sekä suomen- että ruotsinkielisen käyttöohjeen ja neuvonnan saanti on ehdoton oikeus.
– Käyttöohje internetissä ei riitä, vaan sinulla on oikeus saada se myös paperilla.
– Reklamaation tai palautteen voit usein tehdä myös internetissä.
Vinkkejä valituksen tekoon eli reklamointiin:
– Yleensä valitus tehdään siihen kauppaan, josta tavara ostettiin. Jos kauppa on kaukana, kannattaa mennä saman ketjun lähimpään kauppaan.
– Valmistajalta, etenkin kotimaisilta, voit kysyä tuotteista myös suoraan.
– Ostokuitin puuttuminen ei poista kaupan vastuuta. Voit reklamoida ja saada hyvityksen, vaikka et löytäisi kuittia. Jos joku oli mukana ostoksen tehdessäsi, hän voi todistaa oston tapahtuneen.
– Kaupan tulee toimittaa tavara takuukorjaukseen tai valmistajalle, eikä sinun kuulu maksaa posti- tai muita kuluja.
– Mieti etukäteen, mistä valitat ja mikä on vikana. Tee muistilappu siitä, mitä aiot sanoa, ja kirjoita paperille kuvaus viasta. Kirjalliset reklamoinnit kannattaa tehdä selkeiksi.
– Älä usko ensimmäistä ei-sanaa, vaan pysy tiukkana. Vaadi esimiestä paikalle, elleivät asiat selviä.
– Ole itsepäinen mutta pysy rauhallisena äläkä anna periksi.
– Älä anna kenenkään puhumalla hämätä sinua luopumaan oikeuksistasi.
– Älä yritä olla liian rehellinen ja perusteellinen.
– Monet kaupat ja myyjät koettavat vältellä vastuutaan, joten pidä puolesi!
– Käy tarvittaessa valittamassa useaan kertaan. Ole tiukka ja tyly jos tarpeen.
– Toisaalta fiksusti puhumalla voit saada sen, mitä halusitkin.
– Älä hyväksy huonoja kompromisseja, esimerkiksi älä maksa osaa takuukorjauksesta tai selvästä valmistusvirheestä.
– Älä anna juoksuttaa itseäsi, sillä ostopaikan on hoidettava asia. Ei sinun tarvitse selvittää mitä-minne-miten.
– Takuuaika, esimerkiksi 6 kk, ei lopeta kaupan vastuuta, vaan vastuu jatkuu myös takuuajan jälkeen. Kaupan vastuu viallisesta tuotteesta on kirjattu lakiin, ja takuu on vain kaupan oma sitoumus. Yleensä kodinkoneiden ja elektroniikkalaitteiden viat ensimmäisen 1–2 vuoden aikana ovat valmistusvikoja. Esimerkiksi taulutelevision tulee toimia ainakin 2–3 vuotta ja kaupan tulee vastata valmistusvirheistä vähintään pari vuotta. Toisaalta valmistajan ja maahantuojan pitää vastata pitempäänkin, jos kyseessä on tyyppivika tai suunnitteluvirhe. Ainakin heidän on korvattava osa korjauskuluista. Käyttäjän huolimattomuuden tai onnettomuuden vuoksi rikkoutunutta tavaraa kaupan ei kuitenkaan tarvitse korjata.
– Viimeinen keino on riitauttaa asia kuluttajaviranomaisille tai oikeuteen.
Esimerkki 1: Talvikengät (valmistajana Sievin Jalkine).
Ostin kerran marraskuussa kotimaiset talvikengät, noin 65 euroa. Kevättalvella pohjat olivat jo murtuneet poikki keskeltä. Soitin valmistajalle. Sieltä neuvottiin lähettämään kengät heille tutkittavaksi, mikä kävisi kätevimmin postipaketissa maksuttomana asiakaspalautuksena. Postitin kengät, ja 3–4 viikon päästä ne tulivat takaisin. Tehtaalla kengät oli korjattu asiallisesti vaihtamalla niihin uudet pohjat. Minulle ratkaisu kelpasi. Seuraavan talven aikana pohjat kuitenkin murtuivat uudelleen. Lähetin ne taas postissa valmistajalle, ja pohjat vaihdettiin uudelleen. Sievin Jalkineesta kerrottiin, että he hyvittävät tai korjaavat valmistusvikoja noin 2 vuotta maksutta. Siis kenkien tulisi kestää tavanomaisessa käytössä pitempään kuin 2 vuotta. Arvannette varmaan… Seuraavana talvena tuli jälleen murtuma pohjiin, mutta nyt korjasin sen itse liimaamalla – Liquisole-kumiliima on siihen erinomainen. Olisi ehkä pitänyt kokeilla, olisiko korjattu kolmaskin kerta. Toisaalta myös korjatun tulisi kestää se 2 vuotta tai yli.
Esimerkki 2: Joulukinkku (Atrian juhlakinkku 3 kg).
Ostamassani kinkussa oli sisällä yli nyrkin kokoinen rasvamöykky, joka paljastui vasta paistettuani kinkun. Kolmasosa kinkusta piti myöhemmin heittää pois. Kävin kaupassa näyttämässä sitä ja sain rahani takaisin. Otin digikuvan paloitellusta kinkusta, ja kuvassa oli selkeästi näkyvissä myös hintalappu viivakoodeineen. Lähetin kuvan ja selostuksen asiasta sähköpostilla Atrialle. Vastauksessa todettiin tuote vialliseksi ja reklamointi aiheelliseksi. Hyvityksenä tuli 20 euron ostokortti kauppaan Atrian tuotteille. Yleensä kaupat palauttavat rahat, jos elintarvikkeessa on vikaa. Valmistajalle kannattaa reklamoida myös suoraan, sillä he haluavat saada tietoonsa vialliset ruokaerät. Törkeät jutut pitää ilmoittaa viranomaisille.
Esimerkki 3: Alkon tuotteet.
Kuluttajansuoja koskee myös alkoholia. Viinipulloissa on silloin tällöin makuvirheitä, useimmiten korkkivikoja. Kitkerä, tunkkainen tai polttavan etikkainen jälkimaku tuntuu maistettaessa tai viini vain maistuu huonolta. Jos siltä tuntuu, jätä juomatta ja maista uudelleen seuraavana päivänä. Jos maku vain huononee, viinissä on vikaa. Olen useita kertoja palauttanut viinipullon ja saanut rahat takaisin tai uuden tilalle. Myös väkevissä esiintyy makuvirheitä. Vinkkinä sanoisinkin, että jätä maistettuasi loput pulloon ja sulje korkki. Voit palauttaa pilallisen juoman mihin tahansa Alkoon, ja ilman kuittiakin asia hoituu. On hyvä toimia muutaman päivän, viimeistään viikon tai parin aikana. Kalliin alkoholijuoman kuitti on hyvä säilyttää, kunnes pullosta on maistettu.
Kuluttajavirasto julkaisee Kuluttaja-lehteä, joka ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Vuoden tilaus maksaa 30 euroa, irtonumero 4,25 euroa. Lehti tulee useimpiin kirjastoihin, ja sitä myydään myös lehtipisteissä. Lehti sisältää paljon hyödyllistä asiaa, muun muassa monenlaisia testejä eri tuotteista. Internetissä sivustolla www.kuluttaja.fi kuluttajaneuvojat ja -asiamiehet auttavat ongelmissa, tosin jonot saattavat toisinaan olla pitkiä.
Empowerment-päiviä varten koonnut Osmo Lämsä
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Pakina: Virallinen Tieto™
Kirjoittanut Talvililja @ 22.12.2009
Pohdiskelinpa tuossa kuluneilla Empowerment-päivillä, tai lienee parempi sanoa että menneillä, kun en niitä päiviä kuluneina pidä. Vaan niin, siellä olivat Empowerment-toimikunnan vaalit ja niitä seurannut toivomustilaisuus valitulle toimikunnalle. Yhtenä toiveena toimikunnalle esitettiin autismin kirjon ihmisiä koskevien virallisten lappusten ja lehtisten sisällön uusimista. Siis tätä materiaalia, jota on järjestöillä ja vastaavilla, kuten Autismi- ja Aspergerliitolla. Ne kun vallan negatiivissävytteisiä ja kuiviakin ovat, mistä seuraa se, että monille sosiaali- ja terveyspalvelualan henkilöille muodostuu – jos nyt ei erheellinen – niin kapea taikka suppea mielikuva autismin kirjon henkilöistä. Että voi kun ovat ongelmatapauksia!
Tästä sitten syntyi ajatus, että saattaisi olla myös tarvetta sellaiselle Neurotyypillisten henkilöiden liitolle taikka toimikunnalle tasapainon luomiseksi. Tällaisessa liitossa työskentelevät henkilöt voisivat kerätä tietoa vertaisistaan ja painattaa sitten lehtisiä ja lappusia, joissa kuvailtaisiin, minkälaisia ongelmatapauksia nämä henkilöt oikein ovat. “Olen neurotyypillinen. Käyttäydyn helposti äänekkäästi ja irrationaalisesti muiden kaltaisteni seurassa.” Taikka: “Ollessani osana ryhmää minulle muodostuu muiden ryhmässä olijoiden kanssa tarve syrjiä henkilöitä, jotka eivät vastaa käsityksiäni kanssaihmisistä taikka jotka eivät halua tai kykene liittymään osaksi ryhmää.”
Sitten tällaisia virallisia lehtisiä voisi myös laajentaa käsittämään useampia eri ryhmiä sekä jakaa ympäriinsä, ja näin voisimme ymmärtää paremmin toisiamme. Olisimme onnellisempia, käet kukkuisivat ja maailmassa olisi rauha.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Viikon mietelause
Kirjoittanut Tuomo Partanen @ 21.12.2009
Ystävä pyysi musiikkia inspiraation tueksi.
Herkkyysmittarin osoite.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Empowerment-päivien antia: Aistiyliherkkyysluennon taustamateriaali
Kirjoittanut toimitus @ 17.12.2009
Ohessa on taustamateriaali Marjatta Kumpulaisen aistiyliherkkyysluennolta. Tekstin on kirjoittanut luennoitsija itse, ja hän on antanut meille luvan julkaista sen Puoltajassa.
* * *
EMPOWERMENT-PÄIVÄT
28.–29.11.2009
AISTIEN YLI- JA ALIHERKKYYS SEKÄ SENSORINEN INTEGRAATIO
Autistiset henkilöt käsittelevät aistimuksia eri tavalla kuin neurologisesti tavalliset ihmiset. Joskus yksi tai useampi aisteista toimii yli- tai aliherkästi, jolloin autistisen henkilön mahdollinen reagoimattomuus tai ylireagointi joihinkin aistiärsykkeisiin liittyy tapaan, jolla aivot käsittelevät aistiärsykkeitä.
Autististen henkilöiden aistielämysten poikkeavuuksia voidaan ymmärtää myös sensorisen integraation käsitteellä. Sensorisella integraatiolla viitataan siihen, että erilaiset aistiärsykkeet kootaan kokonaisuudeksi aivoissa. Mikäli aistiärsykkeitä, esimerkiksi ääniä ja näköaistimuksia, ei koota yhdeksi kokonaisuudeksi normaalin tietojenkäsittelyprosessin mukaisesti, saattaa seurauksena olla kehitykseen, ymmärrykseen tai käyttäytymiseen liittyviä ongelmia. Esimerkiksi ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa sensorinen integraatio helpottaa keskinäistä ymmärrystä, koska puheäänen lisäksi ilmeet, eleet ja kehon kieli välittävät viestejä muun muassa kertojan tunnetilasta. Kyse on ei-kielellisestä, nonverbaalisesta vuorovaikutuksesta, jonka osuus on noin 70–80 % kaikesta viestinnästä. Autistin vuorovaikutus on ikään kuin yksikielistä, jolloin tämänkaltaisten vivahteiden hahmottaminen saattaa olla hankalaa.
SENSOMOTORINEN, PSYKOMOTORINEN JA SOSIOMOTORINEN KEHITYSVAIHE
Sensomotorinen kehitysvaihe on lapsen syntymän jälkeinen varhainen kehitysvaihe (n. 0–18 kk). Sensomotorisessa kehitysvaiheessa lapsi oppii hahmottamaan oman kehonsa ja aistijärjestelmä aktivoituu tasapainoiseksi moniaistijärjestelmäksi. Tämän kehitysvaiheen merkittävin tapahtumasarja on liikkumisen kehittyminen. Tänä aikana tapahtuu muun muassa refleksijärjestelmän muuntumisprosessi. Muuntumisella tarkoitetaan varhaisten refleksien, ns. primitiivirefleksien, vauvarefleksien vaimenemista ja tätä kehitysvaihetta seuraavaa ns. aikuisrefleksien kehitysvaihetta. Tuolloin lapsi esimerkiksi oppii hallitsemaan itseään tahdonvaraisesti. Primitiivirefleksit ovat tahdosta riippumattomia liikkeitä, jännitystiloja, jotka kehittyvät jo sikiöasteella ja vaimenevat normaalisti alle 1-vuotiaana. Varhaiset refleksit auttavat lasta muun muassa imemään maitoa, ojentamaan ja koukistamaan raajojaan, jolloin kääntyminen mahalleen onnistuu refleksien auttamana, sekä kurkottamaan ylös ja siitä myöhemmin niin sanottuun kissaistunta-asentoon. Refleksit ohjaavat myös ryömimiseen ja konttaamiseen. Useita kuukausia kestävä ryömiminen ja konttaaminen (n. 8–12 kk) aktivoivat aivopuoliskoja yhdistäviä hermorakenteita ja yhdistävät aivopuoliskoja tehokkaaksi kokonaisuudeksi. Tämä luo edellytyksiä myöhemmälle oppimiselle ja auttaa puoleisuuden jäsentymisessä.
Toinen sensomotorisen kauden tärkeä prosessi on kommunikointitaitojen kehittyminen, jolloin lapsi oppii ymmärtämään kielellisiä viestejä ja aloittaa oman kielellisen kommunikoinnin, yksittäisten sanojen puhumisen. Tämä prosessi aktivoi voimakkaasti vasenta eli kielellistä aivopuoliskoa, joka yhdessä motorisen kehityksen kanssa edesauttaa puoleisuuden kehittymistä ja jäsentymistä. Tänä aikana aivojen integrointityön tulisi toteutua fyysisen harjoittelun, ryömimisen ja konttaamisen avulla, sillä nämä ovat edellytyksiä seuraavien kehitysvaiheiden hyvälle toteutumiselle.
Psykomotorisella kehitystasolla (yli 18 kk) opitaan leikkien kautta monipuolisia taitoja, kuten kiipeilyä, juoksemista, käsien käyttöä ja rinnakkaisleikkejä. Kielellinen kehitys on voimakasta, ja looginen päättelykyky ja oivaltaminen alkavat kehittyä.
Sosiomotorisella kehityskaudella opitaan käyttämään kehittyneitä liikkumis- ja kommunikointitaitoja ja luodaan pelien ja leikkien avulla sosiaalisia kontakteja muihin lapsiin. Motorisia taitoja ja vuorovaikutustaitoja opitaan käyttämään ryhmätilanteissa, ja pikkuhiljaa opitaan kokemuksen kautta ryhmässä toimimisen kirjoittamattomat säännöt, ei-kielellinen viestintä.
KEHITYSVAIHEIDEN “DOMINOTEORIA”
Osa vauva-ajan primitiivirefleksien kehityksestä tapahtuu niin sanottua dominoteoriaa noudattaen, jolloin varhaisimpien refleksien on ensin kehityttävä huippuunsa ja vaimennuttava ennen kuin seuraava refleksi voi kehittyä kunnolla. Lopulta koko refleksien muuntumisprosessi on käyty läpi, minkä jälkeen aikuisrefleksit vahvistuvat ja kehittyvät auttaakseen motoriikkaa ja suojatakseen ihmistä yllättävissä tilanteissa. Jos jokin osaprosessi on hidas eikä etene kunnolla, muutkin hidastuvat. Mitä enemmän edellisissä kehitysvaiheissa on ongelmia, sitä todennäköisempää on kohdata sosiaalisia, oppimisen, keskittymisen tai muistamisen vaikeuksia, motorisia ongelmia ja ylivilkkautta seuraavissa kehitysvaiheissa ja myöhemmin aikuisiässä. Tahdonalainen toiminta häiriintyy, jos primitiivinen kehitys ei tapahdu kokonaan ja ajallaan. Näin aivot ovat jatkuvasti ”hälytystilassa” ja aistit yliherkkiä. Taisteluvalmius on hyvä, mutta oppimiskyky joillakin osa-alueilla huono. Jos jokin aisti ei toimi tarkoituksenmukaisesti, muut joutuvat kompensoimaan. Tämän vuoksi neuraalinen stressikuorma lisääntyy ja kokonaisuus kärsii.
VIITTEITÄ REFLEKSIJÄÄNTEIDEN ONGELMISTA KÄYTÄNNÖSSÄ:
MORO (= VAUVAN PELÄSTYSREFLEKSI)
Lapsi on pelokas, arka ja jännittynyt. Hän välttelee muutostilanteita, on muutosvastainen ja erittäin stressaantunut uusissa tilanteissa. Hänellä on esiintymisjännitystä, ja esimerkiksi koetilanteet jännittävät, mikä heikentää arvosanoja, vaikka asiasisältö olisi tuttu.
TLR (= TASAPAINOAISTIREFLEKSI)
Lapsella on kehon koordinaatio-ongelmia, tasapainon hallinnan ongelmia, heikko ryhti tai makaava kirjoitus- ja lukuasento pulpetilla.
ATNR (= EPÄSYMMETRINEN TOONINEN NISKAREFLEKSI)
Lapsella on erittäin heikko ja epäselvä käsiala, puristava ja epätavallinen kynäote ja suuri kirjainten koko kirjoittaessa. Tämän vuoksi hän on usein hidas kirjoittaja. Lisäksi lapsella voi olla niska- ja hartiaseudun tai selän kiputiloja.
STNR (= SYMMETRINEN TOONINEN NISKAREFLEKSI)
Lapsen on vaikea istua paikoillaan. Hän istuu mielellään jalkojensa päällä tai muuten kuin tavallisessa istuma-asennossa, esimerkiksi makaa mieluummin kuin istuu läksyjä tehdessään.
KÄSI- JA SUUN ALUEEN REFLEKSIT (IMEMIS-, HAKEMISREFLEKSIT)
Nämä refleksit vaikuttavat suun lihaksia jäykistävästi, jolloin puhemotoriikka ja/tai syöminen vaikeutuu. Lapsi imeskelee lapasia, takin kaulusta tai jotain muuta.
Aistijärjestelmä pyrkii toimimaan aina tarkoituksenmukaisesti ja kulloiseenkin tilanteeseen sopivasti. Kehityksellisten häiriöiden vuoksi arjen päivittäiset tilanteet aistijärjestelmän osalta saattavat olla liian vaativia, stressaavia ja suorastaan kaoottisia. Jos jokin aisti ei toimi syystä tai toisesta tarkoituksenmukaisella vireysasteella vaan se on joko yliaktiivinen tai alisuoriutuva, se häiritsee joko suoraan tai epäsuorasti muiden aistien toimintaa.
Joidenkin tutkijoiden mukaan autistisilla on yliaktiivinen hermojärjestelmä, kun taas joillakin hyperaktiivisilla hermojärjestelmä on hidas. Tämän vuoksi autistinen stimuloi itseään rauhoittuakseen ja tasapainottaakseen järjestelmää, kun taas hyperaktiivinen stimuloi alivirittynyttä järjestelmää.
Tavallisesti stressaavista ärsykkeistä seuraa paniikki, ja elimistö varautuu hätätilaan. Kun hermosto ei reagoi tai toimi normaalisti, paniikki on jossain määrin päällä koko ajan. Jos oppimisvaikeudet johtuvat aistiongelmista, ne aiheuttavat aivoissa helposti jatkuvaa korkeaa stressitasoa, joka voi olla osasyynä stressipohjaisiin sairauksiin ja/tai psyykkisiin oireisiin ja ongelmiin.
KUULOAISTI
Viitteitä lapsen kuulon ongelmista:
– ei muista useita peräkkäisiä ohjeita
– rajoittunut kielellinen muistikapasiteetti
– kyselee usein ”MITÄ?”
– ymmärtää väärin asioita, vitsejä, tarinoita
– lausuu sanat väärin, jotkin vokaalit tai konsonantit puuttuvat puheesta tai muuntuvat vääräksi äänteeksi
– kirjoitusvirheitä, joita ei itse huomaa.
TASAPAINOAISTI
Viitteitä lapsen tasapaino-ongelmista voivat olla:
– motorinen kömpelyys
– onnettomuusalttius
– törmäily ovenpieliin tai esineisiin
– karsastus
– vaikeus seurata liikkuvaa objektia
– usein matkapahoinvointi
– korkeiden paikkojen kammo.
NÄKÖAISTI
Viitteitä visuaalisista ongelmista:
– rivit hyppivät lukiessa
– vaihdettaessa riviä on vaikea löytää uusi rivi oikealta paikalta
– silmät väsyvät lukiessa, tarve räpsytellä tai hieroa silmiä aika ajoin
– matkapahoinvointi
– ei jaksa lukea yhtämittaisesti pitkään, lukeminen uuvuttaa herkästi
– väsyessä silmien karsastus
– valoherkkyys, välttää kirkkaita tai valkoisia paikkoja
– vaikeus seurata liikkuvaa objektia.
TUNTOAISTI
Viitteitä tuntoaistin vajavuuksista:
– vaimentunut tunto tai kipuaisti
– usein mustelmia, joiden alkuperää ei tiedä
– ei reagoi korvatulehduksiin normaalisti.
Viitteitä yliherkästä pintatuntoaistista:
– vaatteiden niskalaput poistettava, saumat häiritsevät
– vaatteet silitettävä, jotta karheus häviää
– yliherkkä kutiamaan
– tukanleikkuu vaikeaa, ei saa koskea päähän tai niskaan
– ei halua syliin, ei siedä erityisesti hellää kosketusta
– kylmä–kuuma-tuntoaistin ongelmat: ei siedä lämmintä vettä, säänmukainen pukeutuminen hankalaa.
MAKU- JA HAJUAISTI
Viitteitä maku- ja hajuaistin poikkeavuuksista:
– häiriintyy herkästi muille normaalista hajuympäristöstä
– erittäin tarkka siitä, mitä syö; ruoan rakenne ja ulkonäkö tärkeä
– syö usein vain tiettyjä ruokalajeja
– haistaa uusia hajuja, joita muut eivät tunne
– häiriintyy ja menettää keskittymiskykyään hajujen takia.
SENSORISEN INTEGRAATION KUNTOUTUS
Harjoitukset ovat fyysisiä aistitoimintoja kehittäviä ja integroivia harjoitussarjoja, joilla pyritään normaalin kehityskaavan toteuttamiseen. Jokaista aistialuetta lähdetään kuntouttamaan yksi kerrallaan intensiiviterapialla ennen kuin aistialueita voidaan integroida yhteen.
Lähde: Sensomoottori, Kehitystä edistävä aistiharjoitusohjelma
Lisätietoja, tutkimuksia ja kuntoutusta:
Suur-Helsingin Sensomotorinen Keskus
Puh. 09 484 644
Nina Alopaeus-Laurinsalo
Veli Laurinsalo
Vastailmestynyt kirja Alopaeus-Laurinsalo & Laurinsalo 2009: Lapsen sensomotorinen kehitys ja oppimisvalmiudet.
www.sensomoottori.fi
www.thalamusoy.com
Lue lisää!
Viikon mietelause
Kirjoittanut Tuomo Partanen @ 14.12.2009
Iltayötä vasten elämänmeno näyttää karulta.
Minuuden haamut tulevat herkästi esille.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Opiskelun syöksykierre
Kirjoittanut Graphite @ 8.12.2009
Opiskeleminen on kuin sielun syövereitä tärisyttävä kivipora. Juuri kun on luullut, että asiat soljuvat tasaiseen tahtiin, alkaa tapahtua. Jyskyttävä vaatimustaso akateemisissa opinnoissa takoo pään sisäistä mielenterveyttä. Tervetuloa yliopistoon.
Toisaalta vaatimustaso on suhteellinen käsite, ja teoreettiset opinnot sopivat joillekin luonnostaan paremmin kuin käytännölliset. Sekin riippuu siitä, minkälaisesta teoriasta ja käytännöstä puhutaan. Kokemuksen myönteisyys ja kielteisyys saattavat vaihdella sykleittäin roimastikin, jopa yhden päivän sisällä. Se voi olla jännittävää ja vähintäänkin omaperäinen kokemus. Syöksykierre.
Nopea tahti ja kuvitelma tällaisesta kirjeestä: ”Sanktio X, perustelut: liian outo persoona ja haluttomuus seurata lukujärjestystä. Ilmoittaudu välittömästi kansliaan.”, vaikka olisi ollutkin kyse vain lukujärjestyksen seuraamisen tilapäisestä kankeudesta, kykenemättömyydestä ja täydellisestä motivoitumattomuudesta esittää normaalia, epäonnistuneesta yrityksestä olla mahdollisimman mukava ja voimattomuudesta olla vaikuttamatta ärsyttävältä henkilöltä, vaikka yritti olla mahdollisimman yhteistyökykyinen. Kuitenkin Aspergerin syndroomainenkin voi onnistua.
On hyvä tietää, lukeeko kirjaa, onko talk-showssa vai chatissa, keskustelutilaisuudessa, oppitunnilla vai haastattelussa, tai kenties vertaistukiryhmässä. Isompi konteksti, kuten maantieteellinen sijainti tai kieli voi heijastua näihin ilmiöihin voimakkaastikin. Ilmiöitä voi yhdistää ajattelemalla, että vertaistukiryhmä on oppitunti, chat on keskustelutilaisuus, talk-show on haastattelu. Homma ei toimi yleensä toisinpäin: keskustelutilaisuus on harvoin chat, haastattelu harvoin talk-show. Oppitunti voisi olla ehkä vertaistukiryhmä, mutta siellä on yleensä edustettuna niin paljon eri alojen verrannollisia ryhmiä, että vertaisuus on haettavissa vain aika moniselitteiseltä tasolta. Hieman pitemmälle mentäessä sekä oppitunti, chat, kirjanlukeminen että vertaistukiryhmä ovat keskustelutilaisuuksia tai kommunikaatiokanavia. Ollaanko nyt edes pidemmällä?
Lähijunan kuulutus, esim. ”Tämä on E-juna Kauklahteen..”, on teksti siinä missä sanomalehtiartikkelikin. Pelkistä epätäydellisistä virkkeistäkin koostuva kappale voi olla teksti, jos se on ns. tajunnanvirtaromaanissa. Minulle on jo suuri palkinto itsessään se, että saan leikitellä tällaisilla asioilla.
Emme odota yhteiskunnassamme kaikkien vastaantulijoiden olevan äärimmäisen luovia kirjoittajia tai shakkimestareita. Odotamme jonkun yksilön olevan niin luova kirjoittaja, että hän pystyy kirjoittamaan tarpeeksi hyvän kirjan, jotta töistä kotiin palattuamme tai lomalla voimme lukea esim. salapoliisiromaania tai runoa, joka naurattaa, jännittää jne. Vastaavasti emme voi odottaa kaikkien yhteiskunnan jäsenten olevan täysin identtisellä tavalla sosiaalisia.
Sosiaalisuuden odotetaan olevan itsestään käsitettävää, mutta tiede muka tavalliselle ihmiselle käsittämätöntä. Tästä syystä ajatellaan, että esim. geometria on korkean statuksen ilmiö ja vain tieteilijöille. Ruoanlaitto on matalan statuksen ilmiö ja kenelle tahansa. Lopputuloksena on huonoa ruokaa ja paljon ihmisiä, myös tiedemiehiä, jotka eivät enää ymmärrä käsittelemiensä ja tutkimiensa asioiden välisiä yhteyksiä.
Onneksi voin syödä yliopiston ruokalassa tai laittaa ruokaa itse. Osaanhan kaikenlaista, kuten heittää pizzataikinan ilmaan pyörimään. Se muistuttaa syöksykierrettä.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Uusi niksipalsta löytyy yläpalkista, tutustukaa!
Kirjoittanut toimitus @ 7.12.2009
Niksipalsta on avattu. Klikatkaa joko tästä tai tuolta ylhäältä.
Lue lisää!
Vuoden 2009 Empowerment-päivien virallinen blogi avattu
Kirjoittanut huurre @ 28.11.2009
Vuoden 2009 Empowerment-päivien virallinen blogi on avattu osoitteessa http://www.puoltaja.fi/blogi!
Lue lisää!
Toinen ja kolmaskin lisäehdokas mukana!
Kirjoittanut toimitus @ 24.11.2009
Empowerment-toimikuntaan saatiin lisähaun avulla kolme lisäehdokasta. Viimeisien ehdokkaiden ehdokasnumerot ovat numeroiden 8, 9, ja 10 sijaan 8, 10, ja 11, sillä haluttiin välttää numeroiden 6 ja 9 sekaantumista keskenään.
Ehdokkaaksi-ilmoittautumisaika on päättynyt. Suuret kiitokset kaikille mukaan tulleille, ja muistakaa äänestää Empowerment-päivillä!
Lue lisää!
Lisäehdokas mukana!
Kirjoittanut toimitus @ 23.11.2009
Empowerment-toimikunnan vaalien lisäehdokashakuun on ilmoittautunut jo ensimmäinen ehdokas. Esittely on lisätty muiden joukkoon. Ehdokkaaksi kerkiää ilmoittautua vielä TÄMÄN PÄIVÄN AJAN keskiyöhön mennessä.
Lue lisää!
Ehdokkaiden lisähaku Empowerment-toimikuntaan
Kirjoittanut toimitus @ 17.11.2009
Koska Empowerment-toimikuntaan ilmoittautui niin vähän ehdokkaita, järjetetään vielä yksi mahdollisuus asettua ehdolle. Lomake löytyy osoitteesta www.autismiliitto.fi/ehdokkaaksi , ja lisähakuaika on 23.11 klo 23:59 asti.
Lue lisää!
Empowerment-toimikunnan ehdokkaat esillä!
Kirjoittanut toimitus @ 17.11.2009
Kaiken kaikkiaan yhdeksän henkilöä ilmoittautui ehdokkaaksi Empowerment-toimikuntaan. Koska Empowerment-päivillä äänestetään viiden paikan täyttämisestä, jää luonnollisesti neljä näistä ehdokkaista valitsematta.
Ehdokkaille arvottiin ehdokasnumerot 2-7, koska numeroa 1 ei perinteisesti ole käytetty monissa muissakaan suomalaisissa vaaleissa. Sattumanvarainen ehdokasnumero takasi myös sattumanvaraisen järjestyksen esittelyjen julkaisemiselle. Itse vaalitilaisuudessa tulee olemaan eri järjestys live-esittelyille, joka on sekin arvottu.
Lisähaussa ilmoittautui vielä kolme ehdokasta, joille asetettiin numerot 8, 10, ja 11 (Numero 9 jätettiin välistä jottei se sekoittuisi numeroon 6).
Tutustukaa ehdokkaisiin ja muistakaa äänestää!
- Ehdokas numero 2, Paula Sutinen eli Huurre
- Ehdokas numero 3, Juha-Pekka Pyykönen eli Ruosteinen Ritari eli Rustyknight
- Ehdokas numero 4, Meikäläinen
- Ehdokas numero 5, Juhana Bäckman eli AS-Opera eli Summerdude
- Ehdokas numero 6, MeriHevonen
- Ehdokas numero 7, Jani Höglund eli Moo
- Ehdokas numero 8, Meri Lähteenoksa
- Ehdokas numero 10, Ari Hietikko eli Aapi
- Ehdokas numero 11, Jyri Snellman
Lue lisää!
Arvostelu: Gunilla Gerland: Det är bra att fråga… Om Asperger syndrom och högfungerande autism
Kirjoittanut Graphite @ 2.11.2009
Gunilla Gerland: Det är bra att fråga… Om Asperger syndrom och högfungerande autism, Cura, 47 sivua
Pienessä kirjassa kuvataan Aspergerin oireyhtymää kiteyttävän yksinkertaisin esimerkein, jolloin hyvin ilmeisiä, mutta toisinaan piiloon jääviä asioita sanotaan suoraan lukijalle. Lukija saattaa tällöin tajuta jotakin, mitä hän on tiedostamattaan ymmärtänyt koko ajan. Aika tiivistetty tietopaketti ja omakohtainenkin kuvaus autismin kirjoon kuulumisesta. Det är bra att fråga… on mielestäni tarkoitettu ensisijaisesti Aspergereille ja autisteille sekä heidän lähimmille perheenjäsenilleen ja ystävilleen.
Seuraavassa joitakin kirjan lukuja lyhyesti:
Sinä, minä ja Aspergerin oireyhtymä: kirjan lähtökohdaksi osoittautuu se, että AS on erikoinen vamma, mm. siksi, että se ei näy ulospäin. Oikeutettu mielipide, joskaan ei ainoa oikea. Eihän Aspergerin syndrooma ole kaikkien mielestä mikään vamma. Haastatellun Asperger-henkilön piirrokset eivät tuota pettymystä. Kirja kuvaa ensin, mitä vaikeuksia meillä on motoriikan, katsekontaktin, ryhmässä olemisen, tapojen ja rutiinien suhteen. Vaikeuksien kuvaileminen ennen vahvuuksia ei ole huono valinta, koska kirjan kokonaisrakenne johdattaa tämän jälkeen vaikeuksia ja vahvuuksia yhdistävän elementin kautta vahvuuksiin.
Erilaisesta ajattelusta: Luku, jossa vaikeudet yhdistyvät vahvuuksiin.Vaikeutena on se, että ympäristö saattaa joskus suhtautua epäilevästi erilaiseen ajatteluun. Vahvuutena ja etuna on se, että erilainen ajattelu voi olla luovaa ja omaperäistä.
Yleensä kannattaa kysyä: kriittinen osio, jossa nimenomaan esitetään selvästi, että on olemassa erilaisia keinoja, joilla erikoinen yksilö voi tehdä itseään ymmärretyksi.
Viisi aistiamme: Jatkaa koko kirjan läpikäyvää teemaa siitä, miten neurologisesti epätyypillisten ihmisten ongelmat ovat muille kuin heille itselleen usein vaikeasti käsitettäviä, tällä kertaa aistiyliherkkyyksien,-aliherkkyyksien ja muiden aisteihin liittyvien poikkeavuuksien muodossa.
Mutta meillä ei olekaan vain vaikeuksia: Luku lahjakkuudesta ja vahvuuksista. Jotakin hyvin myönteistä… jos on erilainen, niin myös positiivisia ominaisuuksia voi olla paljon, ne vain ovat omaperäisellä tavalla ihmisessä. Tämän osion lukemisen jälkeen voi koota positiiviset ominaisuudet mielessään yhteen miten haluaa, jäsennellä miten tahtoo, eikä niistä ole enää selityksen velkaa kenellekään. Sisältää AS-henkilölle tarkoitetun muistiinpanokohdan, johon voi merkitä ylös, missä on hyvä ja mikä tuottaa vaikeuksia. Tämän kappaleen luettuaan voi mielestäni ymmärtää, että sana poikkeuksellinen on parempi kuin sana poikkeava.
Vammaisuudestaan tietoiseksi tuleminen: Tässä luvussa selitetään esimerkein, miten jonkun tietämättömyys omasta tilastaan on voinut saada hänet uskomaan, että hänen ongelmansa olisivat vielä pahempia kuin itse tila.
Milloin AS:n saa, Miksi joillakin on AS?: saattavat tuntua yllättäviltä, mutta kuten kirjan nimi kertoo, kysyä kannattaa. Tosin tähän ei pystytä täysin tyhjentävästi vastaamaan, eikä sitä väitetäkään. Osio on sikälikin asiallinen, että se ei pyri vahvistamaan autismiin ja Aspergerin syndroomaan liitettyjä erikoisia myyttejä tai pseudotieteellisiä käsityksiä.
Kirja ei ole kovin pitkä. Kaikki AS-henkilöt tai heidän kanssaan tekemisissä olevat ihmiset eivät ole kovin ahkeria lukijoita. Henkilöä saattaa kiinnostaa enemmän esimerkiksi tietokoneet, pelit tai jokin muu. Tämänpituisen kirjan jaksaa kuitenkin lukea helposti. Kirja on melko yleispätevä. Kuvatut tilanteet ja ajatukset voisivat siis ehkä koskea ketä tahansa Asperger-henkilöä missä tahansa päin maailmaa. Kirja sisältää aitoja ja käytännönläheisiä oivalluksia ja kuvauksia sekä kirjan autismikirjolaiselta tekijältä, että hänen haastattelemiltaan Asperger –henkilöiltä.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Arvostelu: Voimaannuttava vertaisryhmä
Kirjoittanut Tarja J. @ 30.10.2009
Voimaannuttava vertaisryhmä – Voimaannuttavat elementit Asperger-aikuisten vertaisryhmissä on Metropolia Ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoiden Aino Seppisen ja Jonna Siivikon vuonna 2008 tekemä opinnäytetyö, joka jokaisen vertaisryhmissä kävijän kannattaa lukea. Työ on tehty yhteistyössä Autismi- ja Aspergerliiton Empowerment-projektin kanssa, ja sen tarkoituksena oli etsiä voimaannuttavia elementtejä aikuisten Asperger-henkilöiden vertaisryhmistä. Tässä kvalitatiivisessa työssä käytettyjä menetelmiä olivat puolistrukturoidut haastattelulomakkeet, haastattelut ja sisällön analyysi.
Opinnäytetyö alkaa teoriaosuudella, jossa kerrotaan Empowerment-projektista, Aspergerin oireyhtymästä sekä vertaisryhmien ja voimaantumisen teorioista niin selkokielisesti, että asiaan perehtymätönkin ymmärtää lukemansa. Työ jatkuu tutkimusmenetelmien valinnan esittelyllä ja työn suoritustavan kuvaamisella, josta edetään aineiston analysointiin. Kaikki edellä mainittu kuvataan hyvin seikkaperäisesti, ja tämä työ antaa mahdollisuuden kurkistaa maailmaan, jossa onkin aivan omat lainalaisuutensa.
Varsinaiset tulokset on jaettu voimaantumista tukeviin ja estäviin elementteihin, ja niiden esittely tapahtuu analyysien ja sitaattien vuoropuheluna sekä näiden yhteenvedonomaisena vertailuna teoriakirjallisuuteen. Koko tulosten esittely johtopäätöksineen ja pohdintoineen on erittäin hyvin onnistunut kokonaisuus. Opinnäytetyötä on helppo lukea, ja siinä tuodaan selkeästi esille vertaisryhmän voimaannuttavat elementit; siksi työstä on varmasti hyötyä sekä Empowerment-projektille että jokaiselle vertaisryhmässä kävijälle ja sellaiseen mahdollisesti aikovalle.
Opinnäytetyö on lainattavissa Autismi- ja Aspergerliiton kirjastosta.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Sokean kukon jyvät: Laiskuus
Kirjoittanut Ruosteinen Ritari @ 26.10.2009
Hei taas.
Oman kesälomani aika meni sekä joutenollen että laiskotellen (no tuli siinä töitäkin tehtyä ja harrastettua).
Miksi molempia eikä vain toista?
Joutenololla ja laiskottelulla on periaatteessa ainoastaan se ero, että ne ovat erilailla samanlaisia. Koska nämä termit sulkevat toisensa pois, totta kai pieni selvennys on paikallaan.
Moni luulee, että näitä kahta ei erota mikään, sillä ne ovat pääpiirteittäin samanlaisia. Ehkä kuitenkin perustavanlaatuinen ero on se, että kun ollaan jouten, se johtuu siitä, että mitään tekemistä ei ole, kun taas laiskottelu merkitsee, että jonkin asian tekemistä vältetään yleensä tietoisesti, tekemättä mitään.
Joutenoloon liittyy monia positiivisia piirteitä, kuten lepoa, ajatustyötä ja ympäristön havainnointia. Laiskottelukin voi johtaa samoihin positiivisiin asioihin, mutta ero on siinä, että tämä tapahtuu yleensä jonkin muun kustannuksella.
Laiskottelu mainittiin muuten yhdeksi terveyttä edistäväksi asiaksi eräässä iltapäivälehden julkaisussa, ja vakuutteluksi tarjottiin, että laiskotteleva leijona elää eläintarhassa paljon pitempään kuin savannin leijona, 10–20 vuotta.
Koska olin pienempänä höpönä luontodokkareihin, satun muistamaan, että savannien leijonat käyttävät päiväohjelmassaan löhöämiseen yleensä 20 tuntia vuorokaudesta – pois lukien se aika, jolloin naarailla on pentuja – ja jättävät neljä tuntia välttämättömyyksiin. Rohkenen siten epäillä, että se neljän tunnin lisälepäily tuskin pidentää jellonan ikää dramaattisesti kymmenillä vuosilla. Laittaisin sen näissä tapauksissa ihan muiden asioiden piikkiin. Esimerkiksi vankeudessa eläinten sairaudet hoidetaan. Savannilla tuskin eläinlääkäreitä pahemmin näkyy. Myös ruokaa eläintarhassa tulee helpommin, eikä leijonan tarvitse riskeerata loukkaantumista metsästyksen aikana.
Kuten artikkelista huomasi, on erittäin helppoa sotkea laiskottelu ja joutenolo keskenään. Laiskottelu eli asioiden harkittu laiminlyönti voi alkaa aivan mistä tahansa ja päättyä ties minne: laskujen maksamatta jättämiseen, tiskien tiskaamattomuuteen sekä harrastuksista luopumiseen.
Minulla laiskuuteen johtivat puoltajan kesätauko sekä oma kesäloma, jotka sattuivat pahasti peräkkäin. Normaalisti näitä kolumneja on ilmestynyt itseltäni kerran kuussa, mutta nyt löysin ”parempaa” tekemistä – oliko se parempaa, se onkin sitten oma asiansa. Ironista onkin, että olen laiminlyönyt puhettani laiskottelusta ja joutenolosta juuri oman laiskuuteni takia. Tämä olisi pitänyt tehdä jo kaksi kuukautta sitten, mutta kaikki vain… jäi.
Toki minulla oli myös tähdellistä tehtävää, johon piti panostaa, kuten tehdä aikidoharjoitukset ja järjestää vaellus, johon tuli hieman vähemmän porukkaa kuin aikaisemmin tänä kesänä. Silti olisi ollut muutakin tärkeää tekemistä, jota vain lykkäsin ja lykkäsin.
Se miten tästä pääsisi eteenpäin, ei olekaan niin yksinkertaista. Concerta on auttanut kummasti selvittämään päätäni, mutta sitä ilmankin minulla oli satunnaisia tarmon hetkiä. Ne tosin vaativat kovasti keskittymistä.
Tämä teksti on laadittu niin sanotusti pakon avulla, eli tämä on viimeinen mahdollisuuteni tehdä tämä ennen kuin lähden käymään kotona. Sen jälkeen tulisi kahden viikon tauko, ja kun summaa ajan jo muun viiveen kansa… ajaijai. Se menee jo kestämättömäksi.
Tässä menetelmässä, jolla pakottaa itsensä tekemään, on vain se pieni vika, että se luo samalla syyllisyyttä. Syyllisyys taas tuo mukanaan stressiä, jonka jälkeen sitten ollaankin ison loman tarpeessa.
Yksi keino on vain kerätä päättäväisyyttä, tyyliin tänään minä sen teen, iskostaa sitä päähänsä ja yrittää kääntää toiminta sanoiksi. Hokea vain itselleen, että nyt tämä tehdään. Se auttaa ainakin vähän. Lisäksi kannattaa poistaa kiusaukset, ettei vain hairahdu. Itse unohdun Youtubeen vähän turhan pitkiksi ajoiksi. Viisainta olisi siis välttää kaikkia harhapolkuja ja avata vain tämä wördi ja ryhtyä kirjoittamaan.
Lienee turha sanoa, ettei tämä ole minulta aina onnistunut, yleensä siitä syystä, että haen musiikin avulla virikettä. Itse asiassa onnistuin kyllä villitsemään yhdellä kappaleella itseni kirjoitusvimmaan ja antamaan sivistynyttä palautetta yhdestä parisuhdenivaskasta. (Se kappale muuten oli Night of Knights -kitaraversio.)
Joka tapauksessa minun pitäisi opetella tunnistamaan sellaiset asiat, jotka ovat tärkeitä, ja välttää tuollaisia kiusauksia. Ja jos en pysty, minun täytyy harjoittaa tahdonvoimaani, että pystyn sen jälkeen vielä vetäytymään ”virikkeistäni” enkä sukeltamaan syvemmälle. Asiaa ei tietenkään auta, että Aspergerin syndroomassa juuttuminen on eräs tyyppivika.
Tästäkin suosta voi päästä soveltamalla hieman aikaisempia asioita, joita muut minua paremmin juuttumiseen paneutuneet AS-henkilöt ovat huomanneet. Itselläni se ilman Concertaa vaatii tosin hiljaista valmistautumista ja keskittymistä tuohon nimenomaiseen tavoitteeseen ja iskostaminen, että nyt se tosiaan tulee tehdyksi. Toinen vaihtoehto on sitten tällainen ”pakon edessä” ja ”viime tipassa”, mikä ei kyllä ehkä ole parhain mahdollinen konsti, joskin toimiva. Olen itsekin vielä opetteluasteella. Ehkä voin palata asiaan myöhemmin, jahka tietotaito on siltä osin karttunut.
Ei silti kannata soimata itseään liikaa, jos yrittäminen ei aina onnistu. Siinä on jo kylliksi, kun jokin asia ei mene niin kuin piti. Jos hairahtaa tarpomaan joutenolon ja laiskottelun linjan väärälle puolelle, kaikkein parhainta on yrittää koota kaikki tahdonvoimansa kasaan ja keskittyä siihen mitä PITÄISI tehdä.
Niin olisi minunkin pitänyt tehdä.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Elokuva-arvostelu: Näkymätön Elina
Kirjoittanut Summerdude @ 23.10.2009
Klaus Härön elokuva Näkymätön Elina kertoo 10-vuotiaasta ruotsinsuomalaisesta tytöstä Tornionjokilaaksossa 1950-luvulla.Tarina perustuu Kerstin Johansson i Backen romaaniin Som om jag inte fanns. Elokuva on ensimmäinen Härön ohjaama pitkä elokuva. Tämä filmi sai arvostetun Kristallikarhu-palkinnon Berliinin elokuvajuhlilla lasten ja nuorten elokuvien sarjassa.
Elina asuu yhdessä äitinsä ja sisarensa kanssa hyvin vaatimattomasti pienessä mökissä. Kuollut isä on aina ollut hänelle esikuva kaikessa, varsinkin periksiantamattomuudessa ja rohkeudessa. Hänen äitinsä toimii koulussa siivoajana.
Elinassa on selvästi autistisia piirteitä: hän ei suostu syömään ruokaansa, on tottelematon, pitää mykkäkoulua ja osoittaa mieltään ymmärtämättömälle Tukholmasta saapuneelle opettajalle Tora Holmille, joka ajaa kyseisellä seudulla ruotsin kielen valta-asemaa eikä voi sietää suomen kieltä.
Elinan puolustettua suomen kieltä puhunutta luokkakaveriaan välit opettajaan tulehtuvat todella pahasti. Opettaja alkaa kohdella Elinaa kuin ilmaa vailla tunteita eikä edes yritä olla hänelle avuksi tai muuten ystävällinen. Hän kiusaa tyttöä kaikin mahdollisin tavoin haitaten jopa koulunkäyntiä. Henkinen kiusaaminen ja nimittely näkyy teoksessa erittäin selvästi.
Varoituksista huolimatta Elina menee tapansa mukaan suolle miettimään syntyjä syviä puun juurelle, missä hän tapaa istua rukoillen ja muistellen edesmennyttä isäänsä. Etsintäpartio saa pelastettua tytön ajoissa puulankun avulla ennen kuin on liian myöhäistä.
Natalie Minnevik näyttelee Elinan nimiroolin uskottavasti ollen sisukas ja oikeudenmukainen. Bibi Andersson on loistava tiukkana opettajana, joka lopulta joutuu taipumaan ja pyytämään anteeksi tekemiänsä vääryyksiä. Marjaana Maijalan suomenruotsi ei ole parasta mahdollista kuultavaa muiden puhdasta ruotsia puhuvien näyttelijöiden rinnalla.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Ammattiesittelyssä: Laaja-alainen erityisopettaja Ritva Treuthardt
Kirjoittanut MeriHevonen @ 19.10.2009
Kuva: MeriHevonen
1) Kertoisitko hiukan itsestäsi?
Olen iältäni yli 60-vuotias. Kotoisin olen Helsingistä, mutta muutimme sitten Lohjalle mieheni saaman viran perässä vuonna 1972. Asunnon löysimme Virkkalan yläasteen viereisestä opettaja-asuntolan rivitalosta. Esikoisemme sai kivoja koulukavereita itselleen Lohjalta. Minulla on myös lapsenlapsia.
Opettajan markkinat olivat tuolloin hyviä, ja saimme itse vähän vaikuttaa omaan asumiseemme, sillä olimmehan perheellisiä. Opettajan virassa olen ollut yli 30 vuotta, joista 25 erityisluokan opettajana. Minulla ei ole kaipuuta eläkkeelle, sillä koen työni sen verran mielekkääksi ja haasteelliseksi sekä tunnen olevani työkykyinen ja -haluinen. Haluan edelleen oppia ihmisenä olemista äitinä, isoäitinä, puolisona ja opettajana, mikä mielestäni toteutuu parhaiten harrastusten, kodin ja työelämän keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
2) Miten päädyit laaja-alaisen erityisopettajan työhön?
Lukion jälkeen halusin kovasti balettitanssijaksi, mutta ortopedi ei antanut haaveiden käydä toteen, sillä ponnistusjalassani alkoi vaivaisenluu kasvaa ja niinpä se sitten alkoi vaivatakin. Olin ehtinyt käydä kahdeksanvuotisen Oopperan balettikoulun. Tanssin jatkaminen ei kuitenkaan tullut kysymykseen, eikä minulla ollut motivaatiota ryhtyä tanssipedagogiksikaan turhautumisen vuoksi. Niinpä piti keksiä jotain muuta, miksi ryhtyisin, kun primadonnaksi minusta ei sitten ollut.
Olen käynyt myös Järvenpään kotitalousopettajaopiston, talouskoulun vain. Menin lastenhoitajakouluun 17-vuotiaana ylioppilaaksi pääsyn jälkeen. Lukioaikana kihlauduin, koska minulla oli halu perustaa perhe, ja perheen perustamista varten oikeastaan kävin nämä koulutukset.
Lastenlinnassa minua kiinnostivat kaikkein eniten neurologisen osaston lapset. Lastenlinnassa oli siihen aikaan 200 lasta ja heitä oli kaikenlaisia – myös erityisen erityisiä sekä autisminkirjon lapsia. Siihen aikaan oli autisteista täysin väärä käsitys, että tällaiset lapset olisivat olleet jääkaappiäitien lapsia. Lapset eivät olisi saaneet tällöin perushellyyttä kotonaan. Nykyään tiedän, että autismi ei ole psyykkinen vaan neurologinen asia.
Opiskelin myös nuorisososionomin tutkinnon ja toiminkin asemantunnelissa jengityöntekijänä, kunnes esikoinen ilmoitti tulostaan. Enää ei ilta- ja vuorotyö tullut kysymykseen, vaan oli opettajaopintojen aika ja äitinä olemisen ihmeeseen totutteleminen.
Opettajan ammatissa virkasuhteen ehdot mahdollistavat hyvin myös omien lasten kasvattamisen ja työnteon, joten totesin olevani ideaaliammatissa. Opettaja joutuu kohtaamaan yhä enemmän erilaisia oppijoita, ja nämä haasteet patistelivat hakeutumaan erityisopettajakoulutukseen, kun sellainen Helsingin yliopistoon saatiin. Perheellisen on pakko yrittää, mutta Jyväskylä olisi välimatkan takia ollut mahdoton opiskelupaikka perheenäidille.
3) Minkälaisia oppilaita sinulla on? Onko oppilaiden joukossa autisminkirjolla olevia ja AS-henkilöitä?
Minulla on kahdeksan oppilasta, esi- ja alkuopetuksen pieniä lapsia, iältään 5–9-vuotiaita. He tulevat kouluumme vuotta ennen kuin normaalisti mennään peruskouluun. He ovat voineet saada esimerkiksi pidennystä oppivelvollisuuteen. Joillakin kyllä papereissa lukee, että heillä olisi autistisia piirteitä. Kuitenkin koulussamme on autisteille tarkoitettu oma luokka, jossa on pääasiallisesti autistisia lapsia ja nuoria. He oppivat jopa lukemaan. Pidän tunteja myös yläasteen oppilaille.
Kommunikointi ja aistiyliherkkyydet tuovat koulunkäyntiin omat haasteensa. Kommunikaatiolaitteita ja puhekoneita on tarjolla täysin puhumattomille. Käytössä on myös visuaalisia materiaaleja, kuten PCS-kuvat ja kommunikaatiokansiot, sekä muita vaihtoehtoisia lukemaanoppimismenetelmiä. Puheterapeuttien kanssa mietitään yksilökohtaisesti kommunikointivälineet vuorovaikutustilanteita varten. Aistiyliherkät saavat yhteisiin aamunavauksiin korvatulpat taustahälyn vuoksi. Oppitunneillakin voi pitää kuulokkeita ja kuulosuojaimia.
4) Kuinka monta oppilasta voidaan ottaa yhteen harjaantumisluokkaan kerralla ja millä perustein?
Peruskoululaki ja -asetus määrittelee, että luokkamuotoisessa harjaantumisopetuksessa tulee olla enintään kahdeksan oppilasta. Syvästi ja vaikeasti vammaisten luokassa ryhmäkoko on kuusi. Siellä on yhtä monta aikuista kuin lastakin. Siellä tarvitaan avustusta vielä enemmän kuin muualla. Esimerkiksi pää pitää kääntää sinne suuntaan, mistä lusikka tulee. Määriä ei voi ylittää, koska ne ovat lakisääteisiä. Kaikki oppilaat ovat koulukuljetusoppilaita, mutta yksi oppilas asuu sen verran lähellä koulua, että hän voi kulkea itse kouluun. Nykyinen kiristynyt taloustilanne vaikuttaa siihen, että on enenevissä määrin erityisopetuksen tarvitsijoita.
Niin sanotuista pudokkaista muodostuva luokka on perusteilla. Näiden oppilaiden kohdalla jatkomahdollisuus on surettava asia, koska jatko-opintoihin pyrkiminen voisi olla hankalaa harjaantumisopetuksen todistuksella.
Pidän kuitenkin harjaantumiskouluvaihtoehtoa selvästi kehitysvammaisille hyvänä ratkaisuna, mutta niin sanottu mukautettu eli EMU-luokka voisi olla joka kouluyhteisössä, ja siellä koulun sisällä voisi integroida normaalin vertaisryhmän tunneille. Olen huomannut, että sellainen EMU-luokkatasoinen koulu puuttuu. Tämän vuoksi oppilaita tipahtelee harjaantumisopetukseen, joka on väärä reitti niille, joilla on selvästi nähtäviä opiskelukykyjä.
5) Onko harjaantumisluokalta nykyään helppoa integroida oppilaita yleisopetukseen tai mukautetun opetuksen pariin?
Kun EMU-luokkia ei ole, on integroitava perusopetukseen lähikouluun akateemisten aineiden osalta henkilökohtaisen opetussuunnitelman piiriin. Se ei ole todellakaan helppoa. Joskus voimme tehdä oppilasvierailuja niin sanotun pajapäivän merkeissä koulujen yhteistyössä.
Jos havaitsen, että oppilaassani on selvästi oppimiskykyjä odotettua enemmän, silloin aloitan prosessin, jossa oppilas voitaisiin integroida yleisopetukseen. Pedagogisen arvion perusteella täytyy lähteä liikkeelle aivan testaamisesta, vastaanottavan koulun opettajan pehmittämisestä ja resurssien tarjoamista. Olen myös lähettänyt oppilaan mukana luokka-avustajan kouluun, jonne siirto tehdään. Viimeksi integroimani oppilas kävi tutustumassa lähikouluunsa kerran viikossa.
Erityiskoulumme oppilaat on vapautettu kielten opiskelusta, mutta viime vuosina meille on osoitettu sellaisia oppilaita, joilla ei ole pidennettyä oppivelvollisuutta. Nämä oppilaat ovat opiskelleet edellisessä koulussaan kieliä, ja heistä motivoituneilla on onneksi ollut mahdollisuus jatkaa kieliopintoja rinnakkaiskoulun kieltenopettajan johdolla.
6) Oletko kuullut, että entiset oppilaasi olisivat jopa saaneet yleisopetuksen kautta päättötodistuksen peruskoulusta?
Tiedän yhden tapauksen, ja nyt olemme kasvokkain*. Toisen tapauksen kohdalla uskon, että se onnistuu myös. Hän on kirjoittanut minulle kirjeitä kokemuksistaan uudessa koulussa. Tällä toisella tytöllä menee koulussa ihan hyvin. En ole kyllä todistusta nähnyt, mutta uskon, että hän pärjää siellä hyvin. Hän olisi sitten toinen harjaantumisluokan oppilas, joka tulee saamaan yleisopetuksen päättötodistuksen.
*(Toim. huom! Minut on integroitu harjaantumisluokasta ensin mukautettuun opetukseen, jonka kautta yleisopetukseen.)
7) Mitä tarkoittavat laaja-alainen erityisopetus ja harjaantumisopetus?
Laaja-alaisella erityisopettajalla ei välttämättä ole omaa luokkaa. Hän on usein PULUKI-opettajana (puhe-, luku- ja kirjoitustaidot) koulussa ja opettaa sellaisia oppilaita, joilla on vaikeuksia pysyä oman luokkansa tahdissa. Yläasteella laaja-alainen erityisopettaja on aina klinikkaopettaja, jonka luona käydään aina tarvittaessa. Hän opettaa kaikkia aineita. Nämä toimenkuvat tarvitsevat laaja-alaisen erityisopettajan koulutuksen. Laaja-alaisen erityisopettajan työkenttää ovat koko koulun oppilaat eikä vain oman erityisluokan opettaminen.
Harjaantumisopetus liittyy arjen taitojen opetteluun. Kehitysvamma on ensisijaisesti useimmissa tapauksessa kielellinen ja kommunikaatiovamma. Harjaantumisopetus on siirtopäätöksellä harjaannuttamisopetukseen siirrettyjen laaja-alaisia oppimisongelmia omaavien, kehitysviivästyneiden ja kehitysvammaisten luokkamuotoista erityisopetusta.
Olen valinnut tämän alan osittain siksi, että minua on kiinnostanut psykologinen ja neurologinen erilaisuus aivan lastenhoitaja-ajoista asti. Olen myöhemmin toiminut luottamustoimissa Lastenlinnan liiton jäsenenä sekä Uudenmaan Erityishuoltopiirin (UEP) jäsenenä. Niinpä näissä paikoissa opin tarkastelemaan asioita poliittiselta kannalta, kuinka kehitysvammaisia koskevia päätöksiä tehdään, ja kiinnostuin myös näistä asioista.
Jalavan koulussa on psykiatrisen kehitysvammadiagnoosin saaneita oppilaita, jotka käyvät jaksoilla aina välillä Tammiharjun sairaalassa. Olen käynyt tutustumassa Tammiharjun sairaalaan.
8 ) Minkälaisia asioita työpäivääsi sisältyy?
Laidasta laitaan. Yksikään työpäivä ei ole samanlainen. Se antaakin mielenkiintoa tuohon hommaan. Oppilaita saatu palaute on suoraa ja aitoa. Oppilaiden silmistä näkee sen, että aurinko nousee, kun astuu luokkaan. En nykyään ota ylitunteja ja olen oman jaksamiseni mukaan sovittanut työpäiväni.
Työhöni sisältyy opetusvelvollisuuden mukaisten oppituntien pitäminen ja suunnittelu sekä vanhempien ja muiden yhteistyötahojen välinen yhteistyö. Pienten luokassa paljon painoa annetaan myös päivittäisten taitojen opetteluun sekä perushoitoon ja huolenpitoon. Jokaiselle oppilaalle laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Joudun kirjoittelemaan myös paljon pedagogisia lausuntoja eri tahoille. Välituntivalvonnat ja ruokailun ohjaus kuuluvat työnkuvaan. Osallistumme myös yhteisiin aamunavauksiin, ja sinne valmistellaan ohjelmasuorituksia sekä rahdataan rekvisiittaa. Tämän lisäksi työhön kuuluvat muut rehtorin määräämät tehtävät.
9) Mitä laaja-alainen erityisopettaja ei tee työssään?
Mikään inhimillinen ei ole vierasta eikä poissuljettua. Teen kaikenlaisia asioita työssäni, mutta kyytien järjestelyjä en hoida. Vanhemmille teemme selväksi, että kaupungilla kyyditykset hoitaa tehtävään perehdytetty ihminen. Kuitenkin kirjoitettuani vastauksia haastatteluun jouduin vastaamaan koulukyydeistä vastaavalle henkilölle. Joskus kesälomillakin joudutaan palaamaan koulukyytiasioihin.
10) Minkälaisissa asioissa on harjaantumisopetuksesta apua?
Kaikkein eniten minun mielestäni harjaantumisopetuksesta on apua siinä, että oppilas voi edetä oman tahtinsa mukaan. Rakennetaan portaat koulussa etenemiseen eli henkilökohtainen opetussuunnitelma (HOJKS), joka tarkastetaan kerran vuodessa tai useamminkin. Pienluokassa painopiste on sosioemotionaalisen kehityksen osa-alueella. Keskeisen tärkeänä pidämme myös lapsen itsetunnon ja identiteetin muodostumista, koska koulu on paikka, jossa lapsi luo käsitystä itsestään suhteessa muihin ihmisiin. Todenmukaisen minäkuvan syntymiseen tarvitaan monenlaisia, erilaisia ikätovereita ja omien mahdollisuuksien kokeilua.
Oppilaamme Jalavan koulusta pääsevät aika helposti Keskuspuiston ammattiopistoon valmentaviin opintoihin. Se toimii melko hyvin, sillä sen kautta voi hakeutua ammattioppilaitokseen.
Silloinkin on ollut oppilaanohjausta. Silloin käytiin työkeskuksessa työharjoittelussa jo 7-, 8- ja 9-luokan aikana. Joku oli jopa lähikaupassa hinnoittelemassa ja Hesburgerissa laittamassa ruokia sekä siivoamassa. Lama-aika heijastuu vammaisiin ihmisiin siten, että sorsittiin työmarkkinoilla ja kiusaamiseenkin osallistuttiin. Vammaisen oli pakko lopettaa työt mainituissa paikoissa, kun jopa asiakkaat alkoivat kiusata.
Jalavan koulussa kiusaamista ei ole, sillä henkilökuntaa on niin paljon, että tilanteeseen puututaan heti. Erilaisuuden, kuten vammaisuuden, avoin kohtaaminen luo säälin sijasta reilua ilmapiiriä, jossa korostuu ihmisten tasavertaisuus. Ihmisen käsitys itsestään, omasta arvostaan ja mahdollisuuksistaan muodostuu suurelta osin sosiaalisten kokemusten perusteella. Tutussa ja turvallisessa ympäristössä oppilas luo myönteisen kuvan itsestään oppijana. Tällöin on mahdollista päästä oman kapasiteetin mukaisiin oppimistuloksiin eikä alisuoriudu.
11) Mistä asioista pidät työssäsi ja mistä et?
Pidän työstäni todella paljon, koska erityisopetuksen yhdysluokassa voidaan opetussuunnitelmaa toteuttaa teemoittain eikä oppiaineiden mukaan. Lisäksi oppilas voi edetä kehitystasonsa mukaan opinnoissa. Teemakokonaisuudet sisältävät tiedolliset, taidolliset, sosiaaliset ja elämykselliset osa-alueet. Sen vuoksi siellä olen.
Liikkeelle lähden aina lapsen vahvoista puolista, ja niin sanottuja akateemisia taitoja voi opetella hyvin sensomotorisesti kaikkia aisteja käyttäen. Kehitysvamma ilmenee aina ensisijaisesti kommunikaatiovaikeutena. Tämän vuoksi voin perustellusti painottaa erityisesti äidinkielen ja ilmaisuaineiden osuutta tunneilla. Kädet ovat aivojen jatke, ja niinpä myös päivittäisten sekä manuaalisten taitojen systemaattinen harjoittelu on tärkeää. Tuhannen toiston menetelmä!
Välitön ja aito palaute lapsilta on tärkeää, ja se antaa minulle voimavaroja. En koe leipiintymistä vaan jaksan ihmetellä erilaisia asioita. Olen innokas ottamaan asioista selvää ja hankkimaan lisäkoulutusta. Se on jopa elämän sisältö.
En pidä siitä, että edelleen on paljon niitä, jotka eivät osaa kohdata erilaisuutta itse siitä ahdistumatta. Tällöin koulussamme tehtävää työtä mitätöidään vertaamalla sitä sellaisiin asioihin, jotka eivät voi olla yhteismitallisia.
12) Ovatko ihmiset käsittäneet joskus väärin työsi toimenkuvan tai ovatko he liittäneet siihen harhakäsityksiä?
Negatiiviset kuvitelmat liittyvät ehkä enemmän Jalavan kouluun. Tosiasiassa koulu on mukava ja mielekäs. Siellä ei haise, eikä oppilaista tartu mikään. Tällaista kuvittelevat ihmiset ovat epävarmoja itsestään, ja siksi negatiivissävytteiset asiat kaadetaan viattomien niskaan ja ylläpidetään epätodellisia ennakkoluuloja heitä kohtaan. Myös esimerkiksi kahvilassa on valitettu, etteivät harjaantumiskoulun oppilaat saisi olla kahvilassa yhtä aikaa niin sanottujen terveiden kanssa. Kaikenikäisissä ihmisissä on sellaisia, jotka kohdistavat Jalavan koululaisiin negatiivisia ennakkoluuloja. Pienistä oppilaistani ei päällepäin mitään näy.
Otamme työharjoitteluun kaikenlaisia opiskelijoita, ja joistakin on kyllä saatu hyvin positiivissävytteisiä kokemuksia ja he ovat jääneet sinne töihinkin.
Kaikki eivät miellä harjaantumisopetusta osaksi peruskoulua. Kesäloman alkaessa ihmetellään, onko minullakin loma kuten niin kutsutusti muilla opettajilla. Joillekin tällä työllä ei ole mitään statusta.
13) Miten laaja-alaiseksi erityisopettajaksi päädytään ja minkälaisia ohjenuoria annat alalle pyrkiville?
Erityisopettajan opinnot edellyttävät aiempaa opettajakoulutusta, mutta nykyään on mahdollisuus valmistua suoraan laaja-alaiseksi erityisopettajaksi tai erityisluokan opettajaksi. Mahdollista on opiskella alaa esimerkiksi Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa. Tutkinto on maisterin tutkinto, joka siis valmistaa erityisopettajaksi.
Ammatissa jaksamiseen vaaditaan kykyä ja halua kohdata haasteita ja tehdä työtä sydämellä sekä sietää erilaisuutta, ahdistusta ja joskus jopa aiheettomia vihanpurkauksia vanhempien käydessä läpi omaa kriisiprosessiaan.
14) Kuunnellaanko sinun mielestäsi vammaisten ääniä hyvin yhteiskunnassa ja jos ei, niin miksi?
Mielenkiintoista olisi tietää, miksi ei kuunnella, sillä mielestäni vammaisen ääntä ei kuunnella tarpeeksi. Ympäröivä yhteiskunta säätelee vammaisen jokapäiväistä elämää siinä kuin itse vamma tai sairaus. Nykyään on vallalla tehokkuusajattelu, eikä osata ottaa huomioon sitä, että jokaisella voisi olla oikeus kasvaa aikuiseksi ilman kapasiteettirajoja. Tehokkuusajatteluunhan ei kuulu kohdata vammaisuutta ihmisenä olemisen peruskysymyksenä. Jokaisella tulisi olla oikeus kasvaa kohti omien mahdollisuuksiensa täyttymistä.
Helposti ei saa avustajaakaan oppilaalle ja siihen tarvitaan melkoiset perustelut. Tähän asiaan törmää joka vuosi, kun anotaan omalta kotikunnalta avustajaa. Kotikunta maksaa palvelut eikä se asuinkunta, jossa oppilas asuu. Kotikuntaan pitää perustella anomusta erilaisin lausunnoin, esimerkiksi lääkärin ja terapeutin lausunto mukaan liitettynä. Se ei ole mitenkään helppoa.
15) Millä tavalla tilannetta voisi parantaa, jos vammaiset eivät saa tarpeeksi omaa ääntään kuuluville yhteiskunnassa?
Ihmisillä vain pitäisi olla enemmän muu mielessä kuin se tehokkuus: inhimilliset ja humanistiset arvot. Kannatan naapuriapua ja välittämistä. Pitäisi saada kaikki huomaamaan, ettei täysin vammattomia ole olemassakaan ja on vain sattumaa, ettei itse ole vammaisen lähimmäisensä asemassa. Miten silloin toivoisi tulevansa huomioiduksi ja autetuksi, sillä ihmisarvohan on jakamaton!?
16) Terveisiä Puoltajan lukijoille?
Haluan toivottaa oikein ihanaa, värikästä ja suloista syksyä.
Tietonurkka Jalavan koulusta (Lähde: Ritva Treuthardtin haastattelu 8.6.2009)
Historiallisesti oppivaiheet kehitysvammaisilla lapsilla ovat olleet sitä, että oppivelvollisuudesta vapautettiin, jos todettiin kehitysvamma. Sosiaalihallinnon alaisuudessa perustettiin harjaantumiskouluja. Lohjallakin oli silloin Lohja-Karjaan harjaantumiskoulu, joka perustettiin vuonna 1977. Vasta vuonna 1985 harjaantumisopetus otettiin osaksi perusopetusta. Olen ehtinyt vuoden olemaan Lohja-Karjaan harjaantumiskoulussa työssä.
Silloin toimittiin kahdessa eri pisteessä: Nummentaustan viipalekoulussa ja Harjun koulussa. Toivonkadun koulussa oli silloin harjaantumisluokkia ja mukautettuja luokkia. Ylemmät ala-asteen ja yläasteen oppilaat olivat Toivonkadun koulussa. Toisinaan Toivonkadun koulun ja Harjun ala-asteen oppilaat kiusasivat, mutta siihen puututtiin heti. Nummentaustan viipalekoulussa puolestaan olivat pienet oppilaat ja opetusyksikkö vaikeammin kehitysvammaisille lapsille ja nuorille. (Toim. huom! Olen itse ollut Jalavan koulussa Nummentaustan viipalekoulussa ja Routiolla.)
Koulussamme on nyt muitakin kuin kehitysvammaisia, kehitysviivästymän oppilaita ja aika paljon entisiä mukautetun opetuksen tason oppilaita. Niinpä perinteiset harjaantumisoppilaat alkavat olla siellä vähemmistönä.
Harjaantumissana on leimaava. Emme halunneet sinne koulun seinään, että ”Lohjan harjaantumiskoulu”, vaan valitsimme nimen ”Jalavan koulu” jalavapuusta, joka vaatii paljon erityistä huomiota, jotta siitä kasvaisi tuuhea ja hyvä puu. Senhetkiset Lohja-Karjaan harjaantumiskoulun opettajat olivat mukana nimiaivoriihessä. Jalavan koulu -nimiehdotus tuli rehtori Jorma Tabellilta.
Nykyisellään ”Opetusyksikkö”-luokkaa ei ole olemassakaan, ja vaikeasti kehitysvammaiset oppilaat siirrettiin peruskoulun alaisuuteen 1990-luvun alussa. Nykyään Jalavan koulu toimii Routiolla.
Lue lisää!
Työnhaun päiväkirja: Päätösosa
Kirjoittanut Tarja J. @ 16.10.2009
Kuvan on ottanut MeriHevonen
Keväisen työnhaunpäivän jälkeen olen etsinyt harvakseltaan töitä. Vietin kuukauden mittaisen kesälomankin perheeni kanssa, mutta ilmoitin TE-toimistoon olevani silti työmarkkinoiden käytettävissä kännykän välityksellä. Annoin varmuuden vuoksi myös mieheni numeron. Kun ilmoittauduin loman jälkeen toimistoon, sain kutsun työnhakuklubiin, johon oli velvollisuus osallistua. Klubi alkoi syyskuussa, ja sitä oli kolmena peräkkäisenä päivänä sekä lisäksi kahtena erillisenä päivänä.
Työnhakuklubi osoittautui minulle melko turhanpäiväiseksi, sillä siellä käytiin läpi asioita, jotka jo entuudestaan tiesin ja osasin. Siellä oli tarkoitus etsiä töitä mahdollisimman monilta työpaikkasivustoilta sekä opetella laatimaan mahdollisimman hyvätasoinen ansioluettelo. Ainoana vaatimuksena oli tehdä henkilökohtainen työnhaun jatkosuunnitelma, joka piti jättää TE-toimistolle. Ensimmäisenä päivänä kaikille ei riittänyt edes tietokonetta siinä luokassa ja jättäydyinkin suosiolla pois tietokoneen ääreltä ja menin luokan perälle istuskelemaan. Tiesin, etten kuitenkaan pystyisi tekemään siellä mitään koneella, ja mieluimmin teen kaikki jutut kotona. Aika nopeasti kävi ilmeiseksi, että tulisin viettämään ne viisi pitkää päivää tekemättä mitään.
Pelastukseni oli kuitenkin se, että melko aktiivisen työnhakuni tuloksena sain ensimmäisenä klubipäivänä puhelimitse kutsun työhaastatteluun. Haastattelu oli heti niiden kolmen perättäisen klubipäivän jälkeen, ja se sai minut jaksamaan sen istuskelun. Jo toisena klubipäivänä esitin vetäjälle ansioluetteloni, joka kelpasi sellaisenaan. Olin myös laatinut työnhaun jatkosuunnitelmani ja jätin sen hänelle. Näytin hänelle viimeisenä klubipäivänä myös kirjoittamani tekstin netti-cv:hen, eikä hänellä ollut mitään lisättävää siihen.
Työhakuklubin antia oli vetäjän yrityksen oppilaille suunnattu kotisivusto, jossa on hyvin monipuolisia linkkejä. Hän esitteli linkkejä klubipäivillä, ja siellä olivat myös keskeisimmät kysymykset työhaastattelussa. Lueskelin niitä kysymyksiä edellisenä iltana ennen haastattelua ja mietin niihin valmiita vastauksia. Totesin, että aika moneen kysymykseen voi antaa vakiovastaukset missä tahansa työhaastattelussa, esimerkiksi jos kysytään, millainen on mielestäsi hyvä esimies. Varmasti oma vastaus on ihan sama työpaikasta riippumatta, joten niitä valmiita vastauksia kannattaa miettiä ja myös kysymyksiä, joita aikoo esittää, mutta ne vaihtelevat tietenkin työpaikan mukaan.
Mennessäni haastatteluun olin varannut mukaani koulu- ja työtodistukset. Olin pukeutunut parhaimpiini eli siihen tiettyyn asusteeseen, joka minulla on virallisempia tilaisuuksia varten. Bussissa istuessani kävin vielä läpi vastauksia, joita antaisin omista tulevaisuuden suunnitelmistani sekä hyvistä ja huonoista puolistani. Saavuin haastatteluun vain muutaman minuutin etuajassa, sillä olin odotellut ulkona sopivaa aikaa saapua. Haastattelun suoritti henkilö, joka tekee haastatteluja ihan työkseen henkilöstövuokrayrityksessä. Ilmeisen ammattitaitonsa vuoksi hän sai koko tilaisuuden tuntumaan melkoisen arkipäiväiseltä, ja hän oli henkilönä sellainen, jonka edessä ei tarvinnut jännittää. Esiinnyin ihan omana itsenäni, mutta vaati kyllä aika lailla tarkkaavaisuutta, että pystyin keskittymään haastattelijaan ja samalla ilmaisemaan itseäni harkitusti. En sitten tiedä, miltä hänen silmissään vaikutin, se kun ei hänestä paljastunut.
Haastattelu oli helponpuoleinen siksi, koska en tiennyt edes mihin yritykseen olisin menossa töihin, ja sitä selvittäessä olikin jo riittävästi kysyttävää. Vastailin ihan rehellisesti kielten kohdalla osaavani niitä juuri niin hyvin, että olen läpäissyt tutkinnon. Haastattelijan mielestä sovin siihen profiiliin, jota työpaikka etsi, ja hän sanoi pistävänsä tietoni sinne. Näin ollen voisin sanoa, että haastatteluni meni hyvin ja sain siitä rohkaisua tulevaisuutta varten. Niin kuitenkin kävi, etten päässyt sinne työpaikalle jatkohaastatteluun. Ilmeisesti sinne oli tullut vielä paremmin profiiliin sopivia hakijoita.
Nyt kun ei TE-toimistolta ole lähiaikoina tulossa mitään muita velvoitteita kuin työnhaun uusintakäynti joulukuussa, olen päättänyt ihan tosissani laskea kierroksiani työnhaun suhteen. Lähetän kyllä netti-cv:n. Kysyin mieheltäni hänen näkemystään työllistymisestäni ja todellista mielipidettään siitä, että ”lorvin” kotona. Sain häneltä vakuutuksen, ettei hän ole millään muotoa painostamassa minua töihin eikä hän edes usko, että työllistyn tällaisina aikoina. Hän on vain huolissaan siitä, osaanko pitää itseni kunnossa. Niin tosiaan, nythän minulla on aikaa keskittyä itseeni, ja aionkin panostaa siihen ihan tosissani.
Sarja päättyy.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Artikkelianalyysi: Villi, muttei psyykkisesti sairas. Mielenterveys 2/2009.
Kirjoittanut MeriHevonen @ 12.10.2009
Johdanto:
Löysin lukemani artikkelin ”Villi, muttei psyykkisesti sairas” sosiaalialan lehdestä Mielenterveys 2/2009. Lehti oli yleisesti luettavissa klubitalolla. Artikkelissa ei kerrottu AS-henkilöstä eikä autisminkirjolaisesta, mutta kuitenkin henkilöstä, jolla on neurologinen toimintahäiriö. Koin artikkelin tärkeäksi lukea sekä tutkia, koska siitä huokui omalla tavallaan vertaistuki niillekin ihmisille, jotka painivat ongelmiensa kanssa yksin. Tällöin he jo artikkelin perusteella osaisivat pohjustaa omia ongelmiaan, ja tästä on helppo ponnistaa avun piiriin sikäli kuin omat voimavarat riittävät.
Erään henkilön kanssa otin puheeksi tuon artikkelin ja siitä analyysin teon puhelinkeskustelun aikana, ja hän ilmaisi itsekin sen tärkeyden Puoltaja-lehdessä. Lukemani artikkeli oli tärkeää tutkia siksi, koska joillakin autisminkirjolla olevilla sekä AS-henkilöillä saattaa olla ja onkin todettu myös ADHD.
Minua kiinnosti tutkia artikkelia jo silläkin perusteella, että siinä oli yksi selviytymistarina lisää ja kuvaus siitä, miten ihminen on sinut oman toimintahäiriönsä kanssa.
Tiivistelmä:
Artikkelissa esiintyvä Ulla Tiitu on helsinkiläinen 36-vuotias nainen, jolla on nelisen vuotta sitten tehty ADHD-diagnoosi. Artikkelissa hän kertoi toimittajalle omista oireistaan, jotka ovat alkaneet jo lapsuudessa. Ulla kävi psykiatrisessa hoidossakin 5-vuotiaasta alkaen laimein tuloksin. Hänelle oli myös sanottu, että oireilu on vain psyykkinen ja tunne-elämän häiriö, joihin vaihtoehdoksi nähtiin vain psykiatrinen hoito.
Kun Ulla sai vahvistuksen omalta psykiatriltaan, hän pääsi asioiden kuntoon saattamiseksi Hyksin neuropsykiatriselle poliklinikalle. Siellä todettiin Ullan kaikkien ongelmien olevan hoitamatta. Lisäksi Ulla oli saanut lähetteen toimintaterapiaan ajatellen kuntoutuksen suunnittelua. Kysymys kuitenkin herää, mistä saada rahoitus ja oikeat henkilöt.
Ulla joutui ikään kuin ihmisten jalkoihin, sillä häntä ei otettu aikaisemmin todesta. Asioiden selvittely jäi hänelle itselleen. Ullaa pidettiin sopeutumattomana luonteena sen sijaan, että hänelle olisi annettu tukea tarkkaavaisuushäiriöön.
Psykoanalyyttisen teorian mukaan Ullan olisi pitänyt kuntoutua työ- ja opiskelukuntoiseksi, mutta tässä mainittu teoria teki virhearvion. Ulla itse harmittelee, kun ei ole ammattia tarkkaavaisuushäiriön vuoksi ja 36-vuotias olisi liian vanha kuntoutukseen, kun taas 20-vuotiaalla olisi ollut kaikki kuntoutuksen edellytykset käsillään. Lisäksi hän ei tarkkaavaisuushäiriön vuoksi pysty opiskelemaan koulumaisessa opetusmuodossa.
Psykoanalyyttisen käsittelyn jälkipyykkiä Ulla on joutunut pesemään nyt yksityisen psykiatrin luona, sillä hänelle syntyi pahat traumat siitä. Hyksissä hänet sitten otettiin ensimmäisen kerran todesta: esille tuli myös työkyvyn reaalisuus, eli Ulla olisi hyvinkin työkykyinen kuntoutuksen jälkeen. Jos Ulla haluaisi ammatin, olisi hyvä nostaa työskentelyastetta aina pikkuhiljaa ylöspäin. Hän kertoi myös osallistumisestaan vapaaehtoistyöhön, mutta sitä puolta julkinen hoitotaho ei enää sulattanut.
Ullan mielestä psykiatrisessa hoidossa olisi kirveellä töitä. Esimerkiksi lääkäri-potilassuhteen syntymisessä lääkärin kuuluu tuntea potilas hyvin sekä kuunnella häntä. Myös potilaan taustat tulisi lääkärin tietää. Hoitosuhteen tulisi olla pitkä, koska lääkäri-potilassuhde muotoutuu hyvin hitaasti. Lisäksi potilasta tulisi kohdella tasa-arvoisesti.
Psykiatrisen hoidon ei tulisi hiljentää potilasta vaan parantaa elämänlaatua ja toimintakykyä sekä palauttaa hänet takaisin yhteiskunnan jäseneksi. Tärkeää on myös hyvän hoitajan saanti omassa psykiatrisessa hoidossa. Hyvän hoitajan tunnusmerkkejä ovat oman itsensä kohtaaminen, ennen kaikkea ammattitaito sekä elämänkokemus, jotta hoitaja muistaisi myös oman riskinsä sairastua psyykkisesti.
Paras työntekijä potilaan kanssa olisi valmentaja, jolla on laaja-alaista käsitystä. Kyseessä on kuitenkin Ullan mielestä oma elämä, jossa kärsitään, kun lääkäri ei kanna vastuuta. Tärkeä huomio on myös se, että diagnoosi vaatii huolellista paneutumista.
Pohdinta:
Kauheinta on, kun ihminen ei itse pysty antamaan nimeä ongelmilleen ja samaan aikaan oireilevaa ihmistä ei oteta todesta, niin kuin lukemassani artikkelissa on asianlaita. Lisäksi on omalla tavalla aika absurdia, että ihmistä pienen hetken katsomalla aletaan etsiä ongelmia psykoanalyyttisilla keinoilla ja mahdollisesti saadaan ihmisessä syntymään erilaisia traumoja. Artikkeli antoi sellaisen käsityksen psykoanalyyttisestä teoriasta, että potilas saataisiin sillä menetelmällä työ- ja opiskelukykyiseksi. Kuitenkaan psykoanalyyttinen menetelmä ei välttämättä ymmärrä sitä, että ihmisellä on taustatekijänä jokin muu kuin psyykkinen häiriö. Artikkelin Ullalla ei ollut psyykkinen häiriö vaan neurologinen toimintarajoite – ADHD, jonka ilmentymiä olivat muun muassa mielialan vaihtelut ja krooninen luonteen kiivaus. ADHD eroaa ja poikkeaa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Artikkelin Ulla myös pohti omaa erilaisuuttaan suhteessa oikeasti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiviin ihmisiin.
Erityisesti nyt taantuman aikana on puhuttu erilaisista leikkauksista kuntien ja valtion raha-asioihin. Säästö voi kohdistua joskus vääriinkin kohteisiin, kun esimerkiksi ei huomata terveydenhuollon mahdollisia puutteita vaikkapa jäähallin suunnittelun aikana. On tärkeää, että osataan priorisoida ykköstilalle ne kaikkien ulottuvilla olevat tärkeät asiat, kuten terveydenhoito ja sivistys.
Kun mietitään psykiatrista hoitosuhdetta, ei potilaan ongelmiin auta se, että lääkäriä tavataan kerran vuodessa kontrollitapaamisten tai reseptien uusimisen yhteydessä. Myöskään psykiatrinen hoitotyö ei saa hiljentää potilasta vaan kannustaa osallistumaan omien voimavarojen mukaan omaan hoitoonsa sekä päästä paikkaan, jossa syrjäytyminen estetään. Esimerkiksi matalan kynnyksen paikkoja tällaiselle ovat klubitalot, ja niihin jokaisella klubitalopaikkakunnalla voi käydä vaikka ensin tutustumassa omasta kuntoutumisyksiköstä psykiatrisen avopalvelun henkilökunnan kanssa tai jo sairaalassa ollessaan.
On hyvä, että myös hoitajan ja sosiaalityöntekijän hoitosuhde potilaaseen olisi tiivis, toki potilaan psyykkisen ja fyysisen kunnon mukaan. Psykiatrista hoitoa ei tulisi katkaista liian nopeasti potilaan toipuessa sairaudestaan – kenties jo eheytyessä. Hyvä olisi tehdä kontrollikäyntejä, jotta nähtäisiin potilaan pääsy takaisin töihin, opiskelemaan ja muutenkin osalliseksi yhteiskuntaan. Näin myös taattaisiin se, että eheytynyt ihminen ei syrjäydy. Yksi tärkeä asia on hoitajan ammattitaito ja eettisyys työssä; myös hoitajan itsensä on hyvä tiedostaa oma riskinsä sairastua psyykkisesti eikä antaa esimerkiksi juuri sairastuneelle potilaalle sanoillaan kylmää kyytiä.
Kuten artikkelissa sanottiin diagnoosiin perehtyneisyyden tärkeydestä, puhun minäkin sen asian puolesta. Ei ole järkeä antaa diagnoosia potilaalle vain pienen ensisilmäyksen perusteella, vaan taustoja kuuluu tutkia esimerkiksi sairauskertomusten ja ihmisen itsensä sekä hänen läheistensä kertoman kautta. Kuntoutustakaan ei tulisi sitoa vain tiettyihin ikäraameihin, vaan sitä tulisi antaa kaikille, jotka kokevat toimintahäiriön olevan haitaksi heille itselleen. Myös elämää kokenut ”valmentaja” voi olla potilaalle hyvä tukipilari oman toipumisen aikana. Tämän ja edellä olevan kapiteelin laitoin vain välihuomioksi, koska artikkelin Ullan tapauksessa ei ollut kyse mistään psyykkisestä sairaudesta. Kuitenkin tämän ja edellisen kapiteelin kommenttini tietyt asiat osoittavat lukemaani artikkelia.
Analyysi:
Artikkelissa oli hyvin otettu esille kohtalokas tarina, jossa suhteellisen nuori ja muutoin fyysiseltä kunnoltaan hyvin työkuntoinen ihminen ei ole voinut antaa omille ongelmilleen nimeä ja häntä on jopa pidetty psykiatrisena tapauksena. Lukemassani artikkelissa välittyy hyvin se, miten ihmiselle on annettu vihiä neurologisen toimintahäiriön mahdollisuudesta ja lopulta diagnoosiksi asti.
Tarinaa Ullasta on mukava lukea. On helpottavaa, kun joku antaa nimen omille ongelmille. Useimmiten on helpotus oikeasti saada tietoa siitä, miksi käyttäytyy tai tekee asioita tietyllä tavalla, varsinkin kun nimi asioille tulee ammattihenkilön suusta. Toki tämä edellyttää sitä, että ammattihenkilö on todella perehtynyt toimintarajoitteisiin ja toimintahäiriöihin yleensä. Tämän voin sanoa myös henkilökohtaisen kokemuksen perusteella. Lisäksi artikkeli antaa ymmärtää sen, että ihmiset eivät ole asioiden kanssa yksin. Artikkeli antoi hyvin ilmoille avun hakemisen tärkeyden.
Ihmiset, jotka ovat joutuneet samanlaisten kysymysten eteen, voivat rohkaistua artikkelista hakeutumaan vertaisten pariin saamaan vertaistukea. Missään nimessä omien kysymysten kanssa ei pidä jäädä yksin, vaan apua kannattaa hakea. On myös hyvä, ettei vain itse päästäisi asioita menemään monimutkaiseksi. Esimerkiksi ihmissuhdeongelmat ovat sellainen kenttä, joka häiritsee sekä omaa itseä että toisiakin, jos ei omasta toimintahäiriöstä tiedä tai sitä ei tiedosta tai jos ihminen itse kieltää saamansa diagnoosin. Kuitenkaan ei pidä käsittää niin, että tässä lähdettäisiin leimaamaan ihmisiä tietyn poikkeavalta kuulostavan käyttäytymisen puitteissa.
Artikkelissa asiat on pakattu hyvään ja kompaktiin muotoon ja vielä ymmärrettävällä kielellä. Myös artikkelin juoni kulkee pehmeästi ja hyvin kuitenkin pikantilla dramatiikalla maustettuna. Vaikka artikkeli oli sosiaalialan lehdestä, voivat artikkelin lukea kaikki, jotka vain kynnelle kykenevät ja saavat lehden käsiinsä. Uskon, että lehteä voi varmasti lukea kirjastoissa. Sen vuoksi lukemani artikkeli on laitettukin kaiken kansan ulottuville eikä vain alaa opiskelevien ja alalla työskentelevien ihmisten käsille.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Elämän eliksiiriä modernista taiteesta
Kirjoittanut Mosaiikitar @ 10.10.2009
Herz aufwühlen, Herz ausspülen / Sydän hämmentyy, sydän huuhtoutuu (2004) Teos on nähtävillä pimeän aikaan Kiasman viidennen kerroksen päätyikkunoissa. Tähystys-, ultraääni- ja magneettikuvat näyttävät ihmiskehon sisäistä maisemaa. Kuva: Kiasma
Elämän eliksiiriä modernista taiteesta
Kiasman syksyn päänäyttelyn kansainvälinen taiteilija on sveitsiläinen videotaiteen tähti Pipilotti Rist. Pipilotti Rist luo näyttelyissään intensiivisiä visuaalisia universumeita. Niissä aistillinen kuvakerronta yhdistyy meditatiivisiin äänimaailmoihin. Teokset ovat taiteilijan paratiisi, jonne hän houkuttaa katsojaa astumaan.
Pieneksi paratiisiksi kaupungin hälinän ja kiireen keskellä osoittautui myös Ristin tällä hetkellä Kiasmassa esillä oleva Elixir-näyttely. Kiasman viidennen kerroksen vallannut näyttely on kokonaisvaltainen elämys, jossa näyttelyvieras saa yhteyden teokseen niin näkö-, kuulo- kuin tuntoaistiensakin kautta.
Näyttelyyn tutustutaan ilman jalkineita. Koko Kiasman viides kerros on päällystetty pehmoisella kokolattiamatolla, jolla astelu luo heti alkuun rennon kotoisan tunnelman. Ison salin seinille ja kattoon on heijastettu neljä videoinstallaatiota, joissa kaikissa silmä lepää. Taustalla soi rauhoittava mutta samalla inspiroiva musiikki.
Omaksi suosikikseni näyttelysalin installaatioista nousi kattoon heijastettu parinkymmenen minuutin pituinen video, jota sai ihailla pehmustetulla lattialla makoillen, tyynyyn nojaten. Videon pääteemoja ovat ihminen ja luonto. Välillä videon kuva pilkkoutui asteittain yhä pienemmiksi osiksi, jolloin se muuttui lähes psykedeeliseksi – rentouttavaksi sellaiseksi. Olisin voinut jatkaa tätä hypnoottista kokemusta vielä pidempäänkin, mutta olin päättänyt vilkaista museon muitakin näyttelyitä ennen sulkemisaikaa. Sanoisin kuitenkin, että näyttelyssä toteutui Pipilotti Ristin toive siitä, että Elixir toimisi nimensä mukaisesti lääkkeenä mielelle – hoitaisi, ravitsisi ja antaisi energiaa.
Pipilotti Ristin näyttely Kiasman 5. kerroksessa 5.9.–6.12.2009.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Empowerment-päivät
Kirjoittanut toimitus @ 9.10.2009
Klikkaa linkkiä bannerin alapuolella, tai klikkaa suoraan tästä saadaksesi lisää tietoa Empowerment-päivistä. Empowerment-toimikunnan vaali-info ja puolisovertaisryhmä.
Uusimpana päivityksenä: Aikatauluun eli ohjelmaan on tullut tarkennuksia!
Lue lisää!
Raportti KVTL:n kokouksesta Tapiolassa: Espoon Me Itse -alajaosto
Kirjoittanut Henrik Särkkä @ 5.10.2009
Kuva: MeriHevonen. Henrik Särkkä kuvan keskellä mustassa puvussa ja Puoltaja-tunnuksessa.
Teksti: MeriHevonen & Henrik Särkkä, Kuvat: MeriHevonen
Kymmenen vuotta sitten on julkaistu vammaispoliittinen ohjelma, jossa:
- Jokaisella ihmisellä on oikeus vakituiseen tukeen ja kotiin.
- Monelta vammaiselta puuttuu oma rauha.
- Harva voi valita asuinkumppaninsa laitoksessa.
On mahdoton muuttaa asuinkunnasta pois, koska monesti vammaiselle langetetaan muuttokielto – joskin siihen sisältyy itsemääräämisen oikeuden rajoitukset ja toisinaan pakkomuutot. Vammaiset myös laitostetaan.
Jokainen esitetty tapaus on totta.
Kuva: MeriHevonen
Asuminen tulee suunnitella tasavertaisesti toisten ihmisten kanssa, ja vammaisilla tulee olla tasavertaiset suhteet verrattuna toisiin ihmisiin. Kielteisistä ja syrjivistä nimikkeistä pitäisi päästä eroon. Tällaisia ovat muun muassa asuntola, hoitolaitos, hoidokki ja kodinomainen. Sen sijaan tuettu elämä ja elämänsuunnitelma tuntuvat hyvälle ja ovat myönteisiä termejä. Pitäisi saada riittävästi osaavaa henkilökuntaa vammaisen avuksi ja samalla huomioida vammaisen tarpeet, halukkuus ja itsemääräämisoikeudet. Itsemääräämisoikeuksiin kuuluvat esimerkiksi harkittujen riskien ottaminen sekä velvollisuuksien ja vastuun kantaminen.
Kuva: MeriHevonen
Vammaisen tulee itse saada valita tukimuodot arjessa ja kotona selviytymiseen. Palvelujen ja asumismuotojen ei tule olla diagnoosiriippuvaisia, eikä diagnoosin perusteella tule karsinoida vammaisia. Ilman tukea vammainen voi joutua hyväksikäytetyksi tai ainakin riski on korkea. Lisäksi vammainen voi joutua ilman tukea hengenvaaraan. Tuen tarve korostuu erityisesti kriisien aikana.
Koska asumistuki on pieni, olisi vammaisten hyvä saada korotettua asumistukea, koska esimerkiksi kodin muutostyöt ja apuvälineiden hankkiminen on kallista.
Huolenaiheena on hyvien ja ammattitaitoisten avustajien sekä hoitajien saaminen vammaisille. Kuntien ja kaupunkien tulisi miettiä, miten rahat käytetään ja millä tavalla asioita priorisoidaan. Laitetaanko rahat kuplahalliin, oopperataloon vai sosiaali- ja terveydenhuoltoon?
Kuva: MeriHevonen
KVTL:n kokouksessa vietettiin myös Helenan 60-vuotissyntymäpäiviä. Pöytä notkui monenlaista herkkua: kolmea eri kakkua ja kahvia. Helena kukitettiin, ja jokainen myös antoi oman halauksensa. Syntymäpäiväkahvien aikana oli tunnelma korkealla ja kaikilla hyvä mieli.
Kuva: MeriHevonen
Tältä sivulta voit tilata Vammaispoliittisen ohjelman maksutta kopiona.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Minä, koira ja kirja
Kirjoittanut maanvaiva @ 2.10.2009
Kuva: Ave
Olin kaksi viikkoa vaeltamassa tunturissa. Oli vaan minä, koira ja kirja “Erämaan armoille”. En minä sentäs erämaassa ollut mutta en muita ihmisiä tavannut kuin kerran, jolloin täytin reppuani ja otin lisää insuliinia. Pari kertaa tuli Lapin lintu kuukkeli nuotiolle seurustelemaan. Sille sanoin sanasen ja koiralle pari sanaa joka päivä. Muuten olin hiljaa hiljaisuudessa.
Osaan hyvin suunnistaa ja siksi en kulkenut mitään merkattuja reittejä. Aamulla katsoin kartalta, missä seuraavan yön vietän, ja sitten päivän aikana sinne kuljin. Yleensä kuljin noin 15 km päivässä. Välillä satoi niin rankasti, etten voinut mihinkään liikkua. Se ehkä onkin parasta minulle vaelluksella, etten voikaan elää just aikataulujeni mukaan vaan luonto elää elämäänsä ja minun pitää elää sen mukaan.
Minut sai lähtemään reissuun täydellinen kyllästyminen sosiaaliseen elämään. En enää jaksanut elää ihmisten kanssa. Katsoin elokuvan, joka oli tehty tuosta kirjasta mikä minulla oli mukana. Se on elämänkertomus nuoresta miehestä nimeltä Chris McCandless, joka menestyi opinnoissaan erinomaisesti mutta valmistuttuaan lahjoitti kaikki varansa ja lähti reppu selässä tien päälle. Hän kuoli, kun teki muutaman erehdyksen. Minä olen elossa. Vaikka lähdin matkaan sillä mielellä, että voisin vaikka kuolla, aivan sama, olen täynnä tätä elämää.
Tein minäkin erehdyksen. Eräänä päivänä eksyin. Totaalisen täydellisesti. Yleensä sitä kiipeää seuraavan tunturin päälle ja sen jälkeen osaan sanoa kartalta missä olen ja lopetan eksymisen. Mie kiipesin mutta en osannut paikentaa missä olen. Ja koska olen lappalainen, aattelen tietenkin “misä vitussa mie ookhaan”. Sitten alkaa päässä pyöriä kaikki eksymistilanneneuvot. Yhtä sekamelskaa vaikka teoriassa osaan ne kaikki ja olen jopa käynyt eräopaskurssin, olin silti aika paniikissa. Yleensä numerointi auttaa selkiintymään eli alotin:
1. Totea tilanne. Eli apua, olen eksynyt.
2. Pysy rauhallisena ja syö. Tässä syön näkkileipää ja olen eksynyt. (paniikki jatkuu)
3. Tarkkaile ympäristöä ja vertaile karttaan. Tehty, olen eksynyt.
4. Jos sää on huono, leiriydy. On huono sää, minulla on hiki, pystytän teltan ja olen eksynyt.
Numerointi ei auttanut, olen edelleen paniikissa. Laitan otsalampun päälle ja luen kirjaa. Olen väsynyt ja mielessä käy, että jään tähän, aivan sama vaikka tähän kuolen. Kuolen yksin koirani kanssa, niin olen aina toivonutkin. Kuolen onnellisena vaikka eksyneenä. Viimeinen ajatus ennen nukkumista: olen eksynyt.
Aamu tuli, nousin elävänä ylös, keitin kaurapuuron, pakkasin repun ja lopetin eksymisen. Siihen meni aikaa kyllä monta tuntia, mutta lopulta luonnon merkit ja kartta sopivat yhteen.
Nyt, kun olen jo kotona, huomaan kuinka kaipaan tuota eksymishetkeä. Taas on minä ja aikatauluni. Ei ole aikaa eksyä, on vaan jaksettava elää suunnitelmien mukaan.
Lue lisää!
Raportti Autistic Pride Dayn transryhmästä
Kirjoittanut Pekka Pauka @ 28.9.2009
Kuva: Ave
Autistic Pride Dayn ohjelman aloitti Oonan vetämä transryhmä. Paikalla oli 9 henkilöä, mm. sukupuolen korjausprosessia läpikäyviä henkilöitä, asperger-aktivisteja ja harrastelijatoimittaja.
Ensimmäinen ilmoille lausuttu kysymys oli: onko aspergerin oireyhtymän ja transsukupuolisuuden välillä jokin kytkös? Vastausta ei toistaiseksi tiedetä.
Tapaamisen ensisijainen tarkoitus ei ollut pohtia määritelmiä, sillä huoneessa oli ihka eläviä transhenkilöitä – siitä eivät määritelmät enää parane. Keskustelu ottikin sille luontaisesti lankeavan uoman, omien kokemusten vertailun vertaistuen ja itsekunnioituksen hengessä.
Sukupuoli-identiteetti kaiken kaikkiaan on laaja ja monimutkainen asia. Monilla on rajankäyntiä oman roolinsa kanssa eikä vähiten siksi, että kaikilla on erilaisia tapoja, jotka voidaan perinteisessä hengessä nähdä nais- tai miespuolisina. Millä ilveellä tuo nais-miesraja sitten vedetään? Tämä pohdinta jo itsessään paljastaa sen filosofisen suon laajuuden ja syvyyden, mihin helpompiakin kysymyksiä esittävä uppoaa.
Vapaa keskustelu pelastaa tilanteen ja pinnalle nousee kysymys suunnitelmallisuudesta, järjen käytöstä tunteellisuuden sijaan. Varsin asperger-henkinen aloitus siis. AS-henkilö miettii ennen kauppaan menoa, mitä hän tarvitsee ja mihin rahavarat riittävät. Aspergerien looginen, “miesmäinen” ajattelutapa saattaa aiheuttaa kahnauksia, jos kumppanin ajattelutapa lähtee shoppailuun liittyvästä fiilistelystä.
Asseilla näyttää tunteiden tunnistaminen toimivan, mutta ne eivät ohjaa toimintaa.
Harvan ajattelutapa tai käytös on aina täsmälleen samanlainen. Useat kertoivat, että heidän tyylinsä vaihtelee perinteisten roolien välillä. Ulkopuolisislle tuottaa vaikeuksia hahmottaa useiden tyylien kautta itseään ilmaisevaa persoonaa.
Seuraava esille nousevan asian pohjustus on käytännöllinen, “kivi tiellä”. Keskustelijoiden konsensuksen mukaan nenttinäkökulma rajoittuu siihen näkymään, mikä kohdalle sattuu – se on yksisuuntainen. Asseilla
olisi tämän mukaan kyky kiertää kiveä mielessään, tarkastella sitä eri kulmista, pohtia tartuntakohtia, suunnitella nostamista ja syrjään siirtämistä. Kaikki nämä aktiviteetit assi siis tekisi mielessään. Tämän kyvyn seurauksena juuri mihinkään kysymykseen ei liity sellaista pakkonäkökulmaa, joka nenttienemmistössä tuntuu niin selkeältä.
Tämä kommentti saa muilta keskustelijoilta tukea ja tunnelma lähentelee liikuttavaa yksimielisyyttä. Sama liukkaus vaihtaa tarkastelukulmaa siirtyy kaikille elämän alueille, myös niille joita yleensä tarkastellaan jäykän moraalikäsityksen suojasta. Tässä erikseen huomattavaa on se, että tuo kyky pätee myös tarkastellessa itseä. Tästä nousee terve ylpeys ja luottamus omaan kykyyn arvoida asioita sen sijaan, että suin päin astuisi tyhmiin johtopäätöksiin.
Joustavuus katsantokannoissa jättää oman identiteetin paljolti avoimeksi. Mutta miksi asia on näin myös sukupuoli-identiteetin kanssa?
Asseilla on vaikeuksia oppia sosiaalisia normeja. Myös sukupuolisuuteen liittyy paljon opittavia normeja. Koska sosiaalisen oppimisen prosessi ei ole niin selkeästi järjellä hahmotettavissa, on asseilla lopputuloksena helposti vähemmän jäykkä omakuva. Toisaalta korostunut järkeily tuo myös yllättäviä etuja. Esimerkkinä eräs henkilö kuvaa lapsuuttaan monilapsisen perheen nuorimpana: vanhempien sisarusten
töppäilyt antavat mahdollisuuden välttää ainakin tyypillisemmät ansat. Pitkäjänteisyys mainitaan suojaavana tekijänä, impulssikontrolli voi olla hyvä eikä kaikkea tarvitse saada heti.
Yleisestä erityiseen, anekdootteja korjausprosessin varrelta
Transhenkilöiden sukupuolen korjausprosessi näyttäytyy melkeinpä humoristisena. Aivan kuin hoidettava olisi velvoitettu “heittämään sketsiä”, alleviivaamaan oman oikean sukupuolensa mukaista käytöstä sitä tukevalla stereotyypittelyllä.
Eräs todistaa joutuneensa oudon katsomisen kohteeksi poneja ja nalleja keräävänä transmiehenä. Kuin yhdestä suusta itse kukin kertoo ahdistuneensa roolituksista, hypermaskuliinisuudesta tai naishössötyksestä. Akateeminen Queer-teoria on tuonut helpotusta – oikeuden olla eräänä päivänä butch, toisena femme. Vaikeutena on silti edelleen se, että muut eivät ymmärrä.
Vaan ei ole helppoa muillakaan asseilla. Oman sukupuolensa tuntemisen omakseen ei luulisi sanelevan yleistä olemista. Perheenäidin rooli luonnistuu, mutta silti osa perinteisestä naisellisuudesta on niin etäällä, että samaistuminen ei onnistu. Tämä käy todisteeksi siitä, että
sukupuoli ja seksuaalisuus eivät automaattisesti tuota tiettyä tyyliä. Transihmisten hoitohenkilökunnalle tämä kaiketi ei ole vielä mennyt jakeluun.
Transihmisten aitous oman identiteettinsä suhteen on epäilyn kohteena ja tuota epäilyksen varjoa entisestään venyttää asperger. Kuten aiemmin todettua, assin olemus ei ole kovin muottiin sopivaa sorttia.
Transevaluaatio lähenee “skitsoilua”, kun myös AS joutuu suurennuslasin alle. Tässä kimara parhaita tai pahimpia heittoja: Et voi olla AS, koska sinulla toimii selkeä tunnevaste. Hymyilet, joten et voi olla AS. Ymmärrät mitä puhutaan, joten et voi olla AS. Yksi keskustelija totesi, että AS:n ohittaminen epäuskottavana helpotti korjausprosessia.
Kun AS-diagnoosi on hyväksytty, alkaa epäluuloisuuden seuraava kierros: Tämä on vain roolipeliä sinulle. Trans-identiteetti on sinulle erityismielenkiinnon kohde tai poliittinen missio. Olisiko vain hetken huumaa, kun olet tuollainen assi? Palataan asiaan parin kuukauden päästä, sai eräs kuulla.
On helppo arvata, että tällaisten kokemusten jälkeen pieni kyynisyys hiipii mieleen. Voi olla parempi pitää assius omana tietonaan varsinkin, jos se ei ole päällepäin näkyvää sorttia; näin ei joudu esimerkiksi juoruilun kohteeksi. Suhteellinen normatiivisuus on valttia hoitokoneiston rattaissa. Vaikka esimerkiksi sosiaalisten suhteiden rajoittuneisuutta voidaan ihmetellä, ei niiden puutteen selittäminen AS:llä ole välttämättä hyvä asia. Aikamoista taiteilua täytyy siis sukupuoli-identiteetin arvioinnin olla.
Tätä kuunnellessa nousee mieleen kysymys rajanvedosta – mikä voisi olla sellainen oleellinen erottava seikka transsukupuolisuuden ja vaikkapa homoseksuaalisuuden välillä? Vastaus tulee nopeasti: ahdistus ja paha olo omasta fyysisestä sukupuolesta.
Paljastuu, että transhenkilöä aivan varhaislapsuudesta asti seuraava tunne ja iän myötä voimistuva paha olo, vailla selitystä, muodostaa todellisen kiirastulen. Asiaan liittyvät sosiaaliset aspektit luonnollisesti lisäävät taakkaa. Itsensä kanssa tilin tekemisen
päälle tulee vielä perheen käsitysten muuttaminen.
Eräs keskustelija paketoi siihenastisen elämänsä seuraavasti: mikä tahansa naisrooli oksettaa ja jo pienenä oli outo tunne siitä, ettei “tiedä mistään mitään”, hame ei tuntunut omalta pukineelta, lempivaate oli housut. Henkinen huonovointisuus näyttää lisääntyvän murrosiässä ja vasta kahdenkympin kieppeillä syy tiedostetaan.
Perhepiirin sukupuoliroolien mukaiset odotukset ovat luku sinänsä. Koska aihe on laaja kuin elämä itse, referoidaan tässä keskustelijoiden hauskimmat tai kipeimmät anekdootit. Aivopierujen aatelia tai normatiivisuuden korkea veisu, katsantokannasta riippuen, on varmasti seuraava. Isä mieheksi korjattavalle vegetaristilapselleen: “Jos kerran olet mies, niin kai sä alat syödä lihaa?”
Keskustelu sivuaa loppupuolella mediakohun ympäröimää kirkkoherran tapausta. Näkemys siitä on selvä: kyseessä on aina ollut nainen, joka viimein on korjattu oikeaan sukupuoleensa.
Tämän raportin voikin päättää keskustelussa esitettyyn uskontoaiheiseen kysymykseen: Saako Luojan luomaa kehoa korjata (sukupuolen osalta)? Kysymykseen voi vastata vastakysymyksellä: Saako Luojan luomaa, vaikkapa syövän runtelemaa kehoa korjata?
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Sinne ja takaisin – Kokemuksia psykiatrisesta sairaalahoidosta
Kirjoittanut Anonyymi @ 25.9.2009
Kaikki artikkelin kuvat kirjoittajan itse ottamia sairaalan alueella.
Arki psykiatrisessa sairaalassa.
Arki psykiatrisessa sairaalassa muodostuu hyvin yksinkertaisista asioista – ainakin suljetulla osastolla asia on näin. Taululle aina kirjoitettiin edellisenä iltana, mitä seuraavana päivänä on ohjelmassa ja ketkä hoitajat tulivat mihinkin vuoroon töihin. Taululla hyvin tuotiin julki, minä ajankohtana olisi puhtaaksipetaus, eli lakanoiden vaihto sängyistä. Joissakin paikoissa hoitajat voivat hoitaa tuon asian puolestasi tai jos itse haluat vaihtaa lakanasi sängystä, niin se olisi pelkkää positiivista, sillä kotona kuitenkin joudut petaamaan petisi ja vaihtamaan lakanat. Joka päivä oli hoitajien kanslian lasiin kiinnitettynä lappu hoitajista, kuka sattui olemaan vastuuhoitaja sinä päivänä, ellei omahoitaja sattunut silloin olemaan vuorossa.
Joillakin osastoilla voi olla pieni aamukokous, jossa kerrotaan päivän tapahtumista ja jos jotain erityistä tuleman piti päivän aikana tai kenties seuraavana päivänä. Kuitenkaan erityistä aamukokousta ei tällä osastolla ollut, jossa olin. Siellä tultiin kyllä kertomaan vastuuhoitajan tai oman hoitajan toimesta, koska oli lääkäri, laboratoriokokeet, toimintaterapiaa ja niin edelleen. Toki asiat kerrottiin kuiskaamalla potilaalle, jos sattui istumaan päiväsalissa taikka sitten tultiin omaan huoneeseen kertomaan asiat, mikä oli päivän – tai kenties seuraavien päivien aikana homman nimi.
Potilailla osastolla oli omia asioita, joita he tekivät tai sitten eivät tehneet. Aika saattoi kulua myös siten, että katsottiin televisiosta elokuvia, sarjoja tai asiaohjelmia – jopa kuunneltiin musiikkikanavalta nykymusiikkia ehkä nuorempien potilaiden toiveesta taikka sitten televisio oli muuten vain taustalla soimassa. Päivän lehdet toki oli osastolla kaikkien luettavissa, myöskin hyllystä sai juorulehtiä ja naistenlehtiä ottaa itselleen omaan huoneeseenkin luettavaksi. Välillä pelattiin korttia ja pelit olivat monet, kymppikaadosta Mustaan Maijaan ja Skip-Bosta Unoon sekä kaikkea tuolta väliltä. Hoitajatkin monesti osallistuivat korttipeleihin. Minun mielestäni se oli mukavaa. Tupakkahuoneessakin oli oma tunnelmansa. Ihmisiä kävi siellä, ketkä nyt polttamaan sattui. Tupakkahuoneessa ne parhaimmat jutut yleensä oli. Koska tupakkahuone siellä sairaalassa, jossa olin väriltään hiukan vihreä ja jokseenkin kaislan värinen, niin sitä alettiin sanomaan Kaislikoksi. Ehkä minunkin toimestani, koska välillä minullakin oli tarve piiloutua tai vetäytyä jonnekin.
Tässä psykiatrisessa sairaalassa, jossa olin, sai käyttää kampaajan ja jopa jalkahoitajankin palveluja. Niille piti varata aika oman hoitajan kautta osastolla. Itse en näitä asioita ole käyttänyt, sillä minulla on jo oma kampaaja ja jalat hoidan itse. Myöskin normaaliin tapaan sai käyttää kirjastoa ja kanttiiniakin niiden aukioloaikana. Kuntohallikin löytyi. Kävin siellä joka päivä. Siellä sai pelata biljardia, heittää tikkaa tai treenata omien kykyjensä mukaan. Kuntohallista löytyi hyvät välineet oman fyysisen kunnon treenaamiseen. Niinpä esimerkiksi jalkaprässillä sain jaloillani työnnettyä 130 kilogrammaa. Sitten sairaalassa oli käsityösali, jossa tehtiin käsitöitä ja kävinkin siellä. Minusta se oli mielekästä, aikaa kuluttavaa ja hyödyllistä tekemistä. Siellä sai omat ajatuksensa kokoon taikka sitten ei tarvinnut ajatella oikeastaan juuri mitään, kun työhön uppoutui ja keskittyi omalla tavallaan. Viikonlopulla oli sitten hiljaisempaa eikä toimintayksiköt olleet auki. Niinpä sitten kävelylläkin saattoi käydä sairaalan vieressä olevaan kauppaan, jos vapaakävely sattui olemaan. Itselläni oli vapaakävely, sillä olin mennyt vapaaehtoisesti sairaalaan. Saunassakin saattoi käydä kerran viikossa oikein kunnolla puhdistautumassa, jos siltä tuntui. Itse käytin tuota mahdollisuutta muutaman kerran.
Jos halusi, niin saattoi osallistua myös sosioterapian järjestämiin asioihin, kuten retkille. Sosioterapia järjesti monenlaisia asioita kerran viikossa. Saattoi olla vaikkapa keilailua, pyöräretkeä, frisbeen heittoa, lentopalloa tai pyöräretki jonnekin. Toki retkille piti ilmoittautua hoitajan kautta osastolla.
Sen kyllä huomasin, että päivä alkoi lääkkeiden jaolla, eli nappikaupalla ja päivä päättyi myös lääkkeiden jakoon. Välissä toki syötiin ja hoidettiin omia asioita milloin kenenkin luona tapaamisissa, omahoitajakeskusteluissa sekä sen sellaisissa.
Kaikki artikkelin kuvat kirjoittajan itse ottamia sairaalan alueella.
Rutiinit ja lukitut ovet tekevät turvallisen olon.
Joskus voi käydä niin, että omassa kotiympäristössä ne rutiinit voivat hukkua jonnekin teille tietämättömille sekä tutkimattomille poluille. Nukkumaankin mennään, milloin huvittaa, siivotaan, milloin huvittaa ja niin edelleen. Sitten ihmistenkin välillä kanssakäyminen tuo stressiä mukanaan, jolloin on aika käydä jossakin turvallisessa paikassa levolla. Silloin mielikin jo kaipaa lepoa sen kaiken kaaoksen keskellä, kun huliviliä on liikaa ympäristössä tai että on liikaa sellaisia asioita, jotka muuttuvat yllättäen. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun läheinen ihminen sairastuu tai jopa menehtyy yhtäkkiä. Myöskin sellainen voi sekoittaa pään, jos olet käynyt monta vuotta tutulla ammattiauttajalla ja olet omalla tavallasi kiintynyt häneen ja hän ilmoittaisi, että vaihtaa työpaikkaa viikon kuluttua.
Minulla on hyvä kokemus siitä sairaalasta, jossa olin. Siellä tultiin huoneeseen kertomaan, kun oli aika esimerkiksi tulla syömään, ellei potilas ollut päiväsalissa. Ei kalkatettu kovaäänisellä lehmänkellolla, eikä myöskään huudettu kovalla äänellä ”SYÖMÄÄN!!” tai ”LÄÄKKEIDEN JAKO!!”. Pidän siitä, että potilasta pidettiin yksilönä. Minä myös koin turvallisuutta, kun olin lukittujen ovien takana suojassa ja että tietyistä rutiineista pidettiin huolta. Joistakin asioista muistutettiin kohteliaasti potilasta, jos meinaa olla esimerkiksi hygieniapuolessa ongelmia sairastumisen ohella. Aina ei jaksa välittää omasta siisteydestä. Omalla kohdallani kuitenkaan näin ei ollut, sillä käyn joka päivä pesulla.
Kaikki artikkelin kuvat kirjoittajan itse ottamia sairaalan alueella.
Kokemukseni potilaan roolissa olemisesta.
Minulle tuli turvallinen olo heti, kun sairaalaan tuli sisälle. Tiesi, että hoitajien tuoma läheisyys toi turvaa ja suojaa omalle itselle. Minulle on tärkeää, että joku koskettaa minua silloin kun minulla on paha olla sekä paniikkikohtauksen aikana. Niinpä hoitaja kosketti minua, kun tulin sisälle sairaalaan. Sisäänkirjoittautumishuoneessa jo tietää tulevansa turvaan, kun siellä käydään alkukeskustelu tulevan omahoitajan ja lääkärin kanssa. Minulla oli kaksi omaa hoitajaa, koska olin sellaisen tuen tarpeessa. Molempien kanssa tein keskustelujen lisäksi monenlaisia asioita. Joskus kävelimme sairaala-alueella olevaan rantaan tai vain sairaala-alueella tutkiskelemassa kesäistä luontoa.
Toisten potilaiden kanssa keskusteleminen ja muu toiminta päiväsalissa tekivät minulle selväksi, etten tarvinnut olla asioiden kanssa yksin. Parasta oli toisiin samassa tilanteessa oleviin ihmisiin tutustuminen osastolla. Myöskin välittömyys ja lämmin ilmapiiri toivat sitä positiivista kokemusta, jota itse tarvitsi jo oman hoidon terapeuttisuuden kannalta. Ennen kaikkea huumori on yksi eväs, jonka kanssa pärjää sairauden tuomien ongelmien keskellä. Minun mielestäni musta huumori toisten potilaiden kanssa oli kyllä mukavaa, mutta myös vitsailut hoitajienkin kanssa. Joskus saatoimme tehdä osastolla rutiineista poikkeavia asioita. Olimme kauniilla ilmalla jopa ulkona kahvilla.
Tekeminen sairaalan terapiasalissa tai treenaaminen punttisalilla toi romuilla olevaa itseluottamusta takaisin. Terapiasalissa tekemistään käsitöistä tai muista askareista näki omat kädenjälkensä ja punttisalilla huomasi oman kunnon kehittyneensä, jos vain kävi aktiivisesti treenaamassa. Minä siellä punttisalilla olin oikeastaan harva se päivä – Jollei punttisalin aukiolohetkenä, niin sitten osastolla sillä hetkellä työssä olevan hoitajan sekä potilastovereiden kanssa. Toki osallistuin myös siihen, ryhmään, joka kävi uimahallilla uimassa. Pidän uimisesta ja uimahalliryhmän koin hyväksi jo oman kunnon parantamisenkin kannalta ja että liikkumiseen tuli monipuolisuutta. Käytin myös hyödyksi sairaalan vieressä olevaa pururataa, jolla kävin sitten kävelemässä yksinäni tai hoitajan kanssa.
Jos halusin rauhoittua tai käydä ystävieni kanssa keskusteluja rauhassa puhelimitse, käytin sairaala-alueella olevaa rantaa siihen tarkoitukseen. Toisinaan saatoin istua sairaalan pihakeinussa lähellä suihkulähdettä ja kuunnella sen litinää sekä virtausta. Lintujen sirkutus toi korville ja aivoille lepoa. Sadepäivänä olin huoneessani joko pitkälläni kuunnellen musiikkia tai katselin osaston lehtitarjonnasta lävitse mielenkiintoista luettavaa. Luinpa sairaalassaoloaikanani Eragon –nimisen kirjan. Se oli jännittävä fantasiatarina lohikäärmeratsastajasta. Joskus myös halusin sulkea ympäristön hälyäänet kuuntelemalla iPodillani klassista musiikkia.
Kaikki artikkelin kuvat kirjoittajan itse ottamia sairaalan alueella.
On hyvä muistaa seuraavia asioita, kun menet psykiatriselle osastolle hoitoon.
Psykiatriselle osastolle saa lähetteen muun muassa psykiatrilta, omalta lääkäriltä tai päivystävältä lääkäriltä terveyskeskuksestasi. Sinun kannattaa toimia ajoissa, jos itse huomaat olevasi esimerkiksi alavireinen kauan aikaa tai että esimerkiksi ystäväsi huomaa sinussa jotain, jonka vuoksi tarvitset apua sillä hetkellä. Jos sinulla on oikein paha olla, voit soittaa jonkun ystäväsi tai vanhempasi luoksesi. Voitte samalla miettiä, missä sinulla on sillä hetkellä turvallisinta olla. Koskaan ei kannata jäädä asioiden ja sairauden oireiden kanssa yksin, koska asiat voi vain vaikeutua, kun niitä murehtii yksin. Jos et tavoita sillä hetkellä ystäviäsi tai vaikkapa vanhempia, sinun kannattaa soittaa ensin auttavaan puhelimeen. He voivat neuvoa sinulle lisää asioita, joita voit tehdä selviytyäksesi. Joskus on tilanteita, jolloin on vain parasta mennä lääkäriin ja hakeutua hoitoon. Erittäin pahassa tilanteessa voit pyytää paikalla olevaa ystävääsi soittamaan sairasauton paikalle. Silloin sinut on pakko toimittaa hoitoon ja päivystävä lääkäri ei voi tällöin vähätellä pahaa oloasi. Jos näin käy, voit tehdä muistutuksen potilasasiamiehelle. Lääkäri ei saa koskaan väheksyä oireitasi tai tuntemuksiasi.
Kun menet terveyskeskukseen ennen pääsemistäsi psykiatriselle osastolle, ota mukaan:
- Rahakukkarosi, jossa on mukana sinulle tärkeät asiat ja hiukan rahaa.
- Lääkityksiesi reseptit, jos on.
- Pariksi päiväksi puhtaat alusvaatteet, sukat ja hygienianhoitotarvikkeita.
- Puhelin ja puhelimen laturi.
- Laita päällesi mukavat vaatteet, jotta voit olla osastolla muutaman päivän niissä, ellei osastolla ole tarjolla potilasvaatteita erikseen.
- Laita jalkaasi mukavat ja helposti riisuttavat kengät.
Pyydä ystävääsi tai vanhempiasi auttamaan asian hoitamisessa, jos et itse kykene ottamaan tarvittavia tavaroita mukaan.
Älä ota mukaan:
- Mitään päihdyttäviä asioita.
- Pitkäkyntisiä kiinnostavia asioita, kuten arvokkaita koruja.
- Mitään teräviä asioita, kuten ladyshaveria.
Muista, että tullessasi psykiatriseen sairaalaan, hoitajat voivat tutkia tavarasi, varsinkin, jos sinut on toimitettu sinne tarkkailulähetteellä!
Toimitus lisää: Koska psykiatrisen sairaalahoidon tieto ja osaaminen autismin kirjon haasteisiin liittyen on ajoittaisen tiedon vähyyden vuoksi hyvin vaihtelevaa, ei kenenkään sairaalakokemus ole samanlainen. Täten yksi kokemus ei anna tyhjentävää kuvaa koko Suomen tasosta. Mikäli haluat monipuolistaa näkökulmaa jakamalla oman kokemuksesi, ota yhteyttä toimitukseen.
Lue lisää!
Veera – terapiakoira
Kirjoittanut Jorma Kononen @ 8.9.2009
Kuva: MeriHevonen
Veera on seurakoira, joka on puettu hirvikoiran turkkiin. Veera tulee toimeen kaikenlaisten koirien kanssa. Haukullaan Veera ilmoittaa, jos jokin asia häntä kiihdyttää.
Hirven metsästystä Veeran kanssa ei ole tehty. Veeralla on kuitenkin metsästysvaistot hallussa, ja hän on saanut metsälenkkien aikana puuhastella maastossa mielin määrin. Lenkkeily maastossa on mukavampaa Veeran kanssa. Vaikka haluaisin juosta kovempaa, Veera ei jaksa juosta yhtä kovaa, joten minä myös liikun maastossa koirani ehdoilla. Ehdottomasti parasta liikkumista koirien mielestä näyttää olevan maastossa vapaana juokseminen. Myös vauhdikas agility tuntuu olevan nelijalkaisten mieleen. Veera on lisännyt isäntänsä liikuntaharrastusta. Lenkille siis tänäänkin – ja useampaan otteeseen!
Veera pysähtyy tarkistamaan maastoa ensin kuuntelemalla ja katselemalla, missä mahtaa mielenkiintoinen saalis piileskellä. Samalla minäkin terästän kuuloani, pidättelen hengitystäni ja koetan katseellani etsiä maastosta saalista. Koira tarkkailee luontoa hajuaistillaan ja kuulollaan, näin ohjaa ihmisen tapaa
tarkkailla luontoa. Koiran kanssa kiire jää pois luonnossa.
Veera ja lapset
Veera tulee toimeen lasten kanssa mainiosti. Veera hymyilee, kun hän saa istahtaa lapsilauman keskelle ja saa osakseen ihailua. Perheeni muut henkilöt ovat Veeralle myös tärkeitä. Kun sanon Veeralle, että Jari tulee käymään, terhistäytyy Veera, haukahtelee ilosta ja lisää vauhtia kiiruhtaakseen kotiin
katsomaan Jaria. Jari on minun vanhin poikani, joka sai parhaalta kaveriltaan Veeran lahjaksi.
Veeran kotiin tuleminen
Perheelläni oli mahdollisuus ottaa Veera huostaan, eikä meillä ollut epäilystäkään, kun saimme Veeran itsellemme. Minä ja koko muu perhe olimme kovin haltioissamme Veeran saapuessa kotiin.
Alussa Veeran vanhempien rotumääritelmistä oli epäselvyyttä, mutta isäksi on osoittautunut harvinainen musta norjanhirvikoira ja emäksi suurimmaksi osaksi harmaa norjanhirvikoira.
Mutta paras rotuhan on se oma rotu!
Veera on muutenkin aivan erinomaisen ihana koira luonteeltaan ja ulkomuodoltaan. Opiskelin koirani rotupiirteitä, jotta osaisin rodun piirteiden mukaan käyttää koiraani hyödyksi. Sanotaan, että koira ja isäntä muistuttavat toisiaan, vai miten se olikaan. Oman koiran tuntemus auttaa
omistajaa parhaan mahdollisen ruokavalion löytämisessä!
Ennen kuin edes harkitset koiran ottoa, ajattele elämääsi eteenpäin seuraavat 5, 10, 15 vuotta. Missä olet silloin, onko sinulla lapsia, mitä jos eteen tulee ero puolisosta, muutto, työpaikanvaihdos tai työttömäksi jääminen? Mitä jos koira ei olekaan sisäsiisti, jos sillä on eroahdistus, jos se haukkuu, tuhoaa paikkoja? Mieti onko sinulla hoitopaikka lomamatkojesi ajaksi, onko sinulla aikaa koiralle, riittävästi rahaa huolehtia koirasta sen sairastuessakin, tai mitä jos sairastut itse? Ja ennen kaikkea oletko valmis sitoutumaan koko sydämestäsi? Valmis sanomaan kyllä, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, koiran elämän loppuun asti?
Mieti vielä uudestaan ja uudestaan. Oletko ihan varma? Sinun koirasi rakastaa sinua kaikkine vikoinesi, sinä olet sille kaikki mitä sillä on. Ole varma, että pystyt antamaan sille kaiken mitä se tarvitsee ja ansaitsee, koko sen elämän ajaksi?
Norjan harmaahirvikoira
Veera jumaloi isäntäänsä, jolle Veera juttelee haukkumalla. Veeran sosiaalisuus ilmenee, kun Veera lähestyy kaikkia ihmisiä ystävällisesti korvat luimussa. Veera tarkkailee vastaantulevia ihmisiä ja koiria, hymyilee heille alinomaa ja varsinkin, jos vastaantuleva ihminen osoittaa suurempaa mielenkiintoa Veeraa kohtaan. Veera huomaa ihmisen hymyn ja Veera vastaa oitis mielihyvällä ja häntäänsä heiluttaen lämmöllä.
Miksi suurriistan metsästykseen jalostettu koira on näin sosiaalinen ihmisten kanssa?
Rotu on ollut pitkät ajat yhteistyössä ihmisten kanssa, joten se osaa ottaa huomioon ihmisen toiveet.
Kaikkihan me olemme aktiivisia koiraihmisiä!
Jos itselläni ei ole koiraa, niin voin ottaa naapurini koiran päivähoitoon. Liikkuessani ulkona voin tarkkailla muiden koiria, jos kiinnostaa, ja ilmoittaa irrallaan juoksevista koirista. Joka kevät voin halutessani
kirjoittaa yleisönosastolla koirien kakoista. Olen tavannut pari lenkkeilevää ihmistä, jotka ovat tuhisseet minulle irrallaan kävelevästä Veerasta poikki ulkoiluväylän. “Laita koirasi kiinni” iljettää kuulla. Veeran tehtävänä on osoittaa lempeällä käytöksellään ihmisille, että koirallakin on oma paikkansa
meidän maailmassamme.
Päivän rytmittäminen
Veera herättää minua haukkumalla ja nykimällä, tuntuu mukavalta, katsoo silmiin ja odottaa, että nousen ylös vuoteesta. Veera huolehtii herättämisestäni loppuun saakka, jotta todellakin nousen vuoteestani ylös. Veera vie minut haukkumalla keittiöön ja osoittaa haukunnallaan ja katseellaan, että hän haluaa ruokaa tai että hänet viedään ulos pissaamaan ja tekemään muut tarpeensa.
Veera haluaa kävellä päivän eri aikoina erilaisia reittejä, milloin kauppaan, milloin joenrantaan nuuhkimaan tai muualle mieleiselleen paikalle. Minua vähän hymyilyttää, kun Veera pysähtyy ja katsoo minua silmiin: eikös nyt ole kauppareissun aika? Jos Veera on päättänyt, mitä reittiä hän haluaa kulkea, minun on vain kuljettava hänen mukanaan.
Motivaationi on korkealla, koska olen eläimen asialla ja eläimen ehdoin. Olen ottanut vastuun ja sitoutunut hoitamaan koiraani.
Hellyydenosoituksia
Veera osoittaa monella tavalla kiintymystään. Koiranomistajan onnea ovat tietysti iloiset hännänheilutukset, kosteat pusut, karvaiset halaukset ja hellät silittelyt! Veera huomaa pian lähestyessään minua ja muita ihmisiä, että iloisesti häntäänsä heiluttamalla se saa osakseen kaipaamaansa huomiota.
Hyväileminen ja silittäminen
Mitä ihminen hyötyy koiran silittämisestä? Koiran silittämisellä on positiivinen vaikutus sydämen aineenvaihduntaan, ja tilanteessa vapautuu samoja mielihyvähormoneja, jotka tekevät koiran itsensäkin tyytyväiseksi. Veera kaipaa kehoni läheisyyttä ja lämpöä nukahtamisvaiheessa.
Tutkimuksissa on todettu, että koiran kanssa olemisella on rentouttava vaikutus, aggressiot vähenevät. Se laskee koiranomistajan verenpainetta ja estää jopa masennusta. Sydänvaivoista, ahdistuneisuudesta, diabeteksesta ja muista kroonisista sairauksista kärsivien ihmisten on havaittu voivan paremmin, kun he pitävät huolta koirasta.
Veeran vaatetus ja turvallisuudesta huolehtiminen
Veera pärjää säällä kuin säällä oman turkkinsa suojassa. Kovilla pakkasilla voisi käyttää lämmittävää vaatetta, mutta yleensä Veeran rotuiset koirat voivat oleskella ulkona kylmilläkin ilmoilla ilman lämmitystä. Pimeällä käytän Veeralla heijastinliiviä sekä heijastavaa nauhaa kaulapannassa ja taluttimessa.
Veeralle ei voi puhua kovalla äänellä, koska hän menee heti lukkoon, koirani on herkkä. Ulkoilun aikana on varottava menemästä hyvin äänekkäisiin paikkoihin, koska ne häiritsevät Veeraa. Lenkkien aikana on kuljettava varoen, ettei kukaan pääse yllättämään Veeraa takaapäin. Minulle tällainen äänetön maailma sopii vallan mainiosti. Veeraa voi ohjata sanoilla ja myös käsimerkein.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Aisti- ja lääkeyliherkkyyttä ei tunnisteta terveydenhuollossa
Kirjoittanut Essi Blomberg @ 13.8.2009
Näkymä haastateltavan asunnosta moottoritielle.
Terveydenhuollon henkilöstön tietämys Aspergerin syndroomasta ja siihen liittyvistä poikkeavuuksista on edelleen varsin hataraa. Ensimmäinen Asperger-diagnoosi asetettiin Suomessa vuonna 1989, mutta tämän jälkeen kesti vielä vuosia, ennen kuin AS-tietämys alkoi levitä. Aisti- ja lääkeyliherkkyyksiä ei osata edelleenkään aina tunnistaa, vaikka molemmat ovat yleisiä AS-henkilöillä.
Lähes jokainen Asperger-henkilö reagoi poikkeuksellisen voimakkaasti joihinkin aistiärsykkeisiin. AS-henkilöillä onkin [...]
Lue lisää!
Ammattiesittelyssä: Koulutusneuvoja Aija Veiksola
Kirjoittanut MeriHevonen @ 10.8.2009
Kuva: MeriHevonen
1) Kertoisitko hiukan itsestäsi?
Olen ollut koulutusneuvojana täällä Länsi-Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimistossa liki kahdeksan vuotta. Olen ainoa, joka täällä suunnalla tätä työtä tekee. Neljänä päivänä viikossa olen Lohjalla ja keskiviikkoisin Vihdin Nummelassa, ja näin on ollut vuoden verran, koska toimistot ovat yhtenäistyneet. Olen alueen ainoa koulutusneuvoja. Raaseporin alueellakaan ei ole omaa koulutusneuvojaa.
Ajoittain työ on raskasta, ja se johtuu asiakkaiden paljoudesta. Asiakkaiden määrä vaihtelee vuodenaikojen ja kuukausienkin mukaan. Työ on kuormittavaa, koska työtä tehdään yksin, sillä lähellä ei ole samaa työtä tekevää henkilöä. Läheisimmät työkaverini ovat nuo ammatinvalinnan psykologit. Olisi mukavaa, jos olisi toinen koulutusneuvoja rinnalla vaihtamassa ajatuksia ja mielipiteitä. Lähin koulutusneuvoja, jonka kanssa voin vaihtaa mielipiteitä, on Espoon työ- ja elinkeinotoimistossa töissä.
Taantuma on vaikuttanut työhöni siten, että koulutusneuvonnan asiakkaiden määrä on kasvanut ja heidän asemansa on muuttunut. Yhä useammin he ovat työttömiä, irtisanottuja ja lomautettuja. Taantuma on tehnyt tämän. Edellisen laman asioita en pysty kommentoimaan enkä vertaamaan, sillä en ollut silloin Lohjalla töissä.
2) Mikä on koulutusneuvonta ja mitä se pitää sisällään?
Koulutusneuvonta on virallisesti koulutus- ja ammattitietopalvelu, jota tarjoaa työ- ja elinkeinokeskus. Koulutusneuvonnassa yritetään ratkoa koulutukseen ja ammattiin liittyviä kysymyksiä ja niitä käydään lävitse yhdessä asiakkaan kanssa. Kuka tahansa voi kysyä koulutuksista, koulutukseen hakeutumisesta, pääsyvaatimuksista, ammateista ja töistä. Laajasti koulutukseen, uraan ja ammatteihin liittyvistä asioista voi tulla keskustelemaan ilman ajanvarausta toimiston aukioloaikana. Lohjalla työ- ja elinkeinotoimisto on avoinna kello yhdeksästä iltapäivään varttia vaille neljään. Palvelu on ilmainen, ja se on tarkoitettu kaikille.
3) Mitä apua on koulutusneuvonnasta ja minkälaiset ihmiset siitä hyötyvät?
Koulutusneuvojalle on hyvä tulla aina, kun miettii koulutusta ja siihen liittyy kysymyksiä. Koulutusneuvoja auttaa pohtimaan, mille alalle asiakas haluaisi pyrkiä, mihin oppilaitokseen kannattaisi hakeutua ja millä tavalla voisi järjestää oman toimeentulonsa opiskelujen aikana. Esimerkiksi asiakas voidaan ohjata tutustumaan haluamaansa oppilaitokseen sekä kyselemään raha-asioista KELAan. Koulutusneuvonnassa voidaan asiakasta neuvoa hakemaan jotakin uutta itselleen. Asiakkaan kanssa etsitään koulutusmahdollisuuksia ja koulutusvaihtoehtoja. Annan materiaalia asiakkaan mukaan. Koulutuksen rahoituskin käydään läpi ja maksajille esitetään lisäkysymyksiä, jos asiat eivät selviä.
Jos asiakkaalla on terveydellisiä tekijöitä tai hän haluaa selvittää perusteellisesti oman soveltuvuutensa alalle, neuvon hakeutumaan ammatinvalinnan ohjaukseen – Lohjalla Sari Valavuorelle ja Vihdissä Leena Rantalalle. Kaikenlaiset ihmiset hyötyvät koulutusneuvojasta. Toiset tarvitsevat enemmän ja toiset vähemmän tukea.
Suurin osa koulutusneuvonnan asiakkaista on aikuisia. Joukossa on alanvaihtajia, sillä omalla alalla ei välttämättä ole töitä tarjolla tai ihmiset ovat kyllästyneet vanhaan ammattiinsa. Lisäksi terveydelliset seikatkin voivat olla kyseessä. Koulutusneuvontaan tulee myös ihmisiä, jotka haluavat lisää omaan työhönsä liittyvää koulutusta parantaakseen omaa ammattitaitoaan. Ihmiset voivat joskus hakea elämäänsä sisältöä kokeilemalla jotain uutta, mutta toisinaan he saattavat myös palata vanhaan työhönsä tai hakeutua uudelleen opiskelemalleen alalle.
Työelämä on kiireistä ja paineet ovat kasvaneet. Ihmiset pitävät paussia työstään, kun he ovat kokeneet liikaa paineita. Monet piristyvät, kun he menevät opiskelemaan virkavapaan aikana.
4) Mitä koulutusneuvoja tekee asiakkailleen, kun he tulevat vastaanotolle?
Aluksi lähden liikkeelle asiakkaan haastattelusta: onko asiakas työtön, opiskeleeko vai onko hän työssä? Tärkeää on tietää asiakkaan perhe- ja rahatilanne sekä minkälainen mahdollisuus asiakkaalla on lähteä opiskelemaan. Lisäksi haastattelussa kysyn, minkälaisia ovat asiakkaan peruskoulutus, harrastukset ja kiinnostuksen kohteet. Ihmiset tavallisesti ovat jo ajatelleet, mistä lähdetään liikkeelle.
Toisinaan harrastuksetkin voivat olla uuden ammatin etsimisen pohjalla. Erityisesti pitkäaikainen harrastus saattaa innostaa etsimään uutta uraa kyseiseltä alalta. Asiakas on voinut harrastaa tällöin esimerkiksi puutöitä, vapaaehtoispalokunta- tai ensiaputoimintaa, ja jos asiakas on jo käynyt paljon näihin aloihin liittyviä kursseja, hän saattaa haluta tehdä harrastuksesta ammatin.
Kuitenkin lähtökohtaisesti harrastus on hyvä pitää harrastuksena, koska aina harrastuksesta syntyvä ammatti ei välttämättä elätä ihmistä. Vapaa-aikana kannattaa hankkia voimavaroja ja energiaa, jotta jaksaisi tehdä sitä vähän “tylsempää” työtä.
Palokunta- ja ensiaputoiminta on ollut pohjana niillä asiakkailla, jotka haluavat hoitoalalle, poliisiksi tai lääkäriksi. Näitä asiakkaita toisinaan on ja heitä tarvitaankin, sillä he ovat jo kiinnostuneet valitsemastaan uudesta ammatista. Tärkeää uuden ammatin hankkimisessa on se, että aloittaa suunnittelemisen ajoissa.
5) Minkälaisia asioita sisältyy työpäivääsi?
Asiakkaiden tapaaminen vie suurimman osan työpäivästä. Vastaan myös sähköposti- ja puhelinkyselyihin. Pidän koulutusneuvonnan hyllyjä ajan tasalla ja laitan sinne postitse saapuvia oppilaitosten esitteitä näytille. Nykyään paperia ei tulosteta hyllyihin, sillä oppilaitosten kotisivuilta löytyy yhä enemmän kattavaa informaatiota asiakkaan hakemasta alasta tai mielenkiinnon kohteesta. Näin myös kestävän kehityksen linja toteutuu, kun paperikuormitus pienenee.
Välillä saatan suunnitella erilaisia ryhmiä, esimerkiksi aikuiskoulutukseen liittyviä informaatiotilaisuuksia. Joskus luonani käy kouluryhmiäkin. Selailen lehdistä ylipäätään uutta ja ajankohtaista tietoa, koulutusilmoituksia ja sen sellaisia, joita sitten laitan ilmoitustaululle ihmisille nähtäville. Aikaa pitäisi jäädä vielä koulutusoppaisiin tutustumiseen. Joskus tästä tehtävästä luistaa, kun aikaa on vähän. Teen paljon yhteistyötä virkailijoidemme kanssa, esimerkiksi kuntoutusneuvojan ja ammatinvalinnan ohjaajan Sari Valavuoren kanssa.
6) Mitä sinä et tee työssäsi?
En lähde antamaan asiakkaalle suoraa vastausta, mitä hänen pitäisi tai mitä hänen tulisi tehdä. Annan tietoa, koulutusneuvontaa, kerron vaihtoehdoista ja vertailen niitä heidän kanssaan. Joku pettyy, kun en anna valmista vastausta, mitä pitää tehdä. Asiakkaan pitää itse tehdä omat päätöksensä ja ratkaisunsa. Kovin moni asiakas niin ei kuitenkaan toivo.
En myöskään arvioi soveltuvuutta alalle. Jos asiakas tahtoo miettiä soveltuvuuttaan tietylle alalle, ohjaan häntä eteenpäin ammatinvalinnan ohjaajalle tai jonnekin muualle.
7) Onko työstäsi tullut ihmisille harhakäsityksiä ja jos on, minkälaisia ne ovat?
Erityisiä harhakäsityksiä työstäni ei ole ihmisille tullut, joskin joskus on erehdytty luulemaan minua ammatinvalinnan psykologiksi. Joskus asiakas on odottanut perusteellista palvelua minulta, niin että kaikki olisi pitänyt tehdä valmiiksi hänen eteensä. Se ei ole tässä tarkoitus vaan ohjata asiakasta hakemaan tietoa.
Toiset tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset. Lisäksi jos ihminen aikoo mennä opiskelemaan, hänen on pystyttävä hakemaan itse tietoa ja ottamaan yhteyttä oppilaitokseen.
Jos tilanne niin vaatii, voin asiakkaan luvalla konsultoida ammatinvalinnan psykologia ja mahdollisesti ohjata hänet tämän luokse. Ammatinvalinnan psykologin puheille saattavat johtaa asiakkaan terveydelliset tekijät, oppimisvaikeudet tai epävarmuus omasta soveltuvuudesta alalle sekä se, jos ihminen haluaa niin tai jos itse olen epävarma kyseisen asiakkaan tilanteen kanssa.
8) Minkälaisia asioita otetaan huomioon, kun vastaanotollesi tulee erityisryhmän ihminen, esimerkiksi autisminkirjoon kuuluva tai Asperger-henkilö?
Yleensä kun asiakas tulee vastaanotolle, en tiedä hänestä mitään, ellei hän ole kenenkään lähettämä. Pyrin palvelemaan asiakasta parhaan mahdollisen mukaan. Jos minusta tuntuu, ettei vuorovaikutus tai muu asia toimi asian hoitamisessa, tällöin tiedustelen asiaa ammatinvalinnan psykologilta asiakkaan luvalla.
Asiakkaan ei ole pakko kertoa edes nimeänsä minulle, koska tämä on avoin palvelu kaikille ihmisille. Jatkosta keskustelen ammatinvalinnan psykologin kanssa, jos tuntuu siltä, etten pysty etenemään asiakkaan kanssa vuorovaikutuksellisesti.
9) Mitä kautta koulutusneuvojalle voi päästä asiakkaaksi?
Kuka tahansa voi tulla minulle asiakkaaksi. Ei tarvitse olla lähetettä eikä asiakkuutta muissa virastoissa. Voi vain tulla vaikkapa kadulta kävellen koulutusneuvojalle, jos koulutusasia tulee yhtäkkiä mieleen esimerkiksi jonkin muun asioinnin yhteydessä.
10) Miten koulutusneuvojaksi pätevöidytään ja minkälaisia ohjeita haluat antaa alalle pyrkiville?
Jos haluaa koulutusneuvojaksi, kannattaa hankkia ainakin ammattikorkeakoulutasoinen koulutus. Mitään muuta varsinaista koulutusta ei tähän ammattiin ole. Ala voisi olla sosiaalialaa, terveysalaa tai kasvatustiedettä. Koulutusneuvojan työssä oppii oikeastaan työtä tehden. TEM:llä järjestetään koulutusneuvojalle omia henkilökoulutuksia. Kurssit kestävät aina muutaman päivän. Jos on enemmän koulutusta, tällöin saa myös ymmärrystä koulutussysteemin rakenteesta ja pystyy sitä asiakkaalle neuvomaan.
Meitä koulutusneuvojia on vähän, ja virkojakin on vähän. Niinpä työssä vaaditaan omatoimisuutta ja yhteistyökykyä. Täytyy tulla toimeen asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa, lukea lehtiä ja selvittää, mitä uusia työhön ja ammattikoulutukseen liittyviä asioita on olemassa. Messuilla myös käydään tutustumassa ja ottamassa tietoa. Tarvitaan myös uteliaisuutta sekä kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin ja ihmisiin.
11) Ohjataanko erityisryhmän ihmisiä heikosti vastaanotollesi? Jos mielestäsi ohjataan heikosti, mistä sellainen voisi johtua?
Meillä käy erityisryhmien opiskelijoita opettajien kanssa. He tutustuvat ammatinvalinnan ohjaukseen ja koulutusneuvontaan, ja yhdessä esittelemme tarjoamiamme palveluja. Erityisryhmien opettajat ovat hyvin päteviä ja tietoisia työvoimatoimiston palveluista. He tekevät tiivistä yhteistyötä ammatinvalinnan ohjauksen kanssa, eikä tällöin koulutusneuvojaa välttämättä tarvita. Satunnaisimmin tulevat sellaiset henkilöt, jotka eivät ole missään oppilaitoksessa kirjoilla. Kuitenkaan heistä minulla ei ole selvyyttä, kuka tai mikä taho on heitä ohjannut.
Keskuspuiston ammattiopiston ja Länsi-Uudenmaan koulutuskuntayhtymästä valmentava sekä ohjaava ryhmä käyvät aina säännöllisesti työvoimatoimistossa tutustumassa sen tarjoamiin palveluihin.
12) Voisiko sitä tilannetta parantaa ja antaa enemmän tietoa erityisryhmän ihmisten ulottuville?
Tokihan aina koulutusneuvonnasta voisi tiedottaa enemmän, mutta meillä täällä Länsi-Uudellamaalla ammatinvalinnan ohjaus on enemmän yhteyksissä erityisryhmien oppilaitoksiin ja hoitotahoihin. Niinpä näissä tapauksissa ammatinvalinnan ohjaus on aika keskeinen palveluntarjoaja heille.
13) Terveisiä Puoltajan lukijoille.
Tervetuloa tutustumaan oman alueen työ- ja elinkeinotoimiston työ- ja ammattitietopalveluihin. Työvoimatoimiston nettisivuilla on tietoa näistä palveluista (www.mol.fi). Valitettavasti kaikissa toimistossa ei koulutusneuvojia enää ole, mutta koulutus- ja ammattiasioissa voi soittaa valtakunnalliseen Koulutuslinjan numeroon 010 19 4901.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Uunituoreen inssin työnhakupäiväkirja, osa 4
Kirjoittanut Tarja J. @ 3.8.2009
Kuvan on ottanut MeriHevonen
Olin TE-toimiston järjestämällä työnhakupäivällä, joka kesti koko päivän. Vieraileva luennoitsija oli Helsingin ura-instituutista, ja osallistujia oli reilu kymmenen. Tilaisuudessa käytiin läpi keskeisimpiä asioita työnhaussa ja ensimmäisenä käsiteltiin tavoitteita, päämääriä ja unelmia. Ajatuksena oli, että ennen kuin lähtee suuntautumaan työmarkkinoille, täytyy olla päämäärä tai unelma sekä tavoite. Päämäärä ja unelma liittyvät enemmän siihen, mitä haluaa tehdä ja tavoitteet siihen, miten edetä asiassa. Tavoite voi tarkoittaa työnhaussa pääsyä haastatteluun tai sitä, että laatii aikataulun ja strategian työhakemusten lähettämiseen liittyen. Strategia voi olla päätös soittaa ensin valitsemaansa yritykseen ja sitten lähettää avoin hakemus ja sen jälkeen vielä soittaa noin viikon päästä. Ohjeeksi annettiin lähettää kolme avointa hakemusta ja kaksi hakemusta yrityksiin, joihin haetaan avoimesti työntekijöitä, sillä suhdeluku työmarkkinoilla on sellainen, että näkyviä työpaikkoja on 1/3 ja näkymättömiä 2/3. Lisäksi suositeltiin rekryfirmojen ja cv-netin käyttöä.
Omaa asennetta pidettiin myös tärkeänä, sillä asenteella on suuri merkitys siihen, kuinka asiat etenevät. Esimerkiksi, jos antaa asenteidensa liikaa määrätä omaa mielentilaa, voi koko päivä mennä piloille aamulla herätessä, kun näkee ulkona satavan, vaikka istuisikin koko päivän sisätiloissa. Omaa asennetta korostettiin myös haastattelutilanteessa, koska helposti voi asennoitua haastatteluun kuulusteluna.
Työhakemuksissa edelleen suositaan perinteistä paperiversiota, ellei hakemusta ihan erikseen pyydetä lähettämään sähköpostissa tai sähköiseen rekrytointijärjestelmään, joka tarkoittaa valmista lomakepohjaa. Joihinkin paikkoihin saatetaan pyytää soittamaan. Hakemuksissa pitää pyrkiä erottautumaan joukosta ja se voi tarkoittaa repäisevää otsikkoa tai jopa paperin ulkonäköä. Ennen kuin hakemusten lukija edes viitsii paneutua, mitä niissä hakemuksissa lukee, on hän todennäköisesti tehnyt jo jonkinlaisen esikarsinnan, jolloin hän on poiminut erottuvat hakemukset. Nykyään suositellaan jopa valokuvansa liittämistä, joka ei kuitenkaan pidä olla passikuva. Työhakemukseen pitää siis suhtautua markkinointikirjeenä eli sillä kaupataan itseä. Tietenkin pitää sitten osata itse miettiä, mihin paikkoihin voi lähettää millaisen hakemuksen.
Haastattelusta oli paljon asiaa, ja siinä paneuduttiin siihen, mitä kannattaa ottaa huomioon ennen haastatteluun menemistä ja sitten tietenkin haastattelutilanteeseen. Etukäteen kannattaa selvittää haastattelupisteen tarkka sijainti, täytyykö ilmoittautua etukäteen ja selvittää perustiedot yrityksestä. Haastatteluun mentäessä kannattaa varautua yllättäviin tilanteisiin, varustautua kynällä ja lehtiöllä sekä riisua ulkovaatteet ennen sisään tuloa. Ennen kaikkea, pitää olla paikalla riittävän ajoissa. Pitää myös odottaa, että osoitetaan istumapaikka, jos haastattelijoita onkin useampi, sillä istumapaikat on suunniteltu tarkoin etukäteen.
Viestinnän merkitystä haastattelutilanteessa korostettiin kovasti. Sanottiin, että viestinnästä noin 70 % on sanatonta ja eleet paljastavat ihmisen todelliset ajatukset. Jos ihminen istuu pitkästyneen näköisenä ja toteaa, että mielenkiintoista, niin siitä saa ristiriitaisen vaikutelman. Puhuttiin myös siitä, että ihmiset käyttävät tilaa eri tavoin. Jos istuu supussa ja ihan tuolin laidalla, saa henkilöstä alistuvan vaikutelman. Koko tuolin täyttävä henkilö, joka vielä elehtii käsillään, käyttää koko tilan ja antaa vaikutelman, että hän hallitsee. Alistuva ihminen ilmehtii paljon eli hymyilee ja kallistelee päätään. Hallitseva ihminen on niukkailmeinen ja katsoo hieman nenäänsä pitkin. Luennoitsija tiesi kertoa, että kaikki ihmiset eivät pysty katsomaan silmiin, ja hyvä keinoa antaa vaikutelma silmiin katsomisesta on katsoa otsaan.
Optimaalisessa tilanteessa haastattelu on keskustelutilanne, johon osapuolet osallistuvat tasavertaisina. Haastattelijoita kuulemma jännittää ihan yhtä paljon kuin haastateltavaa, koska he joutuvat lyhyen tapaamisen perusteella tekemään päätöksen, joka vaikuttaa yritykseen. Haastateltavan kannattaa varautua muutamiin kysymyksiin, joihin kannattaa vastata rehellisesti. Pitää olla valmis kertomaan oman elämänsä peruskohdista. Poimi työnantajan arvostamia asioita itsestä, näitä olet voinut esitellä jo työhakemuksessa. Tässä riittää miettiä, mitä ominaisuuksia itse arvostaisi, jos olisi työnantaja. Pitää olla jonkinlainen päämäärä, jonka voi esitellä, kun kysytään että mitä arvelet tekeväsi viiden vuoden päästä. Jos on juuri tuore tutkinto, on varmaan aika selvää, että työskentelee samalla alalla tuolloinkin. Ehkä jonkinlaista eteenpäin suuntautuvaa ajatusta haetaan tuolla kysymyksellä. Jos kysytään, että miksi juuri sinut pitäisi valita, niin kannattaa vastata konkreettisesti työtehtävään liittyen. Haastateltavan kannattaa myös esittää kysymyksiä väliin, koska se osoittaa kiinnostuneisuutta. Kysymykset voivat koskea tulevaa työtehtävää, rekrytointiaikataulua tai ihan sitä, että miksi tehtävä on avoin. Palkoista, lomista ja eduista kysytään kuitenkin vasta ihan lopussa. Jos ei sitten valittu tehtävään haastattelun jälkeen, niin kannattaa soittaa ja kysyä miksi ei valittu.
Lopuksi teimme vielä itsestämme persoonallisuusprofiilin, jossa oli 40 riviä. 20 ensimmäistä riviä oli vahvuuksille ja loput 20 heikkouksille. Kullakin rivillä oli neljä eri vaihtoehtoa ja piti laittaa rasti siihen, mikä niistä neljästä sopi parhaiten kuvaamaan itseä. Sama toistettiin kaikilla riveillä. Lopuksi vaihtoehdot siirrettiin pistelaskutaulukkoon, joka oli jaettu neljään sarakkeeseen ja kukin sarake oli nimetty yhden persoonallisuustyypin mukaan. Tyypit olivat, suosittu, vahva, täydellinen ja rauhallinen. Näissäkin 20 ensimmäistä riviä oli vahvuuksille ja loput 20 heikkouksille. Pisteet laskettiin erikseen vahvuuksille ja erikseen heikkouksille, mutta lopuksi pisteet summattiin. Näin saatiin persoonallisuusprofiili. Tavallista on, että suosittu ja vahva esiintyvät parina samalla henkilöllä samoin kuin täydellinen ja rauhallinen taas jollain toisella. Itselläni vahvuuksissa esiintyivät täydellinen ja rauhallinen, mutta heikkouksissa täydellinen ja vahva. Näin ollen minulla yhteen lasketuissa pisteissä on voitolla täydellinen, mutta vahva ja rauhallinen taistelevat tasaväkisesti täydellisen parina olemisesta. Mielestäni persoonallisuusprofiilini kuvaa minua yllättävän hyvin.
Jotenkin kun itse ajattelen omaa työnhakuani, niin haastattelutilanteesta arvelisin selviytyväni ihan hyvin. Suurin vaikeus minulla on juuri työhakemusten kanssa. Lähetän hakemukset helposti avoimiin työpaikkoihin, mutta avoimet työhakemukset yrityksiin ovat minulle suurin kompastuskivi. Kaikkein isoin ongelma on siinä ensimmäisessä puhelinsoitossa, jossa pitäisi osata herättää kuulijan kiinnostus itsestä, vaikkei mitään työtehtävää ole edes tarjolla. Olen saanut aiemmat työpaikkani juuri puhelinsoiton perusteella, mutta silloin soitin hakeakseni avoimeen tehtävään, jonka olin nähnyt.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Arvostelu: Autismiliiton parisuhde- ja seksuaalisuusaineisto
Kirjoittanut Tarja J. @ 24.7.2009
Aspergerin oireyhtymä parisuhteessa on Autismi- ja Aspergerliiton vuonna 2008 julkaisema 11-sivuinen vihkonen. Tätä parempaa opusta saa hakea! Ehdottomasti sen pitäisi löytyä kaikista sellaisista kodeista, joissa on AS-puoliso. Vihkosessa on kuvattu seikkaperäisesti mutta silti lyhyesti juuri ne ydinasiat, jotka tulevat eteen AS-parisuhteessa.
Vihkosesta hyötyy kumpikin osapuoli, ja sen jaksaa lukea, sillä asiat on esitetty selkeästi kiertelemättä. Myös kappaleet ovat tarpeeksi lyhyitä. Sitten pitäisi vain keksiä, kuinka tuon vihkosen saisi sujautettua luontevasti puolisonsa ulottuville…
____________________________
Näkökulmia seksuaalisuuteen autismikirjolla – Autismikulttuuri, tutkimustieto ja seksuaalikasvatus on Heta Pukin kirjoittama vuonna 2007 julkaistu vihkonen, joka perustuu tutkimustöihin, työpajoihin ja alan kirjallisuuteen. Vihkonen on hyvä katsaus seksuaalikasvatuksen kulkuun vuosien varrella sekä oivallinen luettelo aihealueen parhaasta lähdekirjallisuudesta.
Autismin kirjolaista itseään vihkonen opastaa tiedostamaan keskeisiä piirteitä ja taipumuksia itsessä sekä ymmärtämään myös ympäristön suhtautumista kaikkeen parisuhteen muodostamiseen liittyvään.
Vihkonen on suunnattu autismin kirjon aikuisille sekä heidän parissaan työskenteleville ammattilaisille, mutta yhtä hyvin se tarjoaa tietoa myös autismin kirjon henkilön kumppanille, vaikkei tätä vihkosessa mainitakaan.
____________________________
Aineistoa voi tilata Autismiliitosta, lisätietoja tämän linkin takana. Näkulmia seksuaalisuuteen sisältää 48 sivua ja maksaa 10 euroa. Aspergerin oireyhtymä parisuhteessa maksaa 25 senttiä jos ostaa yhden kappaleen, mutta sen voi myös lukea ilmaiseksi netistä tämän linkin takaa.
Mikäli haluat antaa Autismi- ja Aspergerliitolle palautetta julkaisuista, klikkaa tätä lausetta.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Ammattiesittelyssä: Velka- ja talousneuvoja Lea Rautiainen
Kirjoittanut MeriHevonen @ 15.7.2009
Kuva: MeriHevonen
1) Kertoisitko hieman itsestäsi.
Minun nimeni on Lea Rautiainen. Olen 54-vuotias lakimies ja syntyisin Pohjois-Karjalasta. Opiskelin Oulussa ja Rovaniemellä. Lohjalle tulin töiden perässä vuonna 2003 ja viihdyn hyvin Lohjalla.
2) Mitä tarkoittaa velkaneuvonta?
Velkaneuvonnassa tehdään tuomioistuimen kautta tehtäviä velkajärjestelyjä ja tätä käytetään ylivelkaantumisen hoidossa. Toinen vaihtoehto Lohjalla on käyttää Takuu-säätiön kautta haettavia velkajärjestelyjä. Joissakin kaupungeissa ja kunnissa [...]
Lue lisää!
Vinkkejä puhelinasiointiin
Kirjoittanut Summerdude @ 8.7.2009
Vastaa asiakaspalvelijan tervehdyksiin, kun saat henkilökohtaista palvelua. Automaatin ollessa kyseessä asialla ei ole niin suurta merkitystä. Puhu selkeästi ja kuuluvalla äänellä. Hyvällä artikulaatiolla vältät väärinkäsitykset ja säästät langan toisessa päässä olevan ihmisen aikaa. Yrityksessä saattaa olla kyseisenä aikana juuri ruuhkaista, jolloin ylimääräiseen “kaunis päivä tänään” -höpinään ei ole aikaa. Monien palvelunumerojen työntekijöillä on selkeät ohjeet, [...]
Lue lisää!
Sokean kukon jyvät: Majavan pato – osa 2: lievennys
Kirjoittanut Ruosteinen Ritari @ 1.7.2009
Edellisessä osassa kävin hieman läpi padottuja tunteita ja mitä siitä voi seurata, jollei painetta hellittä ajoissa.
Pahimmassa tapauksessa kun kuormaa “padolle” on kertynyt tarpeeksi, se tietysti murtuu temmaten mukaan rakentajansa ja ne, jotka olivat sen lähettyvillä. Tämäkään ei aina ole pahasta, sillä maailma näyttää hyvin erilaiselta tämän tunteitten vedenpaisumuksen jälkeen. Ongelma on siinä, että sen jälkeen [...]
Lue lisää!
Novelli: Tyttö metsässä
Kirjoittanut Jani The Rock @ 24.6.2009
Kuva: MeriHevonen
Novellin kirjoittaja kertoo: Tämä novelli sai alkunsa eräänä kevättalvisena aamuna muutama vuosi sitten. Nykyisen residenssini lähistöllä on autiotalo jonka pihapiiriä minun oli pitänyt tutkia jo pitkään, mutten ollut vielä saanut sitä aikaiseksi. Tuona aamuna kuitenkin kiskoin talvitakin ylleni, länttäsin villapipon päähäni ja lähdin oijustamaan talolle. Aamu oli hiljainen kuten lähes aina täällä maalla ja ilma oli kuulas ja kirpeä. Autiotalon ympäristössä kokemani täydellisen pysähtyneisyyden tuntu suorastaan lumosi minut – ja kävellessäni takaisin olin jo sommitellut tarinan pääpiirteet mielessäni. Kirjoitustyö ei kuitenkaan sujunut helposti. Jouduin muokkaamaan tarinaa useita kertoja (voisi kai puhua jopa suoranaisesta silpomisesta) ja lopullisen muotonsa se sai vasta pitkän ajan kuluttua.
Klikkaa “Lue lisää” -tekstiä lukeaksesi novellin!
Lue lisää!
Teatteriarvostelu: Villit lapset
Kirjoittanut Summerdude @ 19.6.2009
Kävimme sunnuntaina 19.4. tutussa assiporukassa katsomassa Mono-teatterin esityksen Villit lapset. Esitys käsitteli autismia, erilaisuuden kohtaamista, tunteita ja vuorovaikutusta kolmen tosielämään perustuvan kertomuksen kautta.
Ranskalaisen Aveyronin metsästä vuonna 1797 löytynyt Victor on tunnetuin ns. susilapsista eli “villeistä”, metsästä löytyneistä lapsista, joiden aiemmin ajateltiin olleen susien tai muiden villieläinten kasvattamia (kuten fiktiiviset Tarzan tai Mowgli). Nykyään heidän arvellaan [...]
Lue lisää!
Onttous puheen sisällä, osa 12: Ymmärtämisen pimeä hetki
Kirjoittanut Pekka Pauka @ 17.6.2009
Kuva: Maiski
Sanaisesti yltäkylläiseen eloon tuntuu pesiytyneen eräs puute, joka on sukua muutamalle jo tässä esitellylle. Arkikielen ilmausten mukana ei tule käyttöohjetta siitä alasta, jolla kyseinen sana toimii. Usein todistaa tilanteita, jossa henkilö pyrkii kertomaan asiasta tavalla, jossa käytetyt ilmaisut eivät yletä itse asiaan, niiden tarkkuus loppuu kesken. Asiassa kuin asiassa on jokin sisäinen rakenne, josta [...]
Lue lisää!
Oma huone – kasvamiseni itsenäisyyteen
Kirjoittanut Tarja J. @ 15.6.2009
Kuva: Ave
Saattaa kuulostaa hassulta, että olen ihminen, joka ei osaa solmia vertaiskontakteja mutta joka ei kuitenkaan juuri koskaan ole ollut täysin yksin. Olin lapsena nelihenkisen perheen jäsen, ja asuimme aina ahtaasti. Lapsilla oli oma leikkipaikka eteisessä ja nukuimme vanhempien kanssa samassa huoneessa. Vasta ollessani teini minulle ja siskolleni tehtiin makuuhuoneesta yhteinen huone.
Vanhempieni erottua jäin asumaan [...]
Lue lisää!
Onttous puheen sisällä 11: Ikuiset vastaesimerkit
Kirjoittanut Pekka Pauka @ 12.6.2009
Kuva: Maiski
Olen tässä osittain vastaesimerkkien kautta valottanut muutamia puheeseen liittyviä sananparsia ja tapoja. Vastaesimerkkejä käytetään eräässä erikoisessa yhteydessä tavalla, joka on yllättävä.
Kyseessä on valta ja sen käyttö. Kutakuinkin kaikkiin asioihin liittyy lähes ääretön määrä erilaisia näkökohtia.. Keskustelussa mihin tahansa seikkaan voi puuttua mainitsemalla jonkin vastakkaisen idean tai pienen lisäyksen. Oleellisten seikkojen, tiedollisten aukkojen tai epäselvyyksien [...]
Lue lisää!
Analyysi ja arvostelu: Cosmopolitanin artikkeli koulukiusaamisesta
Kirjoittanut MeriHevonen @ 10.6.2009
Kuva: MeriHevonen
Analyysi ja arvostelu: Artikkelista “Kokemuksia ja kohtaloita: Koulukiusattu Taina, 30: Hyljeksintä murensi itsetuntoni.” Cosmopolitan, 03/2009
Ss. 58 – 61.
Johdanto:
Löysin artikkelin oikeastaan sattumalta, kun kaupan lehtihyllyltä halusin jotain “rentoa” luettavaa viikonlopuksi. Kuitenkin ostamassani lehdessä artikkeli alkoi paistaa silmääni, ja on hyvä, että nyt koulukiusaamisesta puhutaan kunnolla jo raaistuneen kouluväkivallan vuoksi. Ovathan kouluampumiset Suomessa todistaneet sen, mitä [...]
Lue lisää!
Tupla-arvostelu, osa 2: Aspergerin syndrooma ja hyvätasoinen autismi – Opas vanhemmille
Kirjoittanut Tarja J. @ 8.6.2009
Näin valtameren takana
Aspergerin syndrooma ja hyvätasoinen autismi – opas vanhemmille on amerikkalaisten alan asiantuntijoiden vuonna 2002 kirjoittama ja 2008 suomennettu teos. Teos jakautuu kahteen osaan, jossa ensimmäisessä kuvaillaan Aspergerin oireyhtymää ja hyvätasoista autismia, näiden oletettuja eroja, diagnostista prosessia ja hoitomuotoja. Toisessa osassa kerrotaan käytännön elämästä hyvätasoisen autismin kirjon lasten kanssa aina alle kouluiästä aikuisuuteen. Teos [...]
Lue lisää!
Tupla-arvostelu, osa 1: Aspergerin syndrooma ja hyvätasoinen autismi – Opas vanhemmille
Kirjoittanut minavain @ 8.6.2009
Kirjoittajista
Kaikki kolme kirjoittajaa ovat yliopistotason ammattilaisia ja autismin tutkijoita. Kaksi ensimmäistä ovat psykiatrian ja psykologian professoreita, kolmas tohtorikoulutettava, ja kaikki ovat työssään perehtyneet erityisesti autismiin, sen erityispiirteisiin ja diagnosointiin. He jakavat tietoaan vanhemmille rikkaan kokemuksensa varastosta autismikirjolaisten parissa.
Omaa taustaa
Olen lukenut tätä kirjaa aikuisen Asperger-henkilön vanhemman näkökulmasta. Itselläni on 34-vuotias Asperger-tytär, jolla on ollut havaittavat autistiset [...]
Lue lisää!
Uunituoreen inssin työnhakupäiväkirja, osa 3
Kirjoittanut Tarja J. @ 5.6.2009
Kuva: Merihevonen
Olin siellä yksilöidyn työnhakusuunnitelman laadinnassa, joka ei sitten ollutkaan niin paha kuin odotin. Kohdallani tilanne oli sikäli helppo, että minulla on tuore tutkinto eli siellä lähinnä täsmennettiin minulle sopivat alat. Jos tuohon tapaamiseen menee vailla tutkintoa tai opinnot keskeytyneenä, voi siellä joutua aikamoisen suunnittelun kohteeksi. Tarkkana jouduin kuitenkin olemaan, sillä aiempi koulutukseni, elektroniikan opintolinjan [...]
Lue lisää!
Opas äänestävälle
Kirjoittanut asdf @ 3.6.2009
Nopea selviytymisohje virallisena äänestyspäivänä 7.6. äänestäville.
Ennakkoäänestys päättyi 2.6., joten ennakkoäänestämisestä en sano mitään.
Tärkeintä on, että löydät oikealle äänestyspaikalle oikeaan aikaan ja että mukanasi on henkilöllisyystodistus. Näistä kahdesta asiasta muutama sana seuraavassa.
Ensinnäkin voit käydä äänestämässä vain siinä äänestyspaikassa, joka on merkitty äänioikeusrekisteriin. Varmista, että tiedät mikä on oikea paikka ja miten sinne löytää. Oikean paikan nimen [...]
Lue lisää!
Onttous puheen sisällä, osa 10: Sanansaattaja, piru seinälläsi
Kirjoittanut Pekka Pauka @ 1.6.2009
Kuva: Maiski
Nuoruuteni oudoimpia sanaleikkejä oli ilmaus “älkää ampuko sanansaattajaa”. Sanasta sanaan tuo kehotus on helppo ymmärtää, mutta mikä on se todellinen viesti, joka piilee rivien välissä? Tätä en ymmärtänyt. Vasta aiemman perunaesimerkin yhteydessä luulin tajuavani sen. Tähän samaan voitaneen paketoida ilmaus “älä maalaa pirua seinälle”. Kun puheessa korostuu sosiaalinen aspekti taustalla olevan asiasisällön kustannuksella ollaan [...]
Lue lisää!
Uunon muistokirjoitus
Kirjoittanut Sara H. @ 29.5.2009
Kuva: minavain
Uuno-hamsteri nukkuu ikuista untaan maan povessa mullan alla ja hänellä on hyvä olla! Hän viettää onnellisia päiviä omassa hamsterintaivaassaan! Siellä on varmasti tosi ihanaa ja siellä Uuno-hamsteri juoksentelee nurmikolla ja juo vettä makeavesilammikosta ja syö vihreätä ruohoa ja temmeltää ja juoksee pitkin poikin nurmikkoa ja katselee aurinkoa! Siellä Uuno-hamsterilla on paljon tovereita, ja heidän [...]
Lue lisää!
Ammattiesittelyssä: Henkilökohtainen ohjaaja
Kirjoittanut Heidi L @ 27.5.2009
Kuva: Henrik Särkkä
Nimeni on Hanna Eriksson. Opiskelin lähihoitajaksi ja suuntauduin vammaistyöhön. Toimin henkilökohtaisena ohjaajana kaksi vuotta (2006-2008).
Millaista oli tyypillinen asiakaskunta?
Minun yksikössäni oli vaikeasti vammaisia nuoria, kehitysvammaisia ja autismin kirjolle kuuluvia henkilöitä. Olin heidän ohjaajanaan työhön ja itsenäiseen elämään liittyvässä koulutuksessa. Ohjasin siis heitä koulussa.
Millainen oli tyypillinen työpäivä ja millaisia tyypilliset työtehtävät?
Ohjaajat suunnittelivat pari tuntia päivässä [...]
Lue lisää!
Onttous puheen sisällä, osa 9: Väliaikatiedot
Kirjoittanut Pekka Pauka @ 25.5.2009
Kuva: Maiski
Eräs hauska piirre on jonkin muuttuvan tilanteen lähes jatkuva kommentointi ja uudelleen kertaus, vaikka äimisteltävänä oleva asia ei olisi muuttunut sentin vertaa tarkastelukertojen välillä.
Ajassa tapahtuvan muutoksen paketoiminen ja lopputuloksen odottelu ei edistä kanssakäymistä. Ehkäpä jatkuva kälätys valmistelee ryhmää tulevaan muutokseen ja tuo toimintamalli on voimassa, vaikkei erityistä vaikutusta olisi tiedossa omiin ympyröihin. Toisaalta dynamiikan [...]
Lue lisää!
Novelli: Allison Kimble
Kirjoittanut Jani The Rock @ 22.5.2009
Jani The Rock. Kuvan on ottanut novellisti itse.
Kirjoittaja kertoo novellinsa taustasta: “Melko pian sen jälkeen kun jäimme elelemään kaksin mäyräkoira Pitkon kanssa, olimme viettämässä aikaa läheisessä metsässä. Siellä oli (ja on yhä) aitaus, jossa Pitko saa ulkoilla vapaasti. Paikalla on muinoin ollut jokin rakennus, ja metsästä löytyy usein kaikenlaista romua. Sillä kerralla satuin löytämään maasta kuulakärkikynän, jossa luki novellissa mainittu teksti. Aloin ajatella, että entäpä jos menisin tietokoneelle, googlettaisin nimen ja saisin havaita ettei moista yritystä ole koskaan ollut olemassakaan? Tarinan alku oli pian selvillä, mutta keskiosan kanssa tuli vaikeuksia. Novelli oli pitkään kesken, ja tuolla väliajalla tapahtui kaikenlaista… esimerkiksi se että sain AS-diagnoosin. Sen jälkeen lukko pääni sisällä avautui ja sain tarinan viimein valmiiksi. Mainittakoon vielä, että useimmiten tekstien nimeäminen on minulle hyvin helppoa, mutta tämän novellin otsikkoa jouduin miettimään ihan tosissani. Lopulta kyllästyin ja päätin nimetä sen timburtonmaisesti päähenkilönsä mukaan.” – Jani The Rock
Lue lisää!
Maanvaiva: Kolme runoa
Kirjoittanut maanvaiva @ 20.5.2009
Kuka minussa asuu
En ole mitään
on vain joku
joka minussa asuu
tehnyt pesän minuun
kun se on aikuinen
se lähtee lentoon
jääkö mitään jäljelle
Laput ja numerot
minä olen automaatti
minulta onnistuu mikä paperissa lukee
minä siivoan , minä vien roskat ulos
minä en tarvitse vinkkejä
arkeen
tarvitsen vain jonkun joka kirjottaa paperiin mitä minun pitää tehdä
Minä rakastan rutiineja
lappuja joissa on numeroita
1. tee sitä
2. tee tätä
3. tee tuota
4. lue kirjaa
5. mene koiran kanssa ulos
Joka ilta on hyvä mennä nukkumaan
Kun tietää, että aamulla on taas uusi lappu mutta samat numerot
Onnellinen assi
Olisinko onnellinen
jos
en sotkisi ruokia
lajittelisin perunat ja kastikkeen erikseen
Lue lisää!
Onttous puheen sisällä, osa 8: Limittäiset tasot
Kirjoittanut Pekka Pauka @ 18.5.2009
Kuva: Maiski
Jos aiemman mäntäesimerkin valossa näkee asioiden suhteellisuuden niin vieläpä kertaluokkaa monimutkaisemmaksi asia käy puhuttujen lojaliteettien viidakossa. Näyttäisi kuin ihmisillä olisi useita erillisiä reagointiosastoja erityyppisille kysymyksille. Laajaa yhteiskunnallista asiaa katsotaan kuin äidinkielen aineenkirjoituksen hengessä. Työelämän ongelmat nähdään muodikkaassa kvarttaalikauheuksia paheksuvassa sävyssä, mutta viereistä ihmistä arvioidaan tiukalla duunarimoraalilla “lopeta itkuvirret!”.
Pahimmillaan keskustelu on ulkoamuistelukisa, kilpalaulantaa siitä kuka [...]
Lue lisää!
Uunituoreen inssin työnhakupäiväkirja, osa 2
Kirjoittanut Tarja J. @ 15.5.2009
Kuva: Merihevonen
Olin saanut korttiini päivämäärän, milloin minulla on alkuinfo. Kortissa oleviin päivämääriin kannattaa suhtautua kunnioittavasti ja ilmaantua toimistolle tai ilmoittaa ajoissa saapumisesteestä, jos mielii säilyttää mahdollisuutensa katkeamattomaan työttömyysturvaan. Alkuinfo kesti noin tunnin ja siellä käsiteltiin keskeisiä asioita työttömyyteen liittyen.
Sain tietää mm. että työssäkäyntialue on 60 kilometrin säteellä huolimatta siitä, millaiset mahdollisuudet ovat liikkumiselle. Eli minun [...]
Lue lisää!
Summerdude: Kolme runoa
Kirjoittanut Summerdude @ 13.5.2009
Asperger-Nuoren Mietteitä
Synnyin tähän maalliseen maailmaan
ukkosmyrskyn raivotessa kaupungin yllä
Ei ole kukaan kaveri ymmärtänyt tätä epäonnen lasta,
aina olen saanut jäädä yksin,
tähän raadolliseen maailmaan nöyryytettynä nuorena,
mutta olen noussut taistelemaan sitkeästi
ja saanut elämänuskoni takaisin.
Kaikki vaikeudet olen kunniakkaasti voittanut.
26.12.2000
Mieleni Labyrintti
Avaan oven suureen tuntemattomaan
mielen labyrinttiin.
Kuljen halki vuosisatojen
nähden nuoren rakastuneen ihmisen
suremassa maailman kohtaloa,
näen luonnon väriloiston,
tapaan itse suuren viisauden lähteen,
joka minut uuteen luovuuteen opastaa,
ammennan elämäni siitä taiteesta,
muusat soittavat lyyriaan helmeilevästi.
Mieleni Labyrintti on kuin simpukka,
taipuu vuoroin iloon ja suruun
Suljen maailman suloisiin unikuviin,
mieleni hiljainen labyrintti sulkeutuu
8.7.2001
Sieluni Peili
Sieluni peili helähtää musiikin tahtiin,
luottaen kapellimestarin puikon mahtiin.
Kuuntelen, elän, olen klassisesta musiikista,
tunnen sen jokaisella solullani,
karvani nousevat pystyyn
verevistä tulkinnoista tai puhtaasta arabeskista.
Richard Straussin Ariadne auf Naxoksen sävelin
“Heiligen Musik”
16.10.2005
Lue lisää!
Puoltajan kesä
Kirjoittanut toimitus @ 12.5.2009
Helatorstaina ei ole Puoltajaisia. Seuraavat kevään ja kesän puoltajaiset ovat: tiistaina 26.5., torstaina 4.6, tiistaina 9.6, ja torstaina 18.6.
Muistakaa Autistic Pride Day lauantaina 6.6. klo 11-18 Familia Clubilla.
Puoltaja sekä Empowerment-projekti ovat täysin lomalla 19.6-19.7. Puoltaja päivittyy vain kerran viikossa eivätkä projektityöntekijät ole tavoitettavissa. Ottakaa huomioon, että Autismi- ja Aspergerliiton toimisto on kiinni ja lomalla koko heinäkuun. (Vaikka toimisto onkin kiinni heinäkuussa, pidetään toimistolla silti puoltajaiset torstaina 30.7) Muistakaa siis esimerkiksi huolehtia kirjojen laina-ajoista jo hyvissä ajoin ennen heinäkuuta.
Tiistaina 21.7 pidetään syyskesän toiminnan avaavat rantapuoltajaiset Helsingin Vuosaaressa. Tapaamme Vuosaaren metroasemalla kello 18.00 ylhäällä sisääntuloaulassa, (ostoskeskuksen puoleisessa päässä), josta jatkamme yhdessä eteenpäin rannalle. Rannalla voi paistaa makkaraa ja muuta haluamaansa nuotiolla, sekä käydä uimassa. Jaamme kesän kuulumisia ja mietimme tulevan syksyn toimintaa.
Mukaan kannattaa ottaa itselleen jokin istuma-alusta (esim. pyyhe tai viltti), uimavarusteet jos haluaa uida, ja haluamansa eväät ja virvokkeet. Puoltaja tarjoaa sinapin, ketsupin, talouspaperin, pahvimukit, pahvilautaset, ja muoviset veitset ja haarukat. Tämän lisäksi jokaiselle ennakkoon sähköpostilla ilmoittautuneelle varataan mehua ja kaksi makkaraa. (Jos ilmoittautuessasi mainitset olevasi kasvissyöjä, varaamme sinulle kaksi soijamakkaraa.) Ilmoittautumiset 19.7. mennessä osoitteeseen toimitus@puoltaja.fi, aiheeksi “rantailmoittautuminen”. Ilmoittautuminen ei kuitenkaan ole pakollista, se vain takaa makkarat ja mehun.
Virallinen tilaisuus päättyy kello 20, mutta iltaa voi halutessaan jäädä viettämään paikalle omatoimisesti pidemmäksikin aikaa.
Rantapuoltajaiset ovat maksuttomat kuten kaikki muutkin puoltajaiset, sekä avoimet kaikille autismin kirjolle sijoittuville henkilöille. Diagnoosia ei vaadita, riittää että omasta mielestäsi sijoitut todennäköisesti autismin kirjolle. Tämä on hyvä tilaisuus ottaa toiminnasta kiinnostunut kirjolaiskaveri mukaan tutustumaan toimintaan!
21.7 jälkeen puoltajaiset jatkuvat normaalilla “parillisten viikkojen tiistaina, parittomien viikkojen torstaina, kello kahdeksantoista” -kaavalla, eli sen jälkeen puoltajaiset ovat torstaina 30.7. Poikkeuksen muodostaa tiistai 18.8 jolloin ei ole puoltajaisia.
Lisätietoja kaikista näistä saa osoitteesta www.puoltaja.fi ja toimitus@puoltaja.fi.
Toimitus toivottaa oikein antoisaa ja mukavaa kesää kaikille, toivottavasti aurinko ei häikäise liikaa!
Lue lisää!
Autismin kolmet kasvot – dokumentti
Kirjoittanut Summerdude @ 11.5.2009
Autismin kolmet kasvot -dokumentti YLE Teemalla kertoi elävästi nuorten autisminkirjolaisten aikuisten elämästä. Haastateltavana oli kolme autisminkirjolaista, 18-vuotias Joonas Norvapalo, Jaakko Syrjäläinen ja nyt 48-vuotias Kai Salonen.
Joonaksella on keskivaikea nuoruusiän autismi. Puheen kehitys on ollut viivästynyttä, ja hänellä on apunaan selkokielinen kalenteri. Joonas kaipaa tukea lähinnä arjen askareissa, kuten vaatteiden valitsemisessa ja parturissa käymisessä. Liikunnallisesti Joonas on lahjakas: hän osaa hiihtää erinomaisesti ja hiihtääkin talvisin liki päivittäin isänsä kanssa. Joonaksen perheeseen kuuluvat neurotyypilliset vanhemmat sekä kolme vuotta nuorempi pikkuveli. Veljeksillä on säilynyt hyvä ystävyyssuhde isoveljen autismista huolimatta. Ikäisiään kavereita Joonaksella ei juuri ole, ja pikkuveljeäkin alkaa perheen ulkopuolinen elämä jo kiinnostaa. Vanhemmat toimivat Joonaksen henkilökohtaisina avustajina ja ohjaajina. Hän käy normaalia integroitua koulua.
Jaakko Syrjäläinen on Autismisäätiön työtoiminnassa. Hänen tehtäviinsä kuuluvat muun muassa postin lajittelu ja sisäisen postin jakaminen. Hän haaveilee saavansa joskus tulevaisuudessa työpaikan Itellan palveluksessa. Asperger-henkilönä hänellä esiintyy tahattomia lihasnykäyksiä, silmien räpyttelyä ja puolelta toiselle heijaamista. Asperger-ihmisen ei tosin kannata kertoa työhaastattelussa tai työpaikallakaan neurologisesta poikkeavuudestaan – useat työnantajat eivät edes tiedä, mitä Aspergerin oireyhtymä tarkoittaa. Jaakko on asunut tuetusti tähän saakka Tammiston asumisvalmennuksessa, mutta päässyt viime talvena muuttamaan omaan asuntoon. Henkilökohtainen ohjaaja käy avustamassa siivoamisessa ja virasto-asioinnissa.
Kai Salonen vietti lapsuutensa 1960-luvulla, jolloin autismia ei käytännössä tunnettu lainkaan. Suurimman osan nuoruudestaan hän vietti mielisairaalassa suljetulla osastolla muiden “hullujen” joukossa. Salonen kirjoittaa omaelämäkertaa ja aikoo tarjota sitä kustantajalle.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Onttous puheen sisällä, osa 7: Roolinmukainen puhe
Kirjoittanut Pekka Pauka @ 8.5.2009
Kuva: Maiski
Sosiaalisen kontrollin eräs muoto on oletettu itsesensuuri. On poikkeuksellista, että henkilö esittää lausuntoja seikoista, jotka ovat selkeästi hänen arkisen elinpiirinsä ulkopuolella. Omaehtoinen ajattelu ja uusien näkökantojen esittely ei ole aivan niin suosittua kuin mitä juhlapuheista voisi päätellä.
Itsenäisesti ajattelevalle henkilöille naureskellaan, asioita harvoin pohditaan esitetyistä lähtökohdista, aloituksen tulisi saapua jostain tutusta suunnasta, auktoriteettihahmolta tai sen tulisi kummuta jostain ryhmäidentiteetin kätköistä, pikkujoulupaukkujen kirvoittamana esimerkiksi. Ehkä roolinmukaisen puheen sijaan pitäisi puhua roolinmukaisesta kuuntelusta. Jonkin stabiliteetin täytyy vallita
tuotto- ja vastaanottopään välillä. Tuon jonkin voi alkeellisesti hahmottaa, mutta samalla näkee siihen sisältyvän vaikeuden. Aihetta on lähestyttävä varoen epäsuorien todisteiden valossa. Valitsen lähtökohdaksi fysiologian. Esitän kysymyksen: onko sosiaalisen hierarkian muodostuminen tulosta menestyneiden ylivoimaisista kyvyistä? Sisältyykö nokkimisjärjestykseen pitkä aikaikkuna siksi, että pyrkyreiden kilpailuetu on niin voimallinen? Skaalautuvatko inhimilliset kyvyt niin paljon, että huipulla on kerta kaikkiaan eri rodun edustajia, niin jaloja kaikissa pyrkimyksissään? Epävarmat vastaukset ovat ei, ei ja ei. Vielä tämä on vain spekulaatiota, mykkäfilmiä avaimenraosta tiirailtuna, käsienheiluttelua ilman yleisöä. Näin katsottuna vallan hahmo on hento, aivan kuin siinä olisi jotain vikaa. Mikä kuvasta puuttuu? Ääni ja ne ahnaat korvat, jotka janoavat sitä eetterin täyttävää puhetta, puhetta siitä miten muttei siitä miksi. Osan keskustelusta kuuntelisi mieluiten kohinasuodatuksen läpi. Lopputulos voisi olla epätodellinen retriitti keskellä arkea.
Mutta mikä informaatiosisältö jäisikään jäljelle höpinän sujahdettua kadotukseen? Itkua ja huutoa imitoivat naamanväänteet, päällekkäisinä ja epäselvinä, tärkeiden asioiden alleviivaus piinallisella tuijotuksella.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Uunituoreen inssin työnhakupäiväkirja, osa 1
Kirjoittanut Tarja J. @ 6.5.2009
Kuva: MeriHevonen
Opintoni olivat jo päättyneet ja tieto valmistumispäivästäkin oli tiedossa. Olin saanut kutsun valmistujaisiin, jota saatoin pitää lopullisena merkkinä siitä, että minusta tulee insinööri 27.3.2009. Tämä tietenkin aiheutti toimenpiteitä, joista yksi oli työttömäksi työnhakijasi ilmoittautuminen, jotta pääsisin työttömyysturvan piiriin.
Ilmoittauduin netissä työttömäksi työnhakijaksi reilu viikkoa ennen valmistumistani. Täytin työ- ja elinkeinotoimiston (TE) sivuilla mol.fi sähköisen lomakkeen, [...]
Lue lisää!
Raportti Suomen Asperger-yhdistyksen yhteiskunnallisten asioiden ryhmästä
Kirjoittanut Summerdude @ 4.5.2009
Kuva: MeriHevonen
Viime lauantaina kokoonnuimme Malmin Ässäkotien asukastilaan yhteiskunnallisten asioiden ryhmään. Ryhmässä on käytössä kehittynyt systeemi puheenvuorojen saamiseksi, eräänlaiset liikennevalot: vihreä lappu tarkoittaa pitkää puheenvuoroa ja oranssi lappu lyhyttä välikommenttia.Tällä kerralla aiheena oli asperger ja seksuaalisuus. Puhuimme homo- ja biseksuaalisista kokemuksista sekä omista tuntemuksistamme ja rakkauskokemuksistamme.
Pahimmillaan vanhempien ja sukulaisten painostus vakavissa seurusteluasioissa voi johtaa totaaliseen seurustelemattomuuteen – autisminkirjolaiset aloittavat vakavan ihmissuhteen tavallisesti hyvin myöhään, 30 ja 40 ikävuoden välillä. Tämä saattaa johtua siitä, että autismikirjolainen antaa itsestään tavanomaista nuoremman tai ikäistään huomattavasti vanhemman kuvan. Osalla meistä on myös internetin treffipalstojen kautta kokemuksia lyhytaikaisista suhteista, jotka ovat päättyneet kaksien-kolmien treffien jälkeen. Minulle tapahtui näin alkutalvesta 2007, kun tapasin chatissa kivantuntuisen, suunnilleen samanikäisen tytön. Tapasimme pari kertaa, kunnes hän kertoi olevansa biseksuaali ja ettei saanut seksuualista tyydytystä kanssani. Emme tosin edes päässeet niin pitkälle, että olisimme harrastaneet seksiä. Nykyisin olemme hyviä ystäviä emmekä muistele toisiamme pahalla. Minulle läheinen fyysinen kosketus on tullut viime vuosina tutuksi kaupunkitansseissa, paritanssiopetuksessa, jota ei juurikaan ole aikaisemmin ollut.
Aspergerit saavat netin sukupuolitesteissä usein tulokseksi androgyynin tai vaihtoehtoisesti täysin neutraalin tuloksen.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Koirista: Myszek
Kirjoittanut Nina T @ 1.5.2009
Kuva: Nina T.
Myszekin esi-isät elivät Ukrainan, Etelä-Venäjän ja Puolan alueella – kasakkakylissä ja Puolan itäosien maalaisaatelin kartanoissa.
Sen lähisuku on peräisin Donin suistolta Rostovista sekä osittain myös Stavropolista ja Ukrainasta. Nuo metsästyskoiran kunniakasta ja vaativaa virkaa vuosisatojen ajan tehneet eläimet toivat isännilleen jäniksiä, kettuja ja lintuja. Ne auttoivat myös suurriistan, kuten villisian ja suden pyynnissä. Koirien [...]
Lue lisää!
Runo: Työttömän Nuoren Rukous
Kirjoittanut Summerdude @ 29.4.2009
Olen nuori onneton työtön
yhteiskunnan elätti,
täysin syrjässä maailman menosta
Edessäni aukeaa suuri kuilu, joka repeää
olen menettänyt uskoni oikeaan työelämään
herra varjele, anna työtä,
en kestä tätä tekemätöntä asioiden määrää
Voiko meissä nuorissa olla jotain vikaa tai väärää
Aurinko laskee taas taivaanrantaan,
mitään järkevää en taaskaan saanut aikaan.
Koulutan itseäni aina, vaan maksaako tuo vaivan,
aivan turhaan kun en työtä saa
Yksi pitää liian kokemattomana,
toinen passittaa hoitoterapiaan,
kolmas viilaa linssiin minkä kerkiää
Ota tästä nyt sitten selvää,
ei ole onnen avaimia mulla mihinkään työhön,
tahdon sukeltaa häpeästä piiloon uniin,
vaan painajaisiin byrokratia tulee aina tuhoamaan kaikki unelmat.
Näin työtön nuori rukoilee
Herra Lipponen: Jotain Tee.
Kirjoitettu 8.5.2000
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Arvostelussa: Helena Saarikoski: Kateus, juoru, kiusaaminen
Kirjoittanut Summerdude @ 27.4.2009
Helena Saarikosken – Pentti Saarikosken tyttären – kirjoittaman kirjan Kateus, juoru, kiusaaminen jaksoi lukea hyvin. Ainoa rasittava piirre oli kirosanojen viljely, mutta se kai oli välttämätöntä. Malliesimerkit nuorilta parikymppisiltä opiskelijatytöiltä olivat hyvin koskettavia.
Kateuden sanotaan olevan suomalaisten perisynti, mikä hyvin usein ikävä kyllä pitää paikkansa. Koskaan ei saisi mennä liian hyvin taloudellisesti, perhesuhteissa, ystävyyssuhteissa, töissä tai [...]
Lue lisää!
Elokuva-arvostelu: Billy The Kid
Kirjoittanut Jani The Rock @ 24.4.2009
Jennifer Vendittin ohjaustyö Billy The Kid oli elokuva, josta minulla ei ollut etukäteen oikeastaan mitään tietoa. Vilkaisu DVD:n kanteen paljasti, että kyseessä oli dokumentti ja että se oli voittanut monta palkintoa. Takakannen jätin lukematta, koska minusta oli mielenkiintoista soudella suoraa päätä tuntemattomille vesille. Ennakko-odotuksia minulla kuitenkin oli, tietenkin. Odotin puhuvia päitä, mahtipontista musiikkia ja empatiasiirappia [...]
Lue lisää!
Autistic Pride Day Helsingissä 6.6.2009
Kirjoittanut Veeti N @ 22.4.2009
Muutamia vuoden 2007 APD:n puistopiknikkiosuuden osallistujia. Kuvan otti minavain.
Autistic Pride Dayta(APD) vietetään kansainvälisesti 18.6. Sen osuessa keskelle viikkoa olemme päättäneet juhlistaa sitä Helsingissä lauantaina 6.6. Toimintaa on klo. 11-18. Tapahtumapaikkana on monikulttuurikeskus Familia Club.
Olen järjestämässä APD:tä nyt kolmatta vuotta. Ensimmäisenä vuonna vastuu lankesi minulle ikään kuin vahingossa, ja se vuosi menikin vähän harjoitellessa. Silloin pikniköimme auringonpaisteisessa Kaisaniemen puistossa, ja halukkaat lähtivät syömisen jälkeen vertaisryhmään jatkamaan hyvin alkanutta jutustelua. Toisena vuonna Autismi- ja Aspergerliiton Empowerment-projekti oli lisäksi järjestänyt Kinaporissa kiinnostavan tilaisuuden kuulla projektin uusista tuulista. Yhdessäolo jatkui myöhäiseen iltaan asti jutustellen ja Trivial Pursuitia pelaten.
Tämän vuoden teemaksi on valikoitunut terveys ja hyvinvointi. Seksuaaliterapeutti Yuri Höykinpuro alustaa keskustelua autismikirjolaisten seksuaalisuudesta. Nimimerkki Merihevonen kertoo selviytymisstrategioista terveyspalveluissa. ASY järjestää improvisaatiotyöpajan, ja saman järjestön kulttuuripainotteinen ryhmä sulostuttaa tilaa taidenäyttelyllään. Autismikirjon ylläpitämän verkkolehti Puoltajan pisteellä toimitetaan lehteä koko tapahtuman ajan. Vertaisryhmiä on adhd-persoonille, sukupuolten kirjolle (mm. transsukupuoliset as-henkilöt) kuin asperger-henkilöiden omaisillekin. Mukana on luonnollisesti jo perinteeksi muodostunut piknik Kaisaniemen puistossa, säävarauksella.
Autistic Pride Dayssa on kyse autistististen henkilöiden oikeuksista. Se on meidän järjestämämme tapahtuma meille itsellemme, meidän ehdoillamme. Sitä juhlitaan sillä meissä jokaisessa on aihetta juhlaan. Me kaikki olemme arvokkaita, ainutlaatuisia persoonia autismin sävyttämine piirteinemme. Me emme ole toiminnan kohteita vaan tekijöitä. Me juhlimme tätä koska olemme ylpeitä itsestämme.
Toivotan kaikki autismikirjon henkilöt ja heidän läheisensä lämpimästi tervetulleiksi juhlimaan, keskustelemaan ja tutustumaan toinen toisiimme.
-Veeti-
Lue lisää!
Logokilpailu, slogankilpailu
Kirjoittanut toimitus @ 21.4.2009
Puoltaja julisti vuoden alussa logokilpailun ja mainoslausekilpailun. Nyt toivotaankin, että saataisiin lisää ehdotuksia, jotta olisi tarpeeksi monipuolinen ehdokasvalikoima. Viimeistelyllään ei ehdotuksen tarvitse häikäistä. Jos idea on hyvä, se on pääasia. Ideasi voi päätyä ilahduttamaan Puoltajan lukijoita ja tekijöitä ympäri Suomen!
Logo
Suunnittele Puoltajalle logo. Se voi joko olla pelkkä tyylikkäästi toteutettu “Puoltaja”-teksti, tai sekä teksti että erillinen [...]
Lue lisää!
Autismigeeniä kartoittamassa: Tarina insinöörityöni valmistumisesta
Kirjoittanut Tarja J. @ 20.4.2009
Ihmisen kromosomisto, in situ-hybridisaatio telomeerikoettimilla. Kuva on otettu fluoresenssimikroskopilla, kromosomien taustaväri on sininen, telomeerikoettimet ovat kiinnittyneet kromosomien päihin ja näkyvät punaisina pisteinä. Kuva ja kuvateksti minavain.
Kunpa aina opiskella voisin…
Opiskelin EVTEK-ammattikorkeakoulussa, jonka nimi vaihtui syksyllä 2008
Metropoliaksi. Siellä opiskelin bio- ja elintarviketekniikan
koulutusohjelmassa tutkimus- ja tuotekehityspainotteisesti. Aloitin opinnot
syksyllä 2004 ja suoriuduin opinnoistani jouhevasti, sillä [...]
Lue lisää!
Arvostelu: Gorillan kosketus
Kirjoittanut Tarja J. @ 17.4.2009
Gorillan kosketus – Matkani läpi autismin on Dawn Prince-Hughesin vuonna 2004 julkaistu ja 2006 suomennettu elämäkerta, jossa hän kuvailee elämäänsä diagnosoimattomana autistina. Tarina on hyvä osoitus siitä, että elämä voi poukkoilla aika lailla ja välillä on todellisia aallonpohjia, mutta myös siitä, että sieltä kuopasta voi nousta. Riittävän suuri ja konkreettinen motiivi voi saada ihmisen yrittämään tosissaan aivan mahdottomiltakin tuntuvia asioita. Dawnin elämä on lapsena ja nuorena vaikeaa, mutta gorillat muuttavat hänen elämänsä, mikä näkyy hänen kerronnassaan lukuisina ylistyksinä gorilloille. Jotkut sanovat, että Dawnin tarina on surullinen. Minusta se on täynnä voimantuntua, joka syntyy todellisesta taistelusta ja siitä selviämisestä.
Luin tämän kirjan jo toistamiseen, ja se kannatti. Ensimmäinen lukukerta meni sulatellessa niitä tuntemuksia, jotka syntyivät, kun maailmaani tunkeuduttiin kysymättä lupaa. Nyt reilu vuosi tuon ensimmäisen lukukerran jälkeen tuntui kuin lukisin kirjaa taas ensimmäistä kertaa, mutta tällä kertaa rauhallisin mielin.
cforms contact form by delicious:days
Lue lisää!
Minun sanani loukkaavat aina
Kirjoittanut maanvaiva @ 15.4.2009
Vaikka olen painanut deleteä eikä sanojani enää näy, silti ne jatkavat loukkaamista.
Minä käytän samoja sanoja kuin muut ihmiset, silti vain minun sanani loukkaavat.
Haluaisin leikkiä sanoilla assosiaatioleikkiä. En voi, sanat ovat minulle niin vaikeita etten niillä osaa leikkiä.
Elävässä elämässäni en oikeastaan käytä sanoja vaan puhun tyyliin “No, joo, ei, yhym, vai ni.” Yhym on ehkä suosituin [...]
Lue lisää!
Hojo – kamppailulajeista
Kirjoittanut Pekka Pauka @ 13.4.2009
Kuva: MeriHevonen
Nuorena mielikuvitusta värittävät kaukaiset hahmot, ihailtavat, tyylikkäät. Sellaiset, joiden olemuksessa on jotain omalle ympäristölle vierasta ja kiehtovaa. Luontainen uteliaisuus saa huomion kiintymään asioihin, joissa itse on puutteellinen. Kasvu on lisääntyvää itsetietoisuutta, joka nuorena täyttyy kokemattomuudentunteesta ja halusta täyttää tuo puutos jollain. Sen sijaan on huomattavasti vaikeampaa ymmärtää, miksi jokin yksittäinen asia muodostuu intohimon kohteeksi. [...]
Lue lisää!
Kirja-arvostelu: Tony Attwoodin “Aspergerin oireyhtymä – Opas vanhemmille”
Kirjoittanut Tarja J. @ 10.4.2009
Aspergerin oireyhtymä – Opas vanhemmille ja asiantuntijoille on Tony Attwoodin vuonna 1998 kirjoittama ja vuonna 2005 suomennettu teos, jonka pitäisi löytyä jokaisen sellaisen henkilön kirjahyllystä, jota aihe edes teoriassa koskettaa. Teos on amerikkalaisesta taustastaan huolimatta yleismaailmallinen ja todella käytännönläheinen. Aspergerin oireyhtymää käsitellään pala palalta keskittyen yhteen aihepiiriin kerrallaan ensin kuvailemalla kutakin aluetta konkretisoiden todellisin esimerkein. [...]
Lue lisää!
Majavan pato, osa 1 – Paine sen kun kasvaa
Kirjoittanut Ruosteinen Ritari @ 8.4.2009
Tarkkailin lapsena kotiseudullani olevan lammen majavia ja sitä, kuinka ne rakensivat patoja lampeen laskevaan puroon. Mietin aina, miten ne pystyivät tekemään sellaisia rakennelmia, vaikkei niillä ollut mitään rakennussuunnitelmia, lujuuslaskelmia tai arvioita veden määrästä. Muut ihmiset selittivät, että ne toimivat vaiston varassa, mikä on mielenkiintoista, sillä ihmisistä ainakaan kovin moni ei pystyisi samaan ilman yllä mainittuja [...]
Lue lisää!
World Autism Awareness Day Autismiliiton toimistolla
Kirjoittanut Henrik Särkkä @ 6.4.2009
Autismiliiton toiminnanjohtaja kiittää kukkasin Carli Eskeliniä, joka lahjoitti taidettaan autismityön hyväksi. Taustalla eräs puoltajista, Heidi L. Kuvan otti MeriHevonen.
Tule viettämään kanssamme Autismitietoisuuspäivää, taidenäyttelyssä on paljon tauluja.
Olen mukana Puoltaja-toimikunnassa.
Rauhassa huoneessa ryhmän kanssa keskustellaan.
Lue lisää!
Kamppailuni Taekwondossa
Kirjoittanut MeriHevonen @ 6.4.2009
Kuva: MeriHevonen
Olen harrastanut syksystä 2008 saakka taekwondoa (myös taekwon-do tai tae kwon do), karaten sukuista korealaista kamppailulajia, Lohjan Taekwondo-seurassa. Lohjalla, niin kuin muuallakin Suomessa, taekwondoa voi harrastaa joko WTF (World Tae Kwon Do Foundation) tai ITF (International Tae Kwon Do Federation) liiton sääntöjen mukaisesti. Molemmissa liitoissa on erilaiset säädökset vyökokeiden ja erilaisten harjoitteiden suorittamisesta. Omassa [...]
Lue lisää!
Kirja-arvostelu: Asperger’s Syndrome and Sexuality
Kirjoittanut Heidi L @ 2.4.2009
Kirja-arvostelu Asperger’s Syndrome and Sexuality
Olen selaillut läpi Isabelle Hénaultin kirjaa Asperger’s Syndrome and Sexuality. From adolescence through adulthood (2006) ja lukenut tarkemmin kappaletta seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä. Kirjoittaja on kanadalaisranskalainen seksologi ja psykologi, joka on erikoistunut Aspergerin oireyhtymään. Kirja on jaettu kahteen osaan, teoriaosaan ja tehtäväosaan. Tehtäväosuudet on ymmärtääkseni tarkoitettu assiryhmille, joiden vetäjä on neurologisesti [...]
Lue lisää!
Puoltajan aprillipila: Tutkijat: Neurotyypilliset aivot surkastuman seurausta
Kirjoittanut toimitus @ 1.4.2009
Alankomaalaisessa Zuid-Geldersin yliopistossa on löydetty todisteita, että neurotyypilliset henkilöt ovat itse asiassa aivojen accumbens-tumakkeessa tapahtuneen surkastumamutaation seurausta. Neurologian tohtori Petrik de Sparin mukaan autismin kirjoon kuuluvat edustavat uutta askelta ihmisen evoluutiossa. Näillä henkilöillä accumbens-tumake on vihdoinkin terveellistä kokoa.
Tavallisissa Homo sapiens sapiens -aivoissa on huomattu poikkeamia autistisista aivoista, kuten accumbens-tumakkeen eli niin sanotun “sosiaalisuustumakkeen” surkastumaa. Nämä [...]
Lue lisää!
Haastattelussa Atomicin ohjaaja Giovanni Piperno
Kirjoittanut Pekka Pauka @ 30.3.2009
Haastateltava: Giovanni Piperno, Ohjaaja, Atomic!…
Taustaa
Atomic! on matkakuvaus junamatkasta Italiasta Unkarin (Budapest), Venäjän (Moskova) ja Mongolian kautta Kiinan Pekingiin. Matkan suorittava seurue on kooltaan 210 henkeä ja se muodostuu mielenterveyspotilaista, hoitohenkilökunnasta ja omaisista.
Elokuvan keskiössä ei ole autismin kirjo. Yksi kahdeksasta päähenkilöstä on autistinen poika.
Ohjaaja Piperno ei ole paneutunut autismiin, joten elokuvaa ja tätä haastattelua täytyy katsoa [...]
Lue lisää!
Miten ja miksi taistelin tieni mukautetusta opetuksesta yleisopetukseen
Kirjoittanut MeriHevonen @ 27.3.2009
Kuva: MeriHevonen
Elämää EMU-luokalla
Toisella luokalla menin aika pieneen luokkaan, johon minut integroitiin aluksi harjaantumisopetuksesta. Erityisopetuksen ajateltiin olevan minulle turvallinen paikka erityisvaikeuksieni takia. En vielä pienenä tajunnut asioita enkä osannut sanoa vaikeuksilleni nimeä kuin vasta ammattikorkeakoulussa.
Mukautetussa luokassa oli omanlainen elämänsä ja oppimismetodinsa. Esimerkiksi biologian tunneilla menimme metsään opettelemaan kasveja ja keräämään niitä prässiin vihkoon laittamista varten. Joskus [...]
Lue lisää!
Huhtikuun teema: Jälleen kerran itsekritiikki
Kirjoittanut toimitus @ 24.3.2009
Maaliskuun teemaksi ilmoitettiin itsekritiikki. Puoltajan lukijoilta toivottiin siihen liittyviä kirjoituksia, piirustuksia, ja muita teoksia, mutta nyt näyttää siltä että suurin osa osallistujista oli liian itsekriittisiä, koska vain yksi sai lähetettyä meille tekstin.
Koska itsekritiikki on niin tärkeä aihe, teemme siitä myös huhtikuun teeman, jotta osallistujat uskaltautuisivat lähettämään teoksiaan. Teoksia voi lähettää tästä hetkestä Vappuun eli 1.5.2009 asti.
Julistaessamme maaliskuun teemaa sanoimme, että parhaat palkitaan, ja siitä pidämme kiinni. Palkitsemme siis tekstin nimeltä Itsekritiikki, pohjaton kaivo johon uppoan. Sen on kirjoittanut nimimerkki maanvaiva. Vaikka tekstillä ei ole kilpailijoita, on se myös omana itsenään hyvä. Se kuvaa miten itsekritiikki syö päiväkausien työn, kun on kirjoittanut yli yksitoistatuhatta sanaa, eikä mitään niistä ole kelpuutettu lopulliseen tekstiin. Jäljelle jää vain tyhjä paperi, vaikka kirjoittamiseen on mennyt kuusitoista päivää. Silti sama kirjoitus luo toivoa, koska se on silti uskallettu lähettää ihmisten katseltavaksi, vaikka kaikki eivät edes ymmärtäisi miksi paperi on tyhjä. Itsekritiikki ei ole saanut viimeistä sanaa.
Pyydämme kaikkia lukijoita ottamaan esimerkkiä maanvaivan rohkeudesta, ja lähettämään teemaan liittyviä teoksia. Kuten näette, jos tänne voisi lähettää vain täydellisiä tekstejä, kukaan ei lähettäisi mitään. Se, että yrittää parhaansa, on tarpeeksi.
Lukekaa osallistumisohjeet tästä linkistä.
Lue lisää!
Näkymättömyys ja Asperger
Kirjoittanut Maiski @ 23.3.2009
Kuva: MeriHevonen
Minulla on ollut näkymättömyyden tunne varhaislapsuudessa ja teini-iässä. Jotkut tytöt alkoivat puhua minusta pahaa, vaikka olin paikalla kuulemassa. He puhuivat ikään kuin en olisi ollut paikalla. Sanoinkin kerran: “Voisitte osoittaa sen verran kunnioitusta, että puhutte minusta edes silloin, kun olen mennyt pois.” Joku tyttö vastasi: “Ethän sinä ole kukaan tai mikään.”
Olen kuullut muidenkin aspergerien [...]
Lue lisää!
Yhä ajankohtainen: Temple Grandinin Minun tarinani – Ulos autismista
Kirjoittanut Tarja J. @ 18.3.2009
Kuva: http://templegrandin.com
Minun tarinani – Ulos autismista on Temple Grandinin kirjoittama vuonna 1986 julkaistu omaelämäkerta, jossa hän kertoo kuinka selviytyi menestyksekkääksi yrittäjäksi. Hänen kerronnassaan on selviytymisen makua, ja se varmasti toimii kannustuksena autismin kirjon henkilöille, ja siksi teos kannattaa ehdottomasti lukea. Teos pitäisikin nostaa Empowerment-projektin johtotähdeksi yhdessä muiden autismin kirjolaisten selviytymistarinoiden joukkoon.
Temple oli diagnosoitu autistiksi vuonna [...]
Lue lisää!
Toiminnanjohtajan tervehdys
Kirjoittanut toimitus @ 17.3.2009
Kuva: L. Valkonen
Hyvä Puoltajan lukija,
olen ilolla seurannut Puoltajan sekä lukijoiden että vapaaehtoistyöntekijöiden suurta määrää ja innostusta. Vapaaehtoistyö tulee olemaan entistä tärkeämpää nyt kun järjestökenttä on suurten muutosten edessä.
Sosiaali- ja terveysjärjestöt tulevat lähivuosina kokemaan monia muutoksia. Osa kovia ja kipeitä, rahoitus tulee olemaan entistä tiukemmalla. Samalla joudutaan oivaltamaan uusia tapoja toimia ja yhteistyön tiivistäminen samankaltaisia asioita [...]
Lue lisää!
Ammattiesittelyssä: Ammatinvalinnan psykologi Sari Valavuori
Kirjoittanut MeriHevonen @ 16.3.2009
Kuva: MeriHevonen
Kertoisitko hieman itsestäsi?
Olen 42-vuotias ammatinvalintapsykologi ja työskentelen Länsi-Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimistossa Lohjalla. Sain ensimmäisen vakituisen työni valmistumisen jälkeen Pudasjärven työvoimatoimistosta Pohjois-Suomessa, jossa toimin kolmisen vuotta ja siirryin sieltä sitten samoihin tehtäviin tänne Lohjalle. Olen tässä välillä kuitenkin hankkinut osaamista kuntoutuspsykologin ja työ- ja organisaatiopsykologin tehtävistä työskentelemällä kuntoutumiskeskuksessa ja Suomen Urheiluopistolla; Lohjalle palasin vuoden 2007 [...]
Lue lisää!
Kirja-arvostelu: “Women From Another planet?” toimittanut Jean Kearns Miller
Kirjoittanut Heidi L @ 7.3.2009
Women from another planet?
Toimittanut Jean Kearns Miller, 292 sivua.
ISBN 978-1410734310
Women From Another Planet – Our Lives in the Universe of Autism on autismin kirjon naisten kirjoittama antologia, jonka on toimittanut Jean Kearns Miller. Antologia on oikeasti hyvä keino tuoda esiin autismin kirjon naisten erilaisuudet, koska kaikki noin 20 kirjoittajaa lähestyvät tietenkin aihetta autistisuus ja naisena [...]
Lue lisää!
Itsekritiikki, pohjaton kaivo johon uppoan
Kirjoittanut maanvaiva @ 6.3.2009
Olen tähän juttuuni käyttänyt
16 päivää
11203 sanaa
Tämä jäi julkaistavaksi
Lue lisää!
ASY:n taideryhmä
Kirjoittanut Summerdude @ 2.3.2009
Kuva: Summerdude
Kokoonnuimme lauantaina luomaan Asy:n taideryhmässä yhteistä kollaasia Helsingin Empowerment-päiville ensi syksyksi. Heidi L ja Maiski toimivat ryhmän ohjaajina. Taideohjaaja Anna-Leena Vilhunen opasti meitä esimerkiksi siinä, kuinka muovitekniikkaa voi käyttää hyödyksi laajan taideteoksen tekemisessä. Pidimme pienen esittelykierroksen, sillä olimme saaneet uusia innokkaita autismin kirjon henkilöitä mukaan tähän suureen projektiimme. Ryhmän kaukaisimmat osanottajat saapuivat paikalle Lohjalta [...]